Avioero tulossa

Tuo oli hyvä neuvo. Siksi se tuntuu vaikeelta erota kun rakastamme toisiamme ja vuosi on oltu ja vaimo ei ole lähtenyt.. Mut kiitos neuvoista

Niin siihen mitättömyyteen. Tekstiviestit. Vastapuoli halus tutustua ja mä laitoin vaan viestejä. Minulle se tuntuu mitättömämmältä kuin avioero. Olen muuten samaa mieltä kanssasi

-Jani77- kirjoitti:

Niin siihen mitättömyyteen. Tekstiviestit. Vastapuoli halus tutustua ja mä laitoin vaan viestejä. Minulle se tuntuu mitättömämmältä kuin avioero. Olen muuten samaa mieltä kanssasi

Lue lisää

Jos "pettämisesi" oli tosiaankin vain tekstareiden lähettelyä, niin täytyy sanoa, että hieman tuntuu ylireagoimiselta tuo avioero, jos kaikki on teillä ollut muuten hyvin. Ymmärrän kyllä että tekstaritkin voivat olla puolisolle loukkaavia, jos ne ovat kovinkin suorasukaisia, mutta avioero... Jos todella mitään fyysistä pettämistä ei ollut, niin pystytte varmasti asianne sopimaan vaimosi kanssa. Itse 7 vuotta mieheni kanssa aviossa olleena, en kyllä voisi kuvitellakaan viestiä mikä saisi minut eroamaan... Nooh, meitä on moneksi. Tsemppiä ja toivottavasti olet ottanut opiksesi ja saatte asianne kuntoon!!

Itsekin tekstaillut kirjoitti:

Jos "pettämisesi" oli tosiaankin vain tekstareiden lähettelyä, niin täytyy sanoa, että hieman tuntuu ylireagoimiselta tuo avioero, jos kaikki on teillä ollut muuten hyvin. Ymmärrän kyllä että tekstaritkin voivat olla puolisolle loukkaavia, jos ne ovat kovinkin suorasukaisia, mutta avioero... Jos todella mitään fyysistä pettämistä ei ollut, niin pystytte varmasti asianne sopimaan vaimosi kanssa. Itse 7 vuotta mieheni kanssa aviossa olleena, en kyllä voisi kuvitellakaan viestiä mikä saisi minut eroamaan... Nooh, meitä on moneksi. Tsemppiä ja toivottavasti olet ottanut opiksesi ja saatte asianne kuntoon!!

Lue lisää

Kun on kysymys perheenjäsenten välisistä asioista, ei voi tietää mikä kenellekin on korren katkaiseva paikka. Syyt ja seuraukset ovat yleensä moninaisia. Ja jos tekstareita alkaa näkyä, mikä mahtaa olla seuraava askel? Itse en edes halua joutua moisen ongelman keskelle. Pettäminen tuntuu olevan aina vain tavallisempaa ja tavoiteltavampaa. Hupsista, sanon minä.

-Jani77- kirjoitti:

Niin siihen mitättömyyteen. Tekstiviestit. Vastapuoli halus tutustua ja mä laitoin vaan viestejä. Minulle se tuntuu mitättömämmältä kuin avioero. Olen muuten samaa mieltä kanssasi

Lue lisää

mieheni sai myös tekstareita,kyseltiin "isänpäivän korttien määrästä "ym..Riitaa tuli,kun oli yönkin viettäny tämän naisen kanssa,tosin en silloin viellä tienny.Mutta sanotaan ,että valheella on lyhet jäljet ja se on tosi .Vaimosi tunne on kyllä tuttu ,mulle kävi vaan tuuri,että tunsin tämän naisen miehen . Kiusaus on suuri soittaa hänen miehelleen ja teenkin sen,sitten kun aika on sopiva.Vaikeaa on varmaan vaimollasikin,kun ilmeisesti rakastaa sinua kaikesta huolimatta.Toivon ,että hän antaa anteeksi.

Mitä tarkoitat kestävempi? Luulen tietäväni sen että nainen selviää helpommin erosta mut olenko väärässä?

on yhtä kova kokemus kun miehelle ja miehet usein menee nopeasti uuteen suhteesee.Silloin jää käymättä läpi ne todella kipeät tunteet jotka tulee vasta aikojen päästä erosta!

-Jani77- kirjoitti:

Mitä tarkoitat kestävempi? Luulen tietäväni sen että nainen selviää helpommin erosta mut olenko väärässä?

Naisen kestävyydellä tarkoitin, että useimmille (ei ehkä kaikille) koti ja työ ja senkaltaiset asiat nousevat naiselle arvoon arvaamattomaan. Jollakin täytyy yrittää täyttää eron jälkeistä tyhjyyttä ja luoda uusia tapoja. Uskomattoman kova ja kitkerä pala se kuitenkin on.

Olen ollut huomaavinani, että miehet alkavat etsiskellä paidanpesijää, "kodinhoitajaa" tai itse asiassa kotia, johon voisivat kantaa hammasharjansa. Ainakin vähäksi aikaa. Ehkä yönseuduksi. Sori, tää on yleistämistä. Mutta itsensä kanssa pitäisi joka tapauksessa tulla toimeen, kuulostella mitä tulikaan tehdyksi ja oppia siitä. Antaa itselleen aikaa ennen uutta "seurustelua". Kasvun paikka kaikki kipu on, eikös? Olisiko kuitenkin mahdollista sopia? Rakkautta ei ole joka oksalla, se on lahja joka annetaan meille. Näin minä elämän koen, naisena ja kauan sitten eronneena. Elämä kantaa.

Aika vastaava kokemus petetyn näkökulmasta on takana. Elämä oli pettämisen paljastuttua aikamoista vuoristorataa. Mies ei halunnut erota, koska parisuhteemme on hänen mielestään hyvä. (Miksi sitten petti?) Mieheni teki elämänsä mokan, mutta sen jälkeen on kyllä vain hänen ansiotaan, että olemme edelleen naimissa. Olin todella vakavissani jättämässä häntä ja pääsyy oli se, etten pystyne ikinä unohtamaan tapahtunutta.

Meidän suhteemme ei ikinä palaudu entiselleen ja veikkaan, ettei teidänkään suhteenne. Mutta jokainen kriisi kasvattaa ihmistä ja suhteenne voi jatkua erilaisena ja jopa syvempänä tuon kriisin jälkeen. Näin kävi meille. Elämä ei helppoa, ei edes pettäjälle. En myöskään vanno, ettemme ikinä eroa. Helpompaa olisi ollut erota, mutta elämä on edelleen mukavaa yhdessäkin.

