Ollaan seurusteltu kaksi vuotta. Ruusuista "alkuhuumaa" se ei ole ollut, ainakaan koko aikaa. Muutettiin noin puolivuotta tutustumisesta saman katon alle eli aika nopeasti, mutta tuntui silloin hyvältä ratkaisulta. Ensimmäinen vuosi oli todella raskas, uusi työ, yllättävä irtisanominen ja pitkä työttömyys ja tiukka taloudellinen tilanne. Piti siinä sivussa opetella tuntemaan myös uutta avosiippaansa eikä kaikki mitä oppi ollutkaan mieleistä. Ei tietenkään.
Molemmat ollaan tosi itsepäisiä ja tulisia, niin vihassa kuin rakkaudessakin.
Paljon on yhteentörmäyksiä tullut, ihan pienistä arkisista asioista.
Lyöminen ja riitely alkoi melkein heti yhteenmuuton jälkeen. Asiaa auttoi alkuun vähän vielä se, että aloitin samalla kun muutettiin yhteen pillereiden syönnin ensimmäistä kertaa elämässäni ja ensimmäinen merkki jota kokeilin ei todellakaan sopinut minulle. Pinna lyheni puolella, lautaset lensi seinään ja ääni korottui saman tien kun toinen sanoi jotain poikkiteloista. Kävin lääkärissäkin jotka tutki asian ja huomasivat että aivoni tuotti erästä hormoonia kolminkertaisen määrän normaalista. Heti kun aloin riehumaan, toinen niittasi minut saman tien lattiaan kiinni ja hyvä että teki niin, etten hajottanut koko kotia.
Nyt hormooni asiat on saatu balanssiin mutta riidat ovat pahentuneet. En enää riehu tai suutu yhtä helposti, mutta jostain kumman syystä kun molemmat ovat tosi väsyneitä riita pääsee käsistä. Yleensä ne alkaa jostain pienestä asiasta josta "nalkutan", mielestäni pyydän asiallisesti en tietenkään aina vaikka sitä yrittäisinkin. Mieheni hermostuu ja sihisee hampaidensa välistä että vittu että olet ärsyttävä akka tms. ja sit minulla menee hermot ja kun tarpeeksi pitkään riita jatkuu, niin minulla napsahtaa aina ensin ja joko huitaisen tai potkaisen. Harvoin niistä jälkeä jää, sillä olen 30 kiloa pienempi kuin mieheni ja aika hento. Silti se sattuu häntä/ärsyttää tarpeeksi, että hän käy minuun kiinni. Istuu yleensä minun päälleni ja ravistaa kovaa sänkyä vasten.
Meidän riitelyyn on tullut todella pelottavia piirteitä, mutta silti rakastan miestäni enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Riita loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin, sillä olen aina hiljaa enkä provosoi enää. Lopuksi pääsee itku ja olen todella järkyttynyt koko tapahtumasta. Istun vaan ja itken hysteerisesti. En itseäni tai jos minuun on sattunut, vaan sitä millainen ihminen olen ja kuinka paljon satutan miestäni. Pelkään että menetän hänet, sillä en voisi kuvitella elämää ilman häntä. Pahinta on nähdä kynsillä aiheuttamani haavat, sillä ne paranevat todella hitaasti ja muistuttavat ikävästä tapahtumasta pitkään. Lisäksi vielä veri mitä niistä on valunut..
Noiden tapahtumien jälkeen haluan aina kuolla, tuntuu että nyt suututin mieheni viimeisen kerran. Miksi satutan sitä ihmistä eniten jota rakastan eniten? Suutuspäissään mieheni uhkaa jättää minut ja sanoo kuinka onnettomaksi minä hänet teen. Haluaa että häviäisin pois hänen elämästään. Nuo sanat saavat minut voimaan pahoin ja miettimään kuolemaa.
Siinä vähän aikaa mietittyämme eri huoneissa, mieheni tulee lähelleni ja pyytää anteeksi. Syy on minun mielestäni minun ja pyydän myös anteeksi. Nukkumaan mennään sylikkäin ja kyyneleet poskille kuivuneina nukahdan uneen.
