Voi veljet ja sisaret !
Taas nyppii ja tosissaan!
Nykyisen mieheni ex-vaimo on jatkuva maanvaiva ja rasite.
Soittelee, uhkailee ja häiritsee koko ajan tekstareilla yms...
Kiristää lasten tapaamisilla ja muilla ala-arvoisilla tempuilla!
Olen(ja olemme) yrittäneet kestää ja ymmärtää...mutta kohta palaa pinna!
Mikään järki puhe ei auta!,hakisi nyt ammattiapua!!!
Ei kehdata alkaa rähjäämään vielä...mutta kohta nauhoitan puhelut ja listaan tekstarit.
Pakko tehdä tämä...kotirauhan vuoksi, tiedän että oikeusjuttuun on jo aineksia.
Mun lasten ja yhteisen elämän turvaamiseksi.
Jospa se joskus loppuisi!!!
Jäitä hattuun ja yritetään kestää vielä!
hetki....
Taas nyppii ja tosissaan!
Nykyisen mieheni ex-vaimo on jatkuva maanvaiva ja rasite.
Soittelee, uhkailee ja häiritsee koko ajan tekstareilla yms...
Kiristää lasten tapaamisilla ja muilla ala-arvoisilla tempuilla!
Olen(ja olemme) yrittäneet kestää ja ymmärtää...mutta kohta palaa pinna!
Mikään järki puhe ei auta!,hakisi nyt ammattiapua!!!
Ei kehdata alkaa rähjäämään vielä...mutta kohta nauhoitan puhelut ja listaan tekstarit.
Pakko tehdä tämä...kotirauhan vuoksi, tiedän että oikeusjuttuun on jo aineksia.
Mun lasten ja yhteisen elämän turvaamiseksi.
Jospa se joskus loppuisi!!!
Jäitä hattuun ja yritetään kestää vielä!
hetki....
Vastaukset 61
Vanhimmat
jos et häiriköi itse, ei hänkään, ei sullakaan ole oikeus. Mieti omaa käytöstä, moiti sitten muita.
No olipas kummallinen vastaus nimimerkiltä "peilaa itsesi". Mitähän sun päässäs liikkuu?
En todellakaan ole häneen (mieheni exään) millään tavalla yhteyksissiä!
En häiriköi ollenkaan!!!
Haluan vain olla rauhassa!
Se olisikin jo jotain se!
Jospa joskus!!!
On aikamoista sinisilmäisyyttä mennä naimisiin eronneen miehen kanssa ja kuvitella, että avio(avo)liitto alkaisi puhtaalta pöydältä. Jos edellisestä suhteesta on lapsia, myös exät pyörii elämässä ja tekee uudestakin suhteesta varmaan haasteellisen.
Eihän kysymys ollut ap:llä suinkaan siitä, että miehen lasten toinen vanhemmista maailmasta pitäisikään "hävitä" ... vaan häirinnän loppua (jos koskaan olis saanut alkaakaan). Ja eikähän meillä keskusteluun osallistujilla ole muuta kuin olettaa ap:n kirjoitus todeksi (vaikkei ehkä täysin objektiiviseksi).
Mielestäni kuvio selkeä ... lapsen asioista hänen vanhempansa sopivat ja keskustelevat, viikoittain yleensä. He soittavat ja tekstaavata, meillä tapana käydä pari kertaa kuukaudessa lounaalla, kun melko lähellä työpaikat -- jutellaan miten lapsella menee, mitä tulossa, jne. mutta vain ja ainoastaan vanhempina (josta huolimatta saa nauraa vitseille tai/ja puhua vaikka vaaleista)... molemmilla omat rakkaat puolisot jo olleet jonkin aikaa kuvioissa (tapailtu perhejuhlissakin, esim. lapsen isovanhemman sellaisissa). Iloistahan se on, että lapseni äidillä elämässä menee hyvin (ja "vais vöörsä").
Mutta ilkeämielinen kontrollointi tai kiusa aivan eriasia ... ikävää että ap kirjoittaja puolisoineen siitä kärsii. Siihen puututtava, ja haettava apua ... ehkä myös häiritsijälle...
"ainoastaan vanhempina"
Miksi M36 viihdyt avioeropalstalla, jos olet muka toipunut erostasi niin hyvin.
En koskaan tule hommaamaan uutta puolisoa tai edes miesystävää.
Ymmärrän ap:n juttua hyvin. Olen itsekin ollut aikoinaan samanlainen maanvaiva.
Oikea rakkaus ei kuole koskaan. Jos tapaamme jossakin, emme tapaa vanhempina vaan aviopuolisoina. Sukua ym. ihmisiä en kaipaa samaan tilaan. Tapaan mieluummin miehen meren rannalla, puiston penkillä, luonnossa rauhassa ja hiljaisuudessa.
Ei entistä puolisoa voi lakaista pois olemattomiin. Vaikka hän olisi jo kuollut ja kuopattu, hän elää puolison sydämessä. Avioliitto ei lopu edes kuolemaan. Se jatkuu ikuisuuteen.
En tiedä mitä sielunhoitajat höpisevät luterilaisen kirkon palkkalistoilla. Minä en lähtisi niihin hommiin.
Viesti menee parhaiten perille netissä. Täällä se on pappienkin luettavana. Ehkä heidänkin exät häiriköi vaikka oikein papin saarnaajapöntöstä.
