Miksi miehet pelästyvät mua, vai mikä vaivaa? Olen 20v nainen, nätti ja asiani hoitava jne. Haluaisin tavallisen miehen ja lapsia, ja ehdoton vaatimukseni on että jäisin kotiin lapsia hoitamaan, en ole uraihmisiä.
Eikö suomalaiset miehet enää halua aitoa naista kotiinsa, joka hoitaa kodin ja lapset siinä kuin mies käy töissä?
Eikö suomalaiset miehet enää halua aitoa naista kotiinsa, joka hoitaa kodin ja lapset siinä kuin mies käy töissä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
olla vastaamatta... korjatkoot joku minua sitten jos sattuu niin että väärässä olisin... ;)
Epätoivo nm. näkyy... tolla asenteella tuskin koskaan tulee huolimaankaan, ellei vastaan kävele samanlainen tapaus. Miehet kyllä vaistoavat ja tajuavat jos heitä halutaan käyttää pelkkänä siitosoriina naisen suurille suunnitelmille. Ja monia miehiä saattaa tuo lapsenteko pelottaa, varsinkin jos mies on alle 30-v. Parikymppisenä vielä etsiskellään jännitystä elämään eikä tavallista, tasaista kotielämää vaimon ja lapsien kanssa... sitä ehtii sitten vanhempanakin.
Ja vielä toi ehdoton vaatimus... sanat ehdoton vaatimus eivät kuulosta hyvältä. Sitäpaitsi Suomessa yhteiskunta on rakennettu niin että myös vaimo käy töissä ellei mies ole korkeasti koulutettu ja hyväpalkkainen muuten ei pahemmin lapsia elätetä. On se aika kova vastuu miehellekin.
Tämä nyt saattoi kyllä vaikuttaa kyyniseltä mutta...
Mä en ymmärrä että joku joka on VASTA 20 vuotias haluaa jo lapsia....
Nauttisit ensin elämästäsi?? menetkö ikinä ystäviesi kaa ulos pitä hauskaa,rallaaa tallaaa?? Vai oletko maalainen tytteli sellainen/asut maalla? siellä ne haluaa lapsia jo niin nuorena,kun luulevat ettei elämässä ole muuta kuin mies ja lapset ja kodinhoito..voi kauheeta.. ; ))
Ja nyt jo kysyt ja ihmettelet " kukaan ei huoli mua' vaikka oot vasta 20 v! voi herra jestas! :D
En etsi ikäisiäni kakaroita, vaan katselen 4-8 vuotta vanhempia jätkiä.
Miksi te miehet ette halua lapsia? Kyllä minä ne hoidan! Mitä epätoivoista siinä on, normaaliahan se on että perustaa perheen.
Kyllä minä tiedän monta perhettä joissa vain mies käy töissä eikä ole mikään lääkärin tai paperimiehen palkka edes. Lapset ovat mammonaa arvokkaampi asia, mulla on vähän eri arvot kuin joku uran suunnttelu tässä elämässä!!!
Kyllä sinä ehdit niitä lapsia ja miehenkin saada, ei kannata epätoivoon vaipua. Sinun ikäisenä itse olin j aopiskelin ja nautin elämästä sellaisena luin se on. Oli poikakaverikin, vakava ja se kyllä halusi naimisiin ja lapsia, mutta minua alkoi ajatus hirvittää, että painoin kytkintä. Jollain tapaa harmittaa, kun olen vieläkin yksin. En ole vaan löytänyt sopivaa. Toisaalta taas olen nähnyt muailmaa ja asunut ulkomaillakin. Oma itsenäinen elämä on sinänsä vapaata.
Mutta sinä ehdit hankkia itsellesi mukavan ammatin ja hankkia niitä lapsia myöhemminkin. Niin naiselle kuin miehelle kunnon ammatti on erittäin tärkeä tässä yhteiskunnassa. Ei voi vain heittäytyä toisen varaan ja pitää itsestäänselvyytenä kestävän liiton lapsienkin kustannuksella. Jos et hanki ammattia, niin puilla paljailla tulet olemaan ja vielä onnettomampi. Usko pois.
Mikäs niissä maalta kotoisin olevissa on niin kamalaa?:) Korostit sitä seikkaa vain niin hirveän paljon että alkoi ihmetyttämään. Nooh, stereotypiat jyllätköön...
Aito nainen = Kotivaimo?
En saa tuosta aitoa naista nimittäin millään...
Siihen uraan muutakin kuuluu kuin se mammona. Suosittelen ainakin yrittämään uranaisena oloa jonkin aikaa.
Arvomaailmasi hyväksyviä saattaa löytyä kolmekymppisistä, tai vähän vanhemmista.
