...henkinen pettäminen vai fyysinen pettäminen??
Henkisellä pettämisellä tarkoitan esim. että nainen on pari kuukautta soitellut vieraan miehen kanssa lähes päivittäin, järjestänyt kaikenlaisia menoja, käynyt ahkerasti kävelyllä ja sopinut seuraavan päivän soittoaikoja vain että on voinut olla puhelinsuhteessa vieraan miehen kanssa.Puhelut ovat olleet pitkiä ja niissä ovat olleet tunteet mukana.
Fyysisellä pettämisellä tarkoitan seksiä tuntemattoman henkilön kanssa, jossa ei kerrota nimiä eikä ole tunteita mukana ja tehdään kerran eikö tule jälkiseuraamuksia eikä ajatella sitä enään myöhemmin.
Minä pidän tota henkistä pettämistä pahempana.
Kertokaa mielipiteitänne!!
Henkisellä pettämisellä tarkoitan esim. että nainen on pari kuukautta soitellut vieraan miehen kanssa lähes päivittäin, järjestänyt kaikenlaisia menoja, käynyt ahkerasti kävelyllä ja sopinut seuraavan päivän soittoaikoja vain että on voinut olla puhelinsuhteessa vieraan miehen kanssa.Puhelut ovat olleet pitkiä ja niissä ovat olleet tunteet mukana.
Fyysisellä pettämisellä tarkoitan seksiä tuntemattoman henkilön kanssa, jossa ei kerrota nimiä eikä ole tunteita mukana ja tehdään kerran eikö tule jälkiseuraamuksia eikä ajatella sitä enään myöhemmin.
Minä pidän tota henkistä pettämistä pahempana.
Kertokaa mielipiteitänne!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pettäminen on sitä itteensä, jutustelusta seuraa useinmiten naimista, ja kerta pano on myös pettämistä. Mitä sitä erottelemaan pahuusluokka ykkösiin ja kakkosiin.
Olen kyllä erittäin sitä mieltä, että juttelusta ei juurikaan seuraa seksiä.
Itse kyllä fiilistelen yhden toisen miehen perään, mutta samalla tapailen useita miespuolisia ystäviäni. Olenkin pohtinut uskottomuuden syvintä olemusta viimeaikoina kovin paljon. Erityisesti olen erittäin hyvilläni siitä, että mieheni mielestä vain seksi toisen kanssa on pettämistä :). Paha niille, jotka ovat vain seksuaalisesti toisaalle suuntautuneita...
Olen sitä mieltä että kumpikin pettämisen laji on sitä pahinta lajia. Mutta henkinen pettämien on jotenkin vielä pahempaa, koska se usein johtaa siihen fyysiseen kanssakäymiseen ja näin molemmat lajit toteutuu.
Henkinen pettäminen monesti johtaa ihastumiseen ja jopa rakastumiseen ja sellaisesta sivusuhteesta ei enää niin vain peräännytäkään, ei ainakaan sieluvaurioitta tai oman liiton tuhoutumatta.
Mutta kumpikin laji satuttaa syvästi sitä joka on luottanut ja ollut uskollinen ja rakastanut.
ei tarvitse kysellä muilta, kumpi on pahempaa - kaikki riippuu sinusta itsestäsi ja puolisostasi, mitä te tunnette, ja varsinkin mitä Sinä tunnet. Ihmisiin sattuu näissä tapauksissa vähän eri tavalla, jotakin on toisten helpompi hyväksyä kuin toisten jne. Mieti vaan mitä itse asiasta ajattelet ja TUNNET.
ei tarvitse kysellä muilta, kumpi on pahempaa - kaikki riippuu sinusta itsestäsi ja puolisostasi, mitä te tunnette, ja varsinkin mitä Sinä tunnet. Ihmisiin sattuu näissä tapauksissa vähän eri tavalla, jotakin on toisten helpompi hyväksyä kuin toisten jne. Mieti vaan mitä itse asiasta ajattelet ja TUNNET.
pahempaa...sulla oli ehkä vain huono esimerkki...mä ajattelen, et henkinen pettäminen olisi sitä et puoliso kertoo omista asioistaan jollekin toiselle naiselle, kuin mulle tai uskoutuisi muuten tälle, niin musta se olisi pahempaa pettämistä, kuin pelkkä paneminen.
