Porukasta henkireikä?
Löytyykö "Vaasan läänistä" aikuisia naisia, jotka ovat avioeron jälkeen jääneet ”kotivangiksi”, eli joiden elämää ex-puoliso täysin kontrolloi?
Omalla paikkakunnalla on mahdoton käydä iltaisin missään, ei pubeissa, saati sitten tanssiravintoloissa.
Ihmisten kanssa kommunikointiin ja seurusteluun on mahdollisuus vain päivällä töissä. Kuntosalilla ryhmissä on mukava olla, mutta sinne ei tuoda henkilökohtaisia asioita, eikä juuri tutustuta.
Tuttavapiiristä ei löydy kavereita lähtemään kauemmas muille paikkakunnille tai matkaseuraksi matkoille, eikä sellaista kukkarokaan kestäisi kovin usein.
Samat aiheet on perhetuttujen kanssa kaluttu läpi jo moneen kertaan, sinä väsyt ja pelkäät että tuttavatkin väsyy.
Leikin ajatuksella, että tällaisessa elämäntilanteessa täytyy monen tälläkin hetkellä elää toisistaan tietämättä. Entäpä jos saisimme netin välityksellä kerättyä vaikka pienenkin porukan, jolloin voisimme kirjoitella ja tutustua.
Voisimme aikaa myöten kokoontua sokkotreffeille johonkin kahvilaan, uimahallille tai mihin vain. Ehkä löytäisimme oman porukan, jonka kanssa ja jonka tukemana alkaisimme ottaa pikkuhiljaa askeleita uuteen elämään?
Kävisimme esim. iltaa istumassa muilla paikkakunnilla toistemme luona ym.
Kevät tulee kaikki herää henkiin.
Toivoisin kannanottoja, joiden mukaan laitetaan mietintämyssyä päähän.
Löytyykö "Vaasan läänistä" aikuisia naisia, jotka ovat avioeron jälkeen jääneet ”kotivangiksi”, eli joiden elämää ex-puoliso täysin kontrolloi?
Omalla paikkakunnalla on mahdoton käydä iltaisin missään, ei pubeissa, saati sitten tanssiravintoloissa.
Ihmisten kanssa kommunikointiin ja seurusteluun on mahdollisuus vain päivällä töissä. Kuntosalilla ryhmissä on mukava olla, mutta sinne ei tuoda henkilökohtaisia asioita, eikä juuri tutustuta.
Tuttavapiiristä ei löydy kavereita lähtemään kauemmas muille paikkakunnille tai matkaseuraksi matkoille, eikä sellaista kukkarokaan kestäisi kovin usein.
Samat aiheet on perhetuttujen kanssa kaluttu läpi jo moneen kertaan, sinä väsyt ja pelkäät että tuttavatkin väsyy.
Leikin ajatuksella, että tällaisessa elämäntilanteessa täytyy monen tälläkin hetkellä elää toisistaan tietämättä. Entäpä jos saisimme netin välityksellä kerättyä vaikka pienenkin porukan, jolloin voisimme kirjoitella ja tutustua.
Voisimme aikaa myöten kokoontua sokkotreffeille johonkin kahvilaan, uimahallille tai mihin vain. Ehkä löytäisimme oman porukan, jonka kanssa ja jonka tukemana alkaisimme ottaa pikkuhiljaa askeleita uuteen elämään?
Kävisimme esim. iltaa istumassa muilla paikkakunnilla toistemme luona ym.
Kevät tulee kaikki herää henkiin.
Toivoisin kannanottoja, joiden mukaan laitetaan mietintämyssyä päähän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja ALA HYVÄ IHMINEN jo viimeinkin elää OMAA elämääsi, turhaa kerjäät sääliä. VOIN KERTOA, ETTET SITÄ OIKEASTI SAA. Niitä selkään taputtajia on joka kadunkulmassa, mutta kun käännät selkäsi heille, NAURAVAT PASKAISESTI sinulle. Tulet sen karvaasti huomaamaan ajan saatossa.? Nimittäin kokemusta on. Sinun on itse nostettava kurja ja masentunut mielialasi sieltä maasta ylös.! Älä myöskään lähde liian aikaisin uuteen suhteeseen, se ei onnistu ennenkuin olet työstänyt ja tehnyt itsellesi asiat oikeesti selväksi. Kyllä huominen on jo parempi. Oikotietä ei ole.! Tsemppiä.;)