Moni on kommentoinut tuota käyttämääsi mitätön-sanaa. Olen tietysti puhunut mieheni kanssa paljon hänen uskottomuudestaan ja myös hän käytti tuota sanaa eli juttu merkitsi hänelle todella vähän. Uskonkin sen järjen tasolla. Pettäjälle uskottomuus on usein mitätön juttu, jonka vuoksi ei esimerkiksi haluta erota. Petetylle uskottomuus on elämää suurempi asia. Kuvitelmissani uskottomuus ja toisen naisen ajattelu täytti mieheni ajatukset täysin. Tosiasiassa he tapasivat harvoin, soittelivat silloin tällöin. Luulen, että naiselle ihastuminen on kokonaisvaltaisempi asia kuin miehelle. Jos itse ihastuisin johonkin mieheen niin paljon, että olisin valmis pettämään miestäni, niin ajattelisin varmaan kyseistä salarakasta koko ajan. Voisiko sinun vaimollasi olla samankaltainen ajattelutapa, vaikka ihan aikuisten oikeesti pettämisesi on sinulle ollut mitätön juttu?

Olette käyttäneet vuoden uskottomuusasian selvittelyyn. Se on tietysti pitkä aika, mutta asiantuntijoiden mukaan siihen menee vuodesta kolmeen vuotta. Erilleen muutto voi olla ihan hyvä idea. Siinäkin suhteessa teidän pitäisi olla toisillenne rehellisiä. Onko muuton tarkoitus olla lopullinen ero vai väliaikainen ratkaisu.

Lyyli kirjoitti:

Aika vastaava kokemus petetyn näkökulmasta on takana. Elämä oli pettämisen paljastuttua aikamoista vuoristorataa. Mies ei halunnut erota, koska parisuhteemme on hänen mielestään hyvä. (Miksi sitten petti?) Mieheni teki elämänsä mokan, mutta sen jälkeen on kyllä vain hänen ansiotaan, että olemme edelleen naimissa. Olin todella vakavissani jättämässä häntä ja pääsyy oli se, etten pystyne ikinä unohtamaan tapahtunutta.

Meidän suhteemme ei ikinä palaudu entiselleen ja veikkaan, ettei teidänkään suhteenne. Mutta jokainen kriisi kasvattaa ihmistä ja suhteenne voi jatkua erilaisena ja jopa syvempänä tuon kriisin jälkeen. Näin kävi meille. Elämä ei helppoa, ei edes pettäjälle. En myöskään vanno, ettemme ikinä eroa. Helpompaa olisi ollut erota, mutta elämä on edelleen mukavaa yhdessäkin.

Moni on kommentoinut tuota käyttämääsi mitätön-sanaa. Olen tietysti puhunut mieheni kanssa paljon hänen uskottomuudestaan ja myös hän käytti tuota sanaa eli juttu merkitsi hänelle todella vähän. Uskonkin sen järjen tasolla. Pettäjälle uskottomuus on usein mitätön juttu, jonka vuoksi ei esimerkiksi haluta erota. Petetylle uskottomuus on elämää suurempi asia. Kuvitelmissani uskottomuus ja toisen naisen ajattelu täytti mieheni ajatukset täysin. Tosiasiassa he tapasivat harvoin, soittelivat silloin tällöin. Luulen, että naiselle ihastuminen on kokonaisvaltaisempi asia kuin miehelle. Jos itse ihastuisin johonkin mieheen niin paljon, että olisin valmis pettämään miestäni, niin ajattelisin varmaan kyseistä salarakasta koko ajan. Voisiko sinun vaimollasi olla samankaltainen ajattelutapa, vaikka ihan aikuisten oikeesti pettämisesi on sinulle ollut mitätön juttu?

Olette käyttäneet vuoden uskottomuusasian selvittelyyn. Se on tietysti pitkä aika, mutta asiantuntijoiden mukaan siihen menee vuodesta kolmeen vuotta. Erilleen muutto voi olla ihan hyvä idea. Siinäkin suhteessa teidän pitäisi olla toisillenne rehellisiä. Onko muuton tarkoitus olla lopullinen ero vai väliaikainen ratkaisu.

Lue lisää

Kylä toi pitkälle samaa rataa meil menee. Olen vain ajatellut sitä että on paljon ihmisiä jotka ei jää kiinni pettämisestä, ja muuten heillä menee hyvin. He eivät koe sitä opetusta ja jatkavat samaan malliin. Ei sekään oikeen ole. Mut kiitos vastauksesta.

Onko mielessäsi käynyt, että näyttäisit vaimollesi tämän palstan kirjoitukset? Ehkä hän olisi kiinnostunut tietämään, kuinka olet asiaa käsitellyt. Jokainen parisuhde on omanlaisensa ja toimintatavat sen mukaiset. Tunteet ovat ihan omia, ei voi verrata. Omassa pitkässä parisuhteessamme olen päivittäin sanonut "mie rakastan sinnuu" ja toinen vastaa. Se ei voi olla pahaksi vaikka ei aina niin tunnukaan. Kun sanoo hyviä asioita, se synnyttää hyvää. Ihan varmasti!!!

Teistä itsestänne riippuu, kuinka anteeksiantavia/-pyytäviä jaksatte olla ja miten päivänne ja aikanne käytätte. Ei ole muuta kuin käsillä oleva hetki - jos muuta en ole oppinut niin sen. Onko tämä sinun mielestäsi mitenkään järkeenkäypää?

Sellaista ei... kirjoitti:

Onko mielessäsi käynyt, että näyttäisit vaimollesi tämän palstan kirjoitukset? Ehkä hän olisi kiinnostunut tietämään, kuinka olet asiaa käsitellyt. Jokainen parisuhde on omanlaisensa ja toimintatavat sen mukaiset. Tunteet ovat ihan omia, ei voi verrata. Omassa pitkässä parisuhteessamme olen päivittäin sanonut "mie rakastan sinnuu" ja toinen vastaa. Se ei voi olla pahaksi vaikka ei aina niin tunnukaan. Kun sanoo hyviä asioita, se synnyttää hyvää. Ihan varmasti!!!

Teistä itsestänne riippuu, kuinka anteeksiantavia/-pyytäviä jaksatte olla ja miten päivänne ja aikanne käytätte. Ei ole muuta kuin käsillä oleva hetki - jos muuta en ole oppinut niin sen. Onko tämä sinun mielestäsi mitenkään järkeenkäypää?

Lue lisää

Juuri tulostin tossa juttuja ja aion näyttää niitä. Siitä varmasti jollain tavalla on apua jatkossa. Suuntaan tai toiseen

jani.. luin kaikki nämä viestit ja haluan omalta osaltani tuoda kokemukseni esille. Kysyit onko kellään ollut vastaavaa kokemusta, kyllä myös minulla. Mieheni petti minua viime kesänä...työkaveri...nainen oli kiinnostunut ja lähetteli viestejä...mutta samaan aikaan meillä meni mieheni kanssa hieman "matalalentoa" ja hetki ihastumiseen oli erittäin otollinen. Niin sitten kävi, että heille tuli suhde, jota kesti joitakin kuukausia.

Aloin epäilemään miehelläni olevan jonkun naisen..outo käyttäytyminen, kännykän piilottelua...poistumisia kotoa. Monen avioliittovuoden jälkeen toisen oppii hyvin tuntemaan, paremmin kuin tuo toinen luulisi. Käyttäytyminen muuttuu, jota itse ei huomaa.

