Hei! Miten pitäisi suhtautua, miten pitäisi ajatella kun mua on petetty puolitoista vuotta.Poikaystäväni jäi kiinni, kun tyttö jonka kanssa petti mua, lähetti kirjeen meille kotiin; mulle. Voinko enää koskaan luottaa?Onko ketään muuta petetty? Kuinka selvisitte?Poikaystäväni lupaa muuttaa tapansa, mutta en jaksa uskoa... Se lupaa mitä vaan jos haluan vielä jatkaa... Onko rakkaus minkään arvoinen ilman luottamusta ja rehellisyytta? Mitä on seurustelu tämän jälkeen?Onko kellään samanlaisia kokemukseia?
Petetty
Petetty
101555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Et sitten pettyisi niin. En tiedä, mutta luulen, ettei täysin luotettavaa ihmistä ole olemassakaan.
Ihminen itse päättäköön, onko täysin luotettava vai ei. Täysin luotettavia ihmisiä ON olemassa.
Viesti ketjunaloittajalle: Älä välitä. Tuollainen paskamainen pettäjä ei todellakaan ansaitse sinua! Usko se hyvän sään aikana. Päästä irti hänestä. Se on sinulle nyt paljon helpompaa kuin myöhemmin. Jaksamisia ja kaikkea hyvää =)
miehen kun ei siihen voi luottaa. Vaikka kovasti rakastan, mutta luottamus on pohja suhteelle.
Vaikka se sattuu, sä ajan myötä satutas siinä ihmisessä vielä enemmän itseesi. Epäilen kovasti. Jos olet vielä nuori nainen niin antaisit mennä vaan...
Kuinka vanha sinä olet?Kuinka vanha on nuori nainen? Asuitteko yhdessä? Mitä miehesi vastasi?
MOI.En tiedä miten siihen voi suhtautua,jos joutuu petetyksi, mä seurustelin n.9 vuotta ja näin likka kaverista yhtä sun toista. Tällä hetkellä olen sitä mieltä ettei kannata antaa anteeksi, kyllä siitä ajallaan selvii,kannattaa viettää aikaa ystävien kanssa jotka saavat sinun ajatukset muualle ja parempaan.rakkaus ja luottamus on sellainen asia ettei niitä kannata menettää,ja on tyhmää alkaa pettään toista ihmistä. Kannattaa sanoa toiselle jos haluu mennä,ettei halua loukata toisen tunteita,ja pyytää häneltä myös samaa... tiedän se satuttaa kun toinen sanoo et hän haluu mennä,mut se on ehkä vaan hyväksyttävä. toista ei voi vangita suhteeseen, ja itse jouduin kokemaan samaa,en päässyt pois vaikka halusin. aina töissä ollessa likkakaveri piti hauskaa ja kaikkien niiden vuosien jälkeen kaverini sanoi et se on pettäny kaikki ne vuodet pahimmalla mahdollisella tavalla.. -no annoin ne anteeksi..ja taas petyin.. menin hänen luo ja tämä oli naimassa jälleen toisen kans. mitä tästä opin oli se ettei ole luottamusta jos sen kerran menettää. annan neuvon: jätä sellainen,ansaitset parempaa ja jossain vaiheessa elämää ne asiat palautuu mieleen,mitä toinen on tehny,ja aina on pelko milloin se tapahtuu uudestaan. mä en ole koskaan pettäny toista,mut mua on petetty ja pahasti,lopulta hän tuhos melkein koko elämäni. enää en anna anteeksi kertaakaan kenellekkään...Löydät viel ihmisen joka rakastaa sua oikeasti eikä petä. ihmisen pitää tehdä niin miten sydän sanoo, mutta silti ne päätökset on vaikeita,ja jokainen tekee kuten haluaa. Toivottavasti löydät oikean ihmisen jota voit rakastaa täysillä ilman pelkoa et hän pettäis. toivon sulle hyvää jatkoa ja onnea elämääsi. Ps. itse en ole voinut vielä alkaa seurusteleen, pelkään liikaa.
