Olen mies joka tuntee vahvasti, mutta jolle on mielettömän hankalaa päästää ketään lähelleen. Avata kova kuori ja näyttää kuinka haavoittuva ja herkkä on. Sen takia olenkin aina onnistunut välttymään pidemmiltä seurustelusuhteilta(nyt 24v.). Joskus olen ehkä onnistunut naisia loukkaamaankin, mutta todellisuudessa loukkasin itseä enemmän; on paljon helpompaa kun voi syyttää toista, entä jos ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään.
Nyt kuitenkin loppukesästä tapasin naisen, joka todella räjäytti mieleni. Treffailimme jonkin verran, mutta sänkyyn emme kertaakaan päätyneet. Ja nyt minusta tuntuu todella pahalta, koska epäilen että en taaskaan pystynyt kertomaan mitä todella tunsin sisälläni, tai paremminkin kertoa kuinka kovaa kipua tunnen kun pelkästään ajattelen häntä. Nyt emme ole enää tavanneet, vaikka jonkin verran olemme olleetkin yhteydessä, vaikkakin säälittävästi jotain mitäkuuluu-viestejä.
Koska olen aina ollut huono puhumaan kirjoitin hänelle kirjeen, paperiversion koska ajattelin että se on henkilökohtaisempi, jossa kerroin kuinka hän on kuin lähde josta en tarpeekseni voi saada, ja muutenkin kaiken mitä tunnen. Koska en ole vielä kirjettä lähettänyt ajattelin kysyä miltä teistä naiset vois tuntua tuollainen yllättävä kirje?
Jotenkin on vain olo että on pakko saada kertoa miltä tuntuu. Saada kaikki ulos ettei tarvitsisi jälkeenpäin miettiä olisinko ehkä menettänyt jotain arvokasta. Pelkästään kirjeen kirjoittaminen helpotti oloa ja sai kaiken tuntumaan yksinkertaiselta; lopputuloksella ei niin väliä, koska siinä vaiheessa se ei enää olisi minun käsissä. Mutta toisaalta taas toinen inhimillinen tunne valtaa mielen, eli omahyväisyys. Pitääkö hän minua pellenä sen jälkeen. Lukee ennen baari-iltaa kirjettä kavereilleen, tai tulevalle poikaystävälleen. Ja koko seurue nauraa säälittävyydelleni vedet silmissä.
Huoh, olipa tilitystä, mutta toivottavasti joku sai selvää ja poimi sieltä sen kysymyksen johon toivottavasti vastaa.
Nyt kuitenkin loppukesästä tapasin naisen, joka todella räjäytti mieleni. Treffailimme jonkin verran, mutta sänkyyn emme kertaakaan päätyneet. Ja nyt minusta tuntuu todella pahalta, koska epäilen että en taaskaan pystynyt kertomaan mitä todella tunsin sisälläni, tai paremminkin kertoa kuinka kovaa kipua tunnen kun pelkästään ajattelen häntä. Nyt emme ole enää tavanneet, vaikka jonkin verran olemme olleetkin yhteydessä, vaikkakin säälittävästi jotain mitäkuuluu-viestejä.
Koska olen aina ollut huono puhumaan kirjoitin hänelle kirjeen, paperiversion koska ajattelin että se on henkilökohtaisempi, jossa kerroin kuinka hän on kuin lähde josta en tarpeekseni voi saada, ja muutenkin kaiken mitä tunnen. Koska en ole vielä kirjettä lähettänyt ajattelin kysyä miltä teistä naiset vois tuntua tuollainen yllättävä kirje?
Jotenkin on vain olo että on pakko saada kertoa miltä tuntuu. Saada kaikki ulos ettei tarvitsisi jälkeenpäin miettiä olisinko ehkä menettänyt jotain arvokasta. Pelkästään kirjeen kirjoittaminen helpotti oloa ja sai kaiken tuntumaan yksinkertaiselta; lopputuloksella ei niin väliä, koska siinä vaiheessa se ei enää olisi minun käsissä. Mutta toisaalta taas toinen inhimillinen tunne valtaa mielen, eli omahyväisyys. Pitääkö hän minua pellenä sen jälkeen. Lukee ennen baari-iltaa kirjettä kavereilleen, tai tulevalle poikaystävälleen. Ja koko seurue nauraa säälittävyydelleni vedet silmissä.
Huoh, olipa tilitystä, mutta toivottavasti joku sai selvää ja poimi sieltä sen kysymyksen johon toivottavasti vastaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
...nainenkin pitää sinusta, kirje on ehdottomasti ihana asia.
