Sydän ja järki...

Huh, mistäs aloittaisin... No, olen seurustellut avomieheni kanssa nyt 9kk ja siitä n.2kk asuttu yhdessä. Meidän suhteen alku oli todella räiskyvä, tapeltiin paljon ja meinasin muutaman kerran aivan tosissani jättää hänet, mutta aina sydän antoi periksi. Sitten suhteemme rauhoittui, oli ilmeisesti riitojemme lomassa selvittäneet paljon erimielisyyksiä ja nyt oli hyvä olla..
Nyt alkaa taas tuntua että myrsky on nousemassa, riidellään taas usein ja yleensä aivan turhasta! En tiedä kuinka paljon olen itkenyt näiden 9kk aikana, mutta varmasti enemmän kuin ikinä ennen. Silti vain rakastan tätä miestä, joka rakastaa minua, hellii minua ja on aivan ihana ihminen! Jotenkin vain välimme ovat menneet tälläisiksi. Yksi asia mikä meitä rassaa, on miehen yötyö. Tai oikeastaan töiden jälkeinen meno..minua häiritsee jos hän töiden jälkeen (klo:3) menee vielä kavereiden kanssa kahville ja heittää baarista väkeä kotiin, sitten itse tulee kotiin juuri ennen kuin minun pitää jo nousta töihin! En tiedä, olenko outo kun se vaivaa? Noh, mutta nyt en kuitenkaan tiedä mitä tehdä, en haluais menettää sitä, mutta kun mietin omaa elämääni, onko tämä sitä mitä haluan? Välillä tuntuu että juuri tätä haluan ja haluan joskus tämän miehen kanssa yhteisen lapsen jne, mutta sitten tulee paljon näitä päiviä jolloin en tiedä mitä ajatella..

Olipas tilitys, toivottavasti joku jaksoi lukea sen..