Ongelmat

"Minusta on kuitenkin nyt alkanut tuntumaan,että tarvitsen enemmän tilaa ja olen ehdottanut että näkisimme vähän vähemmän. Poikaystäväni meni kuitenkin tästä aivan sekasin ja nyt joka ikinen päivä meille tulee riitaa tästä asiasta."

Tuollaista asiaa ei kai kannata tuolla tavalla ottaa puheenaiheeksi, kun toinen tuntee tulevansa torjutuksi ja että yrittäisit tahallaan kylmentää välejä.
Helpompaa on vain ottaa sitä aikaa itselleen, eikä ryhtyä puhumaan asiasta toisen kanssa. Esim. hankit jonkun uuden harrastuksen, jossa joutuu olemaan toisesta erossa, ja voit sanoa että joudut lähtemään harrastukseen, mutta ei tarvitse sanoa että "olisi mukavaa olla vähemmän yhdessä" tms.

"Hän myös haluaa aivan älyttömästi huomiota, koko ajan täytyisi pussailla tai halailla tai edes jotenkin huomioida hänet."

Huomiota haluaa koko ajan silloin, kun sitä on liian vähän. Riittää osoittaa huomiota hiukan nykyistä enemmän, jolloin huomiontarve on tyydytettynä ja ei halua koko ajan lisää/enemmän huomiota.

Saatan olla ihan väärässä, tuli vaan mieleen, että poikaystävälläsi saattaa olla jonkinlainen voimakas hylkäämisen pelko, joka voi olla perujaan jo jostain lapsuuden kokemuksista. Tämä aiheuttaa läheisriippuvuutta, sitä että takerrutaan läheiseen henkilöön kuin pelastusrenkaaseen, eikä huomata, että niin voimakas puristaminen saattaa aiheuttaa toiselle henkistä ahdistusta, "tukehtumista" niin kuin itse ilmaisit. **OLISI TÄRKEÄÄ, että tällaisessa tapauksessa ihminen huomaisi, että läheiset EIVÄT HYLKÄÄ häntä, vaikka hän ei tarrautuisi heihin.** (Itse olen ollut koulukiusaamiskokemusteni takia läheisriippuvainen. Koska minulla ei ollut ollut kavereita, takerruin myöhemmin muutamaan ystävääni peläten että hekin hylkäävät minut. Olin jopa mustasukkainen, jos he olivat muiden kuin itseni seurassa. Mutta asian käsittely ja kypsät ihmissuhteet ovat auttaneet minua.)

Teidän on tärkeää keskustella tilanteesta. Kerro avoimesti miltä sinusta tuntuu ja auta häntä pukemaan omat tunteensa sanoiksi, vältä syyttelyä, äläkä varsinkaan ala kutsumaan häntä tämän kirjoituksen nojalla läheisriippuvaiseksi, se ei parantaisi tilannetta yhtään... Mikäli todella otat seurustelusuhteesi tosissasi, pyri luomaan poikaystävällesi luja luottamus rakkauteesi, siihen, että pysyt hänen vierellään vaikka hän antaisi sinulle omaakin tilaa. Mutta mikäli poikaystävälläsi todella on läheisriippuvuus, sinulla ei tule olemaan helppoa. Suosittelen aiheeseen liittyvän kirjallisuuden lukemista ja parisuhdeterapiaan ja -tapahtumiin osallistumista.

Vai että haluaa koko ajan pussailla ja halailla? Tämä voi johtua myös siitä, että ihmisten hellyyden tarve yksinkertaisesti vaihtelee ihmisestä riippuen. Usein pariskunnan osapuolilla on erilainen rakkauden kieli: toinen osoittaa rakkauden lahjoilla (kuten minä), toinen pusuilla (mieheni),... Koska rakkaudenosoittamisen tavat eroavat, ei rakkauden sanoma saattaa jäädä tavoittamatta vastaanottajansa. Olemme yrittäneet mieheni kanssa opetella tuntemaan toistemme rakkauden kieltä ja huomioida toista hänen omilla tavoillaan. Mutta meilläkin on ongelmia tuon pussailun kanssa: mieheni haluaisi sitä kovasti, kun taas itseäni harvoin huvittaa...

Kuulostaa tutulta, kumppanini sanoi minulle samaa, haluaa enemmän omaa aikaa ettei kyllästytä toisiimme. Aika surkea olo itselle tuli näistä sanoista, muutenkaan kun emme voi nähdä päivittäin. Aloinkin meittimään ja kyselemään häneltä olenko hänelle tärkeä ja onko hän edes onnellinen kanssani. Sen jälkeen olen ottanut kaikesta pienimmästäkin itseeni ja riitaa on tullut, kun en tunne saavani tarpeeksi yhdessäoloa.. Ei todellakaan kannata toiselle sanoa tuollaista, on kuin isku päin naamaa. Itse en tiedä suhteemme tulevaisuudesta, toinen ei halua alkaa riitelemään.. Jos joku ihana ihminen viitsisi vastailla, mitä mieltä olette kumppanini käytöksestä ja kuinka itse suhtautuisitte samassa tilanteessa? Haluaako toinen edes seurustella tämän perusteella?