Pojastani otettiin valokuvaamossa hieno 1-vuotiskuva. Isovanhemmille, kummeille, sedille ja tädeille tietenkin omat kehysten kanssa lahjaksi. Maksoi ihan hirveästi, mutta kerranhan vain 1-vuotiskuva otetaan...
Poika täytti aikanaan kaksi vuotta. Kävimmepä sitten anoppilassa ja kas kummaa; hieno yksivuotiskuva oli otettu pois kehyksistään ja paikalle oli laitettu tuoreempi kuva pojasta; isonnus jostain lähettämästäni kuvasta.
Siis mitä? Luuliko anoppi, että annettiin lahjaksi komeat kehykset?
Pillastuinko suotta? (siis sisäisesti)
Poika täytti aikanaan kaksi vuotta. Kävimmepä sitten anoppilassa ja kas kummaa; hieno yksivuotiskuva oli otettu pois kehyksistään ja paikalle oli laitettu tuoreempi kuva pojasta; isonnus jostain lähettämästäni kuvasta.
Siis mitä? Luuliko anoppi, että annettiin lahjaksi komeat kehykset?
Pillastuinko suotta? (siis sisäisesti)
Vastaukset 48
Vanhimmat
Tuorein kuva kehyksessä! Mitä siitä kimpaannut?
Monilla mummuilla ei ole kuvan kuvaa näkyvissä.
Toisaalla täällä raivotaan ex-vaimojen ja hääkuvien esilläpitämisestä.
On se outoa, kun omat asiat pitäisi olla mummulassakin ensisijaiskohteina.
Aivan suotta pillastuit! Hänhän oli laittanut vain tuoreemman kuvan esille. Ehkä ne kehykset olivat hänenkin mielestä niin hienot että laittoi uudemman kuvan niihin, kun halusi tuoreempaa kuvaa pitää esillä. Minä myös pidän kummilasteni tuoreimpia kuvia esillä, kun en halua hyllyjä kuvilla täytää. Niitä kertyisi niin paljon,kun on omiakin lapsia. Toki kaikki kuvat säilytän enkä haluaisi, että lasten vanhemmat joka kerta tarkastavat onko kaikki annetut kuvat esillä.
Minä vaihdan joka vuosi lapsenlapseni kuvat lompakkoon. Niitä on mukava esitellä torilla.
Kai isovanhemmillakin on oikeus pysyä ajan hermolla ja katsella kuvaa joka on nykypäivää, kertoa tuttaville, että tämä osaa jo sitä ja sitä, eikä näyttää jotain vanhaa kuvaa eli tämä on menneisyydestä. Ole iloinen. että siinä sinun kustantamissasi kehyksissä on lapsesi kuva eikä siskon lapsen. Joskus me vanhuksetkin elämme ihan tässä ja nyt.
Minä rakastan kummilapsiani, mutta en pidä esillä heidän kuviaan, en pidä muitakaan kuvia, kuinkahan paljon pillastuisit, jos olisin lapsesi kummitäti?
Ja kyllä, pillastuit suotta.
Typerää lähettää kuvia toisten ristiksi. Häpeäisit edes!!!
hänhän nimenomaan seuraa lapsenne elämää sydämellään. Ja miksi muuten et kysy häneltä suoraan vaan täältä ventovierailta ihmisiltä. Alä rakenna muuria välillenne ennakkoluuloillasi. Kyllä hän sinua ymmärtää.Pelko pois!
...miksi suutuit. Siitäkö, että se kuva, joka oli KALLIS, oli otettu pois ja vaihdettu tuoreempaan? Totta kai mummo haluaa pitää ajankohtaista kuvaa esillä. Kysehän on lapsesta, ei valokuvan hinnasta.
Lukekaa ihmisen teksti kunnolla! Koittakaa nyt jumalauta tajuta että jos lahjaksi annetaan lapsenlapsen kuva kehyksieen.. niin siihen ei todellakaan aleta vaihtamaan jonkun toisen henkilön kuvaa!! Ääliöt! Se on siinä FOREVER.
Niin on yleensä tavallisilla ihmisillä ollut tapana kautta aikojen!
Lukihäiriöt ovat inhimillisiä, mutta jos aikoo käyttää haukkumasanoja, voisi ehkä lukaista toisenkin kerran. Alkuperäisen kirjoittajan anoppi ei vaihtanut TOISEN HENKILÖN kuvaa lahjakehyksiin, vaan SAMAN HENKILÖN tuoreemman kuvan. Olisiko pieni ero?
Itse en ole vielä mummo eikä minulla ole lapsia, mutta haluaisin ottaa kantaa tuohon väittämääsi, että jokin kuva on alkuperäisissä kehyksissään "FOREVER".
