Voisko

pöntöllä istuessasi voisit miettiä että kumpi se oikein irtoaa kummasta...

mies. kirjoitti:

pöntöllä istuessasi voisit miettiä että kumpi se oikein irtoaa kummasta...

Tässä sinulle, mielen pönttö,


Jungilainen pönttö


Siinä on klassisen opin mukaisesti tietoinen, esitietoinen ja tiedostamaton vyöhyke, jota usein myös alitajunnaksi nimitetään. Sigmund Freudin alkuperäiset termit olivat superego, ego ja id. Niillä hän tarkoitti sosiaalistunutta kontrolloivaa minää (superego), kahden tulen välissä sinnittelevää habitusminää (ego) ja
viettistä ja energistä tuntematonta


Jung jaotteli tiedostamattoman vielä kolmeen alasektoriin: persoonalliseen, kollektiiviseen ja pohjavirtoihin. Persoonallinen alitajunta on yksilön omaisuutta kaikkine myllerryksineen. Kollektiivinen on lajille eli kaikille ihmisille yhteistä tuntematonta ja pohjavirrat esiintyvät kaikilla elollisilla. Yleisesti ajatellaan että aivojen evoluutio on rinnakkainen mielen kerrosten kehitykselle. Pohjavirrat tyrskivät yksinkertaisimmassakin hermokeskittymässä, kun kollektiiviseen "tajuamattomuuteen" tarvitaan ehdottomasti poimuttunut aivokuori.

Persoonallinen "alitajunta" muodostuu lähinnä torjutuista ja unohdetuista tajunnan sisällöistä. Kollektiivisen kerroksen lajityypillisiä piirteitä Jung nimitti arkkityypeiksi. Myytit, uskomukset, rituaalit, näyt ja taiteen muodot kiinnittyvät näihin pohjapyörteisiin. Arkkityyppinen kokemus - joka tulee tavallisimmin esiin unissa - on aidointa ja syvintä inhimillistä tajunnallisuutta.




Mielen pönttö

Lapsi elää elämänsä alkuvaiheet täydellisessä riippuvuudessa vanhempiin. Kokemukset otetaan vastaan, omien tarpeiden tyydyttämiseen ei ole juuri muita keinoja kuin itku. On selvää myös että pienen lapsen mielen pönttö on vielä keskentekoinen. Sen tietoinen kerros on äärimmäisen ohut, alussa kutakuinkin olematon. Kun pönttö kohtaa voimakkaita kokemuksia tai tuntemuksia - vaikkapa tyydyttämättömiä tarpeita8 - se ei kykene niitä käsittelemään, vaan ne putoavat kuin kivi suoraan persoonalliseen tiedostamattomaan. Sinne se sitten arpeutuu vähitellen eräänlaiseksi kurtuksi. Tiesitkö muuten, ettei pieni lapsi voi antaa anteeksi. Anteeksiantamisen kyky kehittyy vasta riittävän tyydyttävän varhaislapsuuden jälkeen.

Aikanaan aikuinen kohtaa jotain, joka saa hänet hallitsemattomasti ja jopa fyysisesti reagoimaan. Tiedostamattoman kurttu aktivoituu, kun mieli kohtaa jotain mikä riittävästi muistuttaa lapsuuden kokemusta. Se nousee kuin röyhtäisy ja pahimmillaan mieli lukkiuttaa myös keholliset toiminnot. Aikuisiässä ulkoinen signaali laukaisee vaikkapa esiintymispelkona lapsuuden tunteen, joka liittyy alkuperäisen kurtun syntyyn. Kurttujen siliäminen edellyttää tajuiseksi tulemista siitä, mistä alitajunnan solmu juontuu. Rentoutus, taiteet ja "alakerran kuulostelu" ylimalkaan auttavat kurttujen oikomista ja niiden nousua tajuntaan. Joskus täytyy turvautua asiantuntija-apuun.

Analyytikon selkeä tehtävä on oikoa kurttu. Se ei käy hetkessä. Kurttu pitää kyetä houkuttelemaan tietoiseen ennekuin sen voi silittää. Mielen kerrosten välissä ovat kuitenkin kiusalliset läpät, jotka vaivattomasti aukeavat vain alaspäin. Liikennettä ylöspäin ei voi tahdonvaraisesti säädellä. Taiteellinen elämys ja vapaa assosiointi edistävät mielen liikennettä, mutta kurtut ovat sikäli hankalia, että niihin liittyy kova pyrkimys olla nousematta muuta kuin pakosta. Mielellä on halu ne piilottaa. Psykiatrin sohvalla voi kulua pitkäkin aika ennen kuin mielessä alkaa pulppuilla niin, että tohtorikin voi herätä horroksestaan. Kolme vuotta on tavallinen keskisuuren kurtun oikomishoidon kesto.

