Mä oon nyt seurustellut mun poikaystävän kanssa reilu puol vuotta. Mua häiritsee vähäsen yksi juttu...
se,että ajattelen yhtä mun poikaystävän kaveria usein.Ajattelen sitä joskus myös masturboidessani,mutta en koskaan kun rakastelemme poikaystäväni kanssa.
Ajatteluni on ehkä hieman ihastunutta,mutta en ole täysin varma...kaveri on todella mukava ja ihan hyvän näköinenkin,mutta aivan eriluontoinen kuin poikaystäväni.
En voisi kuvitella seurustelevani tämän kaverin kanssa,enkä tunne mitään todella huumaavaa vetovoimaa häneen,paitsi joskus...mutta ajattelu häiritsee.Tunnen sen olevan pettämistä.
En missään nimessä voi kertoa poikaystävälleni asiasta,koska hän on sen varran mustasukkainen,että suuttuisi varmasti todella pahasti.
Ehkä tämä menee ohi ajan myötä,mutta en voi olla varma siitä.Mitä jos ihastukseni muuttuukin suuremmaksi,enkä pysty kontrolloimaan itseäni?no..ihastumisen pitäisi ilmeisesti olla tahdon alainen reaktio,mutta kun en tiedä mitä yksi hyvin pieni osa musta haluaa...
Voisitteko vastata,onko tällainen ajattelu vaarallista tai haitallista,meneekö se ohi vai mitä mun pitänee tehdä? kun en edes tiedä haluanko tehdä sille mitään....jos jollain edes olis jotain samantyylisiä kokemuksia tms. niin vois vastata tähän...vai onko se yleistäkin,että naiset ajattelee muita miehiä,ihan "viattomasti(ko?)"...
Niin...ja ikää mulla on 18,eli enpä minäkään elämästä vielä kovin paljoa tiedä...mutta kiitos kaikille hyviä vastauksia laittaneille:)
se,että ajattelen yhtä mun poikaystävän kaveria usein.Ajattelen sitä joskus myös masturboidessani,mutta en koskaan kun rakastelemme poikaystäväni kanssa.
Ajatteluni on ehkä hieman ihastunutta,mutta en ole täysin varma...kaveri on todella mukava ja ihan hyvän näköinenkin,mutta aivan eriluontoinen kuin poikaystäväni.
En voisi kuvitella seurustelevani tämän kaverin kanssa,enkä tunne mitään todella huumaavaa vetovoimaa häneen,paitsi joskus...mutta ajattelu häiritsee.Tunnen sen olevan pettämistä.
En missään nimessä voi kertoa poikaystävälleni asiasta,koska hän on sen varran mustasukkainen,että suuttuisi varmasti todella pahasti.
Ehkä tämä menee ohi ajan myötä,mutta en voi olla varma siitä.Mitä jos ihastukseni muuttuukin suuremmaksi,enkä pysty kontrolloimaan itseäni?no..ihastumisen pitäisi ilmeisesti olla tahdon alainen reaktio,mutta kun en tiedä mitä yksi hyvin pieni osa musta haluaa...
Voisitteko vastata,onko tällainen ajattelu vaarallista tai haitallista,meneekö se ohi vai mitä mun pitänee tehdä? kun en edes tiedä haluanko tehdä sille mitään....jos jollain edes olis jotain samantyylisiä kokemuksia tms. niin vois vastata tähän...vai onko se yleistäkin,että naiset ajattelee muita miehiä,ihan "viattomasti(ko?)"...
Niin...ja ikää mulla on 18,eli enpä minäkään elämästä vielä kovin paljoa tiedä...mutta kiitos kaikille hyviä vastauksia laittaneille:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
..Erilaisuushan se yleensä on se mikä viehättää muissa miehissä.. Ainakin niin itse kuvittelisin..
Mulla ihastukset on menny ajan kanssa ohi ja niitä tulee aina lisää, kun edellisestä pääsee eroon..
Koskaan en ole asialle mitään tehnyt.. Ja siihen olen tyytyväinen! Minulla on hyvä ja rakastava mies, enkä keksi mitään syytä miksi haluaisin tehdä mitään mikä häntä voisi satuttaa.. :)
Mutta sen olen huomannut, kun asiaa olen ajatellut, että he kaikki ovat olleet täysin erilaisia kuin oma mieheni..
Syyllisyyttä ei moisesta kyllä kannata tuntea; miksei varatulla naisella muka saisi jotain "päiväunia" olla??? Onko joku joskus sanonut, että miehillä ei näitä olisi..
Poikaystävälle en minäkään kyllä menisi kertomaan, heistä kun ei ikinä tiedä mikä on liikaa.. Ja kerta sinulla vielä "päiväunien" kohteena on poikaystäväsi kaveri, niin sitä suuremmalla syyllä..
Ethän sinä itseäsi voi pakottaa lopettamaan "päiväunia" ja ihastumisia.. Mielestäni on ihan normaalia olla ihastuksia.. Toisin sanoen: ihastuksia saa ja pitääkin olla, kuhan ne vain jäävät ihastuksiksi!
Tätä mieltä olen minä.. :)
Ihastuminen ei ole tahdon asia, niin kuin viestissäsi epäilit, vaan nimenomaan päinvastoin: itseään ei voi estää ihastumasta, mutta mihin tekoihin se johtaa, sitä voi tahdolla hallita.
Ihastuminen ei ole pettämistä eikä siitä kannata kantaa huonoa omaatuntoa, koska niille tunteille ei voi mitään (mutta kuten sanottu - teoistaan pitää vastuu kantaa!). Ne pitää vain elää ja yleensä ne menevät ajan kanssa ohi jättäen mukavat muistot.
Parhaiten tilanne pysyy hallinnassasi, kun myönnät omat tunteesi itsellesi ja päätät, miten niiden kanssa toimit.
Nauti päiväunistasi, ne ovat yksin sinun oma valtakuntasi, joihin toisilla ei ole asiaa eikä sinun tarvitse niitä asioita muiden kanssa jakaa.