Silloinkin ongelmana on, että sellainen mies joka haluaa kotiäidin vaimokseen tiedostaa olevansa taloudesta vastuussa, ja tietää tarvitsevansa sen lääkärin tai paperimiehen palkan, että perhe saadaan elätettyä. Jos ei koe pystyvänsä sitä elantoa tarjoamaan, ei halua siihen ryhtyäkään, jos yhtään vastuuntuntoa löytyy niin kuin hyvästä aviomies/isäehdokkaasta pitäisi.
Suurin ongelma tässä nyt näyttää olevan että kaikenlainen tosi rakkaus, sielun palo yms puuttuu totaalisesti. Haluat vain ylipäätään miehen toteuttamaan sinun elämäsi, mikä on puistattavaa. Aivan kuin naiset, joille hienot häät tuntuvat olevan elämän ainoa tavoite. Selailee häälehtiä, suunnittelee häitä yms. ennen kuin on edes löytynyt sitä sulhasta !
ylioppilastutkinto ei yleensä ole sellainen, jolla saa jalkansa työpaikkojen ovien väliin...Jokin ammattitutkinto tms kun on, niin ei jää ihan puille paljaille jos ero tulee.
Kyllä mäkin arvostan kotiäitiyttä, ja haluaisin itsekin olla kotona lasten kanssa muutaman vuoden. Kotiäitiys on hyvä asia, mutta se voi myös kostautua jos lapsista tulee liian äitiriippuvaisia. on hyvä viedä lapset välillä esim. perhepäivähoitoon tai jonnekin missä on muita lapsia, eikä omaa äitiä näkösällä. No tämä meni ohi aiheen jo...
Jos tapaat vaikka jonkun maatalon isännän (ketkä harvemmin ovat nuoremmasta päästä), niin siinähän se lastenkasvatus käy samalla ku lypsät lehmää :D no olipa huono...
Kuitenki toi sun asenne on se mikä paistaa läpi. Et sä miestä saa jos ruikutat ja itket isiehdokkaan perään. Tosiaan sun ikäiset ovat harvemmin valmiita sitoutumaan. Ei kannata nyt etsiä mitään perheidylliä...odota nyt ensin että ylipäänsä kohtaat mukavan miehen, ja ajan kanssa sitten alatte miettimään näitä perhejuttuja, jos siltä näyttää. Mullakin oli sun iässä vauvakuume, mutta onneksi ei lapsia yritetty vaikka mieskin olisi halunnut..se suhde kariutui kahden vuoden päästä osittain siihen, että mies halus kuitenki vielä mennä, ja häntä ahisti suhteessa. Ikää hänellä oli tuolloin 24.
Nyt olen ite 25, ja mieheni on 34. Nyt alkaa olla ajankohtaista se lasten hankinta (tai saaminen, eihän niitä tosta vaan hankita). Miehellä kesti ainaki siihen kolmekymppiseksi että tunsi olevansa kypsä isäksi. Mulla on gradua vaille maisterin paperit ja vietin puol vuotta ulkomailla jne...oli se hyvä että vähän ehti näkemään maailmaa ennen lasten yrittämistä. Vaikka silloin sun iässä en sitä ajatellutkaan että se olis niin tärkeää. Älä murehdi, elä tätä päivää ja tilanteen mukaan!
Nainen ei saa tietää mitä haluaa vaan hänen pitää vatvoa selviä asiota ja käännellä ja väännellä niin kauan et, vaikka se mies löytyisikin niin ei aikaakaan ni ukko lähtee.
-Eikö suomalaiset miehet enää halua aitoa naista kotiinsa, joka hoitaa kodin ja lapset siinä kuin mies käy töissä?-
Sinulla on asennetta ja tyyliä tiedät mitä tahdot ja saat multa 10 pistettä papukaijanmerkin kera.
Mistähän löytäisin naisen joka tietää mitä elämältään haluaa?
Ihmettelet 'mix kukaan ei halua sua???
siis sulle kelpaa 'kuka tahansa? kunhan se mies vaan huolii sut, ja haluaa alkaa tehdä penskoja sun kaa?? ko??
OOt niin nuori vielä kuule! sun pitää odottaa sitä oikeaa miestä vetovoima pitää olla molemminpuollista ja eikä sittenkään heti mennä naimisiin! yritä nyt vähä odottaa vielä tyttö! ( et ole edes vielä nainen ;))
Kyllä se real Jacob sieltä vielä ilmestyy sun nokkasi eteen mies joka haluaa sut,vaistoat sitten kun se seisoo sun nokan edessä,siis oo iloinen ettei kukaan sua vielä huoli,eläkä tyrkytä itseäsi kellekkään vain se takia koska sulla on tommonen kiire päällä mennä naimisiin ja saada penskoja??
Kai muistat mainita näistä ehdottomista vaatimuksistasi heti alkumetreillä? Nimittäin siinä vaiheessa meikäläinen ainakin juoksisi kuin Viren konsanaan, joskin ihan toiseen suuntaan kuin toivoisit.