Pöntön kurttuliikkeitä säätelevät lapsuuden kokemukset eli kasvatus. Kasvatuksesta tarttuu tunneminään monia miinusmerkkejä, jotka kaivertavat itsetuntoamme. Kun tunneminän miinukset ja toiveminän plussat yhdistetään syntyy minäkuva, joka avaa tai kahlitsee tai sekä että.

Omia miinuksia ja plussia projisoimme toisiin ihmisiin muodostaessamme sinäkuvia. Muihin ihmisiin kohdistuvat tuntemuksemme ovat siis pohjimmiltaan heijastuksia omasta itsestämme. Kovin toistensa kaltaiset isä ja poika tulevat toisinaan huonosti toimeen keskenään. Analyytikko selittää sen projisoinnilla.

Koulu on melkoinen kurttutehdas kuten Kasvatuksen hybris -esseessä kuvailtiin. Frustraatiokokemuksiin ja jopa neurooseihin liittyy niihinkin se parempi puoli. Kun ne järkyttävät mielen tasapainoa, ne samalla tulevat tyrkänneeksi dynaamisia kehitysprosesseja liikkeelle. Selvitetään ongelmaksi koettu "oikealla tai väärällä"9 tavalla, se tuo mukanaan jotain uutta. Poikkeus on psykoosi eikä senkään tarvitse olla poikkeus. Riippuu siitä miten itsensä ja mielensä asemoi.

Metafora houkuttelee tarkastelemaan esimodernin, modernin ja postmodernin kehityskaarta pönttö -näkökulmasta. Esimodernina aikana vallitsi tyhjän pöntön oletus. Ihmiset syntyivät tyhjinä ja kulloisenkin vallan pitäjän tehtävä oli täyttää se oikealla tavaralla. Jos vääriä pönttöjä siitä huolimatta esiintyi, poistettiin se kehon osa, jossa arveltiin pöntön sijaitsevan. Mielen pönttö auttaa myös näkemään modernin projektin. Ihmisen tehtävä on laajentaa mielen tietoinen kerros ainakin kollektiiviseen alitajuntaan asti. Postmodernistit hylkäävät koko pöntön. Asiat tapahtuvatkin pönttöjen välillä, ei niiden sisällä.

Meedio kirjoitti:

Tässä sinulle, mielen pönttö,


Jungilainen pönttö


Siinä on klassisen opin mukaisesti tietoinen, esitietoinen ja tiedostamaton vyöhyke, jota usein myös alitajunnaksi nimitetään. Sigmund Freudin alkuperäiset termit olivat superego, ego ja id. Niillä hän tarkoitti sosiaalistunutta kontrolloivaa minää (superego), kahden tulen välissä sinnittelevää habitusminää (ego) ja
viettistä ja energistä tuntematonta


Jung jaotteli tiedostamattoman vielä kolmeen alasektoriin: persoonalliseen, kollektiiviseen ja pohjavirtoihin. Persoonallinen alitajunta on yksilön omaisuutta kaikkine myllerryksineen. Kollektiivinen on lajille eli kaikille ihmisille yhteistä tuntematonta ja pohjavirrat esiintyvät kaikilla elollisilla. Yleisesti ajatellaan että aivojen evoluutio on rinnakkainen mielen kerrosten kehitykselle. Pohjavirrat tyrskivät yksinkertaisimmassakin hermokeskittymässä, kun kollektiiviseen "tajuamattomuuteen" tarvitaan ehdottomasti poimuttunut aivokuori.

Persoonallinen "alitajunta" muodostuu lähinnä torjutuista ja unohdetuista tajunnan sisällöistä. Kollektiivisen kerroksen lajityypillisiä piirteitä Jung nimitti arkkityypeiksi. Myytit, uskomukset, rituaalit, näyt ja taiteen muodot kiinnittyvät näihin pohjapyörteisiin. Arkkityyppinen kokemus - joka tulee tavallisimmin esiin unissa - on aidointa ja syvintä inhimillistä tajunnallisuutta.