Elämäni suurin rikkaus on se, että voin kertoa yhdestä asiasta yhdelle, toisesta taas toiselle. Sen mukaan millä aaltopituudella mennään. Mieheni ei ainakaan jaksa syventyä ja pohtia useitakin asioitani, joten on kiva puhella niitä muiden kanssa. Aavistan, ettei koko maailmankaikkeudessa ole yhtä ihmistä tai mitään olentoa, joka pystyisi omistautumaan minun jokaiselle ajatuksen pätkälle. Enkä oikein edes haluaisi. Ihmisen elämässä on hyvä olla muitakin kuin kumppani.
..täysin samaa mieltä! Henkinen on pahempi, koska siinä on vielä tunteet mukana!!!
Et nyt tainnut oikein ymmärtää mitä sanalla pettäminen tarkoitetaan pohjimmiltaan. Kaverit on kavereita ja niiden kanssa kanssakäyminen on vilpitöntä kaikkien osapuolten kannalta, myös oma puoliso on tietoinen toisen kavereista, olivatpa nämä kumpaa sukupuolta tahansa. Jos näissä ihmissuhteissa ei ole mitään piiloteltavaa tai salattavaa, ei kyse ole pettämisestä.
Pettämistä on se kun hoidetaan syvällistä kanssakäymistä (henkistä ja tai fyysistä) oman puolison tietämättä. On salaisia tapaamisia, puheluita jne. tiedät kyllä mitä. Tuon salaisen suhteen kanssa keskustelut harvoin liittyy mitenkään kotona olevaan puolisoon joka siis autuaan tietämätön toisen touhuista selkänsä takana. Salasuhteen kanssa keskitytään siihen jännittävään peliin, jonka hehkussa kaikki arkinen ja ikävä mm. kotiympäristö unohtuu totaalisesti. Tämä on pettämistä.
Mutta ehkä elämä vielä tämän sinulle opettaa, yleensä se käy kantapään kautta, se opin saaminen.
Mielenkiintoinen väite, että minulla on käsitteet hukassa; sen verran olen itsekin elämää nähnyt... Jokainen kuitenkin kokee pettämisen käsitteenä sekä käytännössä omalla tavallaan. Mikä sinun mielestäsi on pettämistä ei välttämättä ole sitä minun mielestäni.
Kuvailit syntistä ;) salasuhdetta näin "..jonka hehkussa kaikki arkinen ja ikävä mm. kotiympäristö unohtuu totaalisesti."
Ystävieni tapaaminen ja keskustelut heidän kanssaan on useimmiten yhtä juhlaa. En todellakaan aina kerro miehelleni kaikesta mitä tunnen jotakuta kohtaan tai keskustelen heidän kanssaan. Joskus en kerro edes tapaamisesta, ellen katso sitä aiheelliseksi. Salaan aika paljon asioita mieheltäni. Miksi kertoisin hänelle asioista, jotka eivät hänelle millään muodoin kuulu? Tuskin on edes kiinnostunut. Mielestäni salailu ei liity pettämiseen mitenkään ollennaisesti.
Olen seurannut sivusta, kuinka naimisissa oleva perheenisä on päätynyt salaiseen suhteeseen vapaan naisen kanssa. Mies ei tietääkseni ole sellaista tyyppiä, joka kännispäiten eksyisi vieraisiin sänkyihin, mutta nyt hän on ollut rinnakkaissuhteessa jo muutaman kuukauden verran. Vaimo ei suhteesta tiedä, eikä mies aio karata salarakkaansa kanssa tai muuten hylätä vaimoaan ja perhettään. Kumpikaan salaisen suhteen osapuolista ei tietääkseni ole rakastunut, mutta ihastus on kaiketi molemminpuolista.
Minkä verran esimerkiksi tämä mies mahtaa ajatella salarakastaan silloin kun he eivät tapaa toisiaan?
Varmasti vaimo, perhe, työasiat ja muut arkiset askareet täyttävät vuorokauden "ajatteluajasta" suurimman osan, sitä en epäile. Olisi silti mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tai vähän salarakas on miehen ajatuksissa vaikkapa viikonloppuisin tai tavallisena arki-iltana.
Kuvailit hyvin tyypillistä kuviota. Pariskunnan elämä, ainakin toisen osapuolen kokemana, on muuttunut liian arkiseksi. Toinen lähtee sitten hakemaan elämäänsä jännitystä vieraasta sylistä. Elämä saa taas uutta hohdetta ja on jännää... aikansa.
