Aloin seurustelemaan tulevan mieheni kanssa parikymppisenä. En osannut silloin kysellä tärkeitä kysymyksiä, mielipiteistä, moraalista ym.
Itsekkin vasta opettelin itsenäistä elämää. Oli vain niin mukavaa. En ymmärtänyt syy ja seuraus-suhteita. En osannut katsoa mieheni vanhempien keskinäistä kanssakäymistä. En ymmärtänyt, että ero voi tulla ainoaksi vaihtoehdoksi ongelmille "sukuvikana".
Vuorovaikutus oli heikkoa suhteemme alusta asti, en vain ymmärtänyt että se olisi pysyvä tila, johon minä en löytäisi keinoja. Jonkun kanssa asiat ovat vaikeita alusta asti. Pitääkö parisuhteen olla vaikea? Onko jokin vialla jos olisikin useimmiten helppoa. Jotkut luonteet eivät vain sovi yhteen. Silti minua hävettää, että olen eronnut. En sitten osannutkaan hoitaa perhettäni. Harmittaa etten ymmärtänyt silloin kymmenen vuotta sitten, ettei siitä mitään tule. Liitosta on jäljellä vain kaksi lasta jotka kulkevat kahden kodin väliä. Muistoja? Niitä ei ole. Huonot päällimäisenä. Minkälaista elämää olen oikein suostunut elämään? Ja miksen ole nähnyt aiemmin. Syy: En ole koskaan aikaisemmin uskaltanut/osannut elää yksin. Yksinäisyys on minua pelottanut. Nyt se on ihan ok ja jopa nautin siitä. Oikeat valinnat ovatkin joskus vääriä.
Liian nuorena "valittu" puoliso
8
2991
Vastaukset
- siis!
Minulla on lähes samankaltainen tilanne kuin sinulla. En vain ole eronnut - ainakaan vielä.
- täällä
minäkin vielä naimisissa. mies haluaa ehdottomasti jatkaa yhdessäoloa, minä vielä mietin, mitä oikein elämältäni haluan. jatkaako epätyydyttävässä suhteessa? meille ensimmäinen lapsi syntyi ennekuin olimme kunnolla tutustuneet, toisella lapsella ja naimisiin menolla varmaankin yritimme paikata suhdetttamme.
- vain elämää
Et ole ainoa. Kaikenlisäksi tuo on aivan inhimillistä. Ihminen oppii vasta elämänkokemuksen myötä kyseenalaistamaan toisen ihmisen, mitkä hänen arvonsa ovat jne. Toisinaan ne tulevat selvästi ilmi ajoissa, ennen kuin dramaattisia sitoumuksia on tehty.
Ihminen on perusluonteeltaan luottavainen ja hyvä niin. Mitä tästä elämästä tulisi jos uusia ihmisiä tavatessa asetettaisi eteen iso pino kyselykaavakkeita, jotka sitten tarkistetaan ja mietitään 'kuinka hyvä kaveri tai puoliso tämä ihminen olisi'. Sellaisiahan nettitreffipalstat nykyään ovat. Jotain perfect matcheja haetaan... Sellaisessa jää huomioitta inhimillisyys. Eli vaikka minun vaikkapa poliittinen näkemys olisi tietynlainen, niin ei se tarkoita ettenkö voisi elää jonkun eri näkemyksen omaavan ihmisen kanssa hyvässä symbioosissa. Paljon riippuu kuinka "henkilökohtaisena" asian ottaa, vai pitääkö asiat ja henkilökohtaisuudet erillään. Henkilökohtaisuudella tarkoitan, että en siedä poikkeavia poliittisia näkemyksiä, suutun niistä ja koen loukkauksena, enkä voisi elää sellaisen ihmisen kanssa. Toisaalta sen voi ottaa mielenkiintoisena eroavaisuutena, joka ei määritä itse elämää, vaikka siitä voi syntyäkin mielenkiintoisia keskusteluja. Jokainen tyylillään. Eli en voisi laittaa rastia mihinkään ehdottomuuteen. Tämä on hieman aiheen ohi ;)
Mutta siis sinun tapaukseesi... Älä syyttele itseäsi tai harmittele että miksi et aikaisemimn tajunnut.. Et millään olisi voinut. Teillä oli silloin toisenlaisia asioita elämässä päällimmäisenä. Kai teillä jokin veti toisianne puoleenne. Ehkä piditte sitä asiaan kuuluvana että kunhan suunnilleen menee hyvin niin se riittää. Ja kuten mainitsit, yksin eläminen on pelottanut. Ihminen on myös sosiaalinen eläin ja monet kaipaavat rinnalleen toista ihmistä. Toiset ihmiset kehittyvät itsenäisiksi hitaasti, toiset nopeasti. Sinä olet itsenäistynyt myöhemmin. Olette kumpikin kasvanut ja kehittynyt ihmisenä. Myös miehesi, vaikka sinusta tuntuu että hän on aina ollut tuollainen. Ehkäpä hänkään ei ole tyytyväinen muutoksiin vaikka ei sitä ehkä ilmaisekaan.
