Mitä pariskunnat tekevät viikonloppuisin

sitä samaa kuin tekin. Plus riitelevät kotitöistä, toistensa menoista, vapaa-ajan puutteesta, siitä saako seksiä liikaa vai liian vähän.Lopuksi jompikumpi/kumpikin valittaa asiasta kaverilleen tai kyselee täällä, että apua mitä teen. Sinkut kaipaavat seuraa ja varatut vapautta ja vihreää ruohoa. Huonostipa teillä menee, jos toistenne seurassa noin tylsää on vaikka ette edes vielä asu yhdessä. : )

Voisitte kutsua vieraita ja näin tutustua toistenne ystäviin. Siivotkaa molempien kämpät kunnolla yhdessä, tai ainakin se jossa enemmän vietätte aikaa. Menkää nyt vaikka eläintarhaan kävelemään, nehän on auki talvellakin.

Tekemistä riittää vaikka kuinka. Minuakin kyllä huolestuttaisi, jos näette noin harvoin ja jo sunnuntaina tympäsee!

Me pelataan popstaraokee,joskus lauletaan laulukirjoja läpi, käydään ravintolassa yhdessä ja erikseen ja kaveriporukalla, visiteerataan sisarusten luona, katellaan leffoja, käydään pitkilla lounailla, tehdään yhdessä aamupalaa tai ruokaa, saunotaan, harrastetaan seksiä, löhötään, jutellaan, leikitään, pelataan korttia, käydään ajeluilla, pelaamassa sulista, kesäisin mä käyn katsomassa mieheni fudispelejä, käydään piknikeillä puistoissa, joskus tietty tapellaan, vedetään kahestaan kalsarikännejä, tehdään ikuista remonttia, siivotaan, köydään treffeillä, shoppailemassa, uimassa, luistelemassa, puntilla... onhan noita. ja sitten tosi usein meidän kavereita valuu viikonlopunviettoon meidän luokse ja sitten hengaillaan niiden kanssa .. =) mielikuvitusta vaan, ja pilke silmö kulmaan ja huumori mukaan joka tilanteesee, avot, ja on kivaa olla yhdessä!

Joo, mekin luultiin aluksi, että yhdessä ollessa pitää koko ajan touhuta jotakin ja keksiä sitten taas uutta tekemistä. Kunnes tajuttiin, että oli kiva olla vaan ja jutella, istua keittiön pöydän ääressä ja tarinoida, nauraa, kinata ja harrastaa luovaa ajattelua.
Edelleenkin me tehdään paljon kävelyreissuja, havainnoidaan ympäristöä ja jos kamera on messissä tehdään vaikka kuvakertomuksia.
Ei sitä tekemistä ja sen puutetta kande kokoa ajan tuijottaa, yhdessähän ollaan siksi, että viihdytään toistemme seurassa ja halutaan tutustua toisiimme (ja itseemme). Ja se tutustuminen jatkuu läpi elämän, sillä mehän muututaan koko ajan.

Asumme yhdessä jo viidettä vuotta ja viikonloput kuluu yleensä liian nopeasti. Yleensä teemme jotain näistä vkloppuna:

Laitamme ainakin sunnuntaisin jotain hieman "parempaa" ruokaa, yleensä jälkkärin kera, yhdessä ja perjantaisin ja lauantaisin käymme lähes aina saunassa.

- Juomme hyvää viiniä ja syömme juustoja ja suolakeksejä,
- Katsomme elokuvaa,
- Käymme leffassa, kiekkomatsissa tai teatterissa,
- Käymme kaupungilla kiertelemässä kaupoissa ja suunnittelemme, mitä ostaisimme uuteen kämppään,
- Käymme ystävien luona kahvilla,
- Käymme kävelyillä tai hiihtämässä,
- Järjestämme tortillakekkerit kavereille,
- Kutsumme kavereita meille saunomaan,
- Käydään sunnuntaiajelulla, ajellaan vaan vaikka uudelle asuinalueelle katselemaan taloja,
- Haemme pizzaa tai kebabia ja vietämme löhöilypäivän sohvalla, yleensä leffojen kera,
- Pelaamme jotain lautapeliä, yleensä ystävien kanssa,
- Käymme baarissa.

