Ongelmani on yksinkertainen. Poikaystäväni on oikeasti todella mustasukkainen, mutta yrittää peittää sen. Ja usein kyllä uskookin lopulta, mutta jos minä sattumalta selaan sen puhelinta ja katson mihin se on soitellu niin mykkäkoulua jatkuu vuorokauden. Olisko jollain joku hyvä vinkki? Ärsyttävä tosiasia!
Mikä mättää???
sini
16967
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miksi sinä selaat hänen puhelintaan? Miten se tehdään sattumalta?
Mitä ihmeen tekemistä Sinulla on toisen puhelimen, almanakan, muistion yms. parissa, ja miten semmoinen tapahtuu sattumalta? Pöydälle unohtuneen kortin lukemisen sattumalta vielä ymmärtää, on luonnollista vilkaista mitä pöydällä lojuu, mutta puhelin????
"mutta jos minä sattumalta selaan sen puhelinta ja katson mihin se on soitellu niin mykkäkoulua jatkuu vuorokauden"
Tässä todistus.
... olla ihan yhtä mustasukkaisia.
Mikä oikeus sulla on mennä penkomaan toisen puhelinta. Ja sitten muka vain mies on mustasukkanen.
Taitaa molemmat sairastaa samaa tautia
Mitä ihmettä selaat toisen puhelinta! Eikö teillä ole mitään yksityisyyttä. Ainoa hyvä vinkki on, että lopetatte toistenne asioitten penkomisen heti. Parisuhde on kahden ihmisen luottamussuhde, johon ei kuulu toisen asioiden penkominen vaan selvä ja rehellinen keskustelu. Olette kai liian nuoria luottamaan ollenkaan toiseen. Yrittäkää edes.
Minkä ikäinen daddy muuten on? Monissa kirjoittamissasi kommenteissa mainitset kuinka joku on "nuori". Tiesitkö muuten, että n.3-kymppisenä ihmisen "perusluonne" alkaa olla valmis ja sen jälkeen ei isompia muutoksia enään tapahdu.
Ja tähän asiaan...totta puhut, yksityisyys on parisuhteestakin löydyttävä, järjetöntä väittää syyttää toista siitä mitä itse tekee, mustasukkaisuudesta. Eikös se mene, että pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Nuorella tarkoitan ihan selvästi noin parikymppisten juttuja, joita on aika paljon. Ongelmat alkaa tajuta vasta sitten, kun seksin jälkeen alkaa tajuta jotain muuta. Mulla se tapahtui vasta 30:n jälkeen.
Siis riittävän monta kokemusta pitää olla ja ikää tarpeeksi, jotta osaa oppia edes vähän analysoimaan omia tekojaan vähemmän subjektiivisesti.
Välillä tuntuu, että 20v ikäiset ovat oikeasti 13-14-vuotiata! Paitsi, että heilläkin on melkein kaikilla empatiakykyä enemmän.
En ymmärrä miten jotkut kaksikymppiset ovat henkisesti valovuosien päästä toisistaan: Joitain voi sanoa jo 18-vuotiaina todella itsensä analysointiin perehtyneiksi aikuisiksi, vastuuntuntoisiksi, itseään ja toisiaan kunnioittaviksi yksilöiksi. Toiset eivät kykene samaan edes kolmekymppisinä...Mistäköhän moinen johtuu?
Vinkeistä en toistaiseksi tiedä, kun ei kirjoituksestasi selvinnyt miten _poikaystäväsi_ mustasukkaisuus ilmenee? Vai onko hän mustasukkainen ollenkaan kun "peittää"sen? Toivotko vain hänen olevan mustasukkainen koska itse olet?
Mitkä ovat tosiasiat tilanteessanne ja mihin toivot vinkkejä?
Kehtaat sanoa "katon mihin se on soitellut" ja minä sanon,olet kaheli.
Ilmeisesti sinulla on aivot HERNEEN kokoiset tai älykkyysosamäärä olematon. Etkö todellakaan tajua,sinä sekaannut yksityisyyteen. Pengot tietoja jotka ei ole omiasi.
Taidat penkoa tilitiedot ja lukea kirjeet jopa availla postit,vieläpä ilman lupaa. Olet siinä tapauksessa rikollinen,samalla jonkinlainen pirttihirmu. Puuttuu vain pata,luuta taitaa ollakin. Ota luuta ja lennä tunturiin,siellä on kaltaisiasi MUSTIKSIA.Jos joku on mustasukkainen se olet sinä itse,ei ystäväsi.
Jos et kykene luottamaan ystävääsi,mihin sitten luotat? En ihmettele vaikka ystäväsi etsiikin sinua paljon parenpaa,toivotan hänelle onnea etsintään.
Mietipä. Miltä sinusta tuntuisi kun kaikki tietosi pengottaisiin? Ystävästäsi tuntuu hirveän pahalta ja se on syy. Juuri siksi hän etsiikin ehkä,toivottavasti löytää ja pian sittenkin.
Kukaan tervejärkinen ei hyväksy tuollaista tapaa,
en minä varsinkaan. Olen kokenut saman ja arvaapa
kuka sai lähtöpassit kertaheitolla? Kyllä se oli juuri penkoja,sinunlainen kaheli.
kysymyksen: Kumpikohan teistä siis on se mustasukkainen? Onko mielestäsi oikeutettua selata poikaystävän kännykkää? Ikävä sanoa, mutta ihmissuhdetaitosi taitavat olla alkeellisella tasolla.