Minä annoin äidilleni lahaksi kuvan minusta ja miehestäni, kehystettynä tavalliseen hopeanväriseen kehykseen. Noh, seuraavan kerran kun kävin kotona huomasin, että hän oli uusinut kaikkien sukulaisten kuvien kehykset. Enpä minä tajunnut tuosta loukkaantua tai pitää sitä outona, olisiko pitänyt?
Olen minäkin vaihtanut yhden muistoksi saadun kuvan kehyksiä ja laittanut niihin kehyksiin toisen kuvan. Hui kauheeta, loukkasinkohan nyt kuvan antajien tunteita? Kaameaa!
Tärkein on muisto ja kuva, ei se, missä puitteissa kuva on.
että pieni ero on. Mutta todella pieni.
Mummi varmaan ajatteli, että päivittää kuvan kerran vuodessa. On niin kuin olisi elävissä kuvissa, kun kuva liikkuu. (vitsi vitsi)
...............
Että rahalla ja vaivalla otettu kuva on pistetty piirongin laatikkoon syrjään vai se että iosäiti tykkää lapsenlapsestaan?
Jospa se osasuurennus näppäilykuvasta tuo mummille paremman mielen, aidompi fiilis ja silleen...? kuvaamokuvat on aina samanlaisia; prameita mutta ilman elämää.
Jotkut eivät vain ymmärrä... eikä sille voi mitään. Kun antaa lahjan ihmiselle jolla ei ole lahjoja, ei lahjojen määrä lisäänny.
Onneksi eivät vaihtaneet jonkun toisen ihmisen kuvaa niihin kehyksiin.
Me emme anna enää edes kuvia, sillä pääsee monesta mielipahasta.
Luulin, että lahjan antaminen oli se, jolla sai itselleen hyvän mielen. Mutta se näyttääkin muuttuneen muotoon "lahjan antaminen ja se, että lahjan saaja käsittelee lahjaa minun haluamallani tavalla" tuottaa minulle hyvän mielen.
Miksi pitää aina olla niin itsekäs?
Meillä kuvat ovat albumissa. Onneksi ei kukaan lähetä kehyksien kanssa, tulisi ongelmia :)
Kiitoksia mielipiteistä. Olin tosin yllättynyt; suurin osa näyttää olevan eri mieltä kuin minä. Ehkä tosiaan loukkaannuin suotta, toki mummolla (ja papalla) on oikeus tehdä lahjallaan mitä haluaa. Heiltä kysyttiin, että haluavatko kuvan kehyksien kanssa vai ilman ennen kuin saivat kuvansa ja halusivat kehyksillä.
Olen aina kuvitellut, että tuollaiset kuvat säilytetään sellaisenaan, eihän hääkuviinkaan vaihdeta tuoretta kuvaa vai tekeekö joku niinkin?
No jaa, enpä enää vaivaa asialla päätäni.
hääkuvat kuitenkin poikkeavat hiukan synttärikuvista. Ajatteleppa, että joillakin isovanhemmilla on 30 lastenlasta ja jos jokaiselta tulisi kerran vuodessa uusi kuva, joka laitetaan erikseen entisten lisäksi, niin tilahan siinä loppuisi.
Oisko tuo kuvaasia vähän suurentunut siksi, että kyse oli TEIDÄN lapsestanne ;)
Anopillani on tasan yksi kpl lapsenlapsia.
Itse sain joululahjaksi kummityttöni yksivuotiskuvan; ei tulisi mieleenikään repiä kuvaa irti ja laittaa uutta tilalle.
kuinkas vitun tyhmä sinä oikein olet?? Totta kai 1-vuotiskuva on täysin eri asia kuin joku vitun synttärikuva ja ennemin rinnastetaan vaikka siihen hääkuvaan, vaikka kyllä minulle ainakin oma lapseni on tärkeämpi kuin hääni - ja vaimoni on myös samaa mieltä. 1-vuotiskuva edustaa lapsen syntymää, ensimmäistä kuvaa joka maailman tärkeimmästä ihmisestä on otettu.
korpeaa tollaset apinat!!
Olet varmaan ihan kiltti miniä... älä pahoita mieltäsi näistä viesteistä.
Minun piti maksaa lapsenlapsestani valokuvaamossa otettu kuva, ja sain sen ilman kehyksiä.
Kun poikani tyttären kuva minulle (pyytämättä) annettiin, luulin hölmö ensin, että olisin saanut sen lahjaksi.
Minua oikaistiin, sanottiin, että hinnaksi tekee viisitoista euroa, ja oli ilman kehyksiä.
