Mä lopetin 1,5 vuotta kestäneen suhteeni muutama päivä sitten. Nyt sitten on tosi ankea olo..äsken itkin kun löysin siivotessani exäni lähettämän kirjeen, itken kun katson valokuvia jne. Oon tosi yksinäinen täällä mun asunnossa, kun toista ei enää ole. Pakko keksiä tekemistä ja menoa koko ajan..mietin myös että mitähän ex tekee juuri nyt, onko sillä ikävä, ajatteleeko mua..Toisaalta olis niin helppo mennä halaamaan ja sanoa, että ollaanko taas yhdessä. Kuitenkin mä tiedän, että mä en tulis pitkällä tähtäimellä olemaan tän ihmisen kanssa onnellinen. Meidän suhteessa oli ihan liian suuria ristiriitoja eikä niitä osattu käsitellä. Onko kohtalotovereita? Kadutteko eroa vai ootteko mielestänne tehneet oikean ratkaisun? Mä tavallaan olen sitä mieltä, että päätökseni oli oikea, mutta silti tuntuu niin pahalle...
jättäjän tuska
yksin ja onneton
112388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ero ei koskaan ole helppo..ájan kannssa helpottaa..ja kun tapaat sen joka saa sukat jalassa pyörimään unohtuu tämä nykyinen murheesi..ainakin helpottuu kun löydät sielunystävän jonka kanssa jutella kaikesta. katso tarkkaan että et tee samoja virheitä..älä siis ota ensimmäistä tarjokasta paremmin tutustumatta.
mutta silti kuva huomata, etten ole ainut tollo....
Kirjoitat tämänpäivän aiheesta.Miten monilla se on ajankohtaista. Ajatus tuntuu nytkin vain pysähtyneeltä. Oltu yhdessä toistakymmentä vuotta, tullut asioita eteen,joista toinen sanoo,ettei ole ymmärtänyt että on tehnyt niin toljosti. Mitäpä näistä valitteleekaan. Jokaisen on käytävä se oma tiensä,vaihtelevalla menestyksellä.Joku lähtee suhteesta just kun ei löydy sitä säveltä, joku viipyilee pidempään, sanoisin, pitäisi lähteä kun itse tuntee ja huomaa toisesta et ei mee nyt pidemmälläkään aikavälillä ihan oikeen. Ja mikä se oikeen on, siinä hyvä kysymys. Se on jokaisen puntaroitava tahollansa.
Muutan ensi kuun alusta pois mieheni luota, vaikka ulkopuolisin silmin kaikki on hyvin. Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia, emme juurikaan puhu keskenämme, seksiä ka hellyyttä ylensäkään harvoin.
Tiedän, että tulee katumuksen hetkiä ja itken aluksi suruuni paljonkin, mutta tämä on nyt vaan tehtävä. Yhtä elämää tässä vaan eletään.
Kiitos tosiaan kannustuksesta. Pitää nyt vain uskoa siihen, että ratkaisuni on ollut oikea ja alkaa tuntua hyvältä ajan kanssa. Ja tosiaan, jossain varmasti odottaa mies, jonka kanssa asiat on paremmin. Viimeisimmälle vastaajalle erityinen tsemppihali, tiedän, miten vaikeaa se on ja välillä tosiaan kaduttaa. Mutta uskotaan siihen, että se sielunkumppani on vielä löytymättä!
jätin...kaduin, mutta päätin että nyt se on todellakin loppu....nyt hän onkin valmis muuttamaan yhteen. mitä aikaisemmin ei ollut. tämä asia ei kylläkään ollut jättämisen syy.....ihan mieletöntä.......
Lopetin 3 vuotta kestäneen suhteen ilman sen dramaattisempaaa syytä kuin se että tunteeni miestä kohtaan laimenivat niin paljon että en nähnyt enää järkeä jatkamisessa..eivät ne tunteet kuitenkaan kuolleet ole. Päätös oli äärettömän raskas ja vaikea, varsinkin kun tämän toisen osapuolen tunteet olivat ja ovat varsin vahvat. Nyt eropäätöksestäni on puoli vuotta ja yhä murehdin, että miten exälläni menee ja toivottavasti hän ei ole surullinen. Syyllisyys painaa kun murensin toisen tulevaisuuden kuvan. Hänen tulevaisuuden haaveensa oli hän,minä,talo ja lapsia.. :( Ei ole jättäjänkään rooli helppo kun pitää toisen sydän särkeä. Mutta ei säälistäkään voi jatkaa. Mutta positiivinen asia tässä on se, että löysin kuin löysinkin uuden miehen jota kohtaan tunteeni ovat vahvemmat kuin ketään kohtaan koskaan ja voin helposti kuvitella hänet tulevaksi aviomiehekseni. Tunne on aivan erilainen kuin exäni kanssa koskaan vaikka häntäkin rakastin omalla tavallani. Kaikkea hyvää hänelle, toivottavasti hänkin löytää naisen joka rakastaa häntä koko sydämestään. Exässäni ku ei mitään vikaa ole, mitä ihanin ihminen,muttei vain minua varten. Älkää jatkako suhdetta jos se ei tunnu täysin oikealta.
Totahan mäkin toivon, että löytäisin myös miehen, jonka kanssa heti tuntuisi erilaiselle kuin exän kanssa koskaan! Kaikki vain tuntuisi oikealta. No, nyt se on ainakin mahdollista, kun eropäätös on tehty. Mullakin myös ikävä olo exäni takia, mutta toki suren itsekin häntä, ero on vielä niin tuore. Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville!! Päätöksen tekeminen on kuitenkin varmasti se raskain vaihe, sen jälkeen sit helpottaa, hitaasti mutta varmasti..
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilut 6 vuotta ja minä haluaisin lähteä liitostamme. Lasten takia olen vielä yrittänyt n. vuoden verran, mutta ei tästä mitään tule.
Minusta tuntuu niin pahalle katsoa vierestä mieheni pahaa oloa. Tunnen hirveä syyllisyyttä, koska minä olen tämän tilanteen aiheuttanut.
Meilläkään tähän ei liity mitään dramatiikkaa, minä en vain yksinkertaisesti enää rakasta miestäni.
....on lopettaa.Liian helposti annetaan periksi...mikä olikaan se juju suhteessa?Pitkämielisyys ja toinen toisensa tukeminen.keskustelutaito ja ymmärrys.Täällä sitä ruikutetaan kun ei tunnu hyvältä.Luuletteko todella että se uusi paremmalta tuntuva kestää ikuisesti??Toi sama kierre jatkuu....ja jatkuu....
Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat.