mitä mieltä

Äijä on täysi nössö ja vässykkä. Oikein pahaa tekee. Mikä siinä on ettei ihminen muuta kotootaan pois? Itse muutin jo 16-vuotiaana enkä voi käsittää miten joku viitsii nyhjätä vanhempiensa kanssa kolmekymppiseksi asti! Täysi luuseri.

Ulkopuolinen sitä ei voi tietää miksi näin on.

Aivan täys vässykkä. Säälittävä avuton ruipelo itkupilli. Peräkammarin poika

ei sellainen osaa hoitaa mitään itse kun kaikki tuodaan tarjottimella eteen ja pestään pyykit. Uusavuttomuus karseeta kun itse olen itseni hoitanut 17-vuotiaasta alkaen.

tapaus. Eihän tollasta voi edes mieheksi sanoa. Täytyy olla kyllä nössö ja vässykkä. Niin otappas itselles sellanen ukko joka on asunut yli kolmekymppiseksi mamman ja papan helmoissa, saa varman ruveta vaan uudeksi äidiksi.

Taas teilattiin oikeen porukalla ihminen jota kukaan ei tunne.
Siis ap:lle tunnetko miehen hyvin? jos et, voisiko taustalla olla muitakin järkeviä syitä kuin mukavuudenhalu tai vässykkämäisyys?

Vässykkä.

Siitä on todellakin mukavuus kaukana, jos joutuu asumaan vanhempiensa kanssa aikuisiällä. Paitsi tietty sitten, jos on vässykkä - tunnen pari hupaisaa tapausta sitä laatua :)

Aikanaan olosuhteet johtivat siihen, että piti koettaa asua vanhempieni kanssa samaa taloa. Ratkaisin ongelman rakentamalla vanhemmilleni oman talon. Toisinaan ottaa nuppiin, että tuli tehtyä niinkin likelle. On siinä etunsakin puolin ja toisin, mutta ehkäpä sittenkin olisi parempi, jos matkaa olisi kävelymatkan sijaan autoistunto. Piti lukotkin vaihtaa, että säilyy kotirauha...

Täällä näyttää vallitsevan yksimielisyys sen suhteen, että se mies on pelkkä vässykkä. Kaikilla lienee mielessä joku epäitsenäinen ja uusavuton peräkammarin poika.

Mutta monessa maassa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että miehet ja naiset asuvat vanhempiensa luona aina siihen asti kun menevät naimisiin, eikä kukaan pidä sitä mitenkään outona.

Itse asiassa aika monessa maassa, jossa ei ole samanlaista sosiaaliturvaa kuin Suomessa, ainakin vanhin poika jää loppuiäkseen asumaan perheineen samaan taloon vanhempiensa kanssa tai ainakin naapuriin ja pitää heistä huolta kuolemaan asti. Ei sekään kuulosta minusta välttämättä oudolta. Voihan niistä (iso)vanhemmista olla apua lastenhoidossakin kun perheeseen syntyy jälkikasvua.

Tietääkseni käytäntö Suomessakin oli aikoinaan samanlainen, enkä usko että ihmiset olisivat siihen aikaan olleet nössömpiä kuin nykyisin.

Nyt tuli todella helppo kysymys. :) Tietenkin sellainen mies on vallan hieno, hyväkäytöksinen, kohtelias, ystävällinen, säästäväinen, mukava, ahkera, tunnollinen, uskollinen, reilu, leppoisa, romanttinen, luotettava, jne, jne. :D

No, joo. Jos noista kahdesta pitää valita, niin se on sitä mukavuudenhalua.

no eipä kait sitä noilla tiedoilla tiedä...
mutta arvauksia tulee:

-saamaton/laiska
-vaikee kuvitella,että se ois "aikuinen"
-pitää täysihoidosta
-osaako olla lainkaan yksin?
-onko omaa tahtoa?

-vai pelkääkö ettei vanhemmat pärjäisi ilman häntä
-tulisko äippää ikävä?

yhden tunnen,joka on lapsuudenkotiinsa jämähtänyt..oikeen mukava ja toisaalta ärsyttävä...pieni vastoinkäyminen on hänestä jo maailmanloppu...ja on myös jo pudonnut nykymaailman kärryistä..

mutta tuuppas anniina kertomaan,sitte kun tiiät,jos niin pitkälle hänen kanssaan taaperrat :)

Vässykkä!