Heipä hei, kulutanpa energiaani myös tänne. Melkein kaikki tuttavat onkin jo pakotettu neuvoja antamaan, mutta epävarma olen edelleen.
Ihastuin heti ensinäkemältä erääseen huonekaluliikkeen myyntiharjoittelijaan, mutta mitään en kehtaa oikeastaan tehdä, sillä toisen myyntiammatin takia tilanne tuntuu jotenkin hyvinkin vaikealta. Syy on siis se, etten tiedä ollenkaan, olivatko miehen (parikymppisiä olemme muuten kumpikin) hymyt vain myynticharmia jne.
Äh no jaa, ehkä voisin vihdoin yrittää muualla kuin baarissa iskeä miehen ja mennä rohkeasti vain kauppaan sanomaan, että olen kiinnostunut. Se vain tuntuu niin höynältä... meinaan tosiaan jos hymy olikin vain myynnin edistämiseksi... aaaarg.
Olen jo kehitellyt mahtavia ideoita, kuinka pakotan ystäväjätkäni viemään minut kauppaan ja odottamaan autossa ainakin viitisen minuuttia. Hymyilen innoissani myyntiharjoittelijalle samalla lailla kuin viimeksikin (olen siis kerran käynyt kaupassa, ja silloin toisaalta ostin, tai no kämppikseni osti, jotain, mutta siis miss ostovoima olen kuitenkin...). Myyntiharjoittelija todennäköisesti hymyilee yhtä sydämellisesti kuin viimeksikin (ellei sekin ollut kuvittelujani). Sitten kun ystäväjätkäni kävelee ulkoa vierelleni, seurailen muuttuuko myyntiharjoittelijan ilme pahastikin... Ja jos huomaan mielestäni tarpeeksi muutosta, kehtaan sanoa jossain vaiheessa myyjän kanssa pyöriessä, että haluaisin nähdä hänet muuallakin kuin liikkeessä... Kaverijätkän kaverius saa siis taikaiskusta muuttua itsestäänselvyydeksi.
Kyllä, tiedän, että tyhmältä ja hataralta suunnitelmalta kuulostaa, kaikki kaveritkin sille nauravat. Pokkani ja ylpeyteni eivät vain riitä siihen, että yrittäisin turhaan iskeä jonkun, joka sitten mielessään onkin pitänyt minua vain kivana asiakkaana ja tervetulleena ostovoimana...
Tiedän, että kyllä sitä täytyisi oikeastaan pystyä katseista sanomaan, onko toinen vain innokkaan hymyilevä, hyvin asiakasystävällinen myyjä vai ehkä kiinnostunut, mutta minulla on tapana mielessäni paisutella muiden kiinnostusta itsestäni, ja tämän piirteen huomattuani en ole ollut varma enää mistään. Kaiken lisäksi olisin itse ainakin todella juoni myyjä ja yrittäisin oikein hurmata ja pyrkiä törkeästikin persoonallisiin suhteisiin (kaupassa!), jos se myyntiä edistäisi...
Kyllä on kivaa tehdä asiat ylpeyden takia monimutkaisiksi.
Mutta joo, kamujätkä-suunnitelman toteuttamiseen vai...?
Ihastuin heti ensinäkemältä erääseen huonekaluliikkeen myyntiharjoittelijaan, mutta mitään en kehtaa oikeastaan tehdä, sillä toisen myyntiammatin takia tilanne tuntuu jotenkin hyvinkin vaikealta. Syy on siis se, etten tiedä ollenkaan, olivatko miehen (parikymppisiä olemme muuten kumpikin) hymyt vain myynticharmia jne.
Äh no jaa, ehkä voisin vihdoin yrittää muualla kuin baarissa iskeä miehen ja mennä rohkeasti vain kauppaan sanomaan, että olen kiinnostunut. Se vain tuntuu niin höynältä... meinaan tosiaan jos hymy olikin vain myynnin edistämiseksi... aaaarg.