Tässä ei ole mitään järkeä. Inhoan itseäni. Yritän hillitä itseni, mutta meissä kahdessa on jotain mikä saa toisen hulluuden partaalle. Rakastetaan toisiamme mutta myöskin satutetaan todella pahasti.
Pitäsikö erota vai mitä? Keskustella? Keskustella ammattiauttajan kanssa?
Onko muita joilla on sama tilanne tai on ollut? Mikä neuvoksi?
Pettämistä tai muuta niin vakavaa ei ole
tapahtunut, vai tyhmät riidat ja niistä syntyvät mustelmat ja naarmut.
Asiallisia vastauksia, kiitos.
Molemmat rakastaa..
8
788
Vastaukset
- apua saa jos haluaa
Hakekaa apua. Rakkaus on säilyttämisen arvoinen. Jouduin eroamaan miehestä jota rakastin enemmän kuin elämää; emme hakeneet apua ajoissa... Molemmat vielä rakasti eron hetkelläkin...
- goottirokk
piti hakea lasi.
Teillä, tai siis vähintään sulla, on ilmeisesti piilevät kyvyt vaikka minkälaiseen väkivaltarikollisuuteen.Hankkikaa definitely apua.- keskustelu
En tiedä millaista viihdettä tulit näiltä sivuilta hakemaan, mutta jo otsikon pitäisi kertoa että voi tulla pahamieli/olo kun näitä tarinoita lukee.
- Poila
Väkivalta pitää pystyä katkaisemaan heti ja jos aiot jatkaa miehesi kanssa yhdessä ennekuin tulee ero tai ruumiita, alkaa olla viimeiset hetket käsillä! Huono homma että oma käyttäytymisesi jäi päälle vielä sen jälkeen kun lopetit vääränlaisten pillerien syömisen!! Suhteissa kun jäävät samat kaavat päälle, riidat kulkevat samaa rataa ja kun kerran lipsahtaa, on seuraava ja sitä seuraava kerta aina todenäköisemmin entisen kaavan mukainen- usein vain pahempi.
Huolissani olen eniten siitä että koet itse ikäänkuin "joutuneesi" siihen tilanteeseen että pahoinpitelet miestäsi. Olet peloissasi että menetät miehesi- siinä se! Olenko väärässä kun arvaan että sillä hetkellä kun käyt käsiksi, riidan keskellä, ajattelet jo valmiiksi menettäneesi hänet- ettei sen ole enää niin väliä? Pelkäät itsesi puolesta.
Tiedän että on vaikeaa myöntää olevansa itse vastuussa teoistaan, hormonaaliset syyt saattavat tuntua helpottavalta kun on kauhuissaan omista tekosistaan ja saa itselleen selitettyä omaa käytöstään "parhain päin".
Väkivallan uhrina tiedän että rakkauskin kestää vain tiettyyn rajaan ja vaikka kuinka rakastaa, jossain vaiheessa tulee se piste kun tajuaa ettei toinen muutu ja huomaa että on alkanut etääntyä ja tehdä sitä irrottautumista vaikka haluaisi pitää kiinni viimeiseen asti.
Hae apua ja anna teille todellinen mahdollisuus pysyä yhdessä ja rakentaa valoisampi tulevaisuus. Parisuhdeterapiaa ei suositella väkivaltaongelmissa, joten ole valmis siihen että kohtaat ongelmasi itse. Apua saa jos sitä osaa pyytää!!
Toivon teille kaikkea hyvää ja sinulle rohkeutta tarttua härkää sarvista!- minä
kiitos asiallisesta viestistä!
Sait minut ajattelemaan asiaa uudessa valossa. Tuo että tunnen et riidan keskellä olen jo menettänyt hänet voi hyvinkin pitää paikkansa. En ehkä ajattele asiaa, mutta alitajuisesti toimin sen mukaan.
Mun pitäs varmaan osata ajatella riitatilanteessa että jos me ollaan kaikki nämä vaikeudet yhdessä kestetty ja vielä ollaan yhdessä, niin mitä yksi tyhmä riita vaikka esim. pyykeistä voi meidän suhteelle tehdä. Menen toiseen huoneeseen lasken kymmeneen ja ajattelen ettei tähän maailma tai meidän suhde kaadu.
