Oon seurustellu jo yli seitsemän kuukautta ja siihen sisältynyt paljon riitoja oltiinkin tos kuukaus eros ison riidan takia ja taas jatkettiin ja elämä menee meil hyvin ja tuntuu,et suhteemme on kestävämpi ja lujempi tekoisempi.
Itelläni on tullu vanhempieni kans erimielisyyksiä ja riitoja,joten nyt kun rahatilanteeni on surkea niin he eivät anna rahaa ja kaiken lisäksi valittavat joka asiasta mitä teen ja aina kun päätän asioista itse niin siitäkin saan valitusta,en kestä enää,oon sen sanonu kullalleni ja hän tukee ja avustaa mua ja näyttää välittävän ja rakastavan mua vaik perheeni ei ja se ei tunnu kivalle,onneks on rakas joka auttaaja tukee.
Ny ollaan kullan kans puhuttu,et milloin muutan hänen luo ja pian kun kotona en halua asua kun he penkovat yksityis asioitani ja muutenkin tuntuu,et en ole toivottu. käyn koulun loppuun ja valmistun Lastenohjaajaksi ja sitten muutan ..pidän sitten väli vuoden ja aloitan opiskelemaan jotain mielen kiintoista alaa kultani asuin paikka kunnalla:)!! hän ehdotti että olisin opiskellut viimeisen vuoden kullan paikka kunnalla,mut en voi koska mulle jäis tänne koululle niin hyviä kamuja ja hänellä meinaa olla kiire tän asian suhteen:)!!.
Mut kaks vuotta niin muutan ..vamhemmille en ole kertonut viel mitään ja ajattelin vain * laukasta* sen sopivan ajan päästä suoraan silmille,en varota mitään,mitäs ovat olleet niin tylyjä mulle,maksan samalla mitalla takasin.
mitä mieltä ootte? teenkö oikein? vanhemmilla ei oo oikeutta tonkia yksityisasioitani?...
*miettelijäs*:)!!..
neuvoja ja mielipiteitä kaipaan kovasti!!!!...
Itelläni on tullu vanhempieni kans erimielisyyksiä ja riitoja,joten nyt kun rahatilanteeni on surkea niin he eivät anna rahaa ja kaiken lisäksi valittavat joka asiasta mitä teen ja aina kun päätän asioista itse niin siitäkin saan valitusta,en kestä enää,oon sen sanonu kullalleni ja hän tukee ja avustaa mua ja näyttää välittävän ja rakastavan mua vaik perheeni ei ja se ei tunnu kivalle,onneks on rakas joka auttaaja tukee.
Ny ollaan kullan kans puhuttu,et milloin muutan hänen luo ja pian kun kotona en halua asua kun he penkovat yksityis asioitani ja muutenkin tuntuu,et en ole toivottu. käyn koulun loppuun ja valmistun Lastenohjaajaksi ja sitten muutan ..pidän sitten väli vuoden ja aloitan opiskelemaan jotain mielen kiintoista alaa kultani asuin paikka kunnalla:)!! hän ehdotti että olisin opiskellut viimeisen vuoden kullan paikka kunnalla,mut en voi koska mulle jäis tänne koululle niin hyviä kamuja ja hänellä meinaa olla kiire tän asian suhteen:)!!.
Mut kaks vuotta niin muutan ..vamhemmille en ole kertonut viel mitään ja ajattelin vain * laukasta* sen sopivan ajan päästä suoraan silmille,en varota mitään,mitäs ovat olleet niin tylyjä mulle,maksan samalla mitalla takasin.
mitä mieltä ootte? teenkö oikein? vanhemmilla ei oo oikeutta tonkia yksityisasioitani?...
*miettelijäs*:)!!..
neuvoja ja mielipiteitä kaipaan kovasti!!!!...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässä taas kunnon teinimeininkii. Tottakai sun
vanhemmat penkoo sun asioita, kun sä et kerro niille mitään omista ajatuksistas ja missä mennään. Ne yrittää menkoa sun asioita, jotta saisivatte edes jotain selville mitä teet ja minne menet. Vaikka kuinka tuntuu siltä ettei sun asiat niille kuulu, mutta he ovat kuitenkin vastuussa susta niin kauan kuin olet alaikäinen. Kerro heille miltä susta tuntuu, minne menet ja mitä teet. ja jätä tietyt asiat kertomatta. Mutta kehitä sitä että suhun voi kyllä luottaa. Jos heittäydyt marttyyriksi ja mykäksi niin asiat menevät täysin lukkoon ja he huolestuvat vain lisää. Rahan tulosi lakkaa jottet menisi mihinkään ja alkaa menojesi/tekemisesi 24h kyttäämiset. Järkeä päähän likka. Vanhempia pitää osata kouluttaa ja niille pitää näyttää että pystyt ottamaan vastuuta itsestäsi, että suhun voi luottaa!!! Jos sä luulet järkyttäväs vanhempiasi tolla muuttamisjutulla, niin se on kuule aika lyhyt aikaista.. Eiköhän siihen ole kuule vastaus "Tossa on ovi.. mene jo.." Ja tämä tuskin on sun tarkoitus eli pistää välit poikki? Uhkailu ei ole mikään ratkaisu sun ongelmaasi.
Oliskohan parasta että istuisit vanhempies kanssa alas ja kertoisin tunteistasi ja ajatuksista, esim. siitä ettet pidä heidän uteluista ja tekisitte yhdessä selvät säännöt. Puhuminen auttaa. Huom. PUHUMINEN. EI HUUTAMINEN!!! Sama koskee vanhempias.
Ja mitä siihen muuttoosi tulee, niin parissa vuodessa ehtii sattuu ja tapahtua vaikka kuinka paljon. Sä saat siinä ajassa itelles enemmän järkeä päähän ja osaat katsoa asioita vähän avarakatseisemmin kuten esim. maailmaan vanhempiesi näkökulmasta. Varmasti myös vanhempasi ehtivät tässä ajassa tottua ajatukseen, että olet kasvamassa aikuiseksi ja haluat itsenäistyä ja antavat sinulle tilaa kasvaa ja luottavat sinuun.
Tässä jotain ajatuksia mitä kirjoituksesi herätti muistelemaan omasta teiniajasta.. Toivottavasti auttoi edes vähän. Vointeja.
Anna palaa, teininä kuuluu olla teini. Tunteet saa ja PITÄÄ heittää häränpyllyä. on tutkittu juttu, et jos ei teini-iässä ole teini, ni se murrosiän mielenvaihtelut tulee sit about 30v.
toi ex-teini on joku moralisoija, joka ei oo katsonut nenääänsä pidemmälle. Unohtanut mitä oli silloin kun oli teini.
Vanhemmillasi ei oo oikeuta tonkia sun ykstyisasioita, mut toisaalta olisiko mahdoton ajatus tulla puoliväliin? Kerrot jotain, mut et paljasta yksityiskohtia.
Jos susta tuntuu ja haluat, ni muuta kullan luokse asumaan tai omaan kämppään. ettei sit tarvitse käydä missään terapiassa vanhempana tms.
teininä kuuluu olla teini, mutta pitääkö polttaa sillat takanansa? Kyllä sitä sitten muutaman vuoden päästä harmittelee kun ei ole puheväleissä tai on tullut sanottua jotain mikä jää aina kaivertamaan mieltä. Järkeä mukaan, ja sitä järkeä tuo ex-teini juuri yritti saada alkuperäisen kirjoittajan mietteisiin...