Olen jo kehitellyt mahtavia ideoita, kuinka pakotan ystäväjätkäni viemään minut kauppaan ja odottamaan autossa ainakin viitisen minuuttia. Hymyilen innoissani myyntiharjoittelijalle samalla lailla kuin viimeksikin (olen siis kerran käynyt kaupassa, ja silloin toisaalta ostin, tai no kämppikseni osti, jotain, mutta siis miss ostovoima olen kuitenkin...). Myyntiharjoittelija todennäköisesti hymyilee yhtä sydämellisesti kuin viimeksikin (ellei sekin ollut kuvittelujani). Sitten kun ystäväjätkäni kävelee ulkoa vierelleni, seurailen muuttuuko myyntiharjoittelijan ilme pahastikin... Ja jos huomaan mielestäni tarpeeksi muutosta, kehtaan sanoa jossain vaiheessa myyjän kanssa pyöriessä, että haluaisin nähdä hänet muuallakin kuin liikkeessä... Kaverijätkän kaverius saa siis taikaiskusta muuttua itsestäänselvyydeksi.
Kyllä, tiedän, että tyhmältä ja hataralta suunnitelmalta kuulostaa, kaikki kaveritkin sille nauravat. Pokkani ja ylpeyteni eivät vain riitä siihen, että yrittäisin turhaan iskeä jonkun, joka sitten mielessään onkin pitänyt minua vain kivana asiakkaana ja tervetulleena ostovoimana...
Tiedän, että kyllä sitä täytyisi oikeastaan pystyä katseista sanomaan, onko toinen vain innokkaan hymyilevä, hyvin asiakasystävällinen myyjä vai ehkä kiinnostunut, mutta minulla on tapana mielessäni paisutella muiden kiinnostusta itsestäni, ja tämän piirteen huomattuani en ole ollut varma enää mistään. Kaiken lisäksi olisin itse ainakin todella juoni myyjä ja yrittäisin oikein hurmata ja pyrkiä törkeästikin persoonallisiin suhteisiin (kaupassa!), jos se myyntiä edistäisi...
Kyllä on kivaa tehdä asiat ylpeyden takia monimutkaisiksi.
Mutta joo, kamujätkä-suunnitelman toteuttamiseen vai...?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ensimmäinen ajatus alkaessani lukemaan juttuasi, oli että löytäisinpä minäkin tuollaisen myyjän. Tuntuu osaavan hommansa hyvin. Olen kouluttanun myyjiä erilaisiin myyntitehtäviin nyt kuuden vuoden ajan. Heitä nimenomaisesti kehoitetaan flirttaamaan varsinkin sinkun oloiselle asiakkaalle jne. Asiakkaisiin "koskeminen" on kuitenkin useimmissa paikoissa potkujen uhalla kielletty, varsinkin tuon tyyppisissä, provikkapalkkaisissa ym. hommissa.
Enpä sinuna menisi elättelemään liikoja toiveita tuon pojan suhteen, enkä varsinkaan menemään iskemään häntä työpaikallaan.
Itse aikanani kun tein myyntihommia, sain riesakseni ties kuinkahan monta epätoivoista miestä, niin sinkkuja kuin varattuja, jotka eivät tajunneet minun vetävän vain myyntityöhöän kuuluvaa roolia, johon kuului flirtti, jotta kukkaronnyörit höltyisivät helpommin..
Älä tyttökulta lankea myyntimieheen :)
No siis, en ole täysin tyhmä tosiaan, ettenkö muka tajuaisi myyntiin kuuluvaa flirttiä. Kuten jo sanoin, tekisin itse ainakin sitä myyjänä ehkä hyvinkin törkeästi.
Kuitenkin huomioon pakosti otettava aspekti on, että mielenkiintoisia ihmisiä saattaa tavata missä vain. Minkäs sille voi, että tilanne olisikin palvelija-asiakas (Jos siis tilanne nyt olisi tällainen, en ole edelleenkään ollenkaan varma. Toisaalta tähän asiaan liittyy vielä sekin puoli, että olen ainakin sen verran vetävä, että katseita tosiaan saan päivittäin monelta muultakin kuin joltain myyntiharjoittelijalta. Eli epätoivoisesta pikkutylleröstä ei ole nyt välttämättä niin kyse... Lisäksi muistaakseni jätkä alkoi hymyillä kunnolla vasta sen jälkeen, kun itse olin hangonkekseillyt hänelle pienen tovin jne.).
No jaa. Vastauksestasi jäi kyllä hivenen ihme olo. Ok, työpaikalla iskeminen tuntuu kyllä aika heikoilla jäillä kulkemiselta, mutta jeps jeps, kivapa ammatti tosiaan tuo myyjä... Näin tyypin tosiaan vain siellä kaupassa. Onko riviesi väliin piilotettu viesti tätä tyyliä (tiedän, ettei ole mutta, äääär) "väijy häntä kaupanpihan puskassa ja seuraile muihin ympäristöihin...."?