Teillä on kuitenkin kaksi lasta. Jotain positiivista? Olet "löytänyt itsesi", tai ainakin hahmottanut mikä sinusta isona tulee ;) Ymmärsin tekstistä että olet päässyt jo pahimman yli eroon lliittyen, mikä on hienoa. Sopeutuminen voi kuitenkin viedä aikaa vaikka asiat olisivat hyvin ja selvillä. Kunhan ajan mittaan sopeudut, niin ehkäpä saat sen verran henkistä etäisyyttä asiaan ettet koe sitä ahdistavana.
Älä menetä luottamusta miehiin kokonaan. Monista siltä tuntuu ettei koskaan ikinä enää eron jälkeen... mutta elämä on, etkä tiedä mitä se tuo tullessaan. Ehkäpä sellaisen miehen jonka kanssa sinun on hyvä elää. Ei riippuvaisena hänen läsnäolostaan, vaan hyvässä suhteessa. Sen hyvyyden tunnette sitten itse.
Mukavaa ja positiivista kevään odottelua! - =) tai =(
Meitä onkin roppakaupalla, ja nyt puolessa välin 40:ntä lapsien kera, ollaan huomattu-> silmät avautuneet. Mutta minua pelottaa ajatus olla yksin lasten kanssa.
- rakastin alussa
avioon parikymppisenä ja lapset synty heti alkuvuosina.Alusta asti ja varsinkin lasten syntymän jälkeen alko uskottomuus ja myös väkivalta.OLin kuitenkin 30v aviossa ja koko avioliiton ajan mietin että ei tämä ole oikein.
Kun lapset aikuistu ja muutti kodista,aloin itsekkin valmistella muuttoa ja lopulta muutinkin.Mies eli poikamies elämää ja naisia riitti mutta jotenkin en osannut lähteä kun vasta sitten lasten muutettua.
Nyt eron jälkeen ja vaikka se oli tuskallinen,tunnen että sittenkin tein oikein.Jotenkin tuli mielenn että tätäkö haluan loppuelämäni,katsella vierestä toisen elämää toisen naisen kanssa,en katsellut enää kun minua ei pidättänyt mikään enää ja olen itselleni kiitollinen että lapset hoidin vaikka vaikeaa sekin oli siinä suhteessa.
Vasta nyt alan ymmärtää ex-puolisoani ja uskon hänen olevan nyt onnellisempi kun kanssani joka oli todella ns.pakkoavioliitto koska 60-luvulla sai hävetä jos eli avoliitossa? - rakasti alussa
rakastin alussa kirjoitti:
avioon parikymppisenä ja lapset synty heti alkuvuosina.Alusta asti ja varsinkin lasten syntymän jälkeen alko uskottomuus ja myös väkivalta.OLin kuitenkin 30v aviossa ja koko avioliiton ajan mietin että ei tämä ole oikein.
Kun lapset aikuistu ja muutti kodista,aloin itsekkin valmistella muuttoa ja lopulta muutinkin.Mies eli poikamies elämää ja naisia riitti mutta jotenkin en osannut lähteä kun vasta sitten lasten muutettua.
Nyt eron jälkeen ja vaikka se oli tuskallinen,tunnen että sittenkin tein oikein.Jotenkin tuli mielenn että tätäkö haluan loppuelämäni,katsella vierestä toisen elämää toisen naisen kanssa,en katsellut enää kun minua ei pidättänyt mikään enää ja olen itselleni kiitollinen että lapset hoidin vaikka vaikeaa sekin oli siinä suhteessa.
Vasta nyt alan ymmärtää ex-puolisoani ja uskon hänen olevan nyt onnellisempi kun kanssani joka oli todella ns.pakkoavioliitto koska 60-luvulla sai hävetä jos eli avoliitossa?että sain lapset siitä avioliitosta ja en ole katkera mutta vaikeaa oli!Puhua kannattaa heti asiat läpi,ajan kanssa ei parane mikään.Eroa en suosittele mutta jos väkivaltaa ja pettämistä,sitä ei kenenkään tarvitse sietää!
- Pimu
Sama juttu meillä myös...nyt jään sit yksin kahden pienen lapsen kanssa...mutta toivottavasti tulevaisuus tuo jotain parempaa ja kai sitä itsekin on paljon viisaampi-toivottavasti : )
- yksi monista
Olen vuosien varrella kyseenalaistanut avioliittoani useaan otteeseen ja taas välillä ollut tyytyväinen. Nyt taas kyseenalaistan.Mieheni löysin 15-vuotiaana ja lapsia on siunaantunut neljä. Hän on erittäin hyvä isä ja mukava, miellyttävä, toiset huomioonottava mies, mutta mikään hänessä ei sykähdytä minua enää naisena. Onko tämä noin 40 v. ikä sellainen, jolloin sitä alkaa miettiä, haluanko elämältä muutakin. Onko itsekästä ajatella itseään. En aio todellakaan hylätä lapsiani. Tuntuu kuitenkin väärältä olla tavasta ja tottumuksesta tässä avioliitossa. Rakkautta oli,ei mitään suurta tunteiden leiskuntaa, mutta sekin vain hävisi vuosien saatossa jonnekin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää1383809Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri3362944Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt81855Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."
Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa51588Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?
Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja41069- 71914
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar38854- 44764
- 64724
Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat22708