Mielen pönttö

Lapsi elää elämänsä alkuvaiheet täydellisessä riippuvuudessa vanhempiin. Kokemukset otetaan vastaan, omien tarpeiden tyydyttämiseen ei ole juuri muita keinoja kuin itku. On selvää myös että pienen lapsen mielen pönttö on vielä keskentekoinen. Sen tietoinen kerros on äärimmäisen ohut, alussa kutakuinkin olematon. Kun pönttö kohtaa voimakkaita kokemuksia tai tuntemuksia - vaikkapa tyydyttämättömiä tarpeita8 - se ei kykene niitä käsittelemään, vaan ne putoavat kuin kivi suoraan persoonalliseen tiedostamattomaan. Sinne se sitten arpeutuu vähitellen eräänlaiseksi kurtuksi. Tiesitkö muuten, ettei pieni lapsi voi antaa anteeksi. Anteeksiantamisen kyky kehittyy vasta riittävän tyydyttävän varhaislapsuuden jälkeen.

Aikanaan aikuinen kohtaa jotain, joka saa hänet hallitsemattomasti ja jopa fyysisesti reagoimaan. Tiedostamattoman kurttu aktivoituu, kun mieli kohtaa jotain mikä riittävästi muistuttaa lapsuuden kokemusta. Se nousee kuin röyhtäisy ja pahimmillaan mieli lukkiuttaa myös keholliset toiminnot. Aikuisiässä ulkoinen signaali laukaisee vaikkapa esiintymispelkona lapsuuden tunteen, joka liittyy alkuperäisen kurtun syntyyn. Kurttujen siliäminen edellyttää tajuiseksi tulemista siitä, mistä alitajunnan solmu juontuu. Rentoutus, taiteet ja "alakerran kuulostelu" ylimalkaan auttavat kurttujen oikomista ja niiden nousua tajuntaan. Joskus täytyy turvautua asiantuntija-apuun.

Analyytikon selkeä tehtävä on oikoa kurttu. Se ei käy hetkessä. Kurttu pitää kyetä houkuttelemaan tietoiseen ennekuin sen voi silittää. Mielen kerrosten välissä ovat kuitenkin kiusalliset läpät, jotka vaivattomasti aukeavat vain alaspäin. Liikennettä ylöspäin ei voi tahdonvaraisesti säädellä. Taiteellinen elämys ja vapaa assosiointi edistävät mielen liikennettä, mutta kurtut ovat sikäli hankalia, että niihin liittyy kova pyrkimys olla nousematta muuta kuin pakosta. Mielellä on halu ne piilottaa. Psykiatrin sohvalla voi kulua pitkäkin aika ennen kuin mielessä alkaa pulppuilla niin, että tohtorikin voi herätä horroksestaan. Kolme vuotta on tavallinen keskisuuren kurtun oikomishoidon kesto.

Pöntön kurttuliikkeitä säätelevät lapsuuden kokemukset eli kasvatus. Kasvatuksesta tarttuu tunneminään monia miinusmerkkejä, jotka kaivertavat itsetuntoamme. Kun tunneminän miinukset ja toiveminän plussat yhdistetään syntyy minäkuva, joka avaa tai kahlitsee tai sekä että.

Omia miinuksia ja plussia projisoimme toisiin ihmisiin muodostaessamme sinäkuvia. Muihin ihmisiin kohdistuvat tuntemuksemme ovat siis pohjimmiltaan heijastuksia omasta itsestämme. Kovin toistensa kaltaiset isä ja poika tulevat toisinaan huonosti toimeen keskenään. Analyytikko selittää sen projisoinnilla.

Koulu on melkoinen kurttutehdas kuten Kasvatuksen hybris -esseessä kuvailtiin. Frustraatiokokemuksiin ja jopa neurooseihin liittyy niihinkin se parempi puoli. Kun ne järkyttävät mielen tasapainoa, ne samalla tulevat tyrkänneeksi dynaamisia kehitysprosesseja liikkeelle. Selvitetään ongelmaksi koettu "oikealla tai väärällä"9 tavalla, se tuo mukanaan jotain uutta. Poikkeus on psykoosi eikä senkään tarvitse olla poikkeus. Riippuu siitä miten itsensä ja mielensä asemoi.

Metafora houkuttelee tarkastelemaan esimodernin, modernin ja postmodernin kehityskaarta pönttö -näkökulmasta. Esimodernina aikana vallitsi tyhjän pöntön oletus. Ihmiset syntyivät tyhjinä ja kulloisenkin vallan pitäjän tehtävä oli täyttää se oikealla tavaralla. Jos vääriä pönttöjä siitä huolimatta esiintyi, poistettiin se kehon osa, jossa arveltiin pöntön sijaitsevan. Mielen pönttö auttaa myös näkemään modernin projektin. Ihmisen tehtävä on laajentaa mielen tietoinen kerros ainakin kollektiiviseen alitajuntaan asti. Postmodernistit hylkäävät koko pöntön. Asiat tapahtuvatkin pönttöjen välillä, ei niiden sisällä.