Mieheni "jäi kiinni" kun eräs tuttuni oli huomannut automme tämän naisen pihassa. Asiaa puitiin usea kuukausi ja halusin erota. Halusin aloittaa alusta oman elämäni lasteni kanssa, koska mieheni oli löytänyt toisen - paremman. Mies kertoi, että se oli vain "mitätön" juttu eikä enää ole yhteydessä tähän naiseen. Se mitä minä uskoin, onkin toinen asia. Sovimme, että katsomme tilannetta puoli vuotta ja sen jälkeen päätämme erosta jos siihen on aihetta.

Luottamus meni ja rakkauteni on ilmeisesti muuttunut jonkinlaiseksi ystävyydeksi. Muuttuuko paraskin parisuhde joskus ystävyydeksi? Sitä en tiedä. Olen yrittänyt tänä aikana katsella millaisia asioita kaipaan elämääni ja silmäni ovat avoimemmat kuin aikoihin. Mieheni sanoo rakastavansa ja kohtelee minua silkkihansikkain. Olen avioliittomme aikana nähnyt hänen itkevän kerran, mutta halutessani erota hän itki ja vannoi haluavansa vain minua. Istua kiikkustuolissa vanhana ja katsella mennyttä elämää käsi kädessä. En voi luvata hänelle mitään, hän rikkoi minua sisältä...rikkoi sen, mihin olin uskonut jo kymmenen vuotta...siihen yhteiseen tulevaisuuteen ja rakkauteen.

On niin vaikeaa sanoa hänelle, että rakastan häntä. En tiedä rakastanko häntä sillä tavalla kuin vaimon tulisi. Aika tekee tehtävänsä ja kesän kynnyksellä teemme tilannearvion...suljemmeko kaiken pahan taaksemme ja yritämme rakastaa uudella tavalla vai avaammeko siipemme ja matkaamme uusiin ulottuvuuksiin... tuntemattomaan.

tiukunen kirjoitti:

jani.. luin kaikki nämä viestit ja haluan omalta osaltani tuoda kokemukseni esille. Kysyit onko kellään ollut vastaavaa kokemusta, kyllä myös minulla. Mieheni petti minua viime kesänä...työkaveri...nainen oli kiinnostunut ja lähetteli viestejä...mutta samaan aikaan meillä meni mieheni kanssa hieman "matalalentoa" ja hetki ihastumiseen oli erittäin otollinen. Niin sitten kävi, että heille tuli suhde, jota kesti joitakin kuukausia.

Aloin epäilemään miehelläni olevan jonkun naisen..outo käyttäytyminen, kännykän piilottelua...poistumisia kotoa. Monen avioliittovuoden jälkeen toisen oppii hyvin tuntemaan, paremmin kuin tuo toinen luulisi. Käyttäytyminen muuttuu, jota itse ei huomaa.

Mieheni "jäi kiinni" kun eräs tuttuni oli huomannut automme tämän naisen pihassa. Asiaa puitiin usea kuukausi ja halusin erota. Halusin aloittaa alusta oman elämäni lasteni kanssa, koska mieheni oli löytänyt toisen - paremman. Mies kertoi, että se oli vain "mitätön" juttu eikä enää ole yhteydessä tähän naiseen. Se mitä minä uskoin, onkin toinen asia. Sovimme, että katsomme tilannetta puoli vuotta ja sen jälkeen päätämme erosta jos siihen on aihetta.

Luottamus meni ja rakkauteni on ilmeisesti muuttunut jonkinlaiseksi ystävyydeksi. Muuttuuko paraskin parisuhde joskus ystävyydeksi? Sitä en tiedä. Olen yrittänyt tänä aikana katsella millaisia asioita kaipaan elämääni ja silmäni ovat avoimemmat kuin aikoihin. Mieheni sanoo rakastavansa ja kohtelee minua silkkihansikkain. Olen avioliittomme aikana nähnyt hänen itkevän kerran, mutta halutessani erota hän itki ja vannoi haluavansa vain minua. Istua kiikkustuolissa vanhana ja katsella mennyttä elämää käsi kädessä. En voi luvata hänelle mitään, hän rikkoi minua sisältä...rikkoi sen, mihin olin uskonut jo kymmenen vuotta...siihen yhteiseen tulevaisuuteen ja rakkauteen.

On niin vaikeaa sanoa hänelle, että rakastan häntä. En tiedä rakastanko häntä sillä tavalla kuin vaimon tulisi. Aika tekee tehtävänsä ja kesän kynnyksellä teemme tilannearvion...suljemmeko kaiken pahan taaksemme ja yritämme rakastaa uudella tavalla vai avaammeko siipemme ja matkaamme uusiin ulottuvuuksiin... tuntemattomaan.

Lue lisää

kyllähän nämä jutut näköjään on aika samanlaisia monella.
Minua myös mies petti, jäi kiinni ja muutin pois yhteisestä kodistamme. Oli aikaisemmin jo kerran tapahtunut sama, silloin annoin anteeksi mutta myös kerroin että sauraavalla kerralla en edes harkitse anteeksiantoa.
Mies tajuaa kuinka paljon rakastan häntä yhä ja tavallaan käyttää minua hyväkseen, kulkee kyllä omia reissujaan mutta myös minun sänkyseura kelpaa.
Itsellä ei ole voimia kieltäytyä mutta välillä tuntuu että tulen tässä tilanteessa hulluksi.
Mies kertoi myös että tämä pettämishomma oli mitätön juttu, nainen ei merkinnyt hänelle mitään jne.
Elämä on tällä hetkellä vaikeaa.
Meilläkin on ollut puhetta että kesän kynnyksellä teemme tilannearvion, vaikeaa ajatella miten tässä vielä tulee käymään.

eli miehellä oli suhde, jonka takia muutin pois yhteisestä kodista. Päätettiin kuitenkin jatkaa yhdessä ja muutettiin takaisin yhteen. Pari vuotta myöhemmin muutettiin taas erilleen, koska minä en ollut vieläkään päässyt tuon suhteen yli ja koin ettei mieheni tehnyt tarpeeksi asian "hyvittämiseksi". Tiesi jo varmaan tuolloin, että haluaa minusta eroon, muttei ollut rohkeutta kertoa. Nyt ollaan sitten virallisesti erottu ja hänellä jo uusi kumppani.
Mutta uskon että puhumalla asiasta, niin kauan kun vaimosi tuntee siihen tarvetta ja yrittämällä kaikkesi, ilman että väsyt välillä ja heität pyhkeen nurkkaan, olen varma että on mahdollista jatkaa yhdessä. Aikaa ja voimia siihen vaaditaan, mutta on varmasti sen arvoista.
Tsemppiä sinulle, teethän kaikkesi ;)

Sanat ovivatkaan olla, taas kerran se tuli todistettua.

Kuten edellä oleva sanoi, kosto on suloista, ai helvetti se maistuu todella hyvälle.
Niin tein minäkin ja miten hyvä olo nyt sisälläni onkaan. Tekis mieleni myös ilmoittaa tulevalle ex-miehelle, tajuutsä miten hyvä olo mulla nyt on. Ja vielä paremmaksi se muuttui kun tuo ex ilmoitti, että haluaisi jatkaa minun kanssani.
Joku täällä palstoilla sanoi, että kosto ei kannata, kyllä se kannattaa, oman mielenrauhan vuoksi, se on vain pelkästään hyväksi. Enkä tunne huonoa omaa tuntoa, miksi pitäisi. Minähän vain annan samalla mitalla takaisin.
Eli ap:lle voin sanoa, saman voit odottaa vaimoltasi. etkä voi siitä moittia.
Hyvä naiset! Kyllä mekin osataan!

