Eli siis olen 32v nainen...Käyn töissä, urheilen, olen sosiaalinen, mukava ja avoin ihminen.Seurusteluja on takan, mutta sinkkuna vaan:( Törmään joko niin sanottuihin pelimiehiin tai juuri eronneisiin tai niihin, jotka eivät halua sitoutua. Ulkoisesti olen viehättävä usean mielestä.
Tässä on vaan alkanut miettiä, että koskahan sitä pääsis omaa perhettä perustamaan. Olen muuten tyytyväinen elämääni, työasiat rullaa, ystävyyssuhteet kunnossa ja olen suht sinut itsenikin kanssa. Mutta kyllä se vaan niinon, että omaa kultaa kainalossa kaipaa välillä ihan mielettömästi.
Baareissa ei jaksa enää hillua, sillä sieltä harvoin löytää tositarkoituksella seuraa. Tietenkin joskus tulee käytyä, mutta aika aikaansa kutakin. Olen huomannut, että tämä ongelma on monella monella muullakin, mutta silti. Mikä tässä nykyään on näin vaikeaa.
En edes aseta mitään lapsellisia pituusvaatimuksia saati muutakaan. Tietenkin sen, että toinen huolehtii itsestään kokonaisvaltaisesti eli pää ja kroppa suurin piirtein kunnossa ja elää elämäänsä eteenpäin pyrkien.
Elikkä, kertokaa mulle vielä, te muut sinnkusiskot ja veljet, miten te koette elämänne, kun haluaisitte jo sitoutua mutta ehdokasta ei vaan näy. Miten selviydytte ajoittaisesta yksinäisyydentunteesta??
Tässä on vaan alkanut miettiä, että koskahan sitä pääsis omaa perhettä perustamaan. Olen muuten tyytyväinen elämääni, työasiat rullaa, ystävyyssuhteet kunnossa ja olen suht sinut itsenikin kanssa. Mutta kyllä se vaan niinon, että omaa kultaa kainalossa kaipaa välillä ihan mielettömästi.
Baareissa ei jaksa enää hillua, sillä sieltä harvoin löytää tositarkoituksella seuraa. Tietenkin joskus tulee käytyä, mutta aika aikaansa kutakin. Olen huomannut, että tämä ongelma on monella monella muullakin, mutta silti. Mikä tässä nykyään on näin vaikeaa.
En edes aseta mitään lapsellisia pituusvaatimuksia saati muutakaan. Tietenkin sen, että toinen huolehtii itsestään kokonaisvaltaisesti eli pää ja kroppa suurin piirtein kunnossa ja elää elämäänsä eteenpäin pyrkien.
Elikkä, kertokaa mulle vielä, te muut sinnkusiskot ja veljet, miten te koette elämänne, kun haluaisitte jo sitoutua mutta ehdokasta ei vaan näy. Miten selviydytte ajoittaisesta yksinäisyydentunteesta??
Vastaukset 12
Vanhimmat
haaveilemalla...
haaveilemalla...
Vahingossa annoin 2 kommenttia, mutta viesti on siis yksioikoinen.
...välillä on niin pirun yksinäistä mutta välillä taas on ihan tyytyväinen sinkkuutensa.
Hyvät harrastukset tuo sisältöä elämään. Onko sulla profiilia Suomi24 treffeissä? Tahtois tietää lisää ;)
mies siellä...itselläs taitaa olla profiili:) Kerrohan lisää:)
kun tässä iässä sen jo osapuilleen tietää ja tuntee,että minkälainen kumppani pitäis itellään olla.
Enään ei riitäkkään se,että hurmaa hymyllään tai jutuillaan...ja sitten vaan katsottais,että mihinkä se johtaa...
Eikäsmitä,kun suurinpiirtein pitäis tietää ihmeisen sielunelämä aivan kokonaan...ennenkuin ees aattelee sitä "mihinkäs johtaa"-systeemiä...
...no lyhyesti ja järkevästi:se on vaan pirusti työläämpää kuin ennen :)
jaah,yksinään...sitte tulee tänne kirjoittaan typeryyksiä,tai meen töihin(yllättävää)...taiks alan puuhastelemaan jotain kotona,tai jos oon hyvissäajoin yksinäinen,ni sitte tuttuja kahtomaan.
Paitti sitte jos on vaiks viikonlopun ollut sammakko hoidossa,ni sen jälkeen on pakko pyöriä vaan paikallaan hetki,ennenkuin saa mitään tehtyä.
...mä tarjoon kupillisen kahveeta,jos joku tuon ymmärsi =D
ennenkuin luin tuon "koskahan sitä pääsis omaa perhettä perustamaan".monta vauvakuumeista naista olen "paennut" ja teen sen myös tulevaisuudessakin.
hyvin suunniteltu on puoleksi pilattu,on mottoni!!
eka kokemus tuli avioliiton myötä.
Kaikki hyvä anti tulee Jumalalta, jos et välitä Jumalasta, niin elä toivo mitään hyvääkään.
En tarkoita kirkkoja tai lahkoja, vaan hyvä suhde
itse Jumalan kanssa, Jeesuksen kautta.
Olavi
jumalaa tähän asiaan,vaativasta ja omaa napaa tuijottavasta naisesta kirjoitin.
eli sulle, joka kiinnitit huomion lauseeseen "koskahan sitä pääsis omaa perhettä perustamaan" tarkoitin sillä, että sopivan kumppanin löytyessä sitä voisi alkaa harkitsemaan...kyllä siihen kumppaniin haluaa tutustua ennen kuin lapsesta edes alkaa haaveilemaan...Käsitit minut nyt ihan väärin:) Älä juokse karkuun..
jos saat :)
kun katselee näitä "parisuhde" sekoiluja niin alkaa luotto/usko käydä vähiin.tietysti onhan niitä hyviäkin ihmisiä,mutta yleensä...oma napa kullan kallis.
http://www.mtv3.fi/helmi2005/hyvinvointi/