Kun mieheni tulee töistä kotiin, hän istuuntuu tietokoneen ääreen pelaamaan. Viikonloppuisin hän saattaa pelata koko päivän. Pelaaminen kehittää logiikkaa ja refleksejä ja ymmärrän, että pelien tarinat tempaavat mukaansa. Mutta olen välillä mustasukkainen tietokoneelle - minäkin haluaisin huomiota. Saan pelaamisen kyllä loppumaan, kun menen alastomana istumaan hänen ja monitorin väliin. Mutta haluaisin, että hänen arkeensa kuuluisi pelaamisen ja seksin lisäksi keskustelu ja muu yhteinen toiminta minun kanssani. Olenhan sentään hänen vaimonsa! Olisiko kellään ideoita miten toimisimme, niin että kummallakin olisi mukavaa?
Pelaaminen
Missä kohtuus?
91386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuo kuulostaa addiktilta. Ja sellaisesta on vaikea päästä, oli himon kohde mikä hyvänsä (alkoholi, tupakka, pelaaminen, löytyyhän niitä). Yhteistä addiktoituneille ihmisille on, että he eivät myönnä, että heillä olisi ongelma. Eli ei ehkä olla ihan helppojen asioiden kanssa tekemisissä. Peliriippuvaisillekin löytynee nykyään omia auttamiskonsteja, esim. terapiassa.
Mistään riippuvuuksista ihminen ei pääse irti "toisen vuoksi", sitä pitää itse haluta. Eipä tästä ehkä paljon apua ollut, mutta pohdi asiaa tältä kannalta ja hae vaikka ensin itsellesi tietoa asiasta.
Tyttöystäväni pitää tv:tä jatkuvasti auki ja taustalla pauhaamassa ja häiritsemässä, ja katsookin sitä monta tuntia päivässä (ainakin kaikki sarjat ja elokuvat mitä sieltä tulee, itse en katso tv:tä lainkaan), ja silloin ei saisi edes puhua kun hän on keskittyneenä TV:n tuijotukseen. Aina kun yritän varovaisestikaan vihjata liiasta tv:n tuijotuksesta, alkaa hirmuinen itku ja nalkutus, samoin jos erehdyn häiritsemään keskittymistä puhumalla jotain jonkun sarjan aikana, siitäkin saa kuulla monen päivän ajan nalkutusta.
Kuulemma jaksaminen ei riitä tv:n katsomisen vähentämiseen ja sitä tarvitaan murheiden unohtamisessa, ja muuta vaihtoehtoa tyttöystäväni mukaan minulla ei ole kuin hyväksyä ainainen töllötys. Yhteistä aikaa meillä ei juurikaan ole iltaisin sen jälkeen kun pääsen töistä, ja yleensä teen itse ruokaa ja hoidan kaikki tarjoilutkin olohuoneeseen sillä välin kun toinen tuijottaa kaiket illat tv:tä, suuttuu puhumisestakin ja lopettaa vasta puolenyön jälkeen.
Olen asunut kihlattuni kanssa kuusi vuotta yhdessä, joista nyt pari kuukautta kihloissa. Ostettiin talo viime vuonna... (apua, miksi?)
Mies pelaa paljon tietokonetta, playstationia ja x-boxia aina ollessaan kotona. Jos hän ei pelaa, silloin on yleensä töissä, nukkumassa tai kaljalla kavereidensa kanssa.
Meillä ei ole seksiä, keskusteluja saati yhteisiä harrastuksia. Välillä mietin mitä meillä oikeastaan sitten on. Olen yrittänyt ehdottaa yhteistä tekemistä, mutta ei hän suostu lähtemään edes kahville istumaan kanssani. Ei halua halailla, suudella tai pidellä kädestä niinä harvoina kertoina kun olemme vaikkapa yhdessä kaupungilla. Sanoo, että käsi väsyy, niska tulee kipeäksi tai muuta yhtä naurettavaa. Niin ja kaikkein paras syy "SE EI OLE HÄNEN TYYLINSÄ". Hän kun EI kaipaa mitään ROMANTIIKKA-HÖMPÖTYSTÄ. Entäs minä?
