Milloin yhteiseen asuntoon?

Mitä nopeammin muuttaa yhteen, sitä nopeammin tulee ero. Mitä hitaammin muuttaa yhteen, sitä hitaammin tulee ero. Joillakin harvoilla käy sellainen onni, ettei eroa tule, mutta silloinkin suhde joskus perustuu sairaalloiseen riippuvuuteen tai olosuhteiden pakkoon.

Kyllä se intuitiokin kertoo millon on aika siirtyä elämään yhteistä elämää. Toiset tarttee pidemmän seurusteluajan erillään, toiset taas muuttaa yhteen nopeastikin.
Te teette niinku teistä tuntuu parhaalta just nyt.

Isät ja äidit saa tyytyä siihen mitä te päätätte, etenkin jos ette ole enää taloudellisestikaan riippuvaisia heistä. Olette aikuisia ja päätätte itse omasta elämästänne.
Huoli siellä taustalla vaan möykkää, jos vanhemmat panee kauheesti vastaan yhteenmuutolle. Ne tykkää teistä ja haluaisivat suojella teitä kaikilta mahdollisilta epäonnistumisilta. Mutta eihän sitä niin voi elää loputtomiin. Joskus on vaan tultava toimeen omillaan ja vanhemmatkin saa vaan tottua siihen, että lapset lähtee pesästä.

No jos ajattelen itseäni n. 18-21 vuotiaana niin ois ollut järjetöntä. En kyllä ollut paljon vanhempi, 23 täytin kun muutimme yhteen. 8 kk oltiin seurusteltu.

Kavereideni joukossa on joitakin jotka ovat olleet jo useamman kerran avoliitossa. Mulla on ollut onni, että tämä on ainoa. Yhdessä ollaan oltu jo vuosia. Vielä kun mies kosisi...

Siskoni oli 19 kun muutti avomiehensä kanssa yhteen. Ovat kihloissa nykyään ja lapsiakin on. En muista kuinka kauan seurustelivat, mutta ei kovin kauan. Ehkä 6 kk.

Periaatteessa kannatan pidempää tutustumisaikaa, jottei tarvitse sitten turhaan käydä läpi erikseen muuttamista eron myötä. Paljon helpompi erota väärästä ihmisestä, kun ei ole ehtinyt vielä yhteen.

Itse sitten taas.. viikko ensinäkemisestä ja saman katon alle. Tosin joka tapaus aina tarkasteltava erikseen. Joskus nopea yhteenmuutto toimii, toisinaan se on aivan liian hätiköity päätös.

Hiljaa hyvää tulee.
Mutta jos välttämättä haluatte muuttaa yhteen, niin ehdottomasti vuokra-asuntoon.

Liian aikaista on jos pitää miettiä että miten kerrotaan vanhemmille. Aikuinen tekee omat päätöksensä ja osaa ne myös tarvittessa perustella.

Joku nokkela tuolla puhui riippuvuudesta, mutta se on kyllä hyvin kaukana omasta tilanteesta. Eli..

Kun päätimme muuttaa yhteen (osin senkin takia, että asuimme eri paikkakunnilla) olimme seurustelleet kuukauden. Kolmisen kuukautta, ja saatiin asunto ja muutettiin. Olin 19, mies 22. Kihloihinkin mentiin, kun oltiin asuttu kimpassa pari kuukautta. Nyt tuosta yhteenmuutosta on pari vuotta aikaa, ja ollaan taas muuttamassa, miehen töiden takia ja katsellaan tuota työrintamaa (siitä määräytyvää asuinpaikkakuntaa) että missä vaiheessa ostetaan talo, jota ollaan suunniteltu sitäkin jo toista vuotta. Molemmat kun ollaan asuttu lapsuus omakotitalossa ja nyt on esikoinenkin tulossa. En todellakaan muuttanut suoraa kotoa miehen kanssa yhteen, vaan olin muuttanut kotoa pois jo 15-vuotiaana ja kerennyt yhtä yhteisasumista nuorena kokeilla ja asua monta vuotta yksinkin, mies oli myös asunut omillaan.

Mahtaa niitä ihmisiä harmittaa meidän häissä, jotka varmaan löivät vetoa ja lyövät yhä, että tämä suhde ei kauaa kestä - eihän se voi olla mahdollista kun kaikki on tapahtunut niin "nopeasti". Nopeus on kuitenkin suhteellinen käsite ja tiedän pariskuntia jotka ovat edenneet sen yleisen kaavan mukaan hitaasti ja eronneet tai kohdanneet suuria ongelmia suhteessaan. Täällä palstalla ärsyttääkin tämä leimaava sävy, kun jotkut kaikki tietävät väittävät tietävänsä muitten asioita paremmin, kuin asianomaiset itse. Senpä takia en täällä enää kovin tiuhaan vierailekaan.