Lue lisää

tiedämme kumpi sinun tapauksessasi irtaantui toisesta.

mies. kirjoitti:

tiedämme kumpi sinun tapauksessasi irtaantui toisesta.

Kiitos sinulle meis...sinä se jaksat piristää kommenteillasi tätä tylsää elämääni..

Toisen kerran nauroin jo tänä vuonna!!!

engl. ectoplasm). Ektoplasman väitetään olevan henkimaailmasta peräisin olevaa ainetta, jota ilmaantui spiritualististisissa istunnoissa. Joskus pimeässä hohtava ektoplasma muotoutui käden tai naaman muotoon, mutta sitä oli vaarallista koskettaa, koska tällöin jotain pahaa voisi tapahtua meediolle (tai hänen maineelleen). Jotkut uhkarohkeat ovat kuitenkin ottaneet riskin ja ektoplasma onkin paljastunut esimerkiksi jonkinlaiseksi paperi- tai kananmunamössöksi. Lähimmäksi henkimaailmaa ektoplasma on päässyt, kun sen valmistukseen on käytetty kuolleiden eläinten keuhkoja. Ektoplasman tuottaminen ei liity meedioinnin nykyaikaiseen muotoon, kanavointiin, vaikkakin muunlaisia ”materialisointeja” voi esiintyä.
SIIS.MITÄ TÄÄ ON...MENEE PIKKASEN YLI..(ELÄINTEN KEUHKOJA)..NO HU HU..

Meedio kirjoitti:

Tässä sinulle, mielen pönttö,


Jungilainen pönttö


Siinä on klassisen opin mukaisesti tietoinen, esitietoinen ja tiedostamaton vyöhyke, jota usein myös alitajunnaksi nimitetään. Sigmund Freudin alkuperäiset termit olivat superego, ego ja id. Niillä hän tarkoitti sosiaalistunutta kontrolloivaa minää (superego), kahden tulen välissä sinnittelevää habitusminää (ego) ja
viettistä ja energistä tuntematonta


Jung jaotteli tiedostamattoman vielä kolmeen alasektoriin: persoonalliseen, kollektiiviseen ja pohjavirtoihin. Persoonallinen alitajunta on yksilön omaisuutta kaikkine myllerryksineen. Kollektiivinen on lajille eli kaikille ihmisille yhteistä tuntematonta ja pohjavirrat esiintyvät kaikilla elollisilla. Yleisesti ajatellaan että aivojen evoluutio on rinnakkainen mielen kerrosten kehitykselle. Pohjavirrat tyrskivät yksinkertaisimmassakin hermokeskittymässä, kun kollektiiviseen "tajuamattomuuteen" tarvitaan ehdottomasti poimuttunut aivokuori.

Persoonallinen "alitajunta" muodostuu lähinnä torjutuista ja unohdetuista tajunnan sisällöistä. Kollektiivisen kerroksen lajityypillisiä piirteitä Jung nimitti arkkityypeiksi. Myytit, uskomukset, rituaalit, näyt ja taiteen muodot kiinnittyvät näihin pohjapyörteisiin. Arkkityyppinen kokemus - joka tulee tavallisimmin esiin unissa - on aidointa ja syvintä inhimillistä tajunnallisuutta.




Mielen pönttö

Lapsi elää elämänsä alkuvaiheet täydellisessä riippuvuudessa vanhempiin. Kokemukset otetaan vastaan, omien tarpeiden tyydyttämiseen ei ole juuri muita keinoja kuin itku. On selvää myös että pienen lapsen mielen pönttö on vielä keskentekoinen. Sen tietoinen kerros on äärimmäisen ohut, alussa kutakuinkin olematon. Kun pönttö kohtaa voimakkaita kokemuksia tai tuntemuksia - vaikkapa tyydyttämättömiä tarpeita8 - se ei kykene niitä käsittelemään, vaan ne putoavat kuin kivi suoraan persoonalliseen tiedostamattomaan. Sinne se sitten arpeutuu vähitellen eräänlaiseksi kurtuksi. Tiesitkö muuten, ettei pieni lapsi voi antaa anteeksi. Anteeksiantamisen kyky kehittyy vasta riittävän tyydyttävän varhaislapsuuden jälkeen.