Mun tempperamentti on tuottanut aina pientä ongelmaa pienestä pitäen. Toiset ihmiset vaan kertovat olevansa tempperamenttisia ja hyväksyvät sen ja vaativat muitakin hyväksymään sen ja huonon käytöksensä, mutta minä en. ( tunnen monia sellaisia )
On vaikea muuttaa luonnettaan ja ajatella järkevästi kun on vihainen. En ole paha ihminen ja yritän tehdä itsestäni paremman.
Mussa on varmasti jotain hyvääkin, sillä kavereita löytyy, suhteet perheeseen ovat kunnossa, työpaikalla menee hyvin ja koulussakin. Lisäksi poikakaveri on jaksanut katsella minua jo kaksi vuotta. En aijo heittää niitä vuosia hukkaan enkä menettää kaikista rakkaintani.
Kiitos tuesta ja hyvää jatkoa sinullekin! :)
- vastaus sulle
kaikkia mieleltään terveitä ihmisiä alkaa oksettaa. Ei ole normaalia käytöstä, oli pillerit tai ei. Tuli mieleen, että tahallaan provosoit miestäsi riitelemään ja saat siitä jonkun tyydytyksen itsellesi. Toi "kyyneleet poskille kuivuneina nukahdan uneen" Hyi oksettavaa, ihan totta.
Mutta jos miehesi lyö sinua mistään syystä, oli syy mikä tahansa, ei hänelläkään ole asiat kohdallaan. Teillä tuntuu olevan ihan pervo suhde. Ei se ole mikään puolustus tai hyvä asia että "molemmat ollaan tosi itsepäisiä ja tulisia".
Onko se joku kehumisen aihe vai. Onhan se hienoa olla itsepäinen ja tulinen ja mätkiä toista turpaan. Upea parisuhde kertakaikkiaan. Pitäisköhän asialle tehdä jotakin? Itsepäinen ja tulinen voi olla, lyömättä silti ketään ja tappelematta jatkuvasti. Molemmilla tuntuu olevan ihmisenä kasvettavaa ja paljon. Ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan....- --------
Arvasin että näille sivuille kirjottaminen oli jonkinlainen virhe. En kiellä etteikö ongelmaa olisi olemassa, mutta se että minut leimataan mielipuoliseksi ei pidä paikkaansa.
Kerroin teille kahden vuoden aikana sattuneista ehkä 5 tapauksesta. Joista yksi oli se että heitin lautasen seinään ja mies rauhotti tilanteen niittaamalla minut lattiaan -> todellista perheväkivaltaa?!!Kukaan ei siis lyönyt ketään. Kun itse olen huitaissut tai heittänyt jotain, tajuan heti tilanteen ja olen itsekin ihmeissäni siitä mitä tein. En siis mielipuolisesti jatka nyrkeillä huitomista, siitä huolimatta reagoiko mies vai ei. Jommankumman meistä pitäisi osata lähteä tilanteesta, mennä toiseen huoneeseen. Ei kiroilla, vittuilla tai korottaa ääntään.
Ja toiseksi ette myöskään ole kuullut ongelman toisen osapuolen mielipidettä asiasta tai sitä millainen ihminen hän on. Jos molemmat riehuu tai käy käsiksi, molemmissa on vikaa. Mikään ei oikeuta lyömään, puolustamaan itseään kylläkin, mutta ei kurittamaan.
Mä haluaisin nostaa kissan pöydälle ja jutella asiasta, mutta mies on aika tyypillinen suomalainen mies joka ei oikein osaa puhua, ainakaan vaikeista asioista. Vähitellen yritän saada häntä puhumaan, mutta se vie aikaa että osaan tehdä sen huomaamattomasti ilman että mieheni suuttuu ja lakkaa puhumasta kokonaan.
Osataan muuten myöskin riidellä/kinata kotiaskareisa, rahasta ym. yleisestä ilman äänenkorotuksia tai väkivaltaa. Koska kuulostaa et kaikki jotka ovat pitäneet minua/meitä ihan hulluina luulee että mätkitään toisiamme päivittäin.