Hienoa että ,M36, jaksat ottaa kantaa asiallisesti,
(ja mun mielestä puolueettomasti).
Olen seurannut sinun kommenttejasi kauan tällä palstalla.
Ei löydy moitteen sijaa.
Kiitos kommentista tälläkin kertaa.
Joo, helppoa tämä ei tule olemaan...
mutta toivottavasti mieheni ex-vaimo löytää joskus tasapainon ja "sielunrauhan"...
jotta voisi elää ja antaisi muidenkin elää!
Tsemppiä kaikille kiusatuille ja "paranemista" kiusaajille!
Positiivisesti tässä yritetään kohti kevättä!
nimittäin: "Miksi M36 viihdyt avioeropalstalla, jos olet muka toipunut erostasi niin hyvin"
Suoraan kysymykseen suora vastaus. Tarkoitus ei ollut ryhtyä "roikkumaan", mutta kun yli kolme vuotta sitten sain paljonkin hyviä kommentteja erokriisiini täältä ... apuakin ... niin kai jonkinlainen AA kerholaisen ajatus jäi ... ehkä voin auttaa toisiakin samassa tilanteessa olevia.
Mutta laimentunut kommentointini on paljonkin, yleensä tuolle asiapitoiselle puolelle keskittyy -- kai tietämättömyyden määrä aiheuttaa sen, ettei voi olla ohjeistamatta.
Se miten oman erosi prosessoit on tietenkin oma asiasi, ja exäsi, ja lapsenne ... jos/kun se poikkeaa omastani ei tee siitä huonompaa tai parempaa, erilaisen vain.
Pahaksi se muuttuisi vain, jos syyttömät kärsivät ... ja tämän ketjun ap:n tilanteessa mielestäni exän miehensä käytöstä voidaan arvostella... minusta se on asiatonta ja ala-arvoista, jos oletamme ap:n kertoman tilanteesta olevan absoluuttinen totuus...
Oikea rakkaus sitten ... noooh... toivoisin sinä päivänä lääkitystäni lisättävän tai muutttavan jos kuvittelisin exäni kanssa lounastaessani olevan samassa pöydässä aviopuolisoni kanssa -- mielikuvitus kun on rikkaus vain tiettyyn rajaan saakka.
Silti, rakastan edelleen lapseni äitiä omalla tavallani -- toivon hänelle pelkkää hyvää ja paljon onnellisia vuosia hyvässä parisuhteessa ... ei, en tahtoisi tai voisi elää hänen kanssaan ... jaamme tunteen (kaksi erinomaista ihmistä joutuivat toistensa huonoon seuraan, josta onneksi tulemana hieno poika).... kai se rakkaus joka joskus oli, vihankin kautta muuttui "sisarukselliseksi" välittämiseksi ... eikä vanhemmuus rytinässä lakannut, onneksi.
.
.
.
.
.
.
Ps. ... ja joku muuten kysyy kuitenkin; mitäs jos emme olisi ymmärtäneet erota terapoinnin ja keskustelujen sekä yrittämisen jälkeen... vastaan: kaksi sekopäistä ja onnetonta ihmistä tässä maassa enemmän, ja lapsi joka ei ymmärtäisi millainen normaali parisuhde on.
Että metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan!
miehen mielestä katoa ja varmaan on ikävä monta kertaa jos on eläny vuosia hänen kanssa.Menneisyys on hyväksyttävä ja ihmiset myös se on välittämistä.Itse välitän-ex-miehestäni paljon ja olen jopa huolissani kun ei hänestä mitään kuulu sillä olemme ystäviä aina.
"Ei entistä puolisoa voi lakaista pois olemattomiin. Vaikka hän olisi jo kuollut ja kuopattu, hän elää puolison sydämessä. Avioliitto ei lopu edes kuolemaan. Se jatkuu ikuisuuteen. "
Tälläisellä ajatuksellä on hyvä pönkittää omaa itsetuntoa, mutta on epätervettä elää siinä kuvitelmassa. Hakeudu hoitoon. Vai että ex puoliso eläisi vielä sydämessä... hohhou =D
Olette ystäviä.... vain sinun mielestäsi. Etkö ymmärrä, että syy miksi hänestä ei kuulu on juuri se ettei hän pidä sinua ystävänään.
Mistä löytyisi lääkkeitä tällaiselle nykyajan ilmiölle kuin harhaiset exät ??
Täällä kirjoittelee ja kommentoi paljon sellaisia jotka eivät välitä muista ihmisistä, eivätkä välitä ajatella asiaa toisin ajattelevan kannalta. Heidän huutelunsa lentävät suoraan tuuleen. He eivät kykene muuhun empatiaan kuin itseään kohtaan ja siihen ei nettipalstoilta apu löydy vaan jostain hieman professionaalisemmalta taholta.
Mutta onneksi sinä olet avarasydäminen (tiettyyn rajaan asti? ;) ), ymmärtäväinen, maltillinen ja kaiken lisäksi fiksukin ja asioista tietoinen. Terveet kommenttisi loskan seassa ovat paikallaan, tiedä sitten onko niillä vaikutusta. Ainakaan ei menetä täysin uskoaan siihen että tänne kirjoittelisi järkevätkin ihmiset.
*tarjoaa kaffen ja laskiaispullan (ihanomatekemä)*
.. liika kehu etten ylpisty (lisää?)... vaikka kivahan se on positiivista palautetta lukea.