Me taapaamme paljon ystäviä viikonloppusin, suurin osa kun on töissä ja loput opiskelee niin ei paljon ehditä nähdä viikolla. Monesti mennään jonku luo istumaan iltaa: laitetaan yhdessä ruokaa (tortilloja, pizzaa, grillataan), saunotaan ja viihdytään. Tai sitten tehdään sama kotona. Ei kait ne viikonloput kovin kummosia ole, mutta en valita :)

Ehkä teidän olisi aika viettää aikaa vähän erillään, omien kavereiden ja harrastusten parissa, että olisi taas annettavaa sinne parisuhteeseenne. Jos liikaa mietitte keskinäistä elämäänne ja nyhjäätte vain kaksin, elämänpiirinne ja puheenaiheenne lopulta kutistuvat tosi pieneksi. Lisää uusia kokemuksia, uuden oppimista, uusia paikkoja, ihmisiä, sekä yhdessä että erikseen, niin eiköhän puheenaiheita ja tekemistä ala riittää. Jokaisesta uudesta innostuksen aiheesta pulppuaa usein paljon uusia.

Toisaalta, eihän nyt aina tarvitse olla niin ihmeellistä "tekemistä". Monesti ihmisillä on aika paljon velvollisuuksia hoidettavanaan (opiskelua, sukulaisten tapaamista auttamista, lapsia, vapaaehtoistyötä, harrastustoimintaa, kursseja, kunnon ylläpitämistä, ylitöitä jne), että yhteistä aikaa saa oikein odottaa ja etsiä kalenterista. Ja silloin se voi olla parhaimmillaan juuri juttelua, päiväunia, pilvien katselua, tai vain sylikkäin löhöilyä. Jos teillä on asiat niin kunnossa että vapaa-aikaa ja toisten kanssa olo-aikaa tuntuu olevan "liikaa", niin olette kyllä aika onnekkaita. :)

Kuulostaa siltä että ehkä olette aika nuoria, ja ette vielä kovin hyvin tunne itseänne ja sitä mitä todella tykkäätte tehdä? Vaikuttaa siltä että väkisin yritätte tehdä asioita joita "muutkin tekee parisuhteessa". Mutta kun jokainen suhde on ihan erilainen, ihan kuin jokainen ihminenkin on erilainen, joten mielestäni teidän pitää löytää se teidän oma juttu. Ei elämässä ole tarkoitus miettiä että mitä "kuuluu" tehdä poikaystävän kanssa viikonloppuisin, vaan parempi olisi tehdä niitä asioista mistä todella tykkää.

Ei niiden tarvitse olla sitä samaa päiväkävelyä ja telkkarin katsomista mitä kaikki naapuritkin tekevät. Teillä voisi olla joku ihan oma juttu joka saa teidät todella nauramaan ja nauttimaan elämästä. Mikä se voisi olla? Miettikää mitkä on olleet viimeisein viiden vuoden sisään niitä hetkiä joista olette TODELLA nauttineet ja joista on jäänyt jälkikäteenkin tosi hyvä mieli. Jotain sen tyyppistä kannatta pyrkiä sitten vapaapäiviin järjestämään lisää.