Mä henkilökohtaisesti olen tehnyt sen päätöksen ja luvannut itselleni etten enää missään tapauksessa koske mieheeni kun olen vihainen. En voi elää itseni kans jos niin teen. Tämä lupaus pitää, sillä vielä ei mielestäni olla liian kaavoihin kangistuttu riitelyn suhteen eikä vielä ole liian myöhäistä.
Mulla on vielä mun rakastamani ihminen mun vierellä, joten en halua menettää häntä tyhmien riitojen takia. - läheisriippuvuus
-------- kirjoitti:
Arvasin että näille sivuille kirjottaminen oli jonkinlainen virhe. En kiellä etteikö ongelmaa olisi olemassa, mutta se että minut leimataan mielipuoliseksi ei pidä paikkaansa.
Kerroin teille kahden vuoden aikana sattuneista ehkä 5 tapauksesta. Joista yksi oli se että heitin lautasen seinään ja mies rauhotti tilanteen niittaamalla minut lattiaan -> todellista perheväkivaltaa?!!Kukaan ei siis lyönyt ketään. Kun itse olen huitaissut tai heittänyt jotain, tajuan heti tilanteen ja olen itsekin ihmeissäni siitä mitä tein. En siis mielipuolisesti jatka nyrkeillä huitomista, siitä huolimatta reagoiko mies vai ei. Jommankumman meistä pitäisi osata lähteä tilanteesta, mennä toiseen huoneeseen. Ei kiroilla, vittuilla tai korottaa ääntään.
Ja toiseksi ette myöskään ole kuullut ongelman toisen osapuolen mielipidettä asiasta tai sitä millainen ihminen hän on. Jos molemmat riehuu tai käy käsiksi, molemmissa on vikaa. Mikään ei oikeuta lyömään, puolustamaan itseään kylläkin, mutta ei kurittamaan.
Mä haluaisin nostaa kissan pöydälle ja jutella asiasta, mutta mies on aika tyypillinen suomalainen mies joka ei oikein osaa puhua, ainakaan vaikeista asioista. Vähitellen yritän saada häntä puhumaan, mutta se vie aikaa että osaan tehdä sen huomaamattomasti ilman että mieheni suuttuu ja lakkaa puhumasta kokonaan.
Osataan muuten myöskin riidellä/kinata kotiaskareisa, rahasta ym. yleisestä ilman äänenkorotuksia tai väkivaltaa. Koska kuulostaa et kaikki jotka ovat pitäneet minua/meitä ihan hulluina luulee että mätkitään toisiamme päivittäin.
Mä henkilökohtaisesti olen tehnyt sen päätöksen ja luvannut itselleni etten enää missään tapauksessa koske mieheeni kun olen vihainen. En voi elää itseni kans jos niin teen. Tämä lupaus pitää, sillä vielä ei mielestäni olla liian kaavoihin kangistuttu riitelyn suhteen eikä vielä ole liian myöhäistä.
Mulla on vielä mun rakastamani ihminen mun vierellä, joten en halua menettää häntä tyhmien riitojen takia.En usko että näille sivuille kirjoittaminen oli virhe sinulle. Olet puolustuskannalla, mikä usein seuraa väkivaltaisesta suhteesta; kielletään ongelmat koska niitä ei osata ratkoakaan. Minusta te elätte riippuvuussuhteessa. Parasta olisi jos muuttaisitte erillenne ja katsoisitte rauhassa mitä suhteesta saa aikaan jos saa. Noin voi olla että tuhoatte toinen toisenne elämät, ainakin hetkeksi. Tiedän mistä puhun. Minulta vei vastaavanlaisesta suhteesta selviämiseen kaksi vuotta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kelekkakisat
Mikä vakava onnettomuus sattunut kisoissa. On peruttu koko kisat. Pelastuskopteri näytti käyvän paikalla.3511407- 639720
- 1405508
- 1443774
- 753730
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi373625- 403368
Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal243153- 632783
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak782558