Ystävänpäivä

em ;)

Tiedän olevani nainen, sitä ei tarvitse minulle todistaa =)

Minusta on naurettava ajatus että ystävänpäivän, seurustelun vuosipäivän, hääpäivän tai minkään muunkaan vastaavan päivän pitäisi mennä vuodesta toiseen naisen pillin mukaan kukkineen, kakkuineen ja korianterikokkailuineen. Ei ystävänpäivän tarvitse olla mikään miesten velvollisuusrituaali.

Sain viime vuonna kukkia ja suklaata. Miestä ei tehnyt onnelliseksi se, että olohuoneessa jökötti ruusu, mutta minut se teki. Ehkä nyt on minun vuoroni tehdä jotain, jota en ehkä itse ymmärrä tai pidä arvokkaana, mutta jonka tiedän piristävän kultani mieltä.

Parisuhteessa on (ainakin useimmiten?!) kaksi ihmistä, antajaa ja saajaa. Usko pois =)

lähenee kirjoitti:

Tiedän olevani nainen, sitä ei tarvitse minulle todistaa =)

Minusta on naurettava ajatus että ystävänpäivän, seurustelun vuosipäivän, hääpäivän tai minkään muunkaan vastaavan päivän pitäisi mennä vuodesta toiseen naisen pillin mukaan kukkineen, kakkuineen ja korianterikokkailuineen. Ei ystävänpäivän tarvitse olla mikään miesten velvollisuusrituaali.

Sain viime vuonna kukkia ja suklaata. Miestä ei tehnyt onnelliseksi se, että olohuoneessa jökötti ruusu, mutta minut se teki. Ehkä nyt on minun vuoroni tehdä jotain, jota en ehkä itse ymmärrä tai pidä arvokkaana, mutta jonka tiedän piristävän kultani mieltä.

Parisuhteessa on (ainakin useimmiten?!) kaksi ihmistä, antajaa ja saajaa. Usko pois =)

Lue lisää

pakko sanoa :)

lähenee kirjoitti:

Tiedän olevani nainen, sitä ei tarvitse minulle todistaa =)

Minusta on naurettava ajatus että ystävänpäivän, seurustelun vuosipäivän, hääpäivän tai minkään muunkaan vastaavan päivän pitäisi mennä vuodesta toiseen naisen pillin mukaan kukkineen, kakkuineen ja korianterikokkailuineen. Ei ystävänpäivän tarvitse olla mikään miesten velvollisuusrituaali.

Sain viime vuonna kukkia ja suklaata. Miestä ei tehnyt onnelliseksi se, että olohuoneessa jökötti ruusu, mutta minut se teki. Ehkä nyt on minun vuoroni tehdä jotain, jota en ehkä itse ymmärrä tai pidä arvokkaana, mutta jonka tiedän piristävän kultani mieltä.

Parisuhteessa on (ainakin useimmiten?!) kaksi ihmistä, antajaa ja saajaa. Usko pois =)

Lue lisää

Niin, meillä ollaan aina harrastettu kompromissejä, niin vuosipäivinä kuin ystävänpäivinä. Synttäreinä mennään sitten sankarin mukaan.

Miksi ette siis tekisi asioita joista molemmat pidätte, tai sitten kaksi asiaa, yksi molempien mieleen? Meillä ravintolaillalliset ovat molempien mieleen, samoiten elokuvissa tai lätkämatsissa käyminen. Yleensä merkkipäivien viettoon sisältyy yksi näistä. Sitten voidaan tehdä jotain muuta, josta toinen ei välttämättä ole kovin innostunut. Kerran kävimme kylpylässä, mies oli ensiksi skeptinen, mutta hoitojen jälkeen hän oli myyty mies. Minä taas lähdin hänen pyynnöstään mukaan hiihtoretkelle grillaamaan makkaroita ja juomaan kaakaota, vaikkei se ole lempipuuhaani.

Tottakai ystävänpäivä on molempia varten, ja jos lahjoja jaetaan "velvollisuus" koskee molempia. Ystävänpäivä ei siis minustakaan ole mikään miesten velvollisuusrituaali, mutta miksi ette tekisi jotain josta molemmat nautitte? Vuokratkaa kaksi elokuvaa, tai yksi josta molemmat pitää, ostakaa sekä olutta että viiniä, sytyttäkää kynttilöitä ja syökää hyvin. Ja ennen kaikkea, nauttikaa toistenne seurasta. Olkaa molemmat sekä antajia että saajia.

