Seurustelen jo 3 vuotta miehen kanssa.
Huomioin häntä, rakastan häntä,ilahdutan häntä,(kaikki tietysti kohtuullisesti)olen aina iloinen ja positiivinen kun tapaamme mutta mutta...
Tämä mies antaa minulle jotenkin vieläkin kolmen vuoden seurustelun jälkeen sellaisen olon että, hän ei kuitenkaan hyväksy minua,vaikka teen parhaani,mikään ei taida hänelle kelpaa,mitä käsistäni tulee
Ilmapiiriin astuu sellainen negatiivinen fiilis,varsinkin seuraava päivä,mies on niin erillainen ja kummallinen, joskus minua alkaa jopa ahdistaa olla hänen luona koska imapiiriin ilmestyy sellainen "negatiivinen säteily" vaikka olen aina itse "positiivinen" miestä kohtaan, mutta koska mies säteilee ja käyttäytyy eristyvästi minua kohtaan aika usein, niin minulle tulee sellainen tunne että se on minun syy,teen jotakin väärin,minua alkaa ahdistaa ja haluan mennä pois vaikka rakastan ja hän rakastaa minua,kuitenkin mies säteilee sellaista että,aivan kun hänellä on epämukava olo minun takia,minua alkaa todella ärsyttää ja ahdistaa tämä fiilis joka leijuu miehen ympärillä minua kohtaan.
Minulle tulee joskun niin paha olla hänen luona koska mies säteilee epätyytyväistä ja negatiiviä minua kohtaan että tulen ihan surulliseksi jo tästä koko
suhteesta!saan josku niin epämukavan olon hänestä että en tiedä mieten olla koska hän säteilee sitä,ja sitten minäkin alan tuntee itseni kummalliseksi,ja ihmettelen että mitä pahaa olen nyt taas tehnyt! syytän itseäni!
Rakkautta riittää mutta aivan kun hän kuitenkin haraa vastaan! miksi?!
Huomioin häntä, rakastan häntä,ilahdutan häntä,(kaikki tietysti kohtuullisesti)olen aina iloinen ja positiivinen kun tapaamme mutta mutta...
Tämä mies antaa minulle jotenkin vieläkin kolmen vuoden seurustelun jälkeen sellaisen olon että, hän ei kuitenkaan hyväksy minua,vaikka teen parhaani,mikään ei taida hänelle kelpaa,mitä käsistäni tulee
Ilmapiiriin astuu sellainen negatiivinen fiilis,varsinkin seuraava päivä,mies on niin erillainen ja kummallinen, joskus minua alkaa jopa ahdistaa olla hänen luona koska imapiiriin ilmestyy sellainen "negatiivinen säteily" vaikka olen aina itse "positiivinen" miestä kohtaan, mutta koska mies säteilee ja käyttäytyy eristyvästi minua kohtaan aika usein, niin minulle tulee sellainen tunne että se on minun syy,teen jotakin väärin,minua alkaa ahdistaa ja haluan mennä pois vaikka rakastan ja hän rakastaa minua,kuitenkin mies säteilee sellaista että,aivan kun hänellä on epämukava olo minun takia,minua alkaa todella ärsyttää ja ahdistaa tämä fiilis joka leijuu miehen ympärillä minua kohtaan.
Minulle tulee joskun niin paha olla hänen luona koska mies säteilee epätyytyväistä ja negatiiviä minua kohtaan että tulen ihan surulliseksi jo tästä koko
suhteesta!saan josku niin epämukavan olon hänestä että en tiedä mieten olla koska hän säteilee sitä,ja sitten minäkin alan tuntee itseni kummalliseksi,ja ihmettelen että mitä pahaa olen nyt taas tehnyt! syytän itseäni!
Rakkautta riittää mutta aivan kun hän kuitenkin haraa vastaan! miksi?!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kylläpä miehesi todellakin säteilee! Onko hän töissä Olkiluodossa vai missä? Jos vaikka lääkärissä pistäytyisi, niin voisi löytyä apua...
Mikäli sinulle tulee epämukava olo hänen seurassaan, niin säteily on ehdottomasti haitaksi myös sinulle. Mene ihmeessä johonkin sellaiseen paikkaan, jossa kenelläkään ei säteile, esimerkiksi lähiösi kaljapubiin. Siellä olet turvassa!
No, eipä ollut kaksinen vastaus sinulta!
Kaikki vaan ei sovi toisilleen, joten ehkä kyse on siitä?? kun kerta molemmat rakastaa toisiaan, ni minun mielestä syy on se, että te ette ole toisllenne luotu? mut huomiokaa se, että vaikea noin lyhyen selonteon jälkeen vetää johtopäätöksiä.
Jos mies huomaakin että pidät naamiota etkä ole aito. Sellainen ärsyttää jos itse on avoin ja pystyy näyttämään tunteensa. Tottahan mies tietää ettet sinäkään ole aina iloinen.
En tasan tarkasti tullut tietämään onko miehesi koskaan hellä sinulle ja kuinka usein hän on iloinen kanssasi.