Jos nainen ei pidä sinusta, on kirje kiusallinen.
Rakkauskirje mieheltä, josta pidän taatusti sulattaisi minun sydämeni ja polveni.
Rohkeasti kirje eteenpäin!!
Olisi ihana sanoa, että lähetä kirje ja elämäsi mullistuu onnellisesti! Mutta mistä minä voisin vähänkään aavistaa, mitä naisesi tuntee sinua kohtaan.
Oletan, että ulospäin näytät kylmemmältä kuin mitä sisimmässäsi tunnet. Haluat vähitellen hävittää tätä rajaa, mikä on varmasti kannaltasi hyvä asia. Siksi voi naiselle olla yllätys, jos saa sinulta kovasti tunteita puhkuvan kirjeen, jos hän olettaa, ettet ole erityisesti kiinnostunut hänestä. Mutta tämä nyt on arvailua.
Kirje on hieno ajatus. Paperikirjettä ihmiset arvostavat ihan syystä. Mutta mieti, onko sisältö liian yllättävä, koska ilmeisesti et ole yhtään varma siitä, mitä hän tuntee sinua kohtaan ja kuinka hän sinun ajatuksiasi kunnioittaa.
On joka tapauksessa vaikea kuvitella ihmistä, joka luettuaan toisen vakavan ja heidän yhteistä oloaan ihaistelevan kirjeen lukisi sen nauraen ääneen kavereilleen. Mutta kaikenlaisia ihmisiä on olemassa. Pelkäämäsi kuitenkin onneksi harvassa.
Kuvaamasi pelko auttaa ymmärtämään, miksi sinun on vaikea päästää ketään lähellesi. Pelkäät toisten kuittaavan tunteesi naurulla. Se olisikin kova loukkaus, mutta luulen, että olet vähän "ylivarustautunut" kyseisiä loukkauksia vastaan.
Voi olla, että kirje on valtavan ihana yllätys naisellesi ja kaikki napsahtaa sen jälkeen kohdalleen. Mutta voi olla, ettei niin käy. Siksi jotenkin ajattelen, että ehkä olisi kannaltasi varmempaa edetä vähemmän dramaattisest, etteivät seuraukset lyö sinua lopullisesti matalaksi. Jos nainen on kiinnostunut sinusta, hyvät seuraukset koet maltillisemmallakin lähestymisellä.
Miksi et yksinkertaisesti kirjoita, että pidät hänestä ja haluaisit tavata hänet uudelleen? Sille hän ei varmasti naura kavereiden kesken. Ja sillä saat selville jo oleellisimman hänen tunteistaan.
Löytyykö noin ihanaa miestä ollenkaan.. Leijuisin pilvilinnoissa jos joku joskus kirjoittaisi kirjeen! Se,että sanoo mitä TODELLA ajattelee, vaatii todellista rohkeutta! Monet suhteeni olen pilannut sillä, että paljon on jäänyt sanomatta. En uskalla aloittaa pitkää suhdetta, sillä pelkään että kyllästyn (niin on käynyt monet kerrat) en osaa nauttia itse. Milloinkohan löydän sen "oikean"... En jaksa enää yrittää. Vaan en yksinkään haluaisi jäädä.
Ota kuitenkin huomioon ettet laittaisi kirjeeseen sellaisia asioita joilla hän voisi lyödä sinua. Yhteydenottonne on kuitenkin ollut aika laimeaa ja se riski kannattaa huomioida.
Mikä onkaan hienompi tapa ottaa yhteyttä aivan oikeasti kirjeellä. Itse saa valita oikean kuoren värin ja hakea tilanteeseen sopivan postimerkki. Kirjeessä voi viestittää muutenkin kuin sanoilla. Harmittavaa kyllä käsinkirjoitettu paperikirje on katoava luonnonvara suomenmaassa.
Kirjoitin itse vaimoni kanssa oikeita paperikirjeitä jotka tulevat olemaan säilössä läpi elämämme. Joissakin kirjeissä hän ymmärsi viestini väärin joten huumorin välittäminen kirjeitse ei oikein tahdo onnistua.
Kiitos kaikille jo tässä vaiheessa. Vaikka yrittää uskotella itselleen ettei muiden mielipiteillä ole väliä, niin aina välillä huomaa kuinka muiden kiinnostus ja empatia lämmittää. Kiitos tästä lämmöstä teille!
Muutamaan kommenttiin haluaisin vielä vastata. Hanna vastasi kuinka tuommoinen yllättävä tunteiden ilmaisu voi olla tytölle kiusallista, jos hän ei mitään tunne. Tuo on aivan totta, ja eipä ole itselle tullut mieleen. Kai sitä on vaan ollut liikaa omia tunteita täynnä.