Ja kiitos virtuaalisesta laskiasipullasta :-D
"Olette ystäviä.... vain sinun mielestäsi."
Vähän turhan varmasti väität, koska et todellakaan voi tietää!
Olemme pitäneet yli 20 vuotta yhteyttä ex-poikaystäväni kanssa. Hän on siis ystäväni. Minulla on muitakin ystäviä, joista kuuluu joskus harvemmin ja joskus useammin. Ei ystävään tarvitse päivittäin olla yhteydessä.
nii-in. Oletkos aivan varma, että syy on ainoastaan exässä?
Itse kokeneena tiedän, että vaikka olen kuinka yrittänyt exälleni ehdottaa asiallisesti ja fiksusti asioita niin aina sieltä tulee HAISTA VITTU! tai jotain muuta vastaavaa.
Oletko varma, että nykyinen miehesi puhuu asiat sinulle juuri niinkuin ne on?
Oletko aivan varma, että se ei ole hän joka tekee asiat vaikeiksi?
Minä haluaisin jutella exäni nykyisen kanssa. Minulla ei ole häntä vastaan sit ei yhtää mitään. Lasten takia haluaisin, että tapaamiset jne sujuisi, mutta ei kun ei.
Sen takia haluaisin jutella koska haluaisin sanoa, ettei minulla ole mitään tarkoitusta tehdä heidän elämäänsä vaikeaksi. Silloin kun exälläni menee hyvin,silloin voi myös lapsemme paremmin. Eikö niin? Lapset saa tavata isäänsä jne.
Vai onko se siinä uudessa naisessa vika ettei tapaamiset onnistu? Kokeeko hän, että ne ajat kuin miehensä on omien lastensa kanssa tarkoittaa sitä, että se on pois heidän yhteisestä ajasta?
Siis en todellakaan ole häiriköiny enkä ahdistanu exääni. En viestein enkä puheluin.
Teki vaan mieli sanoa nämä. Osataanko aina ajatella molemmista suunnista oikein ja järkevästi?
Hankala on mennä kenenkää sanomaan. Ei exän nykyiset eikä näköjään entisetkään.
Koskaan ei tiedä mistä päin tuulee.
joo, puhelimesta on tullut tietty nimi tutuksi niin ex:n kuin sen vanhempien ( lasten ukki ) suusta.. kiva keskustella yhtään mitään, eli antaapa olla..
Ehkäpä aika tekee tehtävänsä ja ihmiset kasvavat pikkusieluista aikuisiksi, jotka tuntevat vastuunsa lapsistaan, tai sitten ei, en tiedä...
Annan asian olla, en rupea haastamaan keskinäistä riitaa,enkä haistattele takaisin, sitä varten on olemassa monenlaisia lääkkeitä mm. oikeusavustaja, lastensuojelu jne..
Tässä on kysymys kiusaamisesta ja suoranaisesta terrorismista.
Ehdottomasti epätoivoisen ja katkeran ihmisen käyttäytymistä.
Mutta missä menee se raja?
Mikä on terrorismia...mikä sairautta?
Sairaidenkin pitää noudattaa käytöstapoja.
Toivon kiusaajille edelleenkin pikaista paranemista.
Ja kiusatuille voimia selvitä "terrorismista".
Saat toki, Tsouna, sinäkin.... ilmoittaa oman mielipiteesi, sana on vapaa.
Mutta paatokselliset jossittelut jätän omaan arvoonsa.
Luulo ei ole tiedon väärti.
Hyvää kevättä sinullekin. Meille kaikille!
Ihan saman olen kokenut. Ja on sitten muuten ihan sama soitatko vai et. Jos soitat niin häiriköit ja jos et soita niin pimität ja vedätät lapsilla, etkä kerro mitä heille sattuu ja tapahtuu, että se on sitten ihan sama mitä me ex:ät tehdään niin aina tehdään väärin ja väärin päin.
Ihan vain pieni esimenkki, kerran kuin lasta sattu ja ilmoitin niin olin hirvee häirikkö, no vahingosta viisastuin enkä sitten toisella kerralla ilmottanut niin silloin sitä vasta hirvee olinkin, kun en ilmoita, kun lasta sattuu. Että tiedä sitten mikä on oikein ja mikä väärin. Tai kyllä mä nykyisin tiedän, ilmoitan jos kerkiin tai muistan, ihan sama, ei voi enään vähempää kiinnostaa mitä mieltä siellä toisessa päässä ollaan.
Mutta lasten takia olen kummiskin pyrkinyt pysymään ystävänä ja oikeestaan aika hyvin siinä onnistunutkin, siis voidaan olla samoissa suku juhlissa ja muutenkin samankaton alla.
Kaikista pahinta oikeestaan oli sen mun ex miehen silloisen naisen mustasukkasuus ja siittä johtuvat mitä kummallisimmat jutut. Itse en pahemmin jutellut sen naisen kanssa, mutta ex mieheni kyllä välitti mulle niitä juttuja.
Anteeksi, kirjoitin nimimerkkisi väärin hyvä "Tsasouna".
Joo, kyllä monesti ne ex:ät on katkeria ja eöätoivoisia (miten selvitä yksin arjen rutiineista), mutta lohdutukseksi voin kertoa sinulle, että kyllä sekin vaihe menee ohi.