Saamissasi vastauksissa pettäjä on aina ollut mies. Kerrompa sinulle nyt naisnäkökulmasta saman tarinan. Pitkässä liitossamme oli viileämpi ajanjakso jatkunut jo vähän aikaa kun tielleni osui empaattinen ja hurmaava mies. Rakastuin niin, että oli taju lähteä ja olo samalla ihana ja kamala, koska en halunnut pettää miestäni, johon olen sitoutunut. Halu suudella ja rakastella tämän uuden uuden miehen kanssa oli polttava, mutta en sitä tehnyt, koska tiesin, että se voi tuhota kaiken. En halunnut tavata miestä myöskään koskaan kahdenkesken, koska pelkäsin heittäytyväni hänen syliinsä. Lähettelin kyllä sähköpostia ja tekstiviestejä. Lopulta halusin kertoa miehelleni tilanteesta, jotta hän ymmärtäisi panostaa väleihimme, että saisimme ne kuntoon. Surimme ja itkimme yhdessä tapahtunutta ja lähdimme mm. Lappiin kahdestaan viikonlopuksi. Lisäksi minä kävin kriisiterapeutilla yksin, mies ei halunnut. Nyt välimme ovat kunnossa ja olemme anataneet toisillemme anteeksi, minä hänelle välinpitämättömyyden ja hän minulle rakastumisen toiseen. Ja minä opin sen, ettei tunteilla voi leikitellä. Koskaan en ole kokenut niin ristiriitaisia tunteita kuin viime syksynä. En voi suositella kenellekään. Mutta rakastuminen on niin väkevä, että olen yhä ihan heikkona tuohon toiseen miehen kun hänet näen ja silloin tällöin kirjoittelemme vieläkin sähköpostia. Mutta en ole häntä koskaan edes suudellut, enkä aiokaan.

lady kirjoitti:

Saamissasi vastauksissa pettäjä on aina ollut mies. Kerrompa sinulle nyt naisnäkökulmasta saman tarinan. Pitkässä liitossamme oli viileämpi ajanjakso jatkunut jo vähän aikaa kun tielleni osui empaattinen ja hurmaava mies. Rakastuin niin, että oli taju lähteä ja olo samalla ihana ja kamala, koska en halunnut pettää miestäni, johon olen sitoutunut. Halu suudella ja rakastella tämän uuden uuden miehen kanssa oli polttava, mutta en sitä tehnyt, koska tiesin, että se voi tuhota kaiken. En halunnut tavata miestä myöskään koskaan kahdenkesken, koska pelkäsin heittäytyväni hänen syliinsä. Lähettelin kyllä sähköpostia ja tekstiviestejä. Lopulta halusin kertoa miehelleni tilanteesta, jotta hän ymmärtäisi panostaa väleihimme, että saisimme ne kuntoon. Surimme ja itkimme yhdessä tapahtunutta ja lähdimme mm. Lappiin kahdestaan viikonlopuksi. Lisäksi minä kävin kriisiterapeutilla yksin, mies ei halunnut. Nyt välimme ovat kunnossa ja olemme anataneet toisillemme anteeksi, minä hänelle välinpitämättömyyden ja hän minulle rakastumisen toiseen. Ja minä opin sen, ettei tunteilla voi leikitellä. Koskaan en ole kokenut niin ristiriitaisia tunteita kuin viime syksynä. En voi suositella kenellekään. Mutta rakastuminen on niin väkevä, että olen yhä ihan heikkona tuohon toiseen miehen kun hänet näen ja silloin tällöin kirjoittelemme vieläkin sähköpostia. Mutta en ole häntä koskaan edes suudellut, enkä aiokaan.

Lue lisää

Kun luin keromuksesi niin mieleeni tuli joskus kuulemani tarina siitä, että kun meidän elämämme on loppu ja me saavumme sinne "taivaaseen", niin meiltä kysytään vain yksi kysymys; "Miksi et uskaltanut, miksi pelkäsit"?

Minun mielestäni se on hyvä kysymys mietiskeltäväksi jo näin ennen sinne "taivaaseen pääsyä" ;) Sen voisi ajatella näin, elämä tuo eteemme lahjoja joista useimmille sanomme "kiitos, mutta ei kiitos". Miksi? Siksi että pelkäämme. Mitä me pelkäämme? Juu sitä, millaiseksi elämämme voisi muodostua, jos emme sitä pelkäisi. Ehkä sanomme "ei kiitos" sille kauneimmalle lahjalle joka elämämme meille haluaisi antaa. Tämän jälkeenpäin ymmärtäminen on elämän kipeimpiä asioita.

Nämä ajatukset kirjoitin koska olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Ja valitsin myös mieheni. Oliko se oikea valinta? En tiedä, onko oikeaa valintaa olemassakaan? On vain valinta ja sen seuraus ja niiden ketjusta muodostuu ajan kanssa Itse Elämä. Se yksi ja ainutkertainen, omien valintojemme summa.
Jaksamista sinulle /// :)

vio-letti kirjoitti:

Kun luin keromuksesi niin mieleeni tuli joskus kuulemani tarina siitä, että kun meidän elämämme on loppu ja me saavumme sinne "taivaaseen", niin meiltä kysytään vain yksi kysymys; "Miksi et uskaltanut, miksi pelkäsit"?

Minun mielestäni se on hyvä kysymys mietiskeltäväksi jo näin ennen sinne "taivaaseen pääsyä" ;) Sen voisi ajatella näin, elämä tuo eteemme lahjoja joista useimmille sanomme "kiitos, mutta ei kiitos". Miksi? Siksi että pelkäämme. Mitä me pelkäämme? Juu sitä, millaiseksi elämämme voisi muodostua, jos emme sitä pelkäisi. Ehkä sanomme "ei kiitos" sille kauneimmalle lahjalle joka elämämme meille haluaisi antaa. Tämän jälkeenpäin ymmärtäminen on elämän kipeimpiä asioita.