Mitä sinä muuten annoit miehellesi viime vuonna?

Sanna kirjoitti:

Niin, meillä ollaan aina harrastettu kompromissejä, niin vuosipäivinä kuin ystävänpäivinä. Synttäreinä mennään sitten sankarin mukaan.

Miksi ette siis tekisi asioita joista molemmat pidätte, tai sitten kaksi asiaa, yksi molempien mieleen? Meillä ravintolaillalliset ovat molempien mieleen, samoiten elokuvissa tai lätkämatsissa käyminen. Yleensä merkkipäivien viettoon sisältyy yksi näistä. Sitten voidaan tehdä jotain muuta, josta toinen ei välttämättä ole kovin innostunut. Kerran kävimme kylpylässä, mies oli ensiksi skeptinen, mutta hoitojen jälkeen hän oli myyty mies. Minä taas lähdin hänen pyynnöstään mukaan hiihtoretkelle grillaamaan makkaroita ja juomaan kaakaota, vaikkei se ole lempipuuhaani.

Tottakai ystävänpäivä on molempia varten, ja jos lahjoja jaetaan "velvollisuus" koskee molempia. Ystävänpäivä ei siis minustakaan ole mikään miesten velvollisuusrituaali, mutta miksi ette tekisi jotain josta molemmat nautitte? Vuokratkaa kaksi elokuvaa, tai yksi josta molemmat pitää, ostakaa sekä olutta että viiniä, sytyttäkää kynttilöitä ja syökää hyvin. Ja ennen kaikkea, nauttikaa toistenne seurasta. Olkaa molemmat sekä antajia että saajia.

Mitä sinä muuten annoit miehellesi viime vuonna?

Lue lisää

Kompromissit ovat loistava ratkaisu. Mutta tällä kertaa haluan nimenomaan tehdä jotain, joka on miehen mieleen ja joka minun haluttomuuteni vuoksi voi muulloin jäädä vähemmälle. Vaikka en nauti Jackie Chan -elokuvista, nautin siitä, että tiedän valinneeni leffan josta mies pitää =) Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Mitä annoin miehelle viime vuonna...? Auts. Olisinkohan ostanut sellaiset ällöttävän söpöt sukat? Kyllä mie jotain hommasin, mutta tunnustan, että yo-kuunteluiden keskellä meinasin ensin unohtaa koko päivän, eikä lahjani sitten ollut kovin harkittu. Eikä siis vastannut tarkoitustaan... hyi minua!

Kiitti vinkeistä. Lahjaa pitää pohdiskella, tuossakaan listassa ei ollut mitään osuvaa, mutta enköhän mie jotain keksi. Sitä paitsi pakkoko sitä on väkisin ostaa joku lahja, ehkäpä hemmottelen häntä jollain ei-materialistisella.

3-lajin ateria voi järjestyä, mutta jos mie yritän porokeittoa saada kasaan niin miesparka juoksee varmaan karkuun =) Miun kokkaustaidoilla tyydyn johonkin yksinkertaiseen ja tuttuun. Alkoholia ei meillä ruoan yhteydessä käytetä, kumpikaan ei oikein perusta.

Leffa onkin jo mielessä ja nuo naposteluvinkit loistavia, kiitos!! Juomana uppoaa varmaan parhaiten juntti-kokis =)

Vaikka nuo kaikki ideat eivät ehkä ihan suoraan osuneetkaan, niin ne saivat kyllä omat ajatukseni virtaamaan, kiitän avusta ja kumarran.

lähenee kirjoitti:

Kiitti vinkeistä. Lahjaa pitää pohdiskella, tuossakaan listassa ei ollut mitään osuvaa, mutta enköhän mie jotain keksi. Sitä paitsi pakkoko sitä on väkisin ostaa joku lahja, ehkäpä hemmottelen häntä jollain ei-materialistisella.

