Miten on, voiko kahden vuorotyöläisen suhde toimia ?
Esim poliisi-sairaanhoitaja tai hoitaja-hoitaja tai jokin muu yhdistelmä, jossa molemmilla 2 tai 3-vuorotyö ??
Välimatkaa ei saa olla juurikaan, vai mitä ?
Kuitenkin esim juuri nuo yllämainitut yhdistelmät parisuhteessa melko tavallisia. Tiedän monta hoitaja-poliisi- tai hoitaja-palomies- tai hoitaja-hoitaja-paria. Oisko täällä ketään joka kertoisi kokemuksiaan tämäntapaisista suhteista ?
Oma tilanteeni stressaa ja mietityttää enkä pysty edes työssäni keskittymään kunnolla. Lähinnä vuorotyö pistä kapuloita rattaisiin; kun toinen tulee niin toinen lähtee jne, harvoin on samanaikaisesti viikonloppuja vapaalla ym ym
Esim poliisi-sairaanhoitaja tai hoitaja-hoitaja tai jokin muu yhdistelmä, jossa molemmilla 2 tai 3-vuorotyö ??
Välimatkaa ei saa olla juurikaan, vai mitä ?
Kuitenkin esim juuri nuo yllämainitut yhdistelmät parisuhteessa melko tavallisia. Tiedän monta hoitaja-poliisi- tai hoitaja-palomies- tai hoitaja-hoitaja-paria. Oisko täällä ketään joka kertoisi kokemuksiaan tämäntapaisista suhteista ?
Oma tilanteeni stressaa ja mietityttää enkä pysty edes työssäni keskittymään kunnolla. Lähinnä vuorotyö pistä kapuloita rattaisiin; kun toinen tulee niin toinen lähtee jne, harvoin on samanaikaisesti viikonloppuja vapaalla ym ym
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei juurikaan jää yhteistä aikaa, joka on luonnollisesti se koossa pitävä tekijä parisuhteessa.
Molemmat vuorotyössä: Toimii erittäin hyvin. Silloin molemmille jää omaa aikaa, joka on parisuhteen ja mielenterveyden koossa pitävä voima.
Kuule, on toiminut jo 26v! Kyllä se kantava voima on ihmisissä itsessään, siinä mihin järjestykseen asiat /arvot laitetaan. Perhe on perustettu; lapset tehty.. yhteistä aikaa on kuitenkin löytynyt! Talo, mökit, autot, vene on hankittu... niistä viis... tärkeintä on perheen oma linja! Työt on tehtvä ja koulut käytävä... kyllä yhteistä aikaa löytyy muodossa jos toisessa... enemmän tai vähemmän!Ja jos vähemmän, se se vasta mielenkiintoiseksi elämän tekee!!!!!
Omassa kaveripiirissäni on paljonkin suhteita joissa molemmat on vuorotöissä. Ja jos oikeasti välittää toisesta niin miksei toimisi ? Kyllä sitä yhteistä aikaakin löytyy. En ole myöskään koskaan ymmärtänyt sitä miksi pitäisi koko ajan roikkua toisessa kiinni. Vuorotyö antaa vähän niitä mahdollisuuksia harrastaa ja tavata omiakin kavereita, kun kulta on töissä.
Lähinnä tuo oma asenteesi on huolestuttava jos etukäteen ajattelet että ei siitä voi mitään tulla. Sanoisin että jos joku vetoaa vuorotyöhön suhteen onnistumisen kannalta niin se on vain tekosyy. Silloin kiinnostus ei ole todellista. Riippuu toki siitäkin kuinka paljon vuorot menee ristiin. Jos näkee kerran kuussa niin se on jo aika vähän.
Tänä päivänä aika monilla työpaikoilla joudutaan tekemään vuorotyötä.
Niin, jos tämä olisikin mun asenteesta kiinni niin homma toimisi, mutta kun toinen osapuoli valittaa ettei tule toimimaan tällä tavalla, ettei nähdä tarpeeksi ym ym - se saa minut epävarmaksi ja pohtimaan kaikkea liikaa.