Lähes joka vastaus sisälsi haukkuja sinulle.
Samasta asiasta väittelimme ystävieni kanssa menneenä viikonloppuna. Samasta asiasta riitelemme avomieheni kanssa. Hän on pettänyt minua. Olen saanut sen selville yksinkertaisesti PUUTTUMALLA HÄNEN YKSITYISYYTEENSÄ, eli lukemalla hänen puhelimensa viestit, ja kyllä, jopa kuuntelemalla hänen vastaajansa. En edes tajunnut silloin olevani SAIRAS MUSTASUKKAINEN paska, niinkuin nämä vastanneetkin ovat sanoneet... Tosiasia on, että miten voit helvetti saada itsesi luottamaan toiseen uudelleen? Jos vaistoni oli silloin oikeassa, ja tosta noin vaan halusin itselleni todisteita, ennenkuin nostan metakan pystyyn, niin so what? Ihmissuhdetaitoni taitavat todella olla surkeat? Ihmiset ovat niin s a a t a n a n erilaisia ja erilaisen moraalin omaavia! Minulla ei ole koskaan ollut mitään sitä vastaan, että mies lukisi viestini, vaikka siellä olisikin jotain "kummaa" mukana. Tämä siksi, että EN PETTÄISI MIESTÄNI, EN TEKISI MITÄÄN, MITÄ MORAALINI EI ANTAISI MINULLE PERIKSI. Tässä kirjoituksessani inhoan vain ja ainoastaan tapaani korostaa tekstiäni. Tsemppiä kaikille "raukkamaisille mustasukkaisille ämmille ja äijille" ;)
Tämä ei ole haukkumista, ihan selvennyksenä heti alkuun...
Jos siis luit miehesi viestit jne. ja hän oli sinua pettänyt... jos et voi sitä sulattaa, niin miksi hänen kanssaan yhä olet?
Siinä, kun tutkii toisen tavaroita, on riski, että saakin selville jotakin mitä ei välttämättä haluaisi tietää. Tai, kuten ilmeisesti sinun tapauksessasi, halusit tietää, muttet pysty kantamaan tuskaa jonka tieto aiheuttaa.
Itse tutkisin mieheni tavaroita vain siinä tapauksessa, että a) epäilyni olisi todella vahva b) Olisin valmis tekemään ratkaisun saadun tiedon perusteella, ja minun tapauksessani jos selviäisi että mieheni pettäisi, lähtisin.
Mitä järkeä tuottaa tuskaa itselleen jos ei ole valmis sitä käsittelemään?
Vaikka saatkin jotakin tietää, ei tieto siitä pyyhi sitä tapahtumattomaksi.
Eli...parempi antaa toisen tavaroiden olla, mikäli haluaa suhteen jatkuvan...
hmmm...zemppiä kuitenkin,päädyit sitten mihin tahansa ratkaisuun.
etsiä vahvistusta jo olemassa oleville epäilyilleen, jolloin jopa turvaudutaan yksityisetsivien palveluihin ääritapauksissa, kuin "sattumalta selailla" toisen puhelinta ja muistioita. Minä näkisin hyvin omituisena ihmisen, joka penkoisi kalenteriani tai sähköpostiani, vaikkeipa sieltä mitään omituista löytyisikään.
...taas kerran...
En nyt vastaa sinulle kysymyksiisi, mutta kommentoin vaan tätä toisten puhelimen tutkimista, almanakan, muistion, sähköpostien. Meillä on mieheni kanssa sen verran avoin suhde, että kyllä meillä luetaan toistemme sähköpostit, tekstiviestit ja kalenterit. Ja olen onnellinen että niin on. Eipä ole mitään salattavaa kummallakaan. Viestit tulevat äiteiltä isiltä sisaruksilta ja kavereilta. Mielestäni sellainen vähentää huomattavasti niitä tyhjänpäiväisiä mustasukkaisuusepäilyjä.... Eikä se ole meille ongelma että ei ole "yksityisyyttä" ... me olemme kaksi ihmistä yhdessä, eikä meillä tarvitse olla mitään salattavaa....
Siis juuri tätä kai haen / hain tekstilläni. En ymmärrä, mitä salattavaa saa suhteessa olla? Juuri niinkuin teillä, haluaisin myös meille.
Meillä ei pettämisiä ole enää ollut, pariin vuoteen, mutta silti se joku yhä painaa tuolla päässä (ei näemmä riittävästi, koska en halua suhteesta pois) ja hetkittäin, tulee tarve todistaa itselleen, ikäänkuin "ei sillä mitään ämmiä ole, mun omaa kuvittelua" ja tälle on haettava jotain "todistetta"...
Vaan voiko tilanne tästä muuttua? Ainakaan muulla kuin sillä, että mieheni "avaisi yksityisyytensä" kokonaan, eikä salailuja enää tarvittaisi. Itseäni se auttaisi, hänelle taitaisi olla jonkun häviämistä / menetystä. Rankka elämä joo-o :)