3-lajin ateria voi järjestyä, mutta jos mie yritän porokeittoa saada kasaan niin miesparka juoksee varmaan karkuun =) Miun kokkaustaidoilla tyydyn johonkin yksinkertaiseen ja tuttuun. Alkoholia ei meillä ruoan yhteydessä käytetä, kumpikaan ei oikein perusta.

Leffa onkin jo mielessä ja nuo naposteluvinkit loistavia, kiitos!! Juomana uppoaa varmaan parhaiten juntti-kokis =)

Vaikka nuo kaikki ideat eivät ehkä ihan suoraan osuneetkaan, niin ne saivat kyllä omat ajatukseni virtaamaan, kiitän avusta ja kumarran.

Lue lisää

Eihän sen lahjan ostaminen mikään pakko ole, ei elämässä ole pakkoja, mutta jos haluat muistaa miestäsi niin tee se jollakin, jota hän ostaisi itselleen muttei vaan ole raaskinut. Itse ostin esimerkiksi miehelleni synttärilahjaksi kerran hänen suosikkibändinsä t-paidan. Hän oli puhunut sellaisesta jo pitkään, muttei ollut viitsinyt ostaa kun "se on kuitenkin melko turha". Ehkä sinun poikaystäväsi on puhunut jostaki jota hän haluaa?

Voih kun olisikin noin; siis tuollainen ajatus mistä mies tykkäisi, siis sellainen mies joka tuollaisesta tykkäisi...

Lahjaksi jotain harrastukseen liittyvää; uusi pilkkijakkara, retkeilyveitsi... (siis ei mitään kulttuuriin viittaavaa kuten kirja tai sivistyneisiin tapoihin viittaavaa kuten erilaiset juomalasit, eihän ole kahvimukia voittanutta...)

Menyy; Oikein jos juhlistaa haluaa niin grillattua sen pitää olla. Keitot voi unohtaa, niissähän on yleensä vihanneksia. Jälkiruuaksi jäätelöä. Oluen maalla ei ole väliä, mutta ehdottomasti se ruokajuomaksi. (kateellisuus jyllää; piru, jos jonkun mies osaa arvostaa jotain hienompia juttuja...)

Jatkoksi leffa kelpaa, naposteltavaksi sipsit perinteisellä kermaviilillä, salsat ja muut on tehty rehuista... Oluen maalla ei vieläkään ole väliä, pääasia, että sitä on ja saa pitää jalat pöydällä.

Illalla sitten miehen unelmien päivän kruunaa, että ei tarvitse käyttää koiraa pissalla, vaan vaimoke hoitaa. Seksikin onnistuu ilman elokuvia tai viihdyttäviä vaatteita, kun on saanut viettää päivänsä kuninkaana.

n-28-v kirjoitti:

Voih kun olisikin noin; siis tuollainen ajatus mistä mies tykkäisi, siis sellainen mies joka tuollaisesta tykkäisi...

Lahjaksi jotain harrastukseen liittyvää; uusi pilkkijakkara, retkeilyveitsi... (siis ei mitään kulttuuriin viittaavaa kuten kirja tai sivistyneisiin tapoihin viittaavaa kuten erilaiset juomalasit, eihän ole kahvimukia voittanutta...)

Menyy; Oikein jos juhlistaa haluaa niin grillattua sen pitää olla. Keitot voi unohtaa, niissähän on yleensä vihanneksia. Jälkiruuaksi jäätelöä. Oluen maalla ei ole väliä, mutta ehdottomasti se ruokajuomaksi. (kateellisuus jyllää; piru, jos jonkun mies osaa arvostaa jotain hienompia juttuja...)

Jatkoksi leffa kelpaa, naposteltavaksi sipsit perinteisellä kermaviilillä, salsat ja muut on tehty rehuista... Oluen maalla ei vieläkään ole väliä, pääasia, että sitä on ja saa pitää jalat pöydällä.

Illalla sitten miehen unelmien päivän kruunaa, että ei tarvitse käyttää koiraa pissalla, vaan vaimoke hoitaa. Seksikin onnistuu ilman elokuvia tai viihdyttäviä vaatteita, kun on saanut viettää päivänsä kuninkaana.

Lue lisää

Niin ne miehet on erilaisia. Ei kaikki naisetkaan pidä hajuvesistä, kukista tai suklaasta lahjana.