Tulee kuitenkin se "laskun" maksun hetki eteen ennenpitkää. Pettämisen nimittäin toinen huomaa jossain vaiheessa, vaikka mitään konkreettista todistetta ei olisikaan esittää. Pitemmässä liitossa kyllä toisesta on oppinut lukemaan erinäisiä merkkejä, ne on pieniä ehkä tiedostamattomia vinkkejä ettei kaikki ole aivan reilassa. Joku sana, tai ele tms. joka ei ole kuulunut aiemmin toisen tapoihin, kertoo missä mennään. Pettäjä tekee aina virheen ennen pitkää, se on niin monta kertaa nähty kuvio. Epäilyt herää, ja kas kummaa, on aviokriisi käsillä.
Rinnakkaissuhde saa sellaista aikaan, sille ei mitään voi että tuo salarakas on kuitenkin tullut puolisoiden väliin ja sen aiheuttamat reaktiot eivät jää huomioimatta. Pettäminen vieraannuttaa puolisoita toisistaan. Eli aivan varmasti tuo salasuhde on miehellä mielessä ja se juuri johtaakin jossain vaiheessa katastrofiin oman vaimon kanssa.
Olen aina ihmetellyt, mikä voima ajaa ihmiset turvallisessa ja hyvässä liitossa ollessaankin tuohon leikkimiseen tulella? Ollan valmiita pistämään peliin kaikki, siis isot panokset, yhden seikkailun vuoksi. Se seikkailu ei välttämättä merkitse pettäjälle kovinkaan paljon, vain ehkä pakoa arjen harmaudesta, mutta kun käry käy, niin asia muuttuu monella tasolla todella hankalaksi ja aiheuttaa suurta tuhoa, kaikkien osallisten elämässä lapsien. Mutta harvapa näitä juttuja ajattelee siinä vaiheessa kun pelaaminen alkaa... vaikka kannattaisi ajatella loppuun asti.
Minusta molemmat ovat aivan yhtä pahoja. Ne molemmat rikkovat meidän yhteisiä pelisääntöjä, joiden mukaan olemme keskenämme suhteessa.
Läheinen suhde toisen naisen kanssa ilman seksiä. Sen voisin hyväksyä, jos minä olisin siitä tietoinen eikä mitään salailua kuuluisi kuvioon. Hyvin helposti tuollainen suhde kuitenkin ajan myötä liukuu rakastumisen puolelle ja sitä kautta seksiinkin.
Entä sitten pelkkä pano jonkun naisen kanssa ilman mitään erityisempää tunnesuhdetta? Olisin tyrmistynyt, jos mieheni tekisi näin. En tietäisi kuka tuo mies vieressäni on, jos hän päättäisi pelkän hetken nautinnon takia minua satuttaa sillä tavoin.
Eli molemmissa tapauksissa mies pettäisi minua myös henkisesti. Rikkoisi välilämme olevan luottamuksen ja toisen kunnioittamisen. Osoittaisi pistävänsä meidän suhteemme toiselle sijalle.
Toki myös miettisin, miksi hän ei ole saanut tarvitsemaansa minulta. Mikä läheisyytemme esteenä on ollut, että huomiota, kuuntelua ja keskustelua kaipaaa niin paljon, että sitä etsii muualta. Entä seksin suhteen? Jos mies kaipaa niin kovin suhteen ulkopuolista seksiä minun satuttamiseni uhallakin, onko hän koskaan kanssani sängyssä todella oma itsensä? Miksi hän ei pyydä minulta haluamaansa?
Kumpikin tapaus johtaisi hyvin vakavaan harkintaan ja mahdollisesti jopa eroon. Luottamus ja toisen arvostaminen ovat suhteemme kulmakiviä ja pettäminen hajottaisi ne armottomasti.
Aina en ole ajatellut näin jyrkästi, elämä kuitenkin on opettanut.
niin minäkin pidän henkistä pettämistä pahempana... jos avovaimoni pettäisi minua fyysisesti eikä siitä seuraisi mitään tauteja niin sen vielä voisin antaa anteeksi, mutta jos tunteet olisi mukana ja yhteisiä suunnitelmia olisi vieraan miehen kanssa niin sellainen satuttaisi...
Olen joskus ehdottanutkin avokilleni kimppaa toisen parin kanssa. Oluksi lämpeni muttei sitten kuitenkaan. Hän taas ehdotti toisen naisen mukaan ottamista, mutta jänisti sitten kuitenkin...
Henkinen on pahempaa kuin fyysinen edottomasti...