Ikäkriisit

Ei ole entisten sukupolvien vika, jos et ole omasi näkyvin yksilö.Joka vuosikerrassa on tietty kiintiömäärä tietyntasoisia, ulkoisesti ja muuten.Epävarmemmat jää lohduttautumaan kuvitelmilla, että ainakaan eivät ole vanhoja.Vielä.

Saanko kysyä sulta jotain?

35 kohta 36 kirjoitti:

Saanko kysyä sulta jotain?

Kysy vaan. En kuitenkaan lupaa, että vastaan. Mutta kokeile!

Kolli Kellinen kirjoitti:

Kysy vaan. En kuitenkaan lupaa, että vastaan. Mutta kokeile!

Lueskelin tuossa noita vastauksia ja eipä mulla nyt sitte enää oikeestaan olekkaan kysyttävää (ainakaan mitään aiheeseen liityvää).
Kiitos kumminkin.
Hyvää kevän jatkoa sulle!

Ikäkriisi on kyllä ihan todellinen ilmiö. Ihminen kasvaa ja kypsyy koko ajan ja nuorena tehdyt kauaskantoiset valinnat kuten ammatti tai avioliitto eivät ehkä enää kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua tunnu järkivalinnoilta, koska ne eivät tue kokonaispersoonallisuuden kehittymistä. Mielestäni olisi melko älytöntä jäädä ikiajoiksi jumiin johonkin sellaiseen, joka ei enää palvele mitään tarvetta ja joka vain estää inhimillistä kasvua.

Kolli Kellinen kirjoitti:

Ikäkriisi on kyllä ihan todellinen ilmiö. Ihminen kasvaa ja kypsyy koko ajan ja nuorena tehdyt kauaskantoiset valinnat kuten ammatti tai avioliitto eivät ehkä enää kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua tunnu järkivalinnoilta, koska ne eivät tue kokonaispersoonallisuuden kehittymistä. Mielestäni olisi melko älytöntä jäädä ikiajoiksi jumiin johonkin sellaiseen, joka ei enää palvele mitään tarvetta ja joka vain estää inhimillistä kasvua.

Lue lisää

niin just,että kun täytän 30vuotta ni kyllästyn ammattiini,kun täytän 40vuotta niin kyllästyn eukkoon ja blaa blaa

pahkura kirjoitti:

niin just,että kun täytän 30vuotta ni kyllästyn ammattiini,kun täytän 40vuotta niin kyllästyn eukkoon ja blaa blaa

Ei se ihan noin mustavalkoista ole. 40 ikävuoden korvilla rupeaa ajattelemaan kaikenlaisia elämän valintoja. Ei se tarkoita sitä, että olisi välttämättä johonkin kyllästynyt. Sitä vain miettii, että olisiko pitänyt valita toinen ura, onko unelmat toteutuneet yms. Kun sitten huomaa, että asiat ei oikeastaan ole lainkaan sillälailla, kun 25-vuotiaana ajatteli, niin tulee iso tai pieni ikäkriisi. Miksi näin? No tietysti siksi, että vielä on viimeinen mahdollisuus muuttaa elämässään jotain radikaalisti; vaikka uusi ura tai uusi perhe, (tai siis näin 40:n luulee). Myös nelikymppisenä useilla ihmisillä on ensimmäistä kertaa elämässään tilanne, missä varallisuuskin antaa mahdollisuuden kaikenlaisten uusien asioiden kokemiseen. Kaikki nämä asiat yhdessä sitten aiheuttavat ankaraa pohdiskelua siitä, miten tulisi toimia. Pohdintaa ei yhtään helpota se, että sinun mahdolliset päätökset tulevat myös vaikuttamaan vaimoosi ja lapsiisi. Ei siis mikään ihme, että keski-ikäinen mies yleensä aina kokee jonkinlaisen kriisin jota ikäkriisiksi on tapana kutsua. Itsekin tajusin juuri, että en ihan oikeasti ole enää 25-vuotias, vaikka sellaisena luuliin arkkuun asti pysyväni.

Siis ikäkriisihän nimenomaan tarkoittaa sitä, että ihminen tunnustaa tehneensä nuorempana virheitä ja huonoja valintoja ja yrittää nyt oppia niistä ja hakea sitä kautta muutosta elämäänsä. Jos virheitä ei huomaisi eikä niistä yrittäisi oppia, mitään kriisiä ei syntyisikään, vaan ihminen vain jatkaisi hapuilemista eteenpäin sokeana omille tarpeilleen.

Kolli Kellinen kirjoitti:

Siis ikäkriisihän nimenomaan tarkoittaa sitä, että ihminen tunnustaa tehneensä nuorempana virheitä ja huonoja valintoja ja yrittää nyt oppia niistä ja hakea sitä kautta muutosta elämäänsä. Jos virheitä ei huomaisi eikä niistä yrittäisi oppia, mitään kriisiä ei syntyisikään, vaan ihminen vain jatkaisi hapuilemista eteenpäin sokeana omille tarpeilleen.