Mieheni harrastaa liikuntaa, joten sopiva lahja voisi olla juuri uusi pelipaita, tuulipuku tai hiihtohanskat. Todella romanttista. Hän on myös intohimoinen lukija ja juo mielellään hyviä konjakkeja. Ilmeisesti aika tasapainoinen? Oletko ostanut miehellesi veitsiä tai jakkaroita? Hän varmasti ilahtuisi siitä.

Äläkä ole kateellinen mieheni ruokatottumuksista! Hän on Lapista kotoisin, joten poro on hänelle arkiruokaa vaikka se on minulle suurta herkkua. Pihvikin olisi todennäköisesti itsekaadetusta hirvestä. Grillattu ruoka on hyvä, ja grillissäkin voi tehdä vaikkapa vartaita, kanafileitä tai kalaa, ellei se liha ole se ainoa oikea juhlaruoka. Olen toki onnellinen, että mieheni arvostaa hyvää ruokaa yhtä paljon kuin minä, se tekee ravintolakäynneistä ja yhteisistä ruoanlaittohetkistä paljon mukavempaa. Mutta ei hänkään täydellinen ole.

Ilmeisesti miehesi ei ole tottunut uusiin makuihin? Salsa on toki rehuista, mutta se on tulista ja miehekästä. Oletko yrittänyt tarjota sitä hänelle? Cheddarista tehty queso on mukava vaihtelua kermaviilille (eikös maito muuten ole vasikoille?).

Sinulla on ilmeisesti miehekäs mies, ehkä saisit työnnettyä hänet hellävaraisesti "parempia harrastuksia" päin? Ei minunkaan mieheni juonut viiniä tai syönyt ulkomaalaisia herkkujuustoja kun tavattiin. Ja vasta toissa lauantaina hän toikaisi, että jos joku olisi hänelle 5 vuotta sitten kertonut että hän tulee viettämään lauantain punkun ja juustotarjottimen parissa hän olisi nauranut. Niin ne miehetkin muuttuu :)

Sanna kirjoitti:

Niin ne miehet on erilaisia. Ei kaikki naisetkaan pidä hajuvesistä, kukista tai suklaasta lahjana.

Mieheni harrastaa liikuntaa, joten sopiva lahja voisi olla juuri uusi pelipaita, tuulipuku tai hiihtohanskat. Todella romanttista. Hän on myös intohimoinen lukija ja juo mielellään hyviä konjakkeja. Ilmeisesti aika tasapainoinen? Oletko ostanut miehellesi veitsiä tai jakkaroita? Hän varmasti ilahtuisi siitä.

Äläkä ole kateellinen mieheni ruokatottumuksista! Hän on Lapista kotoisin, joten poro on hänelle arkiruokaa vaikka se on minulle suurta herkkua. Pihvikin olisi todennäköisesti itsekaadetusta hirvestä. Grillattu ruoka on hyvä, ja grillissäkin voi tehdä vaikkapa vartaita, kanafileitä tai kalaa, ellei se liha ole se ainoa oikea juhlaruoka. Olen toki onnellinen, että mieheni arvostaa hyvää ruokaa yhtä paljon kuin minä, se tekee ravintolakäynneistä ja yhteisistä ruoanlaittohetkistä paljon mukavempaa. Mutta ei hänkään täydellinen ole.

Ilmeisesti miehesi ei ole tottunut uusiin makuihin? Salsa on toki rehuista, mutta se on tulista ja miehekästä. Oletko yrittänyt tarjota sitä hänelle? Cheddarista tehty queso on mukava vaihtelua kermaviilille (eikös maito muuten ole vasikoille?).

Sinulla on ilmeisesti miehekäs mies, ehkä saisit työnnettyä hänet hellävaraisesti "parempia harrastuksia" päin? Ei minunkaan mieheni juonut viiniä tai syönyt ulkomaalaisia herkkujuustoja kun tavattiin. Ja vasta toissa lauantaina hän toikaisi, että jos joku olisi hänelle 5 vuotta sitten kertonut että hän tulee viettämään lauantain punkun ja juustotarjottimen parissa hän olisi nauranut. Niin ne miehetkin muuttuu :)

Lue lisää

Ai, te voite käydä miehenne kanssa ravintoloissakin! Kihisen kateudesta... Meillä tuollainen ei käy, kun ei voi lukea sarjakuvia tai sanomalehteä syödessä, syöminen ei vain onnistu ilman luettavaa.