Jos et halua aiheuttaa miehelle kiusallista tilannetta työpaikalla, älä suorita operaatiota työpaikallansa. Toki, jos mahdollista, voisit sujauttaa hänelle yhteystietosi, vaikka kortin/ lappusen, jossa lukee: Soita + nrosi.
Minä vaan olen nähnyt niin monta särkynyttä nuorta sydäntä, etten jaksa olla kovin optimistinen tuollaisesta tilanteesta lähtevien romanssien suhteen, siksi minä sanoin sinulle, että älä tyttökulta lankea myyntimiehiin :)
Jos mahdollista, bongaa hänet jostain muualta kuin työpaikaltaan, mutta teit niin tai näin, ihan 98% varmuudella mies lähtee ainakin treffeille kanssasi, jos on vapaa.
Itsehän sinä päätät, mitä teet.. ne vaan on aika velikultia nuo myyntimiehet ;)
turvautua tuohon kamujätkä-suunnitelmaan. Menet vain muina naisina sinne liikkeeseen ja kysyt, että milloin voidaan käydä vaikka kahvilla tms. :)
arvasin :)
Mitäs myyt? Tuutko mulle töihin? Mä tarvin myyjän.
itseäni, kultaseni. Myyn itseäni :D
Kiinnostaisko myydä jotain muutakin? Rajattomasti myytävää, palkka nevoteltavissa ja itse päätät työaikasi.. Erinomaisen mukava ja hemaseva pomo ;D
Eli olisit valmis pestaamaan minut vakituiseen ja kenties pitkäkestoisempaankin suhteeseen vaikket tiedä, olenko oikeasti miten hyvä myymään vai puhunko vai lämpimikseni... Mutta tuo, että saan päättää työaikani itse, on plussaa. Kuten myös se, että pomo on / olisi mukava ja hemaiseva ;)
..koko myyntityö - ihmisten puhumista pyörryksiin. Ja puhut sitten lämpimikses tai et, niin tunnut osaavan vetää oikeista naruista kaikkien kohdalla ja mikäs sen tärkeämpi ominaisuus myyntimiehessä :)
ja aijjai!! Minä kun en tykkää noista piiskaleikeistä (en kyllä ole kokeillutkaan), niin haluatko ihan ehdottomasti olla piiskuri :(
Vai vielä oikeista naruista, tuskin nyt sentään kaikkien kohdalla. Kyllä myyjällekkin sattuu niitä huonoja päiviä, tai sitten häntä ei vain kiinnosta palvella juuri sitä kyseistä asiakasta :)
koskaan kokeillut piiskaamista, että hyvinhän tämä alkaa.. :D
Oletkos muuten kuin / ollenkaan esiintymiskammoinen?
en voi sanoa, että saisin jotenkin erityisiä kiksejä esiintymisestä. En siis varsinaisesti pelkää, mutta en kyllä nautikkaan.
Ai, siinäkös sinä oletkin, tuleva *****ni ;)
Ota ja omista :)
Kokemusta on myyjän tehtävistä ja sanoisin että samat jäbäthän mua kävi säännöllisesti tervehtimässä. ELI kyllä moni vetää ihan omia johtopäätöksiä siitä kun myyjä on ystävällinen ja hymyilee... Minun mielestä se kuuluu olennaisesti myyjän tehtäviin: pitää jopa hieman flirttiäkin.
Muutama mies kehui jopa vaihtaneen asioimispaikkaansa minun viehätysvoimani takia (ennen olivat käyneet naapurikaupassa), joten kävi mielessä että olenko LIIAN ystävällinen. Mutta niinhän se menee että oma työpaikka on aina seudun paras kauppa ja sen eteen pitää mielestäni tehdä kaikkensa, sillä palkkaahan siitä maksetaan.
Toki on vaikea sanoa yksittäistapauksesta mitään, mutta suurella todennäköisyydellä mies on vain haka työssään! Sellaisia pitäisi kaikkien myyjien ollakin, eikä pystyynkuolevan näköisiä... :)
Pelkäätkö kasvojesi menettämistä vai mitä. Mies olisi aivan otettu jos ehdottaisit jotain, vaikkei hän suostuisikaan. Se imartelisi silti.
Tästä en pidä suomalaisissa ollenkaan, ettei uskalleta laittaa itseään likoon. Ulkomaalaiset ovat paljon rohkeampia ja siksi helposti keräävätkin sadon.