Ja siinä vaiheessa sun kannattaa pitää miehestäs kiinni, meinaan suurinta osaa miehistä rupee se ex:sä kiinnostamaan kun ei siittä kuulu enään mitään ja se ei enään hänestä välitä (hyvä itsetunnon kohottaja), mutta sitten tulee se mustasukkasuus vaihe, että se ex:sä löytäkin toisen. AUTS se sattuu
Elän tätä päivää.
Haluan elää rauhassa ja onnellisena.
Huomisesta en huoli.
Vastuksia en pelkää, mutta "miekkaan" en haluaisi tarttua.
No...mottoni on; jos joku on mennäkseen syystä tai toisesta, se menee.
Piteleminen ei auta.
Jos kahden ihmisen välissä ei ole tilaa, siihen ei kukaan "muu" mahdu.
Nyt ei mahdu :), se riittää.
Kai siellä toisessa päässä on kova hätä. Oletko miettinyt miten on lasten laita. Äiti ei ole tasapainoinen, ehkä erosta selviytyminen ei ole helppoa. Itse tiedän, että kova paikka on selvitä yksinhuoltajana, monta kertaa olisin halunnut vierelleni lasteni isän, joka menehtyi onnettomuudessa. Usein kysymyksessä pikkuasioita, jotka voitaisiin hoitaa yhdessä. Esimerkkinä 8v, joka haluaa hakata puita. Se vie kaikki voimani, kun pelkään onnettomuutta, jos rinnalla olisi mieheni, joka edes puhelimella kertoisi, että pojat on poikia, niin selviäisin. Voitko yhtään suoda empatiaa yksinhuoltajalle?
Myötätuntoa eronneille ja yh-tyypeille!?
No, totta kai....
Itsekin olin eronnut yh. Joten kokemusta on arjesta pienten tenavien kanssa.
Varmasti ero on aina "ero", kaikkine koukeroineen ja tunnelatauksineen...suuntaan jos toiseen.
Ei varmastikaan helppoa!
MUTTA.
Toisien ihmisten häiritseminen , ilkeily ja uhkailu on tuomittavaa.
Katkeruus ei johda mihinkään.
Ei toki ole niin, että vain ex:ät häiriköivät.
meitähän löytyy joka lähtöön!!!
Puhuinkin tässä vain mun omasta kokemuksesta.
Siis jos toisessa päässä on kova hätä niin hakekoon hätääntynyt apua jostain muualta kuin sellaisilta ihmisltä joita hänen hätänsä ei kiinnosta tipan vertaa. Eipähän tuo exäkään varmaan ole kiinnostunut nykyisen naisen henkilökohtaisista ongelmista.
jos olit jotenkin "osasyyllinen" tähän eroon, niin ex-vaimon on varmaan tosi paha olla henkisesti.
kostonhalu on varmaan kova, jos tulit "väliin" pahalla hetkellä?
jos olit ns. kakkonen, niin sit sun täytyy vaan kantaa ikävät seuraukset ja kestää kuin "nainen", ja toivoa et se ex rauhoittuis.
jos sulla ei ollut mitään tekemistä tän eron kanssa, niin sit ex tarttis kyl apua.
voisko sun miehes yrittää jutella ihan "rauhassa" ja "rauhallisesti" tän ex-vaimon kanssa?
Minulla ei nykyisen mieheni ja hänen ex:sänsä elämään ollut mitään osaa eikä arpaa.
arvatkaa vaan ollaanko me molemmat (minä ja mieheni) jo kokeiltu sitä rauhassa puhumista , vuorotellen...ja odotettu ja annettu pölyn laskeentua.
Toivoisin että tämä ex löytäisi jonkun elämänsisällön joka auttaisi häntä rauhoittumaan ja löytämään iloja , surujen sijaan!
saa sitä toivoa...
mutta, jos ei hän kohta luovu kiusanteosta....
pakko siirtää asia viranomaisille...
Hetki vielä katsotaan...
Koska alkuperäinen kirjoitus on vain sinun näkemyksesti asiasta, olisi tietysti hyödyllistä kuulla myös exän ja teidän "yhteisen" miehenne näkemys asiasta. Jos nyt oletetaan, että edes puolet kirjoituksestasi on totta, herää muutama kysymys. Oletteko tunteneet miehen kanssa jo kauan ja onko exän kiukuttelu alkanut vasta nyt? Jos näin on, mikä sen laukaisi? Jos taas exä on kiukutellut koko suhteenne ajan, miksi ette katkaisseet siipiä kiukuttelulta välittömästi? Onko miehesi kuitenkin jotenkin sidoksissa exäänsä, jos ei saa hänen yhteydenottojaan kuriin vai oletko kuitenkin ainoa niistä kärsivä perheessänne?
Kun luin vastauksiasi tässä viestiketjussa, sinusta saa hieman mustavalkoisen kuvan. Kiittelet kaikkia, jotka ovat kanssasi samaa mieltä, muttet näe mitään ajattelemisen arvoista sinua kritisoivissa vastauksissa. Mielestäni et vaikuta tyypiltä, joka edes yrittäisi ajatella asioita toiselta kantilta. Tuollainen mustavalkoinen ajattelutapa ei kyllä toimi uusperhekuvioissa, sori vaan.
on maanvaiva. Meillä häiriköidään päinvastoin - enkä vieläkään (3 v) ymmärrä miksi. Hänhän on saanut sen minkä halusi, ja minä mieluiten pysyisin mahdollisimman kaukana hänestä, mutta en saa siihen mahdollisuutta.