Itse olen mieheni valinnut, tiedän. Käymme hyvin toisillemme, mutta joskus sitä haluaisi jotain hienompaakin. Olemme kyllä jonkinverran saman tyyppisiä; itse olen kasvisyöjä, mies metsästäjä, olen urheiluhullu, mies työnarkomaani... mutta emme oikein kumpikaan perusta viineistä ja korkea kulttuurista.

Kyllä mekin oikeasti ravintoloissa käymme, noin kaksi kertaa vuoteen, mutta silloin on juuri sellainen minun hemmottelupäivä. Ravintolan ja kaiken hienostelun voi unohtaa jos tarkoitus olisi hemmotella isäntää.

Mies syö hyvin vähän mitä kasvikunnan puoleen tulee (ei sipulia, sieniä, kurkkua, porkkanaa, punajuurta, kaalia, paprikaa tai mitään siitä eksottisempaa) joten meillä tuo ruuan laitto käy helpoiten niin, että teemme yleensä molemmat omat sapuskat (tai toinen tekee molemmille eri) ja syömme toistemmekin murkinoita, jos toisella sattuu jotain mieleistä olemaan.

Eihän ne kukaan ole täydellisiä, mutta onneksi en ole itsekään, niin en voi vaatia liikoja toiseltakaan. Oikeestaan "parempiin harrastuksiin" ei ole ollut tarvetta työnnellä, itse esimerkiksi pidän oluesta enemmän kun mieheni ja joisin sitä mielelläni useamminkin kun hän. Olen aikaisemman suhteeni innoittamana huomannut, että niin kauan kun tässä nyt ei mitään suurempaa vikaa ole, niin ei ole mitään järkeä yritää toista muuttaa miksikään.

Itse asiassa minun mieheni tässä jonkin aikaa sitten sanoi, että ei olisi uskonut kahdeksantoista vuotiaana, että joskus elämäniässä olut on hänen lempi alkoholi juomansa. Joten jotain minäkin olen saanut aikaiseksi. Vakka on kantensa valinnut, joten olemme toisemme ansainneet. Mutta ei voi mitään, että joskus olisi hienoa vähän snobbaillakin, nauttia vähän luksuksesta ja siksi kateellisuus kourii kun lukee, että on tuollaisiakin miehiä...

Sanna kirjoitti:

Eihän sen lahjan ostaminen mikään pakko ole, ei elämässä ole pakkoja, mutta jos haluat muistaa miestäsi niin tee se jollakin, jota hän ostaisi itselleen muttei vaan ole raaskinut. Itse ostin esimerkiksi miehelleni synttärilahjaksi kerran hänen suosikkibändinsä t-paidan. Hän oli puhunut sellaisesta jo pitkään, muttei ollut viitsinyt ostaa kun "se on kuitenkin melko turha". Ehkä sinun poikaystäväsi on puhunut jostaki jota hän haluaa?

Lue lisää

Taloudellinen tilanteemme on tällä hetkellä sellainen, että jos minä ostan jotain miehen mielestä turhaa, valitettavasti rahat loppujen lopuksi lähtevät hänen lompakostaan, enkä pidä miehen mielestä "turhien" lahjojen ostelua siksi reiluna =) Mieluummin annan hänen itse valita telkkarinsa, tietokonepelinsä ja kaiuttimensa, t-paitoja hän ei kaipaa.

Voi kun hän puhuisikin jostain mahdollisuuksien rajoissa olevasta toiveesta, mutta ei. Seuraavana listalla vissiin autostereot.

n-28-v kirjoitti:

Ai, te voite käydä miehenne kanssa ravintoloissakin! Kihisen kateudesta... Meillä tuollainen ei käy, kun ei voi lukea sarjakuvia tai sanomalehteä syödessä, syöminen ei vain onnistu ilman luettavaa.