Kuulostat juuri sellaiselta tyypilliseltä keskenkasvuiselta kersalta, joksi ikätovereitasikin nimittelet. Elämä on suunniteltu valmiiksi: omakotitalo, farmariauto, lapset ja pari koiraa. Enää puuttuu se mies kustantamaan kaiken tämän. Sun pikkumielessäsi mikään ei voi mennä pieleen. Eihän nyt toki sinun kohdallasi!
Ei kukaan varmaan oikeasti jaksa katella noin naiivia ihmistä. Ei kukaan halua olla vain osa sinun unelmaasi, kaikilla on omat tavoitteet ja haaveensa. Mun mielestä sä voisit hyvin kypsyä vielä vuoden jos toisenkin, ennen kuin edes harkitset lapsien hankkimista. Ei lapsesta ole lapsia kasvattamaan.
Löytyy näitä naiveja myös kolmekymppisissä :(
Melkoisen itsekästä touhua... sitten katkeroidutaan lopuks vielä.
Noilla "ehdottomilla vaatimuksilla" voisit pärjätä hyvin vaikka muslimiyhteiskunnassa. Miten olisi muutto vaikka Irakiin? Siellä tuo kuvailemasi perhemalli on enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomessa ei ikävä kyllä "kotirouva" -systeemiä ole oikein enää olemassa. Naiset ovat vastuullisia perheen elatuksesta siinä missä miehetkin. Ja hyvä niin. On törkeää että väijyt miehiä kustantamaan omat unelmasi. Tunnen myötähäpeää puolestasi.
Voin olla väärässäkin, mutta luulen että sinua vaivaa ennenkaikkea laiskuus. Työnteko, ihan sellainen kahdeksasta-neljään -duuni ei taida neitiä oikein kiinnostaa? Jos nyt äkkiä vaan löytyisi se mies jonka varjolla voisit alkaa leikkiä kotia ja unohtaa sellaiset ikävät asiat kuten työ.
10 vuotta voit vielä huoletta kasvaa ja opetella elämään ja ajattelemaan aikuisen aivoilla. Sitten kolmenkympin korvilla, jos kasvamista on tapahtunut, palaa asiaan. Suosittelen lämpimästi myös jonkin sortin opiskelua. Sekin on oletettavasti jäänyt vähiin kun on tämä unelma johon ei tutkintoja tarvita.
PS: "Aidon naisen" kriteerit ovat aivan erilaiset kuin millaisena ne itse olet pikku päässäsi kuvitellut. Kysy keneltä tahansa - mieheltä.
Sulla on vauvakuume. Ei siinä sinänsä mitään pahaa mutta se ei parinmuodostuksessa ole ainakaan alle 50v miesten piirissä kovin vahva meriitti.
Aikuisten oikeesti, _ketään_ miestä ei kiinnosta nainen joka hakee seuraa vain hankkiakseen jälkikasvua.
/Nev
Ensinnäkin: Myös uranaiset ovat aitoja naisia.
Älä yritä asettua heidän yläpuolelleen.
Minä tuskin haluaisin naista joka haluasi olla vain
kaikki päivät kotona lasten kanssa. Minusta menestykäs
työurakin voi antaa ihmiselle paljon ja ainakin jotkut
kotiäidit näyttävät turhautuvan kun ovat kaikki
päivät kotona.
En minä haluaisi jättää lasten kasvatusta vain äidin
tehtäväksi, vaan haluaisin olla itsekin touhussa mukana.
Ja se näkyy 100 metrin päähän. Kysyt, miksi miehet ei halua sinua. ok, olet tiedostanut olevasi nätti, itsetunto on hyvä juttu. Sitten jo mietitkin, että haluat jäädä lasten kanssa kotiin?! Aikamoisia pilvilinnoja sulla jo maalattuna, ennen kuin mieskään on löytynyt.
Anna niiden asioiden suttaantua itsestään, miehelle ei puhuta tuossa iässä lapsista kuin korkeintaan, että pitääkö tämä niistä ensimmäisen vuoden aikana!En tietty suosittele tapailemaan kollia, joka ei halua koskaan perhettä. Se sotisi sinun haaveitasi vastaan, mutta jos nyt ihan normi elämän rakentaminen ja muutaman vuoden seukkaaminen ennen mitään lapsijuttuja. Itse olen 26-vuotias, hyvää vauhtia menossa 27:n vuoteen ja kihloissa olen saman katon alla miehen kanssa. Oltu yhdessä miehen kanssa liki neljä vuotta. Ei vieläkään olla vakavasti harkittu lasten tekoa, kun on opintoja ja sellaista kesken. Eli mikään kiire ei tuossa asiassa ole sinun ikäiselläsi!:)