Häiriköinti taitaa olla ihmistyypistä kiinni - ei siitä, että on ex. Nyxä osaa sen taidon ihan yhtä hyvin. Paha olo hänellä, ongelmia (niinkuin sanoit exällä teidän tapauksessa olevan)? Jättäisi vain minut sen kaiken ulkopuolelle. Ja ei, en ole katkera, enkä kateellinen enkä mustasukkainen. Ei vain kuulu sen tyyppisiin ihmisiin, joita haluaisin ympärilleni tai tuttavapiiriini - varsinkaan sen jälkeen, miten on käyttäytynyt ja mitä tehnyt. Älkääkä sano, että MINUN pitäisi käyttäytyä aikuismaisesti. Ei tarvi, enää, sitä saa hänkin, mitä tilasi. Sivistymättömyydestä ja huonoista tavoista minua ei koskaan ole syyttänyt kukaan muu kuin hän.
On ihmisiä, joiden kanssa ei yksinkertaisesti pärjää.
Olkoot se; anoppi, oma sisko tai vaikka "naapurin Pentti-Setä" jne....
Minun kohdalleni vaan sattui tämä mieheni ex.
Olen tässä saanut purkaa sydäntäni, ahdistaa välillä ihan pirusti!!!
Mutta kyllä se siitä, nyt jo helpotti, kun asiaa on taas uskaltanut "ääneen" pohtia.
Eteen päin; sanoi mummo lumessa!:)
Kukaan ei häiriköi yksin. Et voi tietää esimerkiksi, mitä sinun nykyisen Miehesi ja hänen entisen vaimonsa välillä on ollut heidän yhteisen taipaleensa aikana. Sun nykyinen Miehesi on voinut olla aivan kamala ja nyt sitten esittää jotain sankaria, niinku tiedän sillain coolisti. Hän jäynää taustalla ja aiheuttaa todennäköisesti exälleen vaikeaa mielentasapainottomuutta.
Jos te itse olette aikuisia ja joustavia lasten tapaamisten suhteen, ei exällä ole mitään tarvetta pitää teihin mitään yhteyttä. Kokeilkaapa ystävällistä ja vielä aina vaan ystävällistä linjaa, niin johan alkaa sujumaan. Ei kukaan kauaa yksin tappele. Niin ja ajan kanssa opit tuntemaan paremmin tämän nykyisen Miehesi ja alat siten voimakkaasti ymmärtämään ex-vaimon tuntemuksia. Näin se laiffi menee. Nyt vielä yrität nähdä tässä nykyisessä, uudessa miehessä mahtavia aineksia, mutta ajan myötä hän putoaa jalustalta ja on aivan tavallinen haiseva tatti, joka nyppii ja tympii tosissaan. Tsemppiä näitä aikoja odotellessa.
"Se koira älähtää, mihin kalikka kalahtaa."
Jos mun tekstit sattuu (ärsyttävät, puhututtavat);
- silloin osuivat selvästikin oikeaa(arkaan)kohtaan.
Hyvä hyvä...!
Lisää asiallista keskustelua!
On hyvä pohtia asioita monelta kannalta.
Juurikin näin, tottakai kirjoitan kokemuksesta. Enhän muuten pystyisi kirjoittamaan. Huomaat kyllä ajan kanssa, mistä puhun...aivan varmasti. Eli odottele nyt rauhassa muutama vuosi, kun ex-vaimoa ei sit vähempää vois kiinnostaa sun Uuden Miehen elämä enää. Oletkin sitten tän uuden Miehen (jo tutuksi tulleen...hih)lumoissa aivan yksin. Että ei sitten tulis semmoista tilannetta, että joutuisit soittamaan ex-vaimolta "hoito-ohjeita" Uuden Miehesi ihmeellisiin ongelmiin. Näinkin on minulle kerrottu tapahtuneen aivan tosielämässä. Ei ole uusi vaimo tiennyt, miten lapaset nyt laitetaan, kun on tämä ns. arki tullut kuvioon. Sitten vain langoille myöntämään, et kyllä tää on just sellanen tää ukko, mitä mieltä sääkin olet kaiken aikaa ollut. Elämä ei ole helppoa, jos niin kuvittelet. Mut ei enää vaikeaakaan, ainakaan mulla. Olen harjannut viimeisetkin rippeet entisestä miehestäni oikein juuriharjalla. Mikään ei liikahda sisälläni, jos hänet näen tai kuulen hänestä jotain. Hän kyllä itse nykyään on kovasti aktiivinen ja haluaa pitkiä puheluita lasten asioissa. Aikaisemmin oli just tämmöstä minun syyttelyä häiriköinnistä yms. Nyt on hänkin tajunnut, että uusi eukko ei myöskään tuonut parannusta hänen pääkoppaansa, vaan hän onkin aivan itse vastuussa omasta elämästään, terveydentilastaan, luonteestaan, rahankäytöstään, alkoholinkäytöstään jne. Oma elämä meillä itse kelläkin on omalla vastuulla, ei historian tai jonkun muun ilmiön syytä. Koittakaa ottaa helmet tästä kirjoituksesta, on tämmöistä tajunnanvirtatekstiä.
Mitä merkitystä sillä on millainen suhde Miehellä on ollut exänsä kanssa? Jos he kaksi eivät sovi yhteen - koska kaikki ihmiset eivät sovi - ei se tee mahdottomaksi sitä että Mies tulee toimeen Erinomaisesti tämän ap:n kanssa.