Olen saanut tietää 2viikkoa sitten mieheltäni, että hän on minua loukannut pahimmalla mahdollisella tavalla eli pettämällä. Hänellä on ollut suhde työkaveriinsa jo yli kaksi vuotta. Aivan käsittämätöntä, kun hän on kotona ollut kuin ennenkin eikä pitkiä aikoja pois. Miten mies voi rakastella vaimonsa kanssa ja toisaalla suhteensa kanssa. On hirveä tuska, aivan kuin kallio puristaisi rintaani. Ikinä en kuvitellut joutuvani ero asian eteen. Sillä minä en ehdottomasti nytkään halua erota. Hän haluaa. Miksi minulta ei ole kysytty aiemmin. Minua on aina ahdistanut suhteessamme ollut vaikeiden asioiden puhumattomuus. En minäkään uskaltanut aloitetta tehdä, kuten ei miehenikään. Olemme niin samanlaisia. Meillä on ollut enenevässä määrin hyvä ja antoisa avioliitto. En sitä haluaisi menettää. Tämä on myös kova paikka lapsillemme vaikka he ovat jo aikuisia. Mieheni naisystävän mies on kuulemma juuri muuttopuuhissa heidän yhteisestä kodista. Sielä vielä pieniä lapsia, miksi heille tuskaa aiheuttaa. Minä en ole vielä uskaltanut kenellekään ysävälleni kertoa, kun se todentaa asian liiaksi ja tunteet ovat niin pinnassa. Töissäkin on raskas olla. Ajatukset eivät pysy kasassa ja itkettää kaiken aikaa. Meidän avioliitto on kestänyt 25 vuotta ja nyt mieheni haluaa sen tuhota. Olisin halunut hänen kanssaan vanheta yhdessä. Enemmän minulle tuottaa tuskaa menettäminen kuin se pettäminen.
No luottamushan teillä on mennyt, että vaikka miehesi lupaisi parantaa tapansa ja voi hyvinkin siinä onnistua, niin luulen, että suhdettanne on vaikea jatkaa...? En itse ainakaan pystynyt jatkamaan pettämisen jälkeen. Kun luottamus on mennyt, niin menee todella kauan aikaa, ennen kuin saa luottamusta takaisin ja kuka sitä jaksaa? Ainaista epäilyä ja ainaisia kyselyjä siitä jos olet ollut jossain, että missä olet ollut jne. ja sitä, että petitkö minua taas?
Onnea kuitenkin teille molemmille eteenpäin jatkamiseen, mutta sen verran haluan neuvoa, että minkä ratkaisun ikinä teetkin, niin ole sen verran itsekäs, että ajattelet itseäsi ja sitä, mitä toinen on myös tehnyt! Maailmassa on kuitenkin muitakin ihmisiä paljon, ja osa heistä ei ole ole luotettavia, mutta suurin osa (ainakin minun tuntemista ihmisistä on) luotettavia.
Miksi enää roikut sen rentun kanssa? Jätä se kusiainen nyt äkkiä!
Kaikkein tärkeintä on keskustella siitä miksi toinen petti. Sinun asiasi on ajan kanssa miettiä voitko antaa anteeksi, mutta unohtaminen voi olla tuskallista.
Seurustelin "Elämäni miehen" kanssa. Eräänä iltana (kännissä) hänellä oli tarpeeksi rohkeutta kertoa pettämisestään. Silloisen parhaan ystävänsä naisystävän kanssa. Utelin kaikenmaailman yksityskohdat ja viikon välein sain kuulla myös muista "lipsahduksista", mm. oli ehdottanut suutelua yhteiselle ystävällemme. Ystävämme totesi miehen seurustelevan kanssani, johon mies "ainiin, en muistanut".
Tunnustuksen jälkeen olimme vielä puoli vuotta yhdessä, joka oli helvettiä kummallekin.
Pettämis-tunnustuksen jälkeen en pystynyt enään luottamaan mieheeni. Olin vainoharhainen, jos hän oli poissa silmistäni kymmenen minuuttia, pelkäsin heti pahinta.
Puolen vuoden ajan sanoin vielä rakastavani häntä, mutta oikeasti, minkä vasta jälkeenpäin tajusin, rakkauteni miestä kohtaan kuoli samalla hetkellä, kun hän kertoi pettäneensä minua.
En ole unohtanut mutta anteeksiannon tapaisen olen antanut.
Onneksi kaikesta on jo viitisen vuotta- haavat ovat aikaa sitten kuroutuneet ja luottamus ihmisiin palannut!