Toisille se voi olla juhlien tai päivällisten järkkääminen, toisille jokin urheilulaji, joillekin omien leffojen teko,leipominen, vaatteiden ompelu, omasta lemmikistä haaveilu, naapurin lasten kanssa leikkiminen, rantakivillä istuminen, remontointi/sisustussuunnittelu, piknikki rantakalliolle, tarkuparkkeerauksen opettelu, tietokilpailukysymyksiä toisillenne, tyynysota, matkoista haaveilu/suunnittelu, jonkin musiikki-instrumentin soittaminen tai laulutuntien ottaminen, satujen tai kertomusten keksiminen, teatteri- tai taika-esitys ystäville, retket johonkin missä ei olla aiemmin käyty, avantouinti, kumppanin hieronta, tietokonepeli tai jokin lautapeli, lapsuuden kokemusten jakaminen (pelottavin, mahtavin, yllättävin, iloisin kokemus esim joka kouluvuodelta), yllätysjuhlat jollekin joka ne ansaitsee, jokin extreme-temppu, jonkin uuden asian opiskelu (siis jokin sellainen joka on aina tuntunut mielenkiintoiselta mutta uskallusta/aikaa ei ole löytynyt, tai olet ajatellut että en minä siihen pysty), mökkeily, puissa kiipeily, kahviloissa lorviminen, ihan mikä vain enemmän tai vähemmän omituinen juttu. Useimmiten sitä todella tuntee elävänsä silloin kun itse tekee jotakin, eikä vain vastaanota valmista viihdettä/kulttuuria/ ajanvietettä. Eli sen sijaan että aina vain luet kirjoja, mieti millaisen kirjan itse haluaisit kirjoittaa. Sen sijaan että katsot telkkarista formuloita, lähde ajamaan kaveriporukan kanssa carting-autoilla (ja lopuksi tietenkin asianmukainen palkintojenjakotilaisuus). Ja niin edelleen.

Usein noiden lempijuttujen keksiminen edellyttää tutustumista ensisijaisesti itseen, siis siihen millainen todella olet ja mikä juuri sinut tekee onnelliseksi. Sitten kun sen tiedät, sinulla on uskomattoman paljon enemmän annettavaa myös parisuhteeseen. Nimittäin ei ole tiettyjä juttuja (paitsi ehkä seksi) jotka juuri parisuhteeseen kuuluvat, vaan ne lempiasiat ovat sitten osa elämääsi olit sitten sinkkuna tai suhteessa. Kun tiedät mistä pidät, on sinun paljon helpompi elää myös joskus yksinäsi, jos sellainen tilanne tulee vastaan.

Ideoita niihin juuri omiin juttuihin voi yrittää miettiä/etsiä esim niiltä sivuilta joilla eniten netissä surffaa (mieti mikä se on mikä sinua niissä viehättää, ja miten sitä voisi toteuttaa in real life), työväenopiston tai yliopiston opinto-oppaista, kirjoista ja lehdistä, jutteluista ystävien kanssa (onko joku kertonut harrastavansa/tekevänsä jotain mikä sinuakin ehkä innostaisi), koulukirjoista, miettimällä mitkä on olleet viimeisen kuukauden parhaita päiviä ja mistä se on johtunut, jne.

Etenkin uusien, vähän jännittävien asioiden oppiminen tai kokeminen saa sinut tutustumaan itseesi helposti. Huomaat että voit selvitä oikeastaan mistä vain, itsetuntosi nousee kohisten, ja tunnet todella eläväsi. Jos rahat eivät riitä siihen mistä todella haaveilet(te), on voit(te) hankkia viikonlopputyön ja tienata niin kauan että pystyt(te) sen toteuttamaan. Elämä on lyhyt, sitä ei kannata tuhlata siihen mitä "kaikki muutkin" tekevät, vaan keksiä ne omat parhaat jutut.

Ja muista, ei elämä ole sitä pelkkää parisuhdetta. Ihan yhtä tärkeä on teidän kummankin oma erillinen elämänne, eli on ihan tervettä että osa niistä lempijutuista ei ole teidän yhteisiä. Hyvää jatkoa ja kivaa pakkasviikonloppua!

Käyvät ulkona syömässä, hohtokeilaavat, luistelevat, tekevät piknikretkiä, hiihtävät, käyvät lasillisella, katsovat videioita, saunovat, käyvät uimassa tai kylpylässä, menevät kavereiden luo kylään tai kutsuvat kavereita kylään, käyvät kuntosalilla, rullaluistelevat, laskettelevat, minigolfaavat, käyvät risteilyillä tai tallinnassa, menevät karaokeen, tekevät pyöräretken, laskevat pulkalla mäkeä, käyvät tervehtimässä vanhempia...

