A.W.Yrjänän tekstit

Tottakai sen huomaa lyriikoista että Yrjänä on elämänsä aikana runon jos toisenkin rustaillut. Välillä niitä on vaikea ymmärtää, mutta kyllä ne avautuvat jos niitä jaksaa tarpeeksi ajatella... avautuvat jokaiselle omalla tavallaan.

Tai sitten ei.

Sanat merkitsevät, joillekkin todella paljon, joillekkin ei mitään.

Se on taidetta!

ja kait sen sanoituksilla on joku oma inside juttu mitä muut ei tajua!!

Todellakin täyttä sontaa koko bändi. Sanoitukset olevinaan niin hienoja ettei kukaan selväjärkinen ymmärrä, musiikki masentavaa ja laulukin pelkkää örinää. Järkyttävää, en voi kuunnella kahta sekuntia pidempään.

"Otetaan vaikka esim. tää CMX:n kappale Kain. Sanat ovat siis aivan kauheeta sontaa. Niinkuin monissa muissakin bandin kappaleissa. Yrjänä varmaan kyhäilee näitä tekstejään aamulla vessassa istuskellessaan ja partaansa hihitellessään. Se pistää vaan paperille omituisia ja "älykkäitä" sanayhdistelmiä peräkkäin, eikä edes itsekään ymmärrä mitä vihkossaan lukee. Sitten se levyttää ne ja nauraa päälle, että `taas ne tyhmät fanit ostaa mun levyjä, ja kuvittelevat kuinka viisaita se Yrjänä on taas ajatellut.´ Kuunnelkaa nyt ite noita sanoja, ei minkäänlaista järkee..."

Kainissa kuvataan kohtalonsa vankina olevan ihmisen lopullista yksinäisyyttä. Teksti on täynnä vertauskuvia joista voi aivan helposti aistia ihmisen toivottomuutta ja avuttomuutta. Muut osat tekstissä (kuten loppupuoli ja nimen merkitys) voi itse oivaltaa, mikä on hienoa. Kuten CMX:n kysy-palstalla kirjoitettiin: "Olemme siirtymässä maailmaan, jossa ihmiset eivät ole kyllin sivistyneitä ymmärtämään kuulemaansa, eivätkä kyllin kärsivällisiä elämään elämäänsä. Jos meidän tekstimme ovat "sekavia", on syytä kuunnella jotain, missä maailma on sovitun kaltainen kuin uutisvuodon huumori." Se CMX:ssä on niin
virkistävää. Se syvällisyys, se järki, se loputon viisaus, jota kaipaa kun on katsonut tunnin verran jossan tosi-tv-sarjassa
sekoillutta vulgaaria idioottia.

Kyllähän Yrjänä välillä uppoutuu mytologisiin höpötyksiinsä, jotka eivät ole helppoja tajuta, mutta kokonaisuutena CMX ei ole missään nimessä tekotaidetta, vaan äärimmäisen syvällistä, kärsivällisyyttä vaativaa taidetta. Se on tässä markkinatalouksien hallitsemassa, pinnallisessa, egoistisessa maailmassa ja välillä aivottomuudella ärsyttävässä musiikkimaailmassa enemmän kuin ihanaa. Yrjänä ja muut ovat aivan liian viisaita, lukeneita ja järkeviä suoltaakseen taidepaskaa jossa ei olisi mitään merkitystä. Kaikilla CMX:n lauluilla on aivan rationaalinen merkitys.

Esimerkiksi Ruoste, Sillanrakentaja ja Aura ovat avautuessaan suorastaan mielenräjäyttäviä kokemuksia, sillä ne kertovat jotain todella syvällistä, universaalia ja lohduttavaa elämästä ja rakkaudesta. Voin selittää sinulle(aloittelijalle) vaikkapa Ruosteen syvän merkityksen joka on henkeäsalpaava. Tekstihän kuvaa tarkasti elämän ns. ruostetta = "kaikki valheet jotka tulevat elämän tielle, kaikki hyvä mikä estää näkemästä." Merkittävä lyriikanpätkä on tämä: "savu nuolee raunioita tiedäthän miltä
tuntuu, lämmittää käsiään palaneiden kotien tuhkassa." Savu on vaikkapa toisen maailmansodan natsit, jotka tekevät tuhotöitään hyville ihmisille. Ei ole hyvien ihmisten vuoro lämmittää käsiään ihanassa lämmössä, vaan savu lämmittää käsiään palaneiden kotien tuhkassa. Tuhka voipi kuvastaa murskattuja haaveita, vaikkapa juutalaismiehen ruumista. Ja niin edelleen. Kannattaa uskaltaa mennä
CMX:n syvyyden alle, kannattaa uskaltaa oivaltaa, se voi palkita.

Henkilö joka pitää CMX:n lyriikkapuolta sietämättömän ärsyttävänä ja ylimielisen snobbailevana on joko kärsimättömän tietämätön
aloittelija tai ärsyttävän ahdaskatseinen hölmö.

Yrjänän tekstit voi ensin vaikuttaa surullisilta jotka täynnä melankoliaa ja ahdinkoa mutta osassa hänen teksteistä löytyy paljon myös toivoa. Esim sellainen on kaikkivaltiaan peili joka on talvikuningas levyn viimeinen raita ja tuossa biisissä hyvä voittaa pahan eli levy saakin minusta positiivisen käänteen. Myös yksi Yrjänän parhaiten tunnetuimpia biisejä jossa on toivoa paljon, on mestariteos nimeltä vanha talvitie joka biisi löytyy vainajala levyltä. Tyypillistä on yrkän sanoituksissa uskontoteema&mytologia. Ja se monitulkintaisuus mikä kertoo siitä että hän on älykäs sanoittaja ja tuo monitulkintaisuus on minusta merkki sanoittajan älykkyydestä ja tuota seikkaa arvostan paljon sanoittajassa eli se tarkoittaa sitä että arvostan hyvin paljon AW Yrjänää ja Juice Leskistä sanoittajina koska osaavat löytää sanoituksiinsa monitulkintaisuutta.