Tosiaan kiitos monipuolisista kommenteista.
Vähän tuon suuntaisia juttuja arvelinkin.

Vanhempien kanssa elämä ei aina ole musta-valkeaa, vaikken heistä enää olekaan riipuvainen taloudellisesti tai muullakaan tavalla. Olen itsenäisesti asunut kolmisen vuotta ja nyt vajaan puoli vuotta seurustellut. Asun kaukana vanhemmistani ja tuntuu vaikealta kertoa heille mahdollisesta muutosta, kun ovat aika konservatiivisia ja varmasti tahtoisivat kumppanini nähdä. No mutta eiköhän asiat järjesty. :)

Meille sopiva aika oli lähes viiden vuoden seurustelun jälkeen, mutta se johtui pääasiallisesti nuoresta iästäni.

Mutta että puoli vuotta... siinä ei kuitenkaan välttämättä vielä hirmuisen hyvin toista tunne, ja useimmiten rakastumisen huuma on vielä meneillään. Itse on noin isoa päätöstä puolen vuoden perusteella tekisi, mutta jokaisen parin pitää kuunnella omia tuntemuksiaan. Ja sekin tietysti vaikuttaa, miten avoliittoon suhtautuu, miten "vakavaa" se on. Itse lähdin siihen aika peruuttamattomalla asenteella, siis ei käynyt mielessäkään että "jos ei toimi niin sitten...", vaan yhteen muutettiin vasta kuin tuollaisia ajatuksia ei päässä pyöri. Tiedän tosin pariskuntia, jotka ovat muuttaneet yhteen löyhemmälläkin sitoutumisella tai osittain kokeilumielessä ja hyvin on sujunut.

Vaikeille vanhemmille asia pitää tietysti kertoa helposti ja yksinkertaisesti. Jos vanhemmat ovat suomenkielisiä, suosittelen suomea. Viesti menee yleensä parhaiten perille kasvotusten.

Riippuu niin tapauksesta, milloin on sopiva aika muuttaa yhteen. Esim. itselläni on mennyt niin, että muutin yhteen 18-vuotiaana vuotta vanhemman poikaystäväni kanssa 2 viikon tuntemisen jälkeen, ja yhdessä oltiin 9 vuotta, 7 vuotta naimisissa.En usko että olisimme olleet vielä kauemmin yhdessä, jos olisimme odottaneet yhteen muuton kanssa, ero ei liittynyt enää tuossa vaiheessa millään tavalla nopeaan yhteenmuuttoon.Onnellisia olimme 8 vuotta suhteestamme, aina siihen asti kunnes mies petti..

Nyt olen juuri muuttanut yhteen nykyiseni kanssa, ja olimme yhdessä 2 v. 2 kk ennen muuttoa, joka taas tuntui ihan sopivalta ajalta. Oli vaan tunne että haluaa tutustua kunnolla.

Mutta, ei nopea yhteenmuutto missään tapauksessa takaa nopeaa eroa!! Joskus sen vaan huomaa muutamassa viikossa jos jonkun kanssa todella synkkaa, ja joskus siinä menee pitempi aika.

Eli muuttakaa vaan yhteen jos siltä tuntuu! onnea teille!

Se on aivan kiinni teistä! Ei kukaan voi sanoa koska voi muuttaa yhteen, miltä tuntuu??
Itse olin 19 kun muutin 27v miehen kanssa saman katon alle ja seurusteltu oltiin 6kk...:) Mutta hyvin sujuu! Onnea!

Niinpä niin. Asiaa aikamme pohdittuamme oli päätös muuttamisesta siltikin avoin - mukava asunto tarjolla ja ratkaisu tekemättä.
Yhtenä aamuna kuitenkin tajusin, että miksi tuhlata aikaa miettimiseen niin paljon. Oikea aika tulee ja ilmoittaa sitten itsestään.

Emme siis vielä muuta yhteen. Kahden asunnon välillä sukkuloinnissa on hyvätkin puolensa.
Eikä tarvitse enää murehtia vanhempien kohtaamisesta.

Mukavaa kevättalvea!

Muutin poikakaverini kanssa yhteen kuukausi sitten, seurusteltu ollaan vähä reilut pari vuotta.

Aikaisemmin en olisi halunnut muuttaa hänen kanssaan mihinkään, koska hänellä oli intti käymättä ym. mutta kun intistä pääsi pois, ei enää viitsinyt äidin nurkissa pyöriä ja kiehnätä joka päivä rakkaani kanssa. Ja olen ihan tyytyväinen tähän muuttoon, kumpikin tulee ja menee millon haluaa, hänenkään ei tarvitse lähteä enää 25 kilometrin päähän kotiin siksi aikaa kun minä olen omien ystävieni kanssa:)

Eikä tämä niin erikoista ole, kotihan se on tämäkin ja hyvin menee. Ehkä pientä kinaa on ollut siivouksesta mutta ei se haittaa :)