Ex-puoliso/Uusi Onni

mikä on oikeasti tärkeää.Sitä minä yrittäisin.

Anna itsellesi aikaa, anna uudelle suhteellesi aikaa! Ymmärrän että totutusta tilanteesta voi olla vaikeaa poiketa, mutta tuossa tilanteessa sinun juuri tuleekin olla vähän aikaa yksin, jotta voit selvittää itsellesi rauhassa mitä oikeasti haluat.
Monet ihmiset turvaavat muihin ihmisiin, ettei tarvitsisi miettiä, vaan elää siinä tilanteessa, kunnes joku päivä alkaa pakostakin miettimään mitä oikeasti haluaa ja se sen hetkinen tilanne ei sitten välttämättä olekaan sitä.

Älä tee soutamista ja huopaamista. Vaan nyt mietit mitä haluat ja miksi. Ehkä nykyisesi ei juuri siksi ole valmis sitoutumaan sinuun, koska kuulostaa ettet ole varma mitä haluat. Kun olet varma tiedät mitä teet ja se näkyy myös muillekin ;)

Suurin osa miehistä näköjään on sellaisia et ku on äitin helmasta päästy, niin sit pitää pysytellä aina jonku toisen helmoissa. Itsenäisyyttä hyvä mies. Et huolit oikein exän helmoihin jos uusi onni ei sua huoli. Pääasia et jonkun helmoissa olet??? Toivottavasti kumpikin lemppaa sut pihalle.

Näyttää sinulla olevan jonkinlainen tottumus olla perheessä, ketkä tahansa siihen kuuluvatkaan. Jospa nyt on kasvun paikka, ihan itse elät ja tulet toimeen. Aikuinen ihminen kestää sen huomion, että palvelut huononee omien ratkaisujen myötä. Tunteet tulee ja menee, rakkauden tunteeseen hullaantuu.

Sitä älä tee, että jättäisit suhteet lapsiisi vähemmälle. Mikään uusi ei saa vaikuttaa niihin. Sen tulet myöhemmin huomaamaan, kun ikää tulee lisää. Turvaverkolla ei ole vaihtoehtoa. Lykkyä kuitenkin mitä päätättekin.

Hei meillähän on aivan samanlainen tilanne, sinulla ja minulla. Asumusero miehestäni ja löytyi Onni. Onnin kanssa vierähti muutama kuukausi ja kaikki oli ihanaa. Lapset eivät vain sietäneet Onnia ja muutenkin kaipasin entistä perhe-elämää lapsineni kovasti.
Tein vaikean ratkaisun. Jätin Onnini. Ensin nautin yksinäisyydestäni, sitten aloin käymään perheeni luona päivittäin. Kaipasin ihan sairaasti Onnia mutta olin päättänyt että sydämeeni on tultava tasapaino. Sitä ei ollut koska uuden kumppanin kanssa kaipasin lapsiani ja kaikkea entistä hyvää aikaa.

Muutin kotiin lasteni takia, mutta kas kummaa, löysin myös sieltä uuden miehen, aviomieheni. Oli eron aikana muuttunut paljon, oli oppinut ottamaan vastuuta mitä aiemmin ei tarvinnut tehdä.

Nyt olemme kuin nuori pari. Siirsin ikäänkuin kaiken Onnilta oppimani tavat aviomieheeni.
Nyt minulla on kaikki.

Mutta pohjalla minä kävin, aivan mudassa.
Asioilla on taipumus järjestyä.

Onneksi uudella onnella on sen verran järkeä, että ei heti rupea perhe-elämää sinun toivomuksesta elämään. Olet todella minä minä ihminen. Minä haluan huoltoa, minulla on yksinäistä. Teillä kai on yhteensä useampi lapsi, oletko ajatellut niitä yhtään. Isä/isäpuoli piipahtelee eikä osaa päättää. Se ei ole sitoutumiskammoisuutta, jos ei muutaman kuukauden seurustelun jälkeen halua lyödä hynttyitä yhteen, se on järkevää. Ja mihin se teidän uusi onni karkaa, jos etenette vähän rauhallisemmin (mutta kun minä haluan!).