Aika monella työpaikalla varmaan voi esittää toiveita työvuorolistaan ja näin ollen järkätä niitä yhteisiä vapaita?
Sehän riippuu myös ihmisten läheisyyden tarpeesta. Meillä on molemmilla ollut tässä vuoden ajan työt siten, että kummallakin iltaa ja viikonloppua, mutta eipä tuo nyt niin hirveästi ole vaikuttanut, kun kuitenkaan ei joka ilta ole toista näkemättä, ja vaikka olisi työvuorot ihan ristiin, kyllähän ne usein ainakin hoitoalalla päättyy vaikkapa klo 21 tai 22, poliiseilla ja palomiehillä tietysti eri ajat mutta kyllä sitä toista kerkeää näkemään lähes poikkeuksetta varmaankin päivittäin joka tapauksessa. Tiedän kyllä vuorotyö pariskuntia, joilla homma toimii ihan hyvin.
itse 3-vuorotyössä hoitajana, mies palomiehenä, rytmillä 24 h töitä /48 vapaata. näin neljä vuoroa ja sitten tasoitus vapaa eli yksi vuoro jää väliin. Ei tässä ehdi ikävöimään. Välillä tosin molemmat vuoron jälkeen niin väsynetiä, että yhdessäoloaika käyteään ihan vaan sängyssä;) nukkumiseen..Molemmat ymmärtää toisen työnkuvan ja vuorotyön vaatimukset, niin ei kumpikaan narise ajanpuutteesta. Joten toimii ihan niin hyvn kuin haluaa.
Mies on kyllä säännöllisellä työajalla, epäsäännöllisesti sitä toteuttaen. Tarkottaa siis, että saattaa olla kuus päivää viikosta töissä ja päivät kestää matkoineen 11 tuntia. Tai sitten 5 pv/vko ja matkoineen 9 tunnin päivät.
Itse teen kolmea vuoroa. Paljon öitä, iltoja ja viikonloppuja. Käytännössä se on siis sitä, että usein vaihdetaan päivän kuulumiset puhelimessa tai moikataan ovella, kun toinen tulee ja toinen lähtee.
Yhteinen aika on siis välillä erittäin kortilla. Yhteisiä vapaapäiviä on harvoin. Yhteisiä harrastuksia yksi, mutta paljoa ei voida harrastaa. Nukkuakin saadaan yhdessä harvoin :( Ainakin normaaliin verrattuna. Tämä varmasti edellyttää määrätynlaista luonnetta molemmilta. Kykyä kestää erossa olemista ja halua olla välillä yksin. Meillä molemmat tarvitsee määrätyn määrän yksin olmista. Se edellyttää myös paljon joustamista ja sitä, että aktiivisesti järjestää yhteistä aikaa ja haluaa luopua (välillä) jostain muusta parisuhteen eteen. Tulee helliä, kertoa usein, että toinen on ihana, kertoa usein ja paljon omista pakollisista menoista ja suunnitelmista, kysellä toisen kuulumisia ja niin edelleen.
Näin me on onnistuneesti menty 3,5 vuotta. Häitä suunnitellaan.
meillä on niin että kun toisella alkaa työt niin toisella loppuu.ainoat vapaat yhdessä on joulu ja juhannus.rankkaa välillä ainakin mulle kun kaipaa yhdessä oloa ja tekemistä.mut hyvä puoli on se että riidellään tosi harvoin.ollaan tässä systeemissä lasten takia eli aina joku kotona.vielä pari vuotta niin samaan vuoroon.ollaan muuten samassa työ paikassa
Kaverini opiskelee tällä hetkellä ja opintoihin kuuluu 3-vuorotyössä toteutettavia harjoittelujaksoja. Tuleva työ on todennäköisesti 3-vuorotyötä ja opiskelua edeltävä oli myös. Miehellä kans vuorotyö. Kaksi lasta, iät 7v. ja 3v. ja hyvin on perhe selvinnyt. Vaatii pientä tasapainottelua, mutta se on taitolaji.