kertokaa sitoutumiskammoiset, miltä se ahdistus seurustellessa tuntuu? itse ahdistun seurustellessa, jos en oikeasti välitä kumppanista. en ymmärrä, miltä se sitten tuntuu, kun ahdistuu, vaikka kumppani olisi ´´oikea´´ ja rakastaa. miten rakastaminen ja sitoutumiskammo voivat kulkea käsikädessä, vai voivatko?
sitoutumiskammo
...
41059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taitaa tuo "sitoutumiskammo" olla ystävällisempi nimitys oikealle syylle "en rakasta sinua". Silloin kun ihminen on rakastunut, niin hän haluaa viettää kaiken mahdollisen ajan kultansa kainalossa...
olen itse miettinyt samaa... ja luulen, että se useimmissa tapauksissa niin onkin. ehkä on kyse siitä, että haluaisi rakastaa toista, mutta kun ei pysty niin nimeää sen sitten sitoutumiskammoksi.
En halua viettää kaikkea aikaan oman kullan kainolossa vaikka olisinkin rakastunut ja seurustelisin. Tarvitsen myös omaa tilaa ja aikaa sekä yksinoloa tästä huolimatta. Minulle ei ole terveellistä kiehnätä jatkuvasti toisen kainalossa, ahdistun siitä suuresti. Että ei pidä kaikkine kohdalla paikkaansa mitä sanoit.
Ymmärrän, että asian pitäisi olla niin, että jos välittää/rakastaa tarpeeksi niin sitoutumiskammoa ei voi olla, mutta omalla kohdallani niin ei kuitenkaan ole. En kuitenkaan puhuisi sitoumiskammosta, koska voin kyllä sitoutua toiseen ihmiseen, mutta tuon ahdistuksen takia en pysty viettämään ns. normaalissa määrin aikaani toisen ihmisen kanssa.
Ahdistukseen on varmasti monia syitä, enkä oikein osaa itsekään niitä nimetä, mutta pelko oman tilan ja elämän menettämisestä on suuri. Monet ihmiset haluavat ihastuessaan viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä ja olla yhteyksissä koko ajan, minulle se aika on yleensä painajainen. Tunteeni tarvitsevat aikaa kehittyäkseen ja sopeutuminen tilanteeseen on minulle aika pitkä prosessi, siksi on helppo nimetä tunne sitoutumiskammoksi ja sanoa vaan, ettei pysty suhteeseen... Jotkut osaavat antaa aikaa ja omaa rauhaa, silloin suhteella on mahdollisuus kehittyä, mutta siihen asti pääseminen vaatii jo aika paljon keskustelua.
Kun ahdistuu ja välittää toisesta paljon on tilanne tuskallinen ja siksipä tuntuu helpommalta päästää toinen kärsimyksestään. Välillä suhteessa ollessani minun tekee mieli vaan kävellä ulos ovesta kadota, koska ahdistus alkaa tuntua liian suurelta, syynä siihen voi olla toisen suunnittelema yhteinen tulevaisuus tai vaikka vaan yksi hassu sana. Olen kuitenkin jotenkin oppinut elämään asian kanssa. Mutta tämä on vain minun tapani suhtautua asiaan, uskon, että monelle sitoutumiskammo on myös halua jatkaa sinkkuelämää ja todellakin toinen tapa sanoa, ettei halua olla toisen kanssa.