Joskus hulluina vuosinani tulin tutustumaan aika moneen kauniimman sukupuolen edustajaan (joskus under the influence of a mind altering substanse), ja nyt ovat alkaneet ilmestyä vastaani mitä kummallisimmilla ilmeillä varustettuina.
Erään heistä kuulin kaverilta suuttuneen, kun en ollut tervehtinyt... Ei kai isossa kaupungissa pidä jokaista vähänkin tutulta vaikuttavaa ihmistä tervehtiä????
Erään heistä kuulin kaverilta suuttuneen, kun en ollut tervehtinyt... Ei kai isossa kaupungissa pidä jokaista vähänkin tutulta vaikuttavaa ihmistä tervehtiä????
Vastaukset 11
Vanhimmat
menettää, jos tervehtii. Kyllä mä ainakin kaikkia vähänkin tuttuja tervehdin. Eiköhän se ole ihan kohteliasta.
jos tunnistaa niin senkun moikkaa. jos ei tunnista niin minkäs sille sitten voi ;)
ja ajatella jos joku tekisi niin kummallisesti sinulle, kauankohan sä sitäkin pähkäilisit et vastaanko vai en.. :)
Jos sulla on niin paljon vähänkin tuttuja siinä isossa kaupungissasi, että niskat tulisivat kipeiksi kun tervehdit, niin varmaan parempi jättää tekemättä.
eli aikaisemmin oli kuulemma sellainen kirjoittamaton sääntö, että naisen ja miehen kohdatessa toisensa, nainen voi tervehtää vasta kun mies on tervehtänyt ensin;) No, mutta takaisin nykyisyyteen ja onhan se kyllä mielestäni niin, että ei sillä ainakaan ketään loukata, mikäli tervehtää? Kohteliasta ja korrektia.
Itselläni ei turhan paljon naistuttuja ole ollut elämäni missään vaiheessa, mutta kummasti jotkut puolitututkin, joita en missään tapauksessa ole ystävikseni laskenut, on saattaneet odottaa tervehtimistä. Yläasteaikoina en moikannut meidän luokan likoille, vaikka ne olisi moikanneet meikäläiselle. Tai no, kerran taisin moikata, kun en päässyt karkuun ;). Lukiossa ja korkeakoulussa tuli morjesteltua joillekin hyvin valikoidusti. Kovin nyrpeää naamaa näyttivät jotkut satunnaiset tutut, jos en heitä huomioinut. Vaan eipä ne sen parempia olleet; jotkut saattoi tuijottaa sen näköisenä, että eikös toi nyt huomaa mua? Hauska oli joskus huomata prinsessojen naaman venähtävän :D
No on teillä huolet ja murheet. Ja sanonpa vaan, että ihmeellisistä asioista ihmiset nykyään saavat kiksinsä: "Hauska oli joskus huomata prinsessojen naaman venähtävän :D " Huhhuh :)
Minä ainakin moikkaan kaikkia joita tekee mieli moikata, en lokeroi ihmisiä. Ja yleensä kaikki moikkaa takaisin ;)
tervehdi omasta aloitteestaan, mutta ovat hyvin tuttavallisia kun tekee aloitteen (aika hauskaa olis jos nolaisivat miehen vaimon seurassa=)
Kättä lippaan vaan, pojat, se on uudet tuulet tänäpänä!
Mitä merkitystä sillä on, että onko se kaupunki missä asut iso vai pieni, noin niinku sen tervehtimisen kannalta?
Pitää ja ei pidä tervehtiä, plaah... Sulla on oikeus tervehtiä (tai olla tervehtimättä) ihan tasan niitä ihmisiä, joita itse haluat. Kannattaa kuitenkin muistaa, että esim. joku sellainen ihminen, jonka tiedät varmasti tuntevasi ja jota kuitenkin tietoisesti olet jättänyt tervehtimättä, ei välttämättä hirveesti symppaa sua, jos myöhemmin tapaisitte esim. työkuvioiden merkeissä.;)
Musta tervehtiminen on ainakin ihan vaan ns. "normijuttu", eikä siinä nyt kauheesti ainakaan mitään voi menettää, jos tuota hyvää tapaa noudattaa. Kysymys on kait ihan siitä, minkälaisia tapoja sitä kukin yksilöllisesti haluaa vaalia... Tietysti ymmärrän, jos nyt ei ihan jokaista esim. baarissa vuonna paavo tavattua (aivoissa juuri ja juuri tunnistamissignaalin aikaan saavaa) misukkaa jaksa morjestella.;)
Suuttuminen tervehtimättä jättämisestä on kyllä sekin aika hölmöä, jollei kyseessä sitten ollut joku sellainen ihminen, joka sun ap. kaiken järjen mukaan ns. pitäisi tuntea.
Jos et onnistu tekemään katoamistemppua ennen katsekontaktia, "pahan silmän" välttää helpoiten nyökkäämällä ja lähtemällä sitten suht koht luontevasti lipettiin. Jos oot jumissa jossain, niin voi voi.