Exä vai Uusi Onni? Rakastatko exääsi vai Uutta Onneasi? Siinä vastaus sinulle.

UO:si kuulostaa fiksulta. Ei kannata kiirehtiä. Itsekään en ole esitellyt Uutta Onneani lapsilleni eikä hän minua omilleen, vaikka todella häntä rakastankin ja suhteemme on vakaa. En halua liian nopeaan tahtiin tuoda lasten elämään uusia käänteitä. Jos uusi suhteesi on vielä alle puoli vuotta vanha, on aivan järkevää vähän odotella. Ei se sitä tarkoita ettei UO:si sinua rakastaisi ja tahtoisi perhe-elämää kanssasi joskus myöhemmin. Anna hänelle aikaa.

Mietipä itsekin miltä tuo sanomasi kuulostaa.Et siis selviä elämästä itsenäisenä ihmisenä? Yksinäisyys pelottaa? Jos nyt ryntäät jomman kumman luokse, et kasva itsenäiseksi ihmiseksi; roikut toisessa ihmisessä. Jos olet mies, et liene ainoa keskenkasvuinen. Varoitanpahan vain - kun naiset huomaavat ( ja sen he varmasti tekevät jossain vaiheessa!) tuon heikkoutesi, menetät arvosi heidän silmissään. Sitten seuraa taas ero, ja taas uuden naisen helmoihin....Hankipa nyt itsellesi elämä.

HANKI ITSELLLESI ELÄMÄ.

Oletko huomannut, että se onni oleskelee aina toisessa paikassa, kuin sinä fyysisesti olet? Kun olet yksin kämpilläsi, niin se onni on kotonasi. Ja taas kun menet oikeaan kotiisi, niin se onni odottaa sua kämpilläsi - sen uuden onnen muodossa. Et siis voi tällä haavaa koskaan oikeaa onneasi saavuttaa.
Mieti missä _kotisi_ oikeasti on, sieltä sen onnen loppujen lopuksi joskus löydät, oli se sitten sen uuden tai wanhan onnen muodossa.

Älä tee enää tätä virhettä lastesi äitiä kohtaan. Elät nyt vaikeaa aikaa, mutta paranet kyllä, jos jaksat odottaa.

Yksinäiset viikonlopput on sulla siksi, että menisit surusi pohjaan, tunnustelisit kipua ja miettisit miltä se tuntuu. Ei siinä ole pelkäämistä, kyllä mies sen kestää siinä kuin nainenkin, jos vain tahtoo ja uskaltaa. Suruajan sanotaan kestävän noin vuoden verran. Anna se aika itselles jo oman itsesi takia. Itses kanssa sun on opittava elämään. Lopulta olet kuitenkin yksin. Siis sukella rohkeasti surusi pohjaan. Tulet sieltä vielä pintaan jostakin kohti. ( lasi viiniäkin auttaa kummasti pahimpaan kipuun.)

Uutta ystävääsi varmaan ahdistaa takertumisesi. Jos hän on vasta avioeron kokenut, hän ei sitä kestä. Näin sanon omasta kokemuksesta. Oon kokenut molemmat puolet, sekä takertunut, että ollut sen kohteena. Kumma asia siinä on, että takertuva takertuu kiinni sitä epätoivoisemmin, mitä enemmän toinen yrittää saada hengitystilaa. Hän siis pelkää omasta puolestaan, niin kovasti, että pilaa omat mahdollisuutensa. Erikoista myös se, että teidänkin suhteessa olis voinut käydä toisin päin, sua ahdistaisi ja hän takertuisi. En ymmärrä itsekään millä perusteilla kortit jaetaan alkupelissä.

Jos siis haluat hänet, anna tilaa hänelle. Erityisesti mahdollisuus olla myös yksin ja tavata omia ystäviensä ilman sinua. Nythän hänelle ei jää ollenkaan omaa aikaa, jos sinä viet jokaisen vapaan viikonlopun.

Jaksamista! Ehkä sulle on olemassa joku kolmas.