Weera taas kirjoitti kuinka liian dramaattinen kirje voisi olla huono, koska epäonnistuessaan voisi lannistaa minut. Tuohon täytyy vain vastata että ei minua lopputulos, suuntaan tai toiseen, murskaa. Tästä on tullut minulle nyt jonkilainen henkinen Mount Everest; sen yli on vain mentävä sellaisena kuin se on.
Kiitos vielä kerran kaikille, ja kyllä rohkaisuakin on sen verran tullut että aion kirjeeni lähettää.
Carpe diem
Olen itse samantyyppisessä tilanteessa, mutta rohkeus ei tunnu riittävän kirjeen lähettämiseen tai muuhunkaan toimenpiteeseen, jolla tilanteen saisi etenemään...
Ole mies ja lähetä se kirje! Kerro sitten meille miten kävi.
Ihanaa että joku kerrankin ottaa härkää sarvista ja on MIES!!Toivotan onnea, lopputuloksesta huolimatta toi ei voi olla mitenkään huono juttu tuo kirjeen avulla tunteiden ilmaisu. kerro sitten tosiaan miten kävi. me pidetään peukkuja sulle!
P.S. Jos tuosta jutusta jotain kehkeytyy, niin muistathan sitten jatkossakin kuinka tärkeää tunteiden osoittaminen SEKÄ kertominen on! Ilman kommunikaatiota ei tule hyvää suhdetta. Minun edellinen kaatui ainakin siihen, ja nykyisenikin on tosi vaikeaa ilmaista ajatuksiaan/tunteitaan, mutta olenkin yrittänyt olla todella kärsivällinen ja ne pienetkin osoitukset sitten tuintuvat ekstrakivoilta!tsemppiä!
Ihan hyvä, että kirjoitat kirjeen. Sitä olen aina tehnyt ja aika paljon, koska silloin on helpompaa ajatella ja saada ajatukset selkeämmin paperille. Myös suhteen loppumisen olen kirjallisesti tehnyt vanhanaikaisesti.
Uskon, että tämä nainen ei levittele kirjettäsi kenellekään. Olen itsekin joskus tätä miettinyt, mutta sitten ajatellut, että minua se ei voi haitata. Oleellista on saada oma sanomasi perille.
Anna palaa vaan, ethän mitään menetä, vaan voit saada jotain ainutlaatuista.
Tutulta kuulosti.
10 vuotta sitten sain itse tuollaisen kirjeen, jossa mies muutaman tapaamiskerran jälkeen kirjoitti voimakkaista tunteistaan.
Ihmetteli elämää ja asetti myös minulle joitakin kysymyksiä.
Luin kirjeen yllättyneenä ja hämmentyneenä. Tajusin miehen olevan tosissaan sekä vilpitön aikeissaan minua kohtaan.
Pari päivää mietin ja ajattelin asioita monelta kantilta. Sitten soitin sunnuntai-iltana, että jos ei sulla ole mitään muuta menoa niin tule tänne.. Tunnin päästä hän oli luonani.
Se sama mies katsoo nyt Kotikatua tuolla meidän olkkarissa. :)
Ja sinne sohvalleppa se minäkin tästä.
Itse teen naisen kanssa aina seuraavasti. Katson häntä hitaasti ja otan katseen: "Vittu mä panen sua" jota tehostan tekemällä naimaliikkeitä ilmassa yhdelläjalalla seisten(vaikeusaste) yleensä nainen ottaa käsilaukkunsa ja häipyy mutta en anna sen lannistaa vaan siirryn seuraavaan....
Älä ihmeessä kirjoita hänelle,olin itse vastaavassa tilanteessa ja jouduin naimisiin.Nyt en pääse irti millään.
Avioliitto on kahden osapuolen välinen sopimus, jos ei miellytä, ulos vaan. Kirjeitä peliin ihmiset, silläkin uhalla, että tulee uusia avioliittoja.
Kirje on aika uhkarohkea, koska sitä voidaan käyttää sinua vastaan joskus. Eli lyhyt ja ytimekäs kortti tai tekstiviesti voisivat olla ihan perille menevät jutut myös.
Rohkeasti vaan.
Tekstiviesti on NIIN arkinen...
Kirjeessä olisi romantiikkaa, ja postikortissakin toki.
no, oletko saanut asiaa vietyä eteenpäin?
kerrothan meille, jäi vaivaamaan!