Tiedän, jotkut anopit ovat ns.hirviöitä ja saattavat pilata perhe-elon, tahallaan tai vahingossa. Näin totean aluksi, ettei aleta liikaa räkimään asiastani.. (joskus oli sellainen paha tapaus, kun nuorena seurustelin eikä ikävä tullu erottuani ex-miehestä)
MINÄ haluaisin, että nykyinen anoppi kävisi meillä useammin, tahtoisi lapsen luokseen hoitoon ja yökylään jne(varsinki kun itse olen vain se "äiteepuol"..) Välimatkaa on "hurjat" n.70km.. ja autot molemmilla suunnilla.
Saisi viedä poikansakin sinne paapottavaksi välillä ;) En murehtisi tai suuttuisi, et se liikaa puuttuu mein perheeseen..!! Meitä sais autella, vähä kritisoida ja korjata vaikka esim. rikkinäisen sohvatyynyn reunan, jos se haittaisi.. mutta ei!
Sitten saa säännöllisesti kuulla, kuinka vähän näemme ja omin mieheni ja hänen poikansa itselleni. Kun pyytää tai sanoo että aina melkein sopii.. Mtn ei kommentoida. On kiireitä, varsinkin ku todellinen avuntarve olisi! :) Joten.. joitakin käy kateeksi.
MINÄ haluaisin, että nykyinen anoppi kävisi meillä useammin, tahtoisi lapsen luokseen hoitoon ja yökylään jne(varsinki kun itse olen vain se "äiteepuol"..) Välimatkaa on "hurjat" n.70km.. ja autot molemmilla suunnilla.
Saisi viedä poikansakin sinne paapottavaksi välillä ;) En murehtisi tai suuttuisi, et se liikaa puuttuu mein perheeseen..!! Meitä sais autella, vähä kritisoida ja korjata vaikka esim. rikkinäisen sohvatyynyn reunan, jos se haittaisi.. mutta ei!
Sitten saa säännöllisesti kuulla, kuinka vähän näemme ja omin mieheni ja hänen poikansa itselleni. Kun pyytää tai sanoo että aina melkein sopii.. Mtn ei kommentoida. On kiireitä, varsinkin ku todellinen avuntarve olisi! :) Joten.. joitakin käy kateeksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun anoppini ehti kuolla jo silloin kun olettiin seurustella. Kadehdin siskojani. Ovat saaneet ihania anoppeja. Auttavat mutteivat sekaannu. Itselläni on poikia ja pari miniän alkua. Yritän olla puuttumatta heidän asioihinsa. Miniät kysyvät ja vastaan.Toinen asuu meillä. Toinen lähettelee päivittäin sähköpostia, näitä ketjujuttuja joita myös ystävilleen. Pojat tuntuvat olevan mustasukkaisia välillä siitä että tulemme "liian" hyvin toimeen.
olet varmaan IHANA anoppi :} ...voi kumpa mullakin ois tommonen anoppi... *SYVÄ huokaus*
Kysy, koska anoppisi ehtisi tulla ja sovi päivä. Kuulostaa ihan erilaiselta jos sanoo: "Meille voi tulla melkein koska tahansa" kuin jos sanoisi: "Sopisiko sinulle ensi keskiviikko tai ...?" Jälkimmäinen kuulostaa tosissaan esitetyltä kutsulta, kun ensimmäisestä voi tehdä monenlaisia tulkintoja.
Kerro millaista apua tarvitsisit ja kysy suoraan suostuisiko hän auttamaan. Joskus voisit miettiä, miten voisit itse järjestää anopillesi mukavan yllätyksen - kutsuisit vaikka päivälliselle ja ottaisit mieltäsi vaivaavat asiat leppoisasti keskustellen esille.
Jotkut vanhemmista voivat pelätä tungettelevansa tai olevansa häiriöksi, kun siitä niin paljon puhutaan. Jos oppisimme keskustelemaan asioista avoimesti, kertoisimme omista toiveista ja odotuksista; jos kysyisimme suoraan ja vastaisimme rehellisesti kysymykseen, kaikkien elämä helpottuisi, eikä tulisi virhetulkintoja ja arveluita.
Yritetään muistaa, että kaikki ihmissuhteet perustuvat vuorovaikutukseen - toivottavasti mahdollisimman tasapuoliseen.
Itse opettelen pyytämään apua silloin kun sitä tarvitsen ja kertomaan, kun on ikävä. Taidan kutsua omat nuoreni ensi viikolla syömään, mitähän valmistaisin... ;)