Historia on hyvä tietää, ja avoimessa suhteessa siitä voidaankin puhua. Kaikesta menneisyyteen liittyvistä hyvistä ja huonoista asioista. Ne ovat tapahtuneita tosiasioita joille ei mitään enää voi. Niistä voi ottaa opikseen, kuten ettei toiste mene naimisiin idiootin kanssa.
Näin on meillä: oemme molemmat eronneet, kummallakin riitaisia ja suorastaan vittumainen avioliitto. Kummankin exät ovat aivan hirveitä vielä eronkin jälkeen. Sopisivat hyvin toisilleen. Mutta meillä on jo viisi vuotta jatkunut keskinäinen harmonia. Meitä ei exät hetkauta. Olemme toistemme tukena niin hyvässä kuin pahassakin. Toista oli oman exäni kanssa, ja siitä syystä hän on ex, vaikka ei itse sitä ymmärräkään. On mies, ja kuulostaa hyvin samantapaiselta kuin ap:n Miehen ex.. puupäinen ääliö sanon minä. Hänenkin sietäisi hakea terapeutti jostain ja selvittää elämän tosiasiat itselleen: olemme eronneet, jatkakoon elämäänsä ilman minua. Meillä eonneksi ole lapsia, mutta miehelläni on exän kanssa ja aivan lapsellista lapsilla kiristämistä harjoittaa hänen exänsä. Ei uskoisi että kyse on yli 10-vuotiaasta ihmisestä!
Asiaan: ap:lle toivon sydämestäni voimia ja senkun purat kiukun tunnetta kirjoittamalla. Sillä se lähtee ja asiat tuntuvat helpommilta sietää ;)
Minulle kävi juuri noin, ensin olin häirikkö ja muutaman vuoden päästä jo nainen soitteli, että olit aivan oikeessa, että oliskos "hoito-ohjeita" tai "palautus oikeutta", mutta siinä ukossa ei palautus oikeutta ollut. (oli meinaan työntämässä ukkoa takasin, kun oli huomannut, että se vanha suola vain janottaa ukkoa). Ja kait se Uusi ihana Mies, sitten osottautukin, vain ihan tavalliseksi Mieheksi.
Sinun täytyy nyt hoitaa oma psyyke kuntoon, jotta pystyt käsittelemään tämänhetkisen olotilasi. Henkinen kasvusi on pysähtynyt, etkä nyt pysty ottamaan mitään vastaan.
Kun avioliitot hajoaa, se ei ole helppoa kummallekkaan. Mutta sinun asenteesi haukkua vain ex vaimoa, ei auta yhtään ,ei miestä, ei vaimoa eikä varsinkaan sinua.
Ja jos et ole osallisena heidän eroonsa millään tavalla, pysy siitä kaukana, koska asia ei kuulu sinulle mitenkään. Mitä enemmin sotkeudut toisten asioihin, sitä enemmän se se menee solmuun, ja vaarassa on myös sinun suhteesi mieheen.
Luulen ettei mieskään pidä siitä, että puutut hänen yksityiselämään.
Ehdotan kuitenkin käyntiä ammatti-auttajalla, sillä viestisi uhkui hirmua tuskaa, katkeruutta, raivoa, ja vihaa. Auttamalla itseäsi, autat toisia.
Et ole löytänyt paikkakuntasi mielenterveysasemaa? www.eniro.fi, tai ihan vaan paperimallinen puhelinluettelo voi auttaa Juuri Sinua. Rohkeasti vain!
joka tarvitsee ammatti-apua!
Meillä oli ilmeisesti erilaiset "suodattimet" päällä alkuperäisen tekstiä lukiessa... Minä löysin hänen kirjoituksestaan lähinnä väsymistä vaikeaan tilanteeseen, en niinkään "hirmua tuskaa, katkeruutta, raivoa, ja vihaa". Parempi kai täällä nimettömänä purkaa tunteitaan kuin valaa bensaa liekkeihin tuulettamalla ajatuksiaan häiriköivälle ex-vaimolle.
Miehen ja ex-vaimon tilanne valitettavasti kuuluu ketjun aloittajalle, jos exän häiriköinti ulottuu häneenkin. Ap. elää joka tapauksessa miehen kanssa, joten vaikeudet miehen elämässä koskettavat häntä väistämättä. Ei silti vaikuta siltä, että ap. olisi ammattiavun tarpeessa...
Lähtökohtana on, että aikuiset ihmiset pystyvät säätelemään omaa toimintaansa ja käyttäytymään ihmismäisesti ja sivistyneesti toisia kohtaan.
Kylläpä täällä herkästi tuomitaan tämä ketjun aloittaja ties mistä yllytyksestä. Kyllä niitä vainoharhaisia, riippuvaisia, takertuvia ex -muijia on vaikka kuinka yritätte kääntää tätä aloittajan viaksi. Jotkut ei vaan tajua. Ei riitaan aina tarvita kahta, jos sen yhdenkin päässä liikkuu ajatuksia kahden ihmisen edestä.
Aivan oikein, kommentoit!
:)tack!