Nämä ajatukset kirjoitin koska olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Ja valitsin myös mieheni. Oliko se oikea valinta? En tiedä, onko oikeaa valintaa olemassakaan? On vain valinta ja sen seuraus ja niiden ketjusta muodostuu ajan kanssa Itse Elämä. Se yksi ja ainutkertainen, omien valintojemme summa.
Jaksamista sinulle /// :)

Lue lisää

Se siis oli syy. Kun pohdin asiaa luin paljon näitä avioeropalstan juttuja. Täällä on tosi paljon niitä tarinoita, joissa ihmiset katuvat sitä, että hetken hurman vuoksi ovat tuhonneet hyvän parisuhteen. Lisäksi täältä sai kuvan siitä, että millaisia kamalia ongelmia parisuhteissa onkaan ja että kuinka paljon on uskottomuutta. Kun luin näitä kauhutarinoita, huomasin, että minullahan on aivan mainio mies ja täysi luottamus parisuhteessa. Tuskin parempaa löytäisin, sillä arki on aina haastavaa. Ja vielä kun tajusin kirjoituksista kuinka vaikeaa on yksinhuoltajan tai uusperheen elämä, niin tuli kyllä hyvä motivaatio saada avioliitto taas hyväksi. Salasuhteeseen en olisi pystynyt, pää ei olisi kestänyt sellaista. Ja kun tutustuin tähän uuteen hurmuriin paremmin keskustelemalla ja kirjoittamalla, niin selväksi kävi että hän tarjosikin pelkkää ohimenevää seksisuhdetta. Siis puhdas casanova, mutta ah, osaa olla silti niin ihana ja sanoa naiselle juuri mitä hän haluaa kuulla.
Sinä selvästikin kadut. Oletko myöskin ollut joskus samassa tilanteessa?

lady kirjoitti:

Se siis oli syy. Kun pohdin asiaa luin paljon näitä avioeropalstan juttuja. Täällä on tosi paljon niitä tarinoita, joissa ihmiset katuvat sitä, että hetken hurman vuoksi ovat tuhonneet hyvän parisuhteen. Lisäksi täältä sai kuvan siitä, että millaisia kamalia ongelmia parisuhteissa onkaan ja että kuinka paljon on uskottomuutta. Kun luin näitä kauhutarinoita, huomasin, että minullahan on aivan mainio mies ja täysi luottamus parisuhteessa. Tuskin parempaa löytäisin, sillä arki on aina haastavaa. Ja vielä kun tajusin kirjoituksista kuinka vaikeaa on yksinhuoltajan tai uusperheen elämä, niin tuli kyllä hyvä motivaatio saada avioliitto taas hyväksi. Salasuhteeseen en olisi pystynyt, pää ei olisi kestänyt sellaista. Ja kun tutustuin tähän uuteen hurmuriin paremmin keskustelemalla ja kirjoittamalla, niin selväksi kävi että hän tarjosikin pelkkää ohimenevää seksisuhdetta. Siis puhdas casanova, mutta ah, osaa olla silti niin ihana ja sanoa naiselle juuri mitä hän haluaa kuulla.
Sinä selvästikin kadut. Oletko myöskin ollut joskus samassa tilanteessa?

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi. Sanotaan että 'ei se vaihtamisesta parane', ja olen kyllä pitkälti samaa mieltä. Ongelmia on ja tulee kaikissa suhteissa joskus. Sen huomaa varsinkin kun lukee näitä sivuja, niinkuin sinäkin sanot.

Olen tuon rakastumisen toiseen kokenut ja se on itsetutkistelun paikka niin omalle itselle kuin parisuhteellekin. Valinta on jokaisen itse tehtävä ja sitä ei koskaan saa tietää mihin se toinen tie olisi johtanut, niin ei sitä mitenkään voi katua. Se olisi kuin katuisi omaa elämäänsä ja se olisi kovin surullista. Eikö vaan?

Hyviä jatkoja sinulle :)

vio-letti kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi. Sanotaan että 'ei se vaihtamisesta parane', ja olen kyllä pitkälti samaa mieltä. Ongelmia on ja tulee kaikissa suhteissa joskus. Sen huomaa varsinkin kun lukee näitä sivuja, niinkuin sinäkin sanot.

Olen tuon rakastumisen toiseen kokenut ja se on itsetutkistelun paikka niin omalle itselle kuin parisuhteellekin. Valinta on jokaisen itse tehtävä ja sitä ei koskaan saa tietää mihin se toinen tie olisi johtanut, niin ei sitä mitenkään voi katua. Se olisi kuin katuisi omaa elämäänsä ja se olisi kovin surullista. Eikö vaan?

Hyviä jatkoja sinulle :)

Lue lisää

Asia käy yhä mielessä lähes joka tunti ja tunteet tätä hurmuria kohtaan vaihtelevat laidasta laitaan: välillä ajattelen, että hänellä on lupa hurmata, että toisaalta minä (ja moni muu nainen) kaipasin juuri sitä huomiota, jota hän tarjosi. Ja välillä olen katkera, ettei hän saisi särkeä naisten sydämiä. Tuntuu loukkaavalta ajatella, että minä olin jo välillä valmis luopumaan kaikesta hänen vuokseen ja hän olisi käyttänyt minua vain hetken.
Ja sitten pohdiskelen laajemmin tätä koko meidän aikaamme; että minäkin olen tämän ajan aivopesty tuote ja itsekkäästi haluaisin saada kaiken sen hurman minkä maailma tarjoaa. Kyllä siinä vähäksi aikaa omat lapsetkin jäivät kakkoseksi kun mielessä pyöri vain tuo hurmuri. Elämme ristiriitaisten arvojen aikaa. Täältäkin saa lukea mielipiteitä laidasta laitaan: toisissa painotetaan pitämään aviosuhde kasassa ja toiset kehottaa: "elämme vain kerran, siitä on otettava kaikki irti". Tämä hurmurikin kommentoi minulle, että olen liian ankara itselleni kun en salli itselleni sitä, mitä himoitsisin. Toisaalta hän itse kärsi ajoittaisesta masentuneisuudesta omassa elämäntavassaan. Taitaapa itselläänkin kuitenkin omatunto välillä soimata.
Kiitos sinulle vastauksista ja hyvää jatkoa sinullekin.

lady kirjoitti:

Asia käy yhä mielessä lähes joka tunti ja tunteet tätä hurmuria kohtaan vaihtelevat laidasta laitaan: välillä ajattelen, että hänellä on lupa hurmata, että toisaalta minä (ja moni muu nainen) kaipasin juuri sitä huomiota, jota hän tarjosi. Ja välillä olen katkera, ettei hän saisi särkeä naisten sydämiä. Tuntuu loukkaavalta ajatella, että minä olin jo välillä valmis luopumaan kaikesta hänen vuokseen ja hän olisi käyttänyt minua vain hetken.
Ja sitten pohdiskelen laajemmin tätä koko meidän aikaamme; että minäkin olen tämän ajan aivopesty tuote ja itsekkäästi haluaisin saada kaiken sen hurman minkä maailma tarjoaa. Kyllä siinä vähäksi aikaa omat lapsetkin jäivät kakkoseksi kun mielessä pyöri vain tuo hurmuri. Elämme ristiriitaisten arvojen aikaa. Täältäkin saa lukea mielipiteitä laidasta laitaan: toisissa painotetaan pitämään aviosuhde kasassa ja toiset kehottaa: "elämme vain kerran, siitä on otettava kaikki irti". Tämä hurmurikin kommentoi minulle, että olen liian ankara itselleni kun en salli itselleni sitä, mitä himoitsisin. Toisaalta hän itse kärsi ajoittaisesta masentuneisuudesta omassa elämäntavassaan. Taitaapa itselläänkin kuitenkin omatunto välillä soimata.
Kiitos sinulle vastauksista ja hyvää jatkoa sinullekin.

Lue lisää

Täytyy vielä kerran vastata sinulle, toivottavasti luet.
Minulla oli niin, että joinakin aikoina olin kuin sairas, niinkuin jokin kuumesairaus olisi minuun iskenyt. Hän sai minusta esiin ihmisen josta todella pidin. Avauduin, kirjoitin runoja ja ajattelin ajatuksia joita en edes tiennyt olevan olemassa. Halusin koko ajan ruokkia sitä tunnetta, sitä ihanaa ihmistä jonka luulin vain hänen kykenevän houkuttelemaan esille. Rakastin itseäni sellaisena kuin hän sai minut itseni tuntemaan.

Sitten huomasin että se ei olekkaan *hän* joka houkuttelee tuon ihanan ihmisen minussa esiin, vaan Minä olen Itse se ihana ihminen. En ole vain antanut sen tulla esiin. Nyt annan koko itselleni tilaa. Mutta olen ikuisesti kiitollinen hänelle siitä, että hän "esitteli" minut minulle...jos ymmärrät mitä tarkoitan... ;)

Meillä ei myöskään ollut seksisuhdetta. Tiesin, että jos päästäisin sen niin pitkälle, ei paluuta olisi. En halunnut elää hänen kanssaan yhteistä elämää, enkä halunnut menettää sitä mitä minulla oli. Tiesin että minulla oli paljon. Olen kiitollinen elämälle tästä kokemuksesta. En päivääkään vaihtaisi pois... opin tuntemaan itseni paremmin.

Minun rakas Elämänkumppanini tiesi kaikesta tästä, tapasi "ystäväni" useita kertoja ja oli suurena tukena minulle tämän ajan läpi. "Ystäväni" on nyt löytänyt uuden rakkauden ja elää hänen kanssaan hmmm.. - toivottavasti onnellisena. Viimeksi hän sanoi minulle; "Sinuthan minä kyllä halusin, mutta.."

Elämä on..

Ymmärrän sinua sydämeni syvyydessä. Kiitos sinulle. :)

vio-letti kirjoitti:

Täytyy vielä kerran vastata sinulle, toivottavasti luet.
Minulla oli niin, että joinakin aikoina olin kuin sairas, niinkuin jokin kuumesairaus olisi minuun iskenyt. Hän sai minusta esiin ihmisen josta todella pidin. Avauduin, kirjoitin runoja ja ajattelin ajatuksia joita en edes tiennyt olevan olemassa. Halusin koko ajan ruokkia sitä tunnetta, sitä ihanaa ihmistä jonka luulin vain hänen kykenevän houkuttelemaan esille. Rakastin itseäni sellaisena kuin hän sai minut itseni tuntemaan.

Sitten huomasin että se ei olekkaan *hän* joka houkuttelee tuon ihanan ihmisen minussa esiin, vaan Minä olen Itse se ihana ihminen. En ole vain antanut sen tulla esiin. Nyt annan koko itselleni tilaa. Mutta olen ikuisesti kiitollinen hänelle siitä, että hän "esitteli" minut minulle...jos ymmärrät mitä tarkoitan... ;)

Meillä ei myöskään ollut seksisuhdetta. Tiesin, että jos päästäisin sen niin pitkälle, ei paluuta olisi. En halunnut elää hänen kanssaan yhteistä elämää, enkä halunnut menettää sitä mitä minulla oli. Tiesin että minulla oli paljon. Olen kiitollinen elämälle tästä kokemuksesta. En päivääkään vaihtaisi pois... opin tuntemaan itseni paremmin.

Minun rakas Elämänkumppanini tiesi kaikesta tästä, tapasi "ystäväni" useita kertoja ja oli suurena tukena minulle tämän ajan läpi. "Ystäväni" on nyt löytänyt uuden rakkauden ja elää hänen kanssaan hmmm.. - toivottavasti onnellisena. Viimeksi hän sanoi minulle; "Sinuthan minä kyllä halusin, mutta.."

Elämä on..

Ymmärrän sinua sydämeni syvyydessä. Kiitos sinulle. :)

Lue lisää

Minua tämä mies ei muuttanut muuten kuin että oli ihanaa tuntea itsensä kauniiksi ja viehättäväksi. Minun oma mieheni oli ollut jo yli puoli vuotta jotenkin lukossa, eikä koskaan sanonut minulle mitään kaunista tai tehnyt aloitetta seksiin. Ilmeisesti syynä oli minun aloittamani paritanssiharrastus, jonka mies koki uhkana: mieheni pelkäsi että löytäisin uuden ja hän ei enää kelpaisi. Ja hassua (tai oikeastaan surullista), että hän etäisyydellään ja jääräpäisyydellään sai juuri niin tapahtumaan.
Mutta arvaisin, että sinun kohdallasi tuo rakastuminen on nostanut itsetuntoa, saanut sinut tuntemaan itsesi arvokkaaksi ja sen vuoksi olet uskaltanut löytää itsestäsi uusia puolia. Minä olen jo aiemmin ollut niin rohkea, että minulla se vaikutti vain siihen, että uskon nyt itseni kauniiksi. Sen osalta minulla on ollut epävarmuutta.
Meillä tämä kokemus paransi liittoa. Minä olen nyt nähnyt että oma mies todellakin on minulle ja se ykkönen ja mieheni oppi, että parisuhteeseen pitää panostaa, ettei oman vaimon suhteen voi kovin pitkään olla välinpitämätön. Olen nyt saanut oman mieheni tanssipariksi ja hänellä on loistava rytmitaju, joten olen hyvin onnellinen. Siltikin aina välillä kaipaisin sitä huumaavaa rakastumisen tunnetta, jossa ei väsytä, ei nälätä ja vain hymyilee itsekseen. (Tosin syksyllä olo ei suinkaan ollut pelkästään positiivinen kun tunne oli kielletty. Olo oli kamala...)
Miten sinun puolisosi sieti tilanteen? Ymmärsikö hän todella, että olet rakastunut?

lady kirjoitti:

Minua tämä mies ei muuttanut muuten kuin että oli ihanaa tuntea itsensä kauniiksi ja viehättäväksi. Minun oma mieheni oli ollut jo yli puoli vuotta jotenkin lukossa, eikä koskaan sanonut minulle mitään kaunista tai tehnyt aloitetta seksiin. Ilmeisesti syynä oli minun aloittamani paritanssiharrastus, jonka mies koki uhkana: mieheni pelkäsi että löytäisin uuden ja hän ei enää kelpaisi. Ja hassua (tai oikeastaan surullista), että hän etäisyydellään ja jääräpäisyydellään sai juuri niin tapahtumaan.
Mutta arvaisin, että sinun kohdallasi tuo rakastuminen on nostanut itsetuntoa, saanut sinut tuntemaan itsesi arvokkaaksi ja sen vuoksi olet uskaltanut löytää itsestäsi uusia puolia. Minä olen jo aiemmin ollut niin rohkea, että minulla se vaikutti vain siihen, että uskon nyt itseni kauniiksi. Sen osalta minulla on ollut epävarmuutta.
Meillä tämä kokemus paransi liittoa. Minä olen nyt nähnyt että oma mies todellakin on minulle ja se ykkönen ja mieheni oppi, että parisuhteeseen pitää panostaa, ettei oman vaimon suhteen voi kovin pitkään olla välinpitämätön. Olen nyt saanut oman mieheni tanssipariksi ja hänellä on loistava rytmitaju, joten olen hyvin onnellinen. Siltikin aina välillä kaipaisin sitä huumaavaa rakastumisen tunnetta, jossa ei väsytä, ei nälätä ja vain hymyilee itsekseen. (Tosin syksyllä olo ei suinkaan ollut pelkästään positiivinen kun tunne oli kielletty. Olo oli kamala...)
Miten sinun puolisosi sieti tilanteen? Ymmärsikö hän todella, että olet rakastunut?

Lue lisää

Olen iloinen puolestasi että olette miehesi kanssa löytäneet rakkauden taas. Tanssi on ihana harrastus, sitä mekin olemme Elämänkumppanin kanssa harrastaneet koko suhteemme ajan ja saaneet siitä paljon iloa.

Kirjoitit että käsitit niin, että minun rakastumiseni Ystävääni olisi nostanut minun itsetuntoani. Hmm.. Itse en sanoisi sen olevan niin, sillä minulla on aina ollut hyvä itseluottamus ja itsetunto ja olen aina ollut rakastettu ja palvottu parisuhteessani. Siis siitä ei ollut kysymys. Mutta koska hän oli kirjailija, niin hän auttoi minua löytämään ne avaimet omaan kirjoittamiseeni. Ne olivat olleet minulta hukassa siitä asti, kun eräs opettaja alakoulun kolmannella luokalla oli minun kirjoittamiseni nujertanut omassa kateudessaan. Oli kuin olisin löytänyt kauan kadoksissa olleen aarreaitan. Se oli ihanaa ja olin ehkä kaikkein eniten rakastunut siihen, mitä löysin. Olen vieläkin lapsellisen ihastunut siihen kaikkeen. ;)

Koko tämä tarina on tietysti paljon, paljon laajempi ja monimutkaisempi kuin mitä tässä muutamin rivein olen kertonut. Niinkuin tietysti sinunkin tarinasi ja kaikki ihmis-suhdetarinat. Siitä voisi vaikka kirjoittaa kirjan ;)

Vielä pieni vastaus tuohon viimeiseen kysymykseesi että kuinka Elämänkumppanini asiasta selvisi? Me olemme hyvin avoimia ja ehkä hieman erikoisia ihmisiä. Hän tiesi kaikesta koko ajan, mutta koska minä olen hänelle "se ainoa oikea", hän oli päättänyt odottaa että se kaikki menee ohi, - sanoi että tiesi sen menevän ohi. Hän oli oikeassa. Hän on suuremmoinen ihminen ja rakastan häntä juuri siksi.

Minä uskon, että elämä tuo eteemme kaiken minkä me tarvitsemme oppiaksemme tuntemaan itsemme. Monet jättävät tämän processin kesken vain yksinkertaisesti eroamalla heti, kun tulee esimerkiksi tällainen rakastuminen eteen. Se on hieman surullista, sillä se on tosiaan yksi elämän koulun vaikeimpia "kursseja" läpäistä ja se opettaa todella paljon. Olen iloinen, että olen saanut jakaa kanssasi ajatuksia tästä. Onnea vielä kerran teille molemmille jatkossa.

vio-letti kirjoitti:

Olen iloinen puolestasi että olette miehesi kanssa löytäneet rakkauden taas. Tanssi on ihana harrastus, sitä mekin olemme Elämänkumppanin kanssa harrastaneet koko suhteemme ajan ja saaneet siitä paljon iloa.

Kirjoitit että käsitit niin, että minun rakastumiseni Ystävääni olisi nostanut minun itsetuntoani. Hmm.. Itse en sanoisi sen olevan niin, sillä minulla on aina ollut hyvä itseluottamus ja itsetunto ja olen aina ollut rakastettu ja palvottu parisuhteessani. Siis siitä ei ollut kysymys. Mutta koska hän oli kirjailija, niin hän auttoi minua löytämään ne avaimet omaan kirjoittamiseeni. Ne olivat olleet minulta hukassa siitä asti, kun eräs opettaja alakoulun kolmannella luokalla oli minun kirjoittamiseni nujertanut omassa kateudessaan. Oli kuin olisin löytänyt kauan kadoksissa olleen aarreaitan. Se oli ihanaa ja olin ehkä kaikkein eniten rakastunut siihen, mitä löysin. Olen vieläkin lapsellisen ihastunut siihen kaikkeen. ;)

Koko tämä tarina on tietysti paljon, paljon laajempi ja monimutkaisempi kuin mitä tässä muutamin rivein olen kertonut. Niinkuin tietysti sinunkin tarinasi ja kaikki ihmis-suhdetarinat. Siitä voisi vaikka kirjoittaa kirjan ;)

Vielä pieni vastaus tuohon viimeiseen kysymykseesi että kuinka Elämänkumppanini asiasta selvisi? Me olemme hyvin avoimia ja ehkä hieman erikoisia ihmisiä. Hän tiesi kaikesta koko ajan, mutta koska minä olen hänelle "se ainoa oikea", hän oli päättänyt odottaa että se kaikki menee ohi, - sanoi että tiesi sen menevän ohi. Hän oli oikeassa. Hän on suuremmoinen ihminen ja rakastan häntä juuri siksi.

Minä uskon, että elämä tuo eteemme kaiken minkä me tarvitsemme oppiaksemme tuntemaan itsemme. Monet jättävät tämän processin kesken vain yksinkertaisesti eroamalla heti, kun tulee esimerkiksi tällainen rakastuminen eteen. Se on hieman surullista, sillä se on tosiaan yksi elämän koulun vaikeimpia "kursseja" läpäistä ja se opettaa todella paljon. Olen iloinen, että olen saanut jakaa kanssasi ajatuksia tästä. Onnea vielä kerran teille molemmille jatkossa.

Lue lisää

Kiitos sinullekin, kohtalontoverille. Hyvää jatkoa ja tanssiin iloa!

lady kirjoitti:

Minua tämä mies ei muuttanut muuten kuin että oli ihanaa tuntea itsensä kauniiksi ja viehättäväksi. Minun oma mieheni oli ollut jo yli puoli vuotta jotenkin lukossa, eikä koskaan sanonut minulle mitään kaunista tai tehnyt aloitetta seksiin. Ilmeisesti syynä oli minun aloittamani paritanssiharrastus, jonka mies koki uhkana: mieheni pelkäsi että löytäisin uuden ja hän ei enää kelpaisi. Ja hassua (tai oikeastaan surullista), että hän etäisyydellään ja jääräpäisyydellään sai juuri niin tapahtumaan.
Mutta arvaisin, että sinun kohdallasi tuo rakastuminen on nostanut itsetuntoa, saanut sinut tuntemaan itsesi arvokkaaksi ja sen vuoksi olet uskaltanut löytää itsestäsi uusia puolia. Minä olen jo aiemmin ollut niin rohkea, että minulla se vaikutti vain siihen, että uskon nyt itseni kauniiksi. Sen osalta minulla on ollut epävarmuutta.
Meillä tämä kokemus paransi liittoa. Minä olen nyt nähnyt että oma mies todellakin on minulle ja se ykkönen ja mieheni oppi, että parisuhteeseen pitää panostaa, ettei oman vaimon suhteen voi kovin pitkään olla välinpitämätön. Olen nyt saanut oman mieheni tanssipariksi ja hänellä on loistava rytmitaju, joten olen hyvin onnellinen. Siltikin aina välillä kaipaisin sitä huumaavaa rakastumisen tunnetta, jossa ei väsytä, ei nälätä ja vain hymyilee itsekseen. (Tosin syksyllä olo ei suinkaan ollut pelkästään positiivinen kun tunne oli kielletty. Olo oli kamala...)
Miten sinun puolisosi sieti tilanteen? Ymmärsikö hän todella, että olet rakastunut?

Lue lisää

Luin kirjoituksesi ja se oli hyvä. Kuten olen tässä palstalla monesti sanonut niin miehen pitää hoitaa suhdetta. Minulla kävi sillee että vaimosta tuli itsestään selvyys, mutta kuitenkin aina ja tosi useasti sanoin sitä hänelle että "voi kulta kun olet kaunis" ja joka päivä, joka ikinen päivä, oli sitten riitaa tai ei tai vaikkapa puhelimessa puhuttiin sanoin rakastavani häntä. Vaikka nyt asiat on miten on niin edelleen sanon hänelle rakastavani. Eilen viimeksi puhuin vaimon siskon kanssa ja vaimoni oli vieressä, tai siis tekstiviestiä laitoin, niin sanoin hänen välityksellä viestin, että kerro .......lle että rakastan sitä.

Parisuhdetta pitää hoitaa. Jos muuta en tästä oppinut niin sen ainakin

vio-letti kirjoitti:

Olen iloinen puolestasi että olette miehesi kanssa löytäneet rakkauden taas. Tanssi on ihana harrastus, sitä mekin olemme Elämänkumppanin kanssa harrastaneet koko suhteemme ajan ja saaneet siitä paljon iloa.

Kirjoitit että käsitit niin, että minun rakastumiseni Ystävääni olisi nostanut minun itsetuntoani. Hmm.. Itse en sanoisi sen olevan niin, sillä minulla on aina ollut hyvä itseluottamus ja itsetunto ja olen aina ollut rakastettu ja palvottu parisuhteessani. Siis siitä ei ollut kysymys. Mutta koska hän oli kirjailija, niin hän auttoi minua löytämään ne avaimet omaan kirjoittamiseeni. Ne olivat olleet minulta hukassa siitä asti, kun eräs opettaja alakoulun kolmannella luokalla oli minun kirjoittamiseni nujertanut omassa kateudessaan. Oli kuin olisin löytänyt kauan kadoksissa olleen aarreaitan. Se oli ihanaa ja olin ehkä kaikkein eniten rakastunut siihen, mitä löysin. Olen vieläkin lapsellisen ihastunut siihen kaikkeen. ;)

Koko tämä tarina on tietysti paljon, paljon laajempi ja monimutkaisempi kuin mitä tässä muutamin rivein olen kertonut. Niinkuin tietysti sinunkin tarinasi ja kaikki ihmis-suhdetarinat. Siitä voisi vaikka kirjoittaa kirjan ;)

Vielä pieni vastaus tuohon viimeiseen kysymykseesi että kuinka Elämänkumppanini asiasta selvisi? Me olemme hyvin avoimia ja ehkä hieman erikoisia ihmisiä. Hän tiesi kaikesta koko ajan, mutta koska minä olen hänelle "se ainoa oikea", hän oli päättänyt odottaa että se kaikki menee ohi, - sanoi että tiesi sen menevän ohi. Hän oli oikeassa. Hän on suuremmoinen ihminen ja rakastan häntä juuri siksi.

Minä uskon, että elämä tuo eteemme kaiken minkä me tarvitsemme oppiaksemme tuntemaan itsemme. Monet jättävät tämän processin kesken vain yksinkertaisesti eroamalla heti, kun tulee esimerkiksi tällainen rakastuminen eteen. Se on hieman surullista, sillä se on tosiaan yksi elämän koulun vaikeimpia "kursseja" läpäistä ja se opettaa todella paljon. Olen iloinen, että olen saanut jakaa kanssasi ajatuksia tästä. Onnea vielä kerran teille molemmille jatkossa.

Lue lisää

Kuten tiedätte syyni avioeroon tai jos siitä tulee sellainen niin heitän kyssärin ja haluan naisen mielipiteen tai miksi ei miehen. Pettäminen syy. Onko oikeen että ensimmäistä kertaa loukkaannuin mitä vaimo minulle ja koko meidän perheille sanoi. Hän sanoi vanhemmilleen että minä olen ollut erittäin hyvä vävy, äitilleni ja isälleni hän sanoi että minä olen ollut erittäin hyvä poika, ja sitten jatkoi..mutta olen epäonnistunut aviomiehenä??
Voinko loukkaantua tuollaisesta vaikka vaimo sanoi että hänen elämä oli parasta mitä ihminen voi koskaan toivoa ennen tätä tapahtunutta. Voinko epäonnistua aviomiehenä jos edes joskus olen saanut hänet onnelliseksi? Voinko jatkossa pitää itseäni huonona ihmisenä?

Itselläni pitkä avioliitto takana, mies petti ja nyt olen asunut jonkin aikaa yksinään.
Minusta tuo kostoajatus on aivan naurettava, en itse voisi kuvitellakaan toimivani niin.
Ehkä nämä ovatkin nuorempia ihmisiä jotka näistä kostoajatuksista kirjoittelivat näin yli 50 ihmiselle kyllä aika uskomatonta toimintaa.
Eihän se auttaisi ketään, asiat olisi vaan entistä enemmän solmussa.

potut pottuina, eli pettämistä siinä tilanteessa, jossa ollaan jo tasapainossa.

Enemmän puhuisin tuossa teidän tapauksessa pelin tasoittamisesta jos vierasta köyrisi ja siksi, että siinä olisi kumppanin lupa.

Tasoittaminen auttaa joitakin, ei kaikkia. Kostaminen ei varmaan auta kovinkaan paljon selvitessään.

Itse aikoinaan tasoitin pelin vaimon sivusuhteen jälkeen sekstailemalla muutaman naisen kanssa. Se auttoi siinä mielessä, ettei jäänyt ns. häviölle kokemuksessa, mutta tunnetasolla se ei tasoita.

Nyt kun tapauksestamme on jo jonkin aikaa ja ollaan yhteistä elämää rakennettu, niin en kuuna päivänä edes ajattele kostavani. Jos on tunne, että pakko vierasta päästä hässimään, niin kerron siitä sata varmasti etukäteen, ihan siksi, että silloin joutuu itse punnitsemaan asian todella vakavasti uudestaan, eikä välttämättä teekään enää mieli yhtään vierasta.

että niin miehet kuin naisetkin pettävät liian paljon tilaisuuden tarjoutuessa, vaikka asiat olisivatkin ihan hyvin.

Ikävää, mutta totta.

HUOM! Kaikki eivät