Itse olen mieheni valinnut, tiedän. Käymme hyvin toisillemme, mutta joskus sitä haluaisi jotain hienompaakin. Olemme kyllä jonkinverran saman tyyppisiä; itse olen kasvisyöjä, mies metsästäjä, olen urheiluhullu, mies työnarkomaani... mutta emme oikein kumpikaan perusta viineistä ja korkea kulttuurista.

Kyllä mekin oikeasti ravintoloissa käymme, noin kaksi kertaa vuoteen, mutta silloin on juuri sellainen minun hemmottelupäivä. Ravintolan ja kaiken hienostelun voi unohtaa jos tarkoitus olisi hemmotella isäntää.

Mies syö hyvin vähän mitä kasvikunnan puoleen tulee (ei sipulia, sieniä, kurkkua, porkkanaa, punajuurta, kaalia, paprikaa tai mitään siitä eksottisempaa) joten meillä tuo ruuan laitto käy helpoiten niin, että teemme yleensä molemmat omat sapuskat (tai toinen tekee molemmille eri) ja syömme toistemmekin murkinoita, jos toisella sattuu jotain mieleistä olemaan.

Eihän ne kukaan ole täydellisiä, mutta onneksi en ole itsekään, niin en voi vaatia liikoja toiseltakaan. Oikeestaan "parempiin harrastuksiin" ei ole ollut tarvetta työnnellä, itse esimerkiksi pidän oluesta enemmän kun mieheni ja joisin sitä mielelläni useamminkin kun hän. Olen aikaisemman suhteeni innoittamana huomannut, että niin kauan kun tässä nyt ei mitään suurempaa vikaa ole, niin ei ole mitään järkeä yritää toista muuttaa miksikään.

Itse asiassa minun mieheni tässä jonkin aikaa sitten sanoi, että ei olisi uskonut kahdeksantoista vuotiaana, että joskus elämäniässä olut on hänen lempi alkoholi juomansa. Joten jotain minäkin olen saanut aikaiseksi. Vakka on kantensa valinnut, joten olemme toisemme ansainneet. Mutta ei voi mitään, että joskus olisi hienoa vähän snobbaillakin, nauttia vähän luksuksesta ja siksi kateellisuus kourii kun lukee, että on tuollaisiakin miehiä...

Lue lisää

Ei viinistä tai juustoista nauttiminen mielestäni ole korkeakulttuuria, joku nauttii oluesta ja sipseistä, toinen konjakeista ja suklaasta ja kolmas viineistä.

Mitä tuohon ravintolassa käymiseen tulee, seurustelin ennen miehen kanssa joka ei halunnut käydä ravintolassa tai elokuvissa. Perusteluina oli "ruokaa saa kotona" ja "leffoja voi vuokrata ja katsoa kotona". Hän ei siis tajunnut, että ravintolakäynnissä on kyse muustakin kuin syömisestä. Hän oli oppinut nämät tavat kotoaan, hän oli perheensä kanssa käynyt tasan kerran (1) syömässä ravintolassa, hänen äitinsä laittoi koko 6-henkiselle perheelle ruokaa jopa äitienpäivänä!

Miehesi kuulostaa hyvin stereotyyppieseltä suomalaiselta mieheltä, ilmeisesti ne stereotypiatkin ovat joskus totta? Tiedäthän, mies istuu viikkotolkulla metsässä odottamassa hirveä, ei syö "kanien ruokaa" eikä harrasta mitään jossa pikkurilli voisi nousta pystyyn tai joku pitää epämiehekkäänä? Viinit ovat homoille ja naisille eikä ravintolassa saa kunnon annoksia. Mutta, olet miehesi valinnut ja jos hän on tyypillinen suomalainen mies hänessä on aivan varmasit hyviäkin ominaisuuksia, kuten rehellisyys ja suorapuheisuus.

Minä en muuten syönyt valkosipulia, paprikaa, tonnikalaa tai suolakurkkuja ennen kun tapasin mieheni. Hän kuitenkin käyttää noita paljon ruoanlaitossa, joten pikkuhiljaa minäkin opin pitämään noiden mauista. Tottumuksesta ja uskalluksesta tässäkin on varmasti kyse. Hillosipuleita en ole vielä uskaltanut maistaa, ne ovat seuraavana jonossa :)

Ja kyllä, onhan se snobbailu välissä mukavaa. On kivaa käydä vaikkapa kylpylässä hemmottelemassa itseään, sitten pukeutua ykkösiin ja lähteä oikein hienoon ravintolaan syömään pitkän kaavan mukaan. Mutta, nämä ovat niitä elämän juhlahetkiä, se arki on paljon tärkeämpi. Ja älä luovuta, ehkä saat miehesi joskus vielä houkuteltua vaikkapa kylpylään rentoutumaan hierontaan ja porekylpyyn!