Katkeroituneet exät eivät myöskään ole ymmärtäneet ja sisäistäneet sellaista asiaa, että heidät jättänyt mies tai nainen EI HALUA ELÄÄ JUURI HÄNEN KANSSAAN. Eikä se ole kolmannesta osapuolesta kiinni. Jokainen puolisoaan rakastava tietää, ettei kukaan ulkopuolinen voi tulla määräilemään tunteita toiseen suuntaan. Kyllä erohalut lähtee siitä kun ei halua elää toisen kanssa. Niitä syitä voi miettiä. Tunteita ei vain ole, tai toinen on tehnyt elämästä helvetin, jolloin tunteet väkisinkin kuolee. Se on yksi asia mitä ikäväluonteinen ex ei itsessään näe, että on ehkä jatkuvasti tehnyt toiselle pahan olon. Kolmannetkin pyörät tulevat vasta sen jälkeen jos ovat tullakseen.
Mutta tätä asiaa on täällä väännetty aina sykleittäin, eikä mikään muutu. Toisilla muuttuu.
Tsemppiä vaan jatkossa "tulenkohtahulluksi"!
Luulen tietäväni mitä käyt läpi..ap:ni ex on mahdoton. En tiedä miten lähtisin asiaa purkamaan,vai mitenkään. Onko lapsille parempi elää henkisesti tasapainottoman alkoholisti äidin kanssa, jonka elämää suurempi tehtävä on tuhota isän välit lapsiin sekä minuun. Vai se että äiti saadaan hoitoon ja tilanne rauhoittumaan?
voimia!! kirjoittele miten homma etenee =)
niitä, jotka etsivät omaa paikkaansa, eikä ymmärrä, että joillain on ollut elämää ennen häntä. Mutta ajan kanssa se menee ohi, sillä kohta hekin ovat niitä exiä, ja maanvaivoja! Heh...!!
Ai, niinkuin sinä ...? :)
en helpolla periksi anna, jos koskaan. Jos ihmiselle tehdään vääryyttä, ei tarvi kääntää toista poskea. Siihen viestiin on vastattava, se helpottaa.
Se on ikävää. Jos miestä ei kiinnosta sotiminen antaisit hänen olla. Tuollaiset ovat kiusantekijöitä, häiriköitä ja johonkin laitoksene pitäisi eristää.
Jos joku tekee sinulla pahaa, hyväksytkö sen noin vain? Silloin et ole edes häntä rakastanutkaan.
Vika ei ole hänen, joka on katkeroitunut ja omalla tavalla kiusaa, vaan se joka on väärin tehnyt, on aiheuttanut toisen mielipahan.
Mielestäsi on siis oikein kiusata ja kostaa jos joku on tehnyt väärin? En sano että pitää hyväksyä, mutta silmä silmästä korkojen kanssa..??
Jos liitto ei onnistu, on vikaa molemmissa, harva yksin tappelee. EN ymmärrä sinua, miksi et voi päästää irti, vai onko se sinulta pois jos joku on i l m a n sinua onnellinen? Etkö itse halua samaa?
Edellyttäen ettei katkeroituneella ole ollut osaa eikä arpaa toisen "väärin tekemiseen". Harvoin katkeroituneet myöntävät sellaista. Kaikessa syy on toisessa, siis miehessä. Katkeroituneiden mielestä vikaa ollut jo avioliiton aikana joka on siis oikeuttanut katkeran kohtelemaan puolisoaan tylysti. Kun puoliso on lähtenyt katkeroitunut on kokenut sen itseensä kohdistuvana loukkauksena. Siihen ei voi sanoa kuin että menisi hoitoon.
jos esim. mies lähtee toisen mukaan? Jos miestä ei vain huvita leikkiä enää kotia, ja avioliitossa ei ole mitään vikaa ennen, kuin toinen nainen astuu kuvioihin?
Se ymmrtää, jos ero on yhteinen sopimus, mutta ei se että toinen vaan jätetään! useimmiten syitä selittelemättä.
Eihän kaikkea tarvitse niellä, tietenkään. Jäin vain miettimään, eikö olisi sille 'katkeroituneelle' helpompaa pyrkiä jatkamaan elämäänsä eteenpäin eikä jäädä vellomaan katkeruuteen. Mitä hyötyä on ryhtyä kiusaamaan väärintekijää? Itselleen siinä lopulta vain hallaa tekee, jos keskittyy tuottamaan toiselle pahaa oloa kostoksi. Eihän siinä pysty itsekään tapahtuneesta toipumaan.
Voi myös ajatella niinkin, että mielipahan aiheuttanut henkilö ei ole sen arvoinen, että häneen enää ajatuksiaan tai aikaansa tuhlaisi.
Oma ylpeyteni ei antaisi periksi takertua toiseen, varsinkaan jos tämä olisi mielestäni tehnyt minulle vääryyttä. Sanon "mielestäni", koska asioilla on aina vähintään kaksi puolta...
Istukaa nyt alas ja lukekaa se ap:n viesti uudelleen, keskittyen siihen, mitä hän kirjoittaa. Tätä ketjua on vaikea lukea, kun yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipäistä. Tuntuu, että luetun ymmärtämisessä on monella vaikeuksia. Auttaa varmaan, jos pitää sen oman valtavan katkeruuden ja sapekkaan kostonhimon poissa mielestä edes hetkisen ja kuuntelee kerrankin, mitä toisella ihmisellä on sanottavaa.