Aikanaan aikuinen kohtaa jotain, joka saa hänet hallitsemattomasti ja jopa fyysisesti reagoimaan. Tiedostamattoman kurttu aktivoituu, kun mieli kohtaa jotain mikä riittävästi muistuttaa lapsuuden kokemusta. Se nousee kuin röyhtäisy ja pahimmillaan mieli lukkiuttaa myös keholliset toiminnot. Aikuisiässä ulkoinen signaali laukaisee vaikkapa esiintymispelkona lapsuuden tunteen, joka liittyy alkuperäisen kurtun syntyyn. Kurttujen siliäminen edellyttää tajuiseksi tulemista siitä, mistä alitajunnan solmu juontuu. Rentoutus, taiteet ja "alakerran kuulostelu" ylimalkaan auttavat kurttujen oikomista ja niiden nousua tajuntaan. Joskus täytyy turvautua asiantuntija-apuun.

Analyytikon selkeä tehtävä on oikoa kurttu. Se ei käy hetkessä. Kurttu pitää kyetä houkuttelemaan tietoiseen ennekuin sen voi silittää. Mielen kerrosten välissä ovat kuitenkin kiusalliset läpät, jotka vaivattomasti aukeavat vain alaspäin. Liikennettä ylöspäin ei voi tahdonvaraisesti säädellä. Taiteellinen elämys ja vapaa assosiointi edistävät mielen liikennettä, mutta kurtut ovat sikäli hankalia, että niihin liittyy kova pyrkimys olla nousematta muuta kuin pakosta. Mielellä on halu ne piilottaa. Psykiatrin sohvalla voi kulua pitkäkin aika ennen kuin mielessä alkaa pulppuilla niin, että tohtorikin voi herätä horroksestaan. Kolme vuotta on tavallinen keskisuuren kurtun oikomishoidon kesto.

Pöntön kurttuliikkeitä säätelevät lapsuuden kokemukset eli kasvatus. Kasvatuksesta tarttuu tunneminään monia miinusmerkkejä, jotka kaivertavat itsetuntoamme. Kun tunneminän miinukset ja toiveminän plussat yhdistetään syntyy minäkuva, joka avaa tai kahlitsee tai sekä että.

Omia miinuksia ja plussia projisoimme toisiin ihmisiin muodostaessamme sinäkuvia. Muihin ihmisiin kohdistuvat tuntemuksemme ovat siis pohjimmiltaan heijastuksia omasta itsestämme. Kovin toistensa kaltaiset isä ja poika tulevat toisinaan huonosti toimeen keskenään. Analyytikko selittää sen projisoinnilla.

Koulu on melkoinen kurttutehdas kuten Kasvatuksen hybris -esseessä kuvailtiin. Frustraatiokokemuksiin ja jopa neurooseihin liittyy niihinkin se parempi puoli. Kun ne järkyttävät mielen tasapainoa, ne samalla tulevat tyrkänneeksi dynaamisia kehitysprosesseja liikkeelle. Selvitetään ongelmaksi koettu "oikealla tai väärällä"9 tavalla, se tuo mukanaan jotain uutta. Poikkeus on psykoosi eikä senkään tarvitse olla poikkeus. Riippuu siitä miten itsensä ja mielensä asemoi.

Metafora houkuttelee tarkastelemaan esimodernin, modernin ja postmodernin kehityskaarta pönttö -näkökulmasta. Esimodernina aikana vallitsi tyhjän pöntön oletus. Ihmiset syntyivät tyhjinä ja kulloisenkin vallan pitäjän tehtävä oli täyttää se oikealla tavaralla. Jos vääriä pönttöjä siitä huolimatta esiintyi, poistettiin se kehon osa, jossa arveltiin pöntön sijaitsevan. Mielen pönttö auttaa myös näkemään modernin projektin. Ihmisen tehtävä on laajentaa mielen tietoinen kerros ainakin kollektiiviseen alitajuntaan asti. Postmodernistit hylkäävät koko pöntön. Asiat tapahtuvatkin pönttöjen välillä, ei niiden sisällä.

Lue lisää

Jungin ja Freundin opit on ammuttu alas jo ajat sitten... turha paatoksella selittää vanhaa hapatusta.

milla kirjoitti:

Jungin ja Freundin opit on ammuttu alas jo ajat sitten... turha paatoksella selittää vanhaa hapatusta.

Sinähän ositut tödella pässiksi..Sorry vaan mut en siedä kirjotuksiasi..Huuhaata kaikki tyyni!!!!