Ja jos minä menen miehen ja tietokoneen väliin alastomana seksiä ehdottelemaan, tulee sieltä jyrkkä kieltävä vastaus päin näköä. Olen kerran tämän kokenut ja loukkaannuin hänen sanoistaan todella pahoin, joten en ole yrittänyt tunkea miehen ja elektroniikan väliin toistamiseen.
Kait se on hyväksyttävä, että miehet ei halua puhua tai harrastaa naistensa kanssa mitään yhdessä, jos siihen ei liity konsolipelit tai seksi...
Kuulostaa peliriippuvuudelta. Yritä
ensin jutella hänen kanssaan asiasta.
Sitten terapiaan, jos ei se auta.
Peliriippuvuutta voidaan hoitaa!
Tai täydellinen välinpitämättömyys, pian peli/tv-addikti herää.
...välinpitämättömyys, mies ei kyllä huomaa mitään peliensä lumoissa, ainakaan havainnoida vaimon tekemisiä/tekemättäjättämisiä. Ainoa mikä vielä tehoaa, on itku, mutta väsyttää olla ikuisesti se itkupilli ja ruikuttava surkimus joka joutuu kaikki halauksensa kerjäämään.
pelaa, on töissä, nukkumassa, yhteistä aikaa sängyssä. riitelemme ja mies huutaa minulle. minulla alkanut kiehumaan sen verran paljon että sen huutaminen on alkanut aiheuttamaan minussa agressiivisuutta. jos tosiaan mies ei pelaa niin saa jostain asiasta joka ei tullut oikealla äänensävyllä, niin suunnattoman raivarin. olen niin kypsä..
Juu sama ongelma. Mustasukkanen olen minäkin tietokoneelle. Itse joudun töissä olemaan koneella päivät pitkät ja sitten vielä illalla joudun töllöttämään tv:tä kun oman kulta ei suostu koneelta pois tulemaan. Tottakai joudun sitten keksimään itselleni omia harrastuksia kun kultaani ei kiinnosta ,muuta tehdä kun työkaverien kanssa pelailla.
Kun sanon että voisit tulla koneelta pois hän vastaa että sie olet päivät töissä koneella mie en. (Haloo, teen sillä töitä, en pelaa pelejä..)
Tai toinen yleinen on että en ole koko vkl pelannut kait minä nyt saan rämpyttää tätä peliä... (joo mutta eiköhän se 14h riitä jo pikkuhiljaa)
Suhteen alussa tietokone seiso nurkassa monta kk. sillä ei ollut mitään virkaa ja aikaa löytyi niin kotitöille ja minulle... nyt enää aikaa saa kotityöt ja tietokone. Tuntuu että pakosta vasta ollaan minun kanssa....
ei kovin kivaa... :/
Mieheni elämään myös kuuluu pelaaminen tai muu oleminen tietokoneella. Kyllä hän minuakin osaa ottaa huomioon, onneksi. Olen usein sanonutkin että miten voi olla että saan kilpailla tietokoneen kanssa? Ja miksi me asumme yhdessä jonka seurauksena nalkutan pelaamisesta. Miksei se asu kaksin sen typerän tietokoneensa kanssa? Saisi nauttia ilman nalkutusta. Olen usein uhannut suhteen lopetuksellakin, mutta en kuitenkaan sitäkään halua koska välitän miehestäni. Miksi jotkut typerät pelit voi pilata suhteen näin täysin? Nythän asia on ok kun asumme kaksin, mutta entä joskus kun on lapsia..? Hoitaisinko heidät yksin? Kohta varmaan täytyy sanoa selvästi että minä tai tietokone ja kumman sitten valitsee, ni toinen häipyy sen elämästä kokonaan...