Kehykset ostin itse ja toisaalta naurattaa aina kun katson kuvaa suloisesta pienokaisesta, muistan sen hölmistyneen tunteen.
Tosin toisaalta naurattaa... ja ajattelen, että en tahdo olla pihi muori.
Ostan aina ihan kunnon lahjat lapsenlapselleni.
Ja taas saa ihmetellä tätä maailmaa. Ihmisiä on näköjään moneen lähtöön... Ai kamala jos olisit kieltäytynyt kuvasta. Siitähän soppa olisi syntynyt.
Tuli mieleen myös, miten olisin itse vastaavassa tilanteessa menetellyt. Toisaalta lapset olivat TODELLA röyhkeitä, ensimmäinen ajatukseni olisi kehottaa heitä pitämään kuvansa, kiitos vaan. Ja ottaa kuva itse, ei maksa 15 euroa. Mutta toisaalta - lapsenlapsi... Sniks, vaikeata.
Jos olet antanut kuvan kehyksineen niin on todellakin huonoa käytöstä ja loukkaavaa että kehykset menevät muuhun käyttöön ja lapenne kuva on poistettu lahja kehyksistä.
Todellakin asiasta loukkaannuit.
Niin tässä huomaa kuinka ihmisiltä puuttuvat käytöstavat.
Älä anna enää yhtään kuvaa . ottakoot itse kuvansa kehyksineen jatkossa. Juntti on!
Niin, mummi teki ilmeisesti väärin kun päivitti lapsenlapsensa kuvan uudemmaksi, ja käytti lahjaksi saatuja kehyksiä uudelleen. Mummihan ei laittanut kehyksiin kenenkään muun kuvaa, vain uudemman kuvan "alkuperäisestä" kohteesta.
Onko lahjojen "kierrättäminen" mielestäsi huonoa käytöstä näissäkin tapauksissa:
- Lahjaksi annetaan kukka ja ruukku, ruukkuun istutetaankin vuoden päästä toinen kukka.
- Lahjaksi annetaan seinäkello, vuoden päästä siihen vaihdetaan koneisto jonka viisarit ovat erinnäköiset.
- Lahjaksi annetaan koristetyyny, vuoden päästä siihen vaihdetaan uusi päällinen.
- Lahjaksi annetaan virkattu pöytäliina, joka vuoden päästä on värjätty uuden väriseksi.
Eikö lahjan saaja saa tehdä mitä haluaa lahjoillaan, ja tarvittaessa jopa muokata niitä haluamallaan tavalla? Näin minä olen ainakin olettanut. Jos annan lahjan jollekkin, annan myös hallinta- ja omistusoikeudet lahjaan, saaja tehköön lahjalleen mitä haluaa.
eivät ole verrattavissa.
1-vuotiskuva on käsite. Ei sitä päivitetä uudemmilla kuvilla. Tällainen lahja on vähän eri asia kuin joku kuppi, purnukka, kukka, liina tai paita.
Jos saat kuvan ja laitat sen itse hankkimiisi kehyksiin, tilanne muuttuu toiseksi. Et varmaan koskaan saa tietää miten.
VALOKUVAA LAHJAKEHYKSINEEN EI KIERRÄTETÄ.
En ymmärrä, miksi yksivuotiskuvaan olisi pakko olla vuodesta toiseen alkuperäisissä kehyksissään? Sen tiedän, että esim. mummolassa oleva minusta otettu 1-vuotiskuva on vaihtanut kehyksiä ainakin kerran. Eikä äiti ole siitä repinyt pelihousujaan, miksi olisi? Enkä tiedä olisiko hän repinyt pelihousujaan siitä, että kyseinen kuva siirretään laatikkoon "arkistoon" uudempien kuvien tilalta (rippikuvat, yo-kuvat, kuvat muista lapsenlapsista). Kaikille kun ei mahdu n 1 kuvaa seinille ja hyllyille, ja jos lapsenlapsia on useita, ongelma on taattu.
Eli, jos joku antaa minulle kehystetyn kuvan minun on katsottava sitä aina ja ikuisesti, en voi vaihtaa kuvalle toiset kehykset enkä kehyksiin toista kuvaa? Joudun siis katsomaan mahdollisesti huonoa kuvaa tai rumia kehyksiä kuolemaan asti, näinkö homma menee?
Ilmeisesti olen juntti, mutta mielestäni lahjan antamiseen ei liity mitään ehtoja.
