Painoni nyt 109,4 kg

Painoni on nyt 109,4kg. Aloituspainoni oli n. 112 kiloa. Viime vuoden puolella aloitin laihdutuksen. Mietin juuri katkeralla mielellä miksi tulosta ei ole tullut tämän enempää vaikka unelmissani oli painaa helmikuun alkaessa 97 kiloa. Istun hetken kädet ristissä ja mietin. Syitä löytyy ja ne syyt on muissa...tätini kävi luonani ja toi kalakeittoa ja lakkoja. En juurikaan tykkää lakoista, joten ainoa keino syödä ne on jäätelön kanssa. Eipä se kovin hyvältä niinkään maistunut, jostain syystä en tuosta arvostetusta ja arvokkaasta marjasta pidä. Lihoin siis aika paljon jäätelöä syödessä eilen. En pyytänyt tuomaan ruokaa, jostain syystä mulle tuodaan ruokaa vaikken ole ruoka-avustusta tarvitseva ihminen, olen hyvätuloinen työssäkäyvä tapaus ja tienaan enemmän kuussa kuin tätini, tosin tädillä on iso omaisuus, paljon isompi kuin mulla, vaikka on mullakin muutama pörssiosake, sinkkunaisille tiedoksi. Niin ja metsähehtaareitakin löytyy sen verran paljon, että äänestän Keskustaa vaikka Stadissa asunkin. Äiti on neuvonut, että äänestä Keskustaa kun sanoin, että ei huvita äänestää ollenkaan ja sitten se melkein raahasi mut äänestyspaikalle ja kertoi numeron jota äänestää. No, mä sitten äänestin sitä. Ihan sama. No, nyt olen tajunnut, että Keskustaa mun kannattaa äänestää ja että sukulaiset ovat kateellisia mulle jo nyt kun saan ison perinnön aikanani äidistäni. Enokin, fiksuna pitämäni mies koska on lääkäri...höpöttelee samat jutut lievän kateuden sävyttämällä äänellä kuin "yksinkertaisemmatkin sielut" ja joo, hieman fiksummalla ja itsetietoisemmalla nuotilla tosin, mutta ei se mua hämää ja estä pettymästä, tuleeko mustakin muiden omaisuuksille ja mahdollisille perinnöille kateellinen "aikuinen" muutamassa vuodessa, ainakin sukulaiset mainitsevat usein äitini saaman perinnön eli hänen omaisuutensa, minun tulevan perintöni, ja sitä että olen ainoa perillinen. Mihin he tähtäävät noilla puheillaan? Olenko jokin nolla heidän silmissään ja kuvittelevat, että se on se juttu jota venailen repien kammoista piikkejä irti ja miettien mitäpä sitten teen kun olen äitini kantanut arkussa tai uurnassa maaperään lepoon?

En vain pidä tuollaisista jutuista noilta vanhoilta ja viisailta sukulaisiltani, ihan kun en tajua, miksi ne valotsevat paikankin niin että keittiössä kahvia juodessa aloittavat aina nämä perintö sun muut haihattelut kun istuvat kanssani kasvotusten, odottavat jotain pienintäkin pilkahdusta riemusta tms. eno varsinkin, psykologin koulutuksellaan haluaa selvittää kaiken mitä ajattelen ja tunnen. No, onneksi sain viime käynnistä puhtaat paperit: " sinullakin ollut rankka lapsuus, mutta noin selväpäinen ja rauhallinen sinusta sitten tuli."

Ahaa, anteeksi, huomaan, että puran tänne hieman asian vierestä nyt asiaa, kellepä muulle näitä tunnolla olevia asioita purkaisin ja huomioitani. Olotila on jos ei nyt ihan nöyryytetty niin jotain sinne päin, olisko loukattu sopiva sana, jep, tiedän olevani kai liian herkkä ja mun pitää vaan kovettaa itseäni, toisaalta herkkyys on just sellainen asia joka saa mut havaitsemaan, näkemään ja tajuamaan asioita, tajuatteko? Siis sellaisiakin, jotka menevät muiden ohi huomaamatta. Kyllä mä mun sukulaisia arvostan, mutta ärsyttävääkin löytyy.

Ok, pienet itsekehut ovat aina paikallaan kun kukaan muukaan ei kehu, eikös niin.

Painotavoitteeni on nyt 107,5kg ja aion päästä siihen lauantaihin menessä. Taas kerran ihan päätön laihdutustavoite-aika, mutta näin toimin ja klo 11:55 ylihuomenna painoni on oltava 107,5 kg tai "kostan" itselleni ja juoksen yli tunnin hölkän ulkona. Nyt haluan taas kerran onnistua ja nyt mä onnistun....ihan varmasti.