Mutta oletko koskaan kuullut että miehen rakkauselämä on kuin kuminauhaa. Tiiviin läheisyyden jälkeen mies tahtoo oman erillisyytensä hetkeksi, ja palata henkisesti naisen luokse, kun on saanut riittävästi etäisyyttä, siksi miestä voi ahdistaa jatkuva "liian lähellä" olo, varsinkin jos sinä olet jatkuvasti hellä ja rakastava.
..olen liian rakastavainen miestä kohtaan,hellin lellin ja pussaan ja kehun,näytän kai liikaa tunteeni ja olen aito,eikä mulla mitää naamaria ole naamassa,mutta kain ne mun huomionosoitukset voi olla liikaa että häntä alkaa ahdistaa.
Ei minulla muuta selitystä ole itsekään,kai pitää ottaa vähän etäisyyttä ja ei huomioida liikaa sitten
Me naiset juuri (minäkin)teemme niin, rakastamme hyvin paljon ja osoitamme sen myös. Siinä missä miesten on AJATELTAVA, että muistavat antaa riittävästi hellyyttä naiselle, olisi meidän naisten muistettava antaa miehelle riittävä rauha, silloin kun hän sitä haluaa. Mutta siitä voisi keskustella puolison kanssa ja muistettava on miestenkin kohtuus kaikessa, ei voi eristäytyä liian pitkäksi aikaa.
Muista säilyttää aitoutesi, se on ihan jees.
minusta tuntuu, että mieheni antoi minulle paljon enemmän huomionosoituksia kuin minä hänelle. ahdistuin siitä ja akipasin etäisyyttä. mutta hän ei koskaan ymmärätänyt sitä. kun sanoin, että minulla on paha olo, hän sanoi, että ottaa minut syliin. hän luuli, että hän pystyy tuottamaan minulle hyvän olon, vaikka kaipasin juuri omaa rauhaa.
miehellä ärsyttää jokin piirre, lähestymistapa, kahlitsemisen tunne tai liian symbioottinen suhde? Tähän löydät parhaiten ratkaisun kysymällä suoraan mieheltä, suomi24-palstalta vastauksia löytyy kaikkeen makuun. Olettehan te puheväleissä :) joten siitä vain kysymään.
Kyllä suhteen pitää olla molemminpuolista. Alkuihastuksen jälkeen pitää arjenkin olla kummallekin mukavaa ja toista huomioivaa. Monta suhdetta meni minulta, ennen kuin uskalsin olla oma itseni. Miehen ongelma on osata ottaa rakkautta vastaan ja olla oma itsensä rehellisesti.
Suhde pitää joka aamu rakentaa uudelleen ja kummankin on oltava omana itsenään siinä. Yksipuolisesti ei jaksa kukaan olla se antava osapuoli, jos ei saa takaisin. Itse keskustelen paljon, jotta voisimme ymmärtää toisiamme ja rakastaa.
Miehelle ja naiselle samat sanat voivat merkitä joskus eri asiaa, mutta kyllä sisäinen tunne on sama. Minulle säteilyn pitää olla positiivista, mukavaa on puhua suoraan, joskus kovastikin. Siten pääsemme samalle aaltopituudelle ja on mukava ymmärtää toista.
Siis pitää puhua samaa kieltä ja tuntea samanlaista tunnetta, koska rehellisyys ja aitous on kaiken a ja o. Suhteessa toinen on hyväksyttävä sellaisenaan, koska toista emme voi muuttaa. Meillä on tämä elämä ja ensin pitää osata hyväksyä itsensä vajavaisena, jotta pystyy hyväksymään ja arvostamaan toista.
Samoja ajatuksia eri sanoin: yrität olla miehellesi hyvä, yrität todella ja teet parhaasi. Mutta oletko varma, että se, mikä sinusta on hyvää miehellesi, on sitä myös hänen mielestään?
Ehkä suhteessanne kenkä puristaa siitä, ettei miehellesi jää tilaa kertoa omia toiveitaan ja toisaalta hän ei raaski pahoittaa mieltäsi, koska näkee, että vilpittömästi yrität tehdä hänet omalla tavallasi onnelliseksi.
viittis jankuttaa samaa asiaa koko ajan. tekstis vois olla puolet lyhyempi kun jättäsit ne toistamiset vähemmälle...
minulla oli itselläni täsmälleen samanlainen tilanne jokin aika sitten. en kestänyt sitä enää, ja jätin poikaystäväni. se oli vaikea asia, koska olin ollut hänen kanssaan niin pitkään, ja rakastimme toisiamme. en tiedä, mikä hänen oli. mutta en ollut koskaan täysin onnellinen hänen takiaan. nyt voin jo hengittää :)
Ole oma itsesi - älä siis yritä olla iloisempi ja mukavampi mitä oikeasti olisit. Miehesi voi puolestaan vaistota tämän yrittämisen olla mukava jne ja se voi ahdistaa häntä. Puhu hänen kanssaan tästä ja kerro mitä tunnet.
Sillä jos todella rakastaa, myös hyväksyy toisen juuri omana itsenään. Jospa mies käyttää sinua hieman hyväkseen?
Voi tietenkin olla, että kuvittelet koko jutun. Jospa mies vain odottaa, että sinustakin paljastuu myös muita puolia kuin ikuinen aurinkoisuus? Ehkä hän haluaa naisen, joka uskaltaa myös riidellä? Jutelkaapa oikein kunnolla, se auttaa varmasti!