Minun poikaystäväni mielestä kävelyllä käynti on tyhmää, niinpä emme koskaan käy kävelyllä. Seksiä hän ei kanssani halua, niinpä emme harrasta seksiäkään. Emme käy elokuvissa, museoissa, kahviloissa, uimahalleissa... Olemme joko
a)hänen luonaan: hän palvoo tietokonettaan ja minä makaan sängyssä nukkuen ja ehkä luen jotain lehteä hetken. Ehkä katsotaan joku leffa kotosalla.
b)minun luonani. Pesemme hänen pyykkinsä, laitan ruokaa, käydään saunassa (melkeinpä erikseen, hän suuttuu kun poistun liian kovissa löylyissä ja avaan oven, jolloin löyly karkaa). Yöllä laitan nukkumaan, hän laittelee pyykkinsä kuivumaan.

Elämä on niin vitun ihanaa.

Hassua, kun jotkut kirjoittavat harrastavansa viikonloppuisin seksiä.. eikö sitä voi arkenakin tehdä?? :D

Meillä touhuillaan mitä touhutaan yhtä lailla arkena kuin viikonloppuisinkin. Tosin viikonloppunahan on helpompi pitää vapaata ja lähteä reissuun, mutta harvemminpa tuota päivää pidemmäksi missään käydään.

Eli usein vain lepäillään ja touhuillaan omiakin juttujamme ja kulutetaan aikaa kotona miten se milloinkin kuluu, eipä tuota erityisohjelmaa joka päivä ole. Ta sitten käydään jossain, keikalla, lätkä tai jalismatsissa vuoden ajasta riippuen tai muissa vastaavissa, leffassa tai haetaan leffoja kotiin, laitetaan hyvää ruokaa.. siis sitä samaa, mitä voi tehdä sinkkunakin, mutta yhdessä.

Tehkää pari tenavaa, ei muuten tule tylsiä hetkiä sen jälkeen....... Ja neljäkymppisinä teillä on taas aikaa toisillenne jolloin on varmasti tekemistä yhdessä ja erikseen.

Juodaan,rakastellaan,katsotaan leffoja,jutellaan,kävellään ulkona.

kun ollaan kahden ilman aikuisia lapsia harrastetaan viikonloppuna paljon seksiä, keksitään jo viikolla joku uusi juttu, mutta ei pakosti ja pakko ei ole aina saada, kunhan vaan ollaan lähekkäin ja leikitään. Toki on mökkielämää, jossa aina löytyy tekemistä, suunnitella uusia asioita mökin ympärille, mutta usein asiat liukuu hänen housuihin.

MInusta ei tarvitse aina ollakaan tekemistä. Me tosin olemme jo ns vanha pariskunta ja pelkkä toisen läsnäolo usein riittää. Istutaan sohvalla ja katsotaan telkkaria. Yhdessä toki syödään ja viikonloppuisin ollaan mökillä, jossa molemmilla on omat kuvioinsa; mies tekee fyysisiä hommia, minä luen ja kokkaan.

Meille ehkä paras yhteinen rentoutuminen on käydä ulkona ravintoloissa syömässä pitkän kaavan mukaan; silloin nähdään tuttuja tulee juteltua. Meillä päin ravintolat ovat avoinna Korona-aikaankin kun ollaan oltu lähes koko ajan perustasolla.

Me kalastamme mieheni kanssa. Eilenkin 9 tuntia meren rannalla oltiin siikaa onkimassa. Huomenna mennään taas, ollaan saatu yli 30 kpl siikoja. Ei sitä voi oikein muuta tehdä kun koronaa on vielä ja kaikki tapahtumat peruttu.

Miksi toisen seurassa tulee touhuta aina jotain yhteistä. Miksi ei voi tehdä itsenäisiä harrasteita?

Isännän kanssa käydään sunnuntaisin pubissa heti aamusta, siitä sitten pienessä pöhnässä toikkaroidaan kebabille ja kotiin nukkumaan pää selväksi.