Puhut nyt asiaa! Ei ole ihme että exät ja nyxät tappelee - kukaan ei kuuntele toista! Olen nainen ja tiedän kyllä tämän ongelman; oletetaan ja kuvitellaan kaikenlaista. Hävettää naisten puolesta! Nainen on naiselle susi. Ymmärrän hyvin ap:n tuntoja, kyllä ne exät on silloin tosi paskamaisia kun ovat tyhmiä ja itsekkäitä.
ja pelkästään siitä, että näillä eronneiden miesten nykyisillä naisystävillä on oikeus haukkua ja vaivata miehen ex vaimoa mielin määrin, eikä siinä ole heidän mielestään mitään väärää!
MUTTA; auta armias, jos miehen ex vaimo soittaa tai muuten on yhteydessä mieheen, niin jo hän on hullu, häirikkö ja nyt jo maanvaiva!
Eli ex vaimo on aina ja jokataupksessa see syyllinen, vaikka nyksä aiheuttaisi tukalan tilanteen!
Mikä hitto sinuakin vaivaa?
Olen kanssasi samoilla linjoilla, ehkä se sitten ilmeni aiemmasta viestistäni huonosti.
Monet ovat alkuperäiselle vastanneet, että hänessä se syy varmasti on, että ex-vaimo kiukuttelee ja häiritsee. Ex-vaimon käytöstä jotkut puolustelevat sillä, että "loukatulla" on oikeus purkaa katkeruutensa tekemällä toisten elämästä vaikeaa.
Alkuperäinen kirjoittajahan taisi sanoa, että hän tapasi miehen vasta tämän erottua. Siinä mielessä ex-vaimon on turha uutta naista kiusata.
Eikä päättyneen parisuhteen toinen osapuoli ole aina automaattisesti 'paha' ja toinen 'hyvä', joten on turha tehdä hätäisiä johtopäätöksiä ja todeta miehen (uusine perheineen) ansaitusti joutuneen ex-vaimonsa terrorisoinnin kohteeksi.
En ymmärrä, miksi tuhlata energiaansa 'häiriköimällä' entisensä uutta parisuhdetta, eikö olisi parempi keskittyä elämään omaa elämäänsä? Kyllä kait aikuisen, täysjärkisen ihmisen pitäisi kyetä toimimaan sivistyneesti eroon liittyvistä kipeistä tunteista huolimatta. Tai yrittää edes.
sivistyksen. Niin paljon ei-sivistyneitä tekoja tehdään "sivistyksen" kyltin alla, ja sitten odotetaan TOISEN OSAPUOLEN sietävän ja ymmärtävän SIVISTYNEESTI, kuten sanoit "aikuisen tavoin". Edelleenkin niin metsä vastaa... ja sitä saa, mitä tilaa.
Sivistykseni loppuu juuri siinä kohdassa, missä syyllistetään toinen ihminen lapsellisuudesta, moukkamaisuudesta tms, kun ensin on toimittu minun mielestäni törkeällä tavalla. Syytetään nättinokkaisuudesta, kun ilmaisen, että nyt mentiin rajojen yli.
Sinun "sivistyksesi" on eri asia kuin minun "sivistykseni" - riippuu lapsuudesta ja matkan varrella kohdatuista asioista perusluonteen lisäksi.
Sivistyksen varjolla minua ei saa nielemään mitä tahansa, siihen pallotteluun olen tätä nykyä jo liian vahva - myöskin tarpeeksi vanha kieltäytyäkseni näyttelemästä. Puolustan omaa reviiriäni. Vaikka se jonkun mielestä on "sivistymätöntä". Minun mielestäni toisen huomioon ottaminen on sivistystä, sisäistä ja aitoa.
"Minun mielestäni toisen huomioon ottaminen on sivistystä, sisäistä ja aitoa."
Noin minäkin sen määrittelisin.
Sinun tilanteestasi en tiedä mitään, alkuperäisen tilanteesta sen verran kuin tästä viestiketjusta on tullut ilmi.
Sivistyneeksi käytökseksi tässä tapauksessa määrittelisin sen, että asioista pyritään keskustelemaan (aikuismaisesti), kuten ap. kertoi heidän tehneen.
Sivistymättömäksi käytökseksi luokittelisin uhkailun, kiristyksen ja toisten häiriköinnin jopa siinä määrin, että kohteeksi joutuneet ovat valmiita tekemään rikosilmoituksen. Kai tilanteesta jo lapsetkin kärsivät, luulisi aikuisen ihmisen ottavaan huomioon edes sen. Eikö se olisi juuri sitä sisäistä ja aitoa sivistystä, toisten huomioon ottamista?
koskee myös niitä nykysiä miehen naisia, eikä ainoastaan ex vaimoja!
Uhkailuksi ja kiristykseksi voi luokitella myös nykyisen naisen toimet! Jos hän kiristää miestä jotensakin, ettei tapaisi lapsiaan, on sekin sisistymätöntä käytöstä.
Kaikkihan alkaa niistä nykyisistä naisista, kun he pelkäävät olleensä uhatut!
Eiköhän se aikuismaisen ja sivistyneen käytöksen vaatimus koske ihan JOKAISTA.
Mistä ihmeestä repäisit, että alkuperäinen kiristäisi miestä olemaan tapaamatta lapsiaan? Exähän niillä tapaamisilla on pelaillut.
Pistetään toki aina kaikki paha muiden syyksi. Kamalaahan se olisi itsetutkiskelun seurauksena huomata, että itsessäkin on jotain vikaa.
Mutta antakaa palaa vaan, tehkää kostosta oikein elämäntarkoitus. Kyllä siihen saa vaikka koko elämän käytettyä, kun oikein tarmokkaasti yrittää!