Ääniala

Mistä mihin (nuoteissa)tuo äänialasi riittää, eli minua kiinnostaa alin ja ylin nuotti jonka kykenet laulamaan. Kerrotko samalla onko äänialasi joko tyypillinen vai laaja tai kapea sopraanolle.

utelias kirjoitti:

Mistä mihin (nuoteissa)tuo äänialasi riittää, eli minua kiinnostaa alin ja ylin nuotti jonka kykenet laulamaan. Kerrotko samalla onko äänialasi joko tyypillinen vai laaja tai kapea sopraanolle.

Lue lisää

"Kokonaisäänialani" eli örinästä vinkeimpään vinkaisuun on suuresta A:sta (eli niille, joille nimi on vieras, TOISEEN A:han, joka keski-c:stä alaspäin mennessä tulee vastaan) kolmeviivaiseen Fis:ään (keski-c:n jälkeen ylöspäinlaskien kolmas ylennetty F, johon törmää).

Laulan klassisissa lauluissa mielelläni vielä b2:n, pienellä suostuttelulla c3:n, jollei siellä tarvitse viipyillä. Riippuen kappaleesta alimmillaan laulan julkisesti pienen b:n, mutta mieluummin tyssään d1:een.
En ole erityisen korkea, en viihdy jatkuvasti korkealla istuvissa lauluissa, mutta äänensävyni on kevyt ja miten nyt sanoisi, "nuori", kipuan korkealle helpon oloisesti - ei se aina ole niin helppoa, kuin miltä kuulostaa ja näyttää, mutta tekniikka suo mahdollisuuksia :). Siksi minut klassisella saralla mielletään korkeaksi ääneksi. Empiirinen tutkimus asettaa äänialani varsin tyypilliselle sopraanoalalle, sävyasiat sekoittavat pakkaa hiukan.

pongo kirjoitti:

"Kokonaisäänialani" eli örinästä vinkeimpään vinkaisuun on suuresta A:sta (eli niille, joille nimi on vieras, TOISEEN A:han, joka keski-c:stä alaspäin mennessä tulee vastaan) kolmeviivaiseen Fis:ään (keski-c:n jälkeen ylöspäinlaskien kolmas ylennetty F, johon törmää).

Laulan klassisissa lauluissa mielelläni vielä b2:n, pienellä suostuttelulla c3:n, jollei siellä tarvitse viipyillä. Riippuen kappaleesta alimmillaan laulan julkisesti pienen b:n, mutta mieluummin tyssään d1:een.
En ole erityisen korkea, en viihdy jatkuvasti korkealla istuvissa lauluissa, mutta äänensävyni on kevyt ja miten nyt sanoisi, "nuori", kipuan korkealle helpon oloisesti - ei se aina ole niin helppoa, kuin miltä kuulostaa ja näyttää, mutta tekniikka suo mahdollisuuksia :). Siksi minut klassisella saralla mielletään korkeaksi ääneksi. Empiirinen tutkimus asettaa äänialani varsin tyypilliselle sopraanoalalle, sävyasiat sekoittavat pakkaa hiukan.

Lue lisää

Lasketaanko se murinakin? Itselläni ääni lakkaa soimasta alhaalla pienessä e:ssä, joskus olen saavuttanut pienen d:nkin, sitten alkaa se "ugrilainen kurkkulaulu", muuten en ole edes sen d-e:n alapuolelle yrittänytkään. Niin siis minäkin olen naisääni.

pongolle kirjoitti:

Lasketaanko se murinakin? Itselläni ääni lakkaa soimasta alhaalla pienessä e:ssä, joskus olen saavuttanut pienen d:nkin, sitten alkaa se "ugrilainen kurkkulaulu", muuten en ole edes sen d-e:n alapuolelle yrittänytkään. Niin siis minäkin olen naisääni.

Lue lisää

No ei sellaista fagottitörinää kyllä lasketa :)
Paitsi jos olet ugrilainen kurkkulaulaja. Jos nyt kuitenkin pysytään tällaisella klassisella äänipuolella, niin kyllä siitä äänen tasosta selvä pitää saada ja joku laatukin kaivaa.
Jos mietit äänialaasi, oletko sopraano vai altto vai mikä, SITÄ tämä "testi" ei kerro. Minulla on kollegoja, jotka ovat ehdottomasti alttoja - ja he ns. "pääsevät" korkeammalle kuin minä, mutteivät yhtä matalalle. Kuitenkin heidän laatuäänensä soi siellä skaalan alapäässä upeana ja yläkerta menee kiljunnaksi.

pongo kirjoitti:

No ei sellaista fagottitörinää kyllä lasketa :)
Paitsi jos olet ugrilainen kurkkulaulaja. Jos nyt kuitenkin pysytään tällaisella klassisella äänipuolella, niin kyllä siitä äänen tasosta selvä pitää saada ja joku laatukin kaivaa.
Jos mietit äänialaasi, oletko sopraano vai altto vai mikä, SITÄ tämä "testi" ei kerro. Minulla on kollegoja, jotka ovat ehdottomasti alttoja - ja he ns. "pääsevät" korkeammalle kuin minä, mutteivät yhtä matalalle. Kuitenkin heidän laatuäänensä soi siellä skaalan alapäässä upeana ja yläkerta menee kiljunnaksi.