Lue lisää

ei mee perille,onkos sulla joku pätemisen tarve vai miks ihmeessä tarvii yrittää muuttaa mielipiteitä.kyllä mä tiiän että olet ihan fiksun oloinen mutta pitääkö sitä toitottaa joka paikassa???

juuh,joka kymmenesvuosi kriisi päällensä,muuten ei opi...sä voit kyllä pitää sen ikäkriisis,mä en sitä huoli.

se on yks perkl nimike minkä varjolla sekoilijat kuittaa sekoilunsa,varsinnii vanhat pierut jotka jättää nelilapsisen perheensä ja lähtee nuorempien perään ja pysyy siellä niin kauan kun rahaa riittää...sen jälkeen takaisin kotiinsa..en mä tarkoittanut..kriisiä oli vaan..

siis otetaas kerran vielä...minä tiedän tunteen,kun kaikki laitetaan uusiksi ja oon ottanut uutta suuntaa useamminkin,olen tehnyt virheitä ja valintoja kuin myös joutunut kärsimään toisten virheistä ja valinnoista...pahkuran sanakirjassa sitä kutsutaan elämiseksi,ei ikäkriisiksi.

Olen kanssasi käytännössä samaa mieltä, mutta en teoriassa. Ikäkriisit ovat ihan todellisia, tutkittuja juttuja siis noin teoriassa, ne eivät siis ole mielipideasioita. Käytännössä taas olen ihan samaa mieltä kanssasi, että ihmisen persoonasta ja kypsyydestä on kiinni, takertuuko hän tällaisessa tilanteessa ajatukseen vuosikymmenkriisistä vai ajatukseen siitä osana normaalia elämää, kehitystä.

Liian monet antavat itselleen luvan panna omien virheellisten valintojensa korjaamiseksi kolmi- ja nelikymppisenä kokonaisten perheiden ja täysin syyttömien lasten elämän palasiksi. Ei kriisi tarkoita sitä, edes tieteellisessäkään mielessä, että sen tuloksena on korjattava tehtyjä valintoja vaan se voi myös tarkoittaa sitä, että hyväksyy elämänsä, valintansa ja kantaa niistä vastuun kuolemaansa saakka.

Kriisi tarkoittaa elämässä tiettyä kehitysvaihetta (sitä se muuten ihan oikeasti tieteellisestikin määriteltynä tarkoittaa),ihminen kelaa elämäänsä, ja joko hyväksyy elämänsä ja kantaa vastuunsa valinnoistaan kuten aikuinen tai repii kaiken rikki ja itsekkäästi tuhoaa niiden ihmisten elämän, joiden alkuunpanemisesta oli aikoinaan päättämässä.

Nykyään tunnutaan haluavan "lupa" kaikelle, vaimon raskaus -lupa uskottomuudelle, neljänkympinkriisi -lupa repiä itsensä irti kaikesta, minäitse -lupa olla itsekäs ja satuttaa kaikkia muita.

pahkuraiseni kirjoitti:

Olen kanssasi käytännössä samaa mieltä, mutta en teoriassa. Ikäkriisit ovat ihan todellisia, tutkittuja juttuja siis noin teoriassa, ne eivät siis ole mielipideasioita. Käytännössä taas olen ihan samaa mieltä kanssasi, että ihmisen persoonasta ja kypsyydestä on kiinni, takertuuko hän tällaisessa tilanteessa ajatukseen vuosikymmenkriisistä vai ajatukseen siitä osana normaalia elämää, kehitystä.

Liian monet antavat itselleen luvan panna omien virheellisten valintojensa korjaamiseksi kolmi- ja nelikymppisenä kokonaisten perheiden ja täysin syyttömien lasten elämän palasiksi. Ei kriisi tarkoita sitä, edes tieteellisessäkään mielessä, että sen tuloksena on korjattava tehtyjä valintoja vaan se voi myös tarkoittaa sitä, että hyväksyy elämänsä, valintansa ja kantaa niistä vastuun kuolemaansa saakka.

Kriisi tarkoittaa elämässä tiettyä kehitysvaihetta (sitä se muuten ihan oikeasti tieteellisestikin määriteltynä tarkoittaa),ihminen kelaa elämäänsä, ja joko hyväksyy elämänsä ja kantaa vastuunsa valinnoistaan kuten aikuinen tai repii kaiken rikki ja itsekkäästi tuhoaa niiden ihmisten elämän, joiden alkuunpanemisesta oli aikoinaan päättämässä.

Nykyään tunnutaan haluavan "lupa" kaikelle, vaimon raskaus -lupa uskottomuudelle, neljänkympinkriisi -lupa repiä itsensä irti kaikesta, minäitse -lupa olla itsekäs ja satuttaa kaikkia muita.

Lue lisää

ulosanti ei todellakaan oo mun parhaita puolia...

juuh,eihän mun resurssit riitä teorian kumoamiseen,ne on viisaampien heiniä..jos niittenkään.

mutta just,sehän siinä risookin,se "lupa"
..jos laiskottaa,mennään lääkäriin valittamaan selkää tai masennusta,koska lääkäri ei voi sanoo etteikö olis selkä kipee tai masentunut.
Siten voidaan ylpeenä laiskotella ja ne jotkut muut tekee työt puolestas.

Jos uutuudenviehätyksessä laitetaan koko elämä uusiks ja huomataan ettei se ollutkaan järkevää,ni pannaan se vaiks ikäriisin piikkiin,ettei tuntuis niin pahalta.

Vaikka todellisuudessa,ne joilla se kriisi oikeesti iskee,ni miettii hyvinkin tarkkaan mitä tulevaisuudelta haluaa ja on siten tyytyväistä porukkaa...ainakin minä..paitti jos oon kipee:)
no enkä oo ihan kaikkee saanut,mitä halusin mutta kuiteskin...

mutta juuh,tekosyynä sitä useimmiten tarjotaan,joten sellaisena se on helppo mieltää.

jooh...kriiseillään..