jättäjän tuska

ero ei koskaan ole helppo..ájan kannssa helpottaa..ja kun tapaat sen joka saa sukat jalassa pyörimään unohtuu tämä nykyinen murheesi..ainakin helpottuu kun löydät sielunystävän jonka kanssa jutella kaikesta. katso tarkkaan että et tee samoja virheitä..älä siis ota ensimmäistä tarjokasta paremmin tutustumatta.

mutta silti kuva huomata, etten ole ainut tollo....

Kirjoitat tämänpäivän aiheesta.Miten monilla se on ajankohtaista. Ajatus tuntuu nytkin vain pysähtyneeltä. Oltu yhdessä toistakymmentä vuotta, tullut asioita eteen,joista toinen sanoo,ettei ole ymmärtänyt että on tehnyt niin toljosti. Mitäpä näistä valitteleekaan. Jokaisen on käytävä se oma tiensä,vaihtelevalla menestyksellä.Joku lähtee suhteesta just kun ei löydy sitä säveltä, joku viipyilee pidempään, sanoisin, pitäisi lähteä kun itse tuntee ja huomaa toisesta et ei mee nyt pidemmälläkään aikavälillä ihan oikeen. Ja mikä se oikeen on, siinä hyvä kysymys. Se on jokaisen puntaroitava tahollansa.

Muutan ensi kuun alusta pois mieheni luota, vaikka ulkopuolisin silmin kaikki on hyvin. Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia, emme juurikaan puhu keskenämme, seksiä ka hellyyttä ylensäkään harvoin.

Tiedän, että tulee katumuksen hetkiä ja itken aluksi suruuni paljonkin, mutta tämä on nyt vaan tehtävä. Yhtä elämää tässä vaan eletään.

jätin...kaduin, mutta päätin että nyt se on todellakin loppu....nyt hän onkin valmis muuttamaan yhteen. mitä aikaisemmin ei ollut. tämä asia ei kylläkään ollut jättämisen syy.....ihan mieletöntä.......

Lopetin 3 vuotta kestäneen suhteen ilman sen dramaattisempaaa syytä kuin se että tunteeni miestä kohtaan laimenivat niin paljon että en nähnyt enää järkeä jatkamisessa..eivät ne tunteet kuitenkaan kuolleet ole. Päätös oli äärettömän raskas ja vaikea, varsinkin kun tämän toisen osapuolen tunteet olivat ja ovat varsin vahvat. Nyt eropäätöksestäni on puoli vuotta ja yhä murehdin, että miten exälläni menee ja toivottavasti hän ei ole surullinen. Syyllisyys painaa kun murensin toisen tulevaisuuden kuvan. Hänen tulevaisuuden haaveensa oli hän,minä,talo ja lapsia.. :( Ei ole jättäjänkään rooli helppo kun pitää toisen sydän särkeä. Mutta ei säälistäkään voi jatkaa. Mutta positiivinen asia tässä on se, että löysin kuin löysinkin uuden miehen jota kohtaan tunteeni ovat vahvemmat kuin ketään kohtaan koskaan ja voin helposti kuvitella hänet tulevaksi aviomiehekseni. Tunne on aivan erilainen kuin exäni kanssa koskaan vaikka häntäkin rakastin omalla tavallani. Kaikkea hyvää hänelle, toivottavasti hänkin löytää naisen joka rakastaa häntä koko sydämestään. Exässäni ku ei mitään vikaa ole, mitä ihanin ihminen,muttei vain minua varten. Älkää jatkako suhdetta jos se ei tunnu täysin oikealta.

....on lopettaa.Liian helposti annetaan periksi...mikä olikaan se juju suhteessa?Pitkämielisyys ja toinen toisensa tukeminen.keskustelutaito ja ymmärrys.Täällä sitä ruikutetaan kun ei tunnu hyvältä.Luuletteko todella että se uusi paremmalta tuntuva kestää ikuisesti??Toi sama kierre jatkuu....ja jatkuu....