Lue lisää

Kiitos hyvistä vastauksista. Sopraano kyllä olen itsekin. Olen vain utelias siitä minkälaisia eri "skaaloja" esimerkiksi tuo sopraano sisältää. Laulan ja äänenmuodostuksestakin jotain tiedän, mutta tällaiset pikkuseikat jäävät usein "rivilaulajalta" pimentoon, että minkälaisista aineksista on pienet sopraanot leivottu.
On mukavaa kun joku tietää jotain ja viitsii rikastuttaa muitakin tiedoillaan, täällä netissä on niin helppo kysellä vähän "tyhmiäkin".
Pystytkö/haluatko vastata seuraavaan mieltä askarruttavaan aiheeseen, miksi ääni soi toisessa laulussa vaaleana ja toisessa tummana, vaikka laulettava alue on aika sama?

Utelias kirjoitti:

Kiitos hyvistä vastauksista. Sopraano kyllä olen itsekin. Olen vain utelias siitä minkälaisia eri "skaaloja" esimerkiksi tuo sopraano sisältää. Laulan ja äänenmuodostuksestakin jotain tiedän, mutta tällaiset pikkuseikat jäävät usein "rivilaulajalta" pimentoon, että minkälaisista aineksista on pienet sopraanot leivottu.
On mukavaa kun joku tietää jotain ja viitsii rikastuttaa muitakin tiedoillaan, täällä netissä on niin helppo kysellä vähän "tyhmiäkin".
Pystytkö/haluatko vastata seuraavaan mieltä askarruttavaan aiheeseen, miksi ääni soi toisessa laulussa vaaleana ja toisessa tummana, vaikka laulettava alue on aika sama?

Lue lisää

Kun nyt tänään on tällainen tietsikkapäivä, niin vastailenhan minä. Mainitsemasi asia tekeekin laulamisen niin mielenkiintoiseksi (ja samalla vähän vaikeaksi). Siihen liittyy moni asia. Sävelkulku: yläs vai alas ja missä järjestyksessä, sävelkulkujen nopeus (nopeammissa usein luontaisesti heittää keveämmälle vaihteelle, hitaissa saattaa herkutella tummuudella, kumpikin on äänessä olemassa, mutta luonnottomuuksia ei saa tehdä). Yksi tärkeimmistä syistä on teksti ja kieli. Jos sattuu eteen kappale, joka vilisee kirkkaita ja heleitä etuvokaaleita, vaikkapa nyt iitä ja se yhdistyy näpsäköihin konsonantteihin, vaikka t:tä saksan kielessä, homma heittyy aika ymmärrettävästi etualalle soimaan. Jos taas laulaa jotain takaista tekstiä; oota, aata , paksuja konsonantteja, geetä, käy päin vastoin.
Jos vaikka huviksesi laulat samalta korkeudelta "MOOGAAA" ja "MIITÄÄÄ", huomaat sävyeron. Kieli, se suussa oleva lihas, toimii sitten sellaisena balanssisäätyrinä, jolla sointia pyritään egalisoimaan niin, että soivuus ei katoa ja linja säilyy. Loput sun pitää pyytää lauluopettajan live-esittämään :) Toivottavasti auttoi.

pongo kirjoitti:

Kun nyt tänään on tällainen tietsikkapäivä, niin vastailenhan minä. Mainitsemasi asia tekeekin laulamisen niin mielenkiintoiseksi (ja samalla vähän vaikeaksi). Siihen liittyy moni asia. Sävelkulku: yläs vai alas ja missä järjestyksessä, sävelkulkujen nopeus (nopeammissa usein luontaisesti heittää keveämmälle vaihteelle, hitaissa saattaa herkutella tummuudella, kumpikin on äänessä olemassa, mutta luonnottomuuksia ei saa tehdä). Yksi tärkeimmistä syistä on teksti ja kieli. Jos sattuu eteen kappale, joka vilisee kirkkaita ja heleitä etuvokaaleita, vaikkapa nyt iitä ja se yhdistyy näpsäköihin konsonantteihin, vaikka t:tä saksan kielessä, homma heittyy aika ymmärrettävästi etualalle soimaan. Jos taas laulaa jotain takaista tekstiä; oota, aata , paksuja konsonantteja, geetä, käy päin vastoin.
Jos vaikka huviksesi laulat samalta korkeudelta "MOOGAAA" ja "MIITÄÄÄ", huomaat sävyeron. Kieli, se suussa oleva lihas, toimii sitten sellaisena balanssisäätyrinä, jolla sointia pyritään egalisoimaan niin, että soivuus ei katoa ja linja säilyy. Loput sun pitää pyytää lauluopettajan live-esittämään :) Toivottavasti auttoi.

Lue lisää

Vau, sä taidat tunteakin vähän paremminkin tätä aihetta. Kiitos tästäkin vastauksesta, mun harmaa aavistus ei ole enään harmaa... No, lisää tulee eli, tiedäthän sen hetken kun musiikki ikään kuin on The Magic Tough tuolla sisällä. Esimerkiksi konsertti (kapu, orkka, laulajat) tilanteessa kun se juttu tuntuu, niin mitä luulet/tiedät mistä se tulee?
Sitten vähän helpompi kysymys, mikä hemmetti on ohenne, meinaako se sitä rekisterivaihdosta?