Eikö kehystetty valokuva lapsenlapsesta ole samanlainen lahja kuin muutkin? Mikä siitä tekisi niin erikoisen, että siihen ei saa kajota? Ehkä todellakin olen juntti, mutta en ymmärrä, miksi mummin tahto pitää lapsenlapsestaan esillä "tuoretta" kuvaa olisi paha asia. Ja mikäli edellisvuonna annetut kehykset ovat hänen mielestään hienot, miksi hän ei voisi säilyttää uutta kuvaa siinä?
Kaikki kun eivät pidä lapsiensa tai lapsenlapsensa yksvuotiskuvia jatkuvasti esillä. Muitakin kuvia tulee, joita voi pitää esillä.
Ilmeisesti en sitten ole tarpeeksi suuresta kaupungista, koska en todellakaan näe mitään esteitä lahjaksi saatujen kehyksien kierrätykselle. Samoiten kuvan voi siirtää toisiin kehyksiin, jos vaikka lahjakehys ei ole mieluinen tai jos se hajoaa.
Säälittävä pikku provoilija meuhkaa, ei kannata nähdä kommentoinnin vaivaa!
Pillastut suotta. Sinulla ei ole paljoa murheita kun tuollaisesta vedät herneet nenään. Saisit olla onnellinen.
Eräs nainen harrasti pitsinnypläystä. Hän oli sitten nyplännyt lahjaksi jollekin sukulaiselleen pöytäliinan. Joskus myöhemmin kun oli mennyt käymään kylässä, oli nähnyt liinansa kylpyhuoneessa rättinä.
Niin että voi sitä näköjään tehdä lahjalla mitä haluaa.
Sain lahjaksi siskoltani kuvan hänen lapsestaan kehystettynä. Hieno ajatus, mutta kuva on aivan surkea, epätarkka ja huonosti rajattu. En millään haluaisi sitä laittaa seinään saati sitten lipaston päälle. Olen itse ottanut siskon lapsesta parempia kuvia, tekisi mieleni vaihtaa kuva kehykseen. Kehys on kaunis.
Jospa ostaisit samanlaisen kehyksen tai vaikka useampia, ja laitat niihin sitten mitä kuvia haluat.
Eikä maksa mitään. Kuvittelet uudet ostoksesi samalla tavalla kuin kuvittelit kuvaamasi tilanteenkin.
toiseen kehykseen jos mieli laittaa parempi kuva esille. niin minäkin olen tehnyt. eipä ainakaan loukkaa antajaa ja onko liikaa jos samasta ihmisestä on useampikin kuva esillä?
Mikä tässä nyt on ongelmana?? Olisit herran tähden ILOINEN siitä, että se pojan kuva ylipäätään on siellä anoppilan kirjahyllyssä!!! Onko tämä joku vitsi vai?
Kauhistuneena tästä ketjusta rynnistin tarkistamaan omien valokuvieni kirjon. Vuosia olen pyyhkinyt pölyjä valokuvakehyksistä, joissa menneiden aikojen valokuvat siintävät. Tuskin muistan, keitä niissä on. Omakin nuoruudenkuva pienten lasten ympäröimänä. Höhhöh. Mitä sekin siellä tekee! Omia vanhempia mutta ei kaikkia lapsenlapsia. Kuinkahan moni on loukkaantunutkaan kuvia silmäillessään.
Siellä on joukossa jo manalle menneitä, mutta viimeisimmät päivitykset tosiaan on tekemättä.
Rakaisuni oli yksinkertainen: Kaikki kuvat pois.
Enhän oikeastaan itsekään koskaan katso niitä.
ihan rauhallisesti ja lähettäisit joka vuosi sellaisen kuvan heille, jonka he voivat laittaa kehyksiin, sillä tuo kuvan vaihto kertoo, että he haluavat pitää nykypäivän kuvaa näkösällä. Ei se vanha kuvakaan roskiin mene, vaan rakkaaseen kokoelmaan, joita voi katsoa aina uudestaan ja uudestaan.
Itse voisin vähän loukkaantua, jos anoppini vaihtaisi meitin ja vaimon vihkikuvaan kasvojeni paikalle jonkun toisen miehen kasvot.
en jaksanu lukea kuin vaan sun kirjoittaman aloituksen.. voi jumalauta! eikös olis vasta sitten aihetta suuttua, jos kuva olisi vaihdettu johonkin julisteeseen vaikka? mitä vitun väliä sillä on, mikä kuva siellä kakarastasi on, kunhan vain edes olisi se foto.. voi elämä teidän "suuria" murheita!
ja piste.
Ymmärrän että olet tullut loukatuksi. Lahja on silloin se jonka olet antanut eikä se jonka joku muokkaa mieleisekseen.Itse olen pitänyt kummityttöni 1-vuotis kuvaa niin kauan kunnes sain häneltä ensimmäisen luokan kuvan. Oikeasti hei, miettikääs jokainen miltä itsestänne tuntuisi jos joku muuttaisi antamanne lahjan mieleisekseen. Tai sanoisi päin naamaa ettei pidä antamastanne lahjasta. Eikö tässä ole kyse juuri siitä.Jokainen tuntee asiat erillailla (meillä ei ole kummatkaan isovanhemmat vaihtaneet kuvia pois vuosi vuodelta)
Lähetä/anna uudet kuvat aina samankokoisina kuin jo antamasi kehys on.
Valokuvien historia kertoo:
Valokuvia alettiin pitään esillä niiden keksimisen jälkeen, muistutuksena ja ikävän lievittäjänä kaukana ja näkymättömissä olevista rakkaista. (esim. Amerikka, Ruotsi, Australia)
Valokuvat esillä, on nuori tapa, siksi ettei valokuvia ole ollut vielä kuin 1800 luvun lopulta alkaen. Sodissa kaatuneet varmasti ensimmäisiä, jotka saivat joukoittain kuvansa esille äitiensä kodeissa, sekä iskostivat uuden tavan muistotilaisuuskuvasta.
Nykyään eivät valokuvat kuulu sisustukseen. Nykyihminen ei niiden kautta ymmärrä kaipuuta kuvassa olevaan henkilöön tai aikaa tapahtumaan jolloin kuva on otettu.
Niin, sukupolvien välinen keskustelu ja sitä myöten ihmisen historia unohtuu. Nykyihmisen juuret ovat lyhyet: Oikeasta silmästä vasempaan, putkiaivoissa: vasemmasta korvata oikeaan, herättämättä mitään missään siinä välissä.
Kyllä siitä syy löytyy kasvattajista.
Sotien jälkeinen kasvanut vanhempien sukupolvi halusi päästää lapsensa vähemmällä. Huomaamatta "Ihminen on ainoa eläin, jota pitää kasvattaa" Tuloksena on nyt narsistisia nuoria "vastuun" kantajia. Ihan koko yhteiskuntaa ajatellen esim. optiot.
¤¤¤¤
Hyvä huomio tuo muistotilaisuuskuva.
Ennen oli tapana pitää vainajan arkku auki siunaustilaisuudessa ja siinä käytiin maahanpanijaisissa hyvästelemässä vainaja.
Minulta löytyy aivan vanhemmista valokuvista kuvia, joissa esiintyy tämän kulttuurin muutoksen taite kohta.
Isomummu on arkussa, arkun kansi on auki. Isolla mummulla on valkea puku ja ruumiin päällä on ruusun kukkia joista varret poistettu. Avonaisen arkun vieressä istuu puolisonsa ja seisovat lapsensa. Isovaari suri itsensä hautaa, alle viidessä vuodessa puolisonsa kuolemasta. Kävi Isonmummun haudalla joka päivä kuolemaansa asti.
Varmasti valokuva muistotilaisuudessa on parempi ja ajaa saman asian. Olen ollut hautajaisissa kesällä, vainajan kuolemasta oli kaksi viikkoa, arkun ympärillä leijui omahajunsa, todella mieleen painuva. Hygienialla on varmasti, myös osansa asiassa, Mikrobit ja Bakteerit aika uusia tunnettuja eliöitä, samoin niiden leviäminen.
Aloittaja kuulostaa mielestäni hännältä joka heiluttaa koiraa.
Totta on!
Juuristo on lyhyt 20-40 vuotiailla.
Korkeintaan ovat omat kuvat siinä yöpöydällä sievästi... tai omien lasten.
Näin olen nähnyt. Tuskin mummon kuvaa löytyy edes albumeista!
Eräs isoäiti on maannut sairaalassa yhtäjaksoisesti jo 2,5 vuotta.
Kun mummo oli terve, ja lapsenlapset pieniä, kutoi hän näille villapaidat ja sukat. Mummo työnsi taskurahaa pahimpaan tarpeeseen, kun nuppusella oli pahin biletysvaihe menossa.
Kuinkas nyt?
Samassa kaupungissa asuvat, 29-40 ikäiset nuppuset unohtivat ja hautasivat elävältä mummonsa sairaalaan.
Mummo lähettää aina terveisiä ja toivoo jonkun piipahtavan luonaan.
Eipä vaan piipahda, ei jouluna, ei juhannuksena.
Aika iso syy on median ja työelämän luomassa ihmiskuvassa.
Ihminen vailla historiaa on se.
omat ja peheen kuvat WC osuus vievät kotoa tähän varaosa Koskela aloittaa kytkin WC märät housut ei kerinnyt