Sanna kirjoitti:

Ei viinistä tai juustoista nauttiminen mielestäni ole korkeakulttuuria, joku nauttii oluesta ja sipseistä, toinen konjakeista ja suklaasta ja kolmas viineistä.

Mitä tuohon ravintolassa käymiseen tulee, seurustelin ennen miehen kanssa joka ei halunnut käydä ravintolassa tai elokuvissa. Perusteluina oli "ruokaa saa kotona" ja "leffoja voi vuokrata ja katsoa kotona". Hän ei siis tajunnut, että ravintolakäynnissä on kyse muustakin kuin syömisestä. Hän oli oppinut nämät tavat kotoaan, hän oli perheensä kanssa käynyt tasan kerran (1) syömässä ravintolassa, hänen äitinsä laittoi koko 6-henkiselle perheelle ruokaa jopa äitienpäivänä!

Miehesi kuulostaa hyvin stereotyyppieseltä suomalaiselta mieheltä, ilmeisesti ne stereotypiatkin ovat joskus totta? Tiedäthän, mies istuu viikkotolkulla metsässä odottamassa hirveä, ei syö "kanien ruokaa" eikä harrasta mitään jossa pikkurilli voisi nousta pystyyn tai joku pitää epämiehekkäänä? Viinit ovat homoille ja naisille eikä ravintolassa saa kunnon annoksia. Mutta, olet miehesi valinnut ja jos hän on tyypillinen suomalainen mies hänessä on aivan varmasit hyviäkin ominaisuuksia, kuten rehellisyys ja suorapuheisuus.

Minä en muuten syönyt valkosipulia, paprikaa, tonnikalaa tai suolakurkkuja ennen kun tapasin mieheni. Hän kuitenkin käyttää noita paljon ruoanlaitossa, joten pikkuhiljaa minäkin opin pitämään noiden mauista. Tottumuksesta ja uskalluksesta tässäkin on varmasti kyse. Hillosipuleita en ole vielä uskaltanut maistaa, ne ovat seuraavana jonossa :)

Ja kyllä, onhan se snobbailu välissä mukavaa. On kivaa käydä vaikkapa kylpylässä hemmottelemassa itseään, sitten pukeutua ykkösiin ja lähteä oikein hienoon ravintolaan syömään pitkän kaavan mukaan. Mutta, nämä ovat niitä elämän juhlahetkiä, se arki on paljon tärkeämpi. Ja älä luovuta, ehkä saat miehesi joskus vielä houkuteltua vaikkapa kylpylään rentoutumaan hierontaan ja porekylpyyn!

Lue lisää

Tosi kiva kuulla että muillakin on tapana vähän "hienostella" välillä! On ihanaa täyttää arkea käymällä silloin tällöin ulkona, ihan vaikka vain elokuvissa tai sitten jos lompakossa sattuu olemaan hieman ylimääräistä, ehkä teatterissa tai herkuttelemassa hienossa ravintolassa pitemmän kaavan mukaan. Sehän siinä on tärkeintä, että ihmiset jotka pitävät samoista asioista, löytävät toisensa? Niin tai sitten opettavat toisilleen asioita omasta elämästään, kuten esimerkiksi juuri nämä ruokajutut.

Minun mieheni inhosi aikoinaan sipulia ja purjoa, ja kun yksillä ensimmäisistä treffeistämme tein hänelle kovin purjotäytteisen illallisen hän kertoi myöhemmin että oli ollut aivan kauhuissaan. Mikäs siinä, hän päätti ottaa reippaasti kiinni haarukasta ja uhmata kaikkia luonnon lakeja - ja yllättyi ihastuessaan ruokaan. Tänä päivänä hän käyttää kokatessaan sipulikasveja enemmän kuin minä! Näin se menee :)