Ihmetyttää

etsii syytä jostain aivan muusta eikä suostu näkemään niitä todellisisa syitä miehettömyyteen.
kuten sanoit on urheilija pareja, joissa mies ja nainen treenaa..mikä mahdottomuus se siis ois sun kohdalla? lenkille siitä iskee niitä urheiljia miehiä!!!!!!!! ;D ei ne kotoa tuu hakee..

Minä olen elävä esimerkki siitä, että liikkuva nainen VOI löytää liikkuvan miehen ja tulla onnelliseksi! Yllättäen se tapahtui munkin elämässäni, oikeestaan just silloin kun sitä vähiten odotin.
Älä siis missään tapauksessa menetä toivoasi tai ainakaan retkahda pois siitä mistä tykkäät, se on kauhea karhunpalvelus itselle.
Ole vaan rohkeesti oma itsesi ja pysy avoimena kohtaamisille. Sä kyllä tulet vielä törmäämään sellaseen mieheen, jonka kanssa sulla on paljon yhteistä kivaa.
Tsemppiä!

Täältä löytyy päinvastainen tilanne. Itse entisenä kilpaurheilijana mielisin liikkumaan vieläkin päivittäin mutta mies mieluummin istuu sisällä televisiota tai tietokonetta tuijottaen. Mukaan ei tahdo. Jaksaa valitella vaivoista, jotka pienellä liikkumisella pysyisivät kurissa. Jaksaa marista, jos aikatauluja joutuu sovittelemaan treenien takia. Kaksi lenkkiä samana päivänä on jo ylitsepääsemätön ongelma, mitä ei halua ymmärtää, vaikkei muita menoja olisikaan. Ehkä siksikin olen itsekin alkanut "laiskistumaan", enkä juokse enää niin usein...:/ Uhkaavaksi minua tuskin kokee, vaikka kovakuntoisempi olenkin. Asennoituminen meillä liikkumiseen on vain niin erilainen.Pääsääntöisesti ei kuitenkaan haittaa, juoksentelen omineni, ja puuhaillaan muuten sitten yhdessä.

Lihomaan en sinua kehottaisi, urheilijatytön kropalla saat varmasti seuraa, jos vaan muuten natsaa. Hyvällä tuurilla saat liikkumattomastakin "koulutettua" lenkkikaverin:) Ja jos liikunnallisuus on tärkeää, niin liikutko yksin vai onko sinulla mahdollisuus osallistua johonkin yhteisharjoituksiin tms.? Sieltähän luulisi samanhenkistä seuraa löytyvän.

nimittäin hanki jokunen vyötärömakkara ja laita napapaita silleen että jenkkakahvat törröttää niin johan käy flaksi!

Itse nuorena ja urheilullisena miehenä pidän harjoitettua naisvartaloa suurimpana huomionkerääjänä. Jotta kiinnostuisin enemmän, on persoonankin säväytettävä, mutta mielestäni huono fyysinen kunto on jo osoitus selkärangattomuudesta.

Toisaalta naisilla on luonnostaan miehiä enemmän rasvaa kehossaan, ja jo sen takia erottuvien vatsalihasten vaatiminen naiselta on hieman liioittelua.(jota pidän miehillä hyväksyttävän tiukkuutena kriteerinä kesäaikaan)

mutta onnea vaan miehenhakuun. ps. Minua näkee Espoon laduilla näin talvisaikaan :).

Itse en urheile, mutta muuten harrastan varsin tiiviisti. Minusta olisi kovin ikävää, päätyä yhteen ihmisen kanssa, jolla ei olisi harrastuksia ja menoja. Itse kun en kuitenkaan ole valmis uhraamaan arrastuksiani ja intohimojani täydellisesti suhteen eteen. (sehän olisi minun itseni loppu itsenäni) Joten toivoisin, että sillä toisella osapuolellakin olisi menoja, jotta olisimme tasapuolisia, enkä tuntisi itseäni riittämättömäksi. Eli ei urheilu harrastus todellakaan käännä minua pois. Eri asia taas on miten tälläinen köntys sitten kelpaa aktiiviliikkujalle. Mielellänihän minä silti kuntoliikuntaa harrastelen, mutta ei se päälle näy, enkä varmasti urheilevan naisen perässä pysy.

Olen ehkä tavis urheilullinen. Harrastan liikuntaa n.4 kertaa viikossa ilman varsinaisia tavoitteita, ihan kuntoilu pohjalta. Minulle sopisi samantyylinen nainen. Pitää sanoa, että urheilullisen hoikka vartalo hivelee silmää.

Pitää kyllä sanoa, että en haluaisi kumppaniksi mitään huippu-urheilijaa (huom! huippu-urheilija on eri asia kuin kilpaurheilija) Olen sivusta seurannut sellaista elämää ja pitää sanoa, että kumppanina ihminen, jonka koko elämä pyörii urheilun ympärillä, olisi aika hankala. Jo se, että treenaa useita kertoja päivässä olisi ajankäytöllisesti aika sitovaa, harjoitusleireista puhumattakaan.

Naisilla keskimäärin on enemmän valinnanvaraa seurustelukumppaninsa suhteen. Naiset arvostavat tai heillä on ainakin varaa arvostaa urheilullisuutta enemmän kumppanin valinnassa kuin mies. Jos toinen pariskunnasta harrastaa urheilua todella paljon ja toinen ei ollenkaan ja ei ole kiinnostunut urheilusta, niin hän kokee että miehen urheiluun käyttämä aika aikataulutuksineen, vaatteiden vaihtoinen, suihkuineen, siirtymisinä harjoituspaikalle ja itse treeniin käyttämä aika on pois heidän yhteisestä ajastaan tai mahdollisesti jostain tehtävästä jonka nainen kokisi hyödyllisemmäksi, jos esim. miehen siivousvuoro lyykkääntyy tai jää väliin.

Inhorealistina on pakko todeta, että en koe kuitenkaan kaikkia urheilullisia naisia läheskään tarpeeksi viehättäviksi, että voisi heistä sillä tapaa kiinnostua. Mutta lenkkeilyn kautta kuitenkin hoikkuus on varmempaa naisen kohdalla ja lisäksi olisi ainakin jo siinä yhteistä puhuttavaa. Olen tosin törmännyt naisiinkin, jotka jonkin verran harrastavat urheilua, mutta eivät ole penkkiurheilusta kovinkaan kiinnostuneita ja siitä ei ole oikein puheenaiheeksi.

Saattaisit kylläkin olla ihan tutustumisen arvoinen nainen!

Että mä urheilen ja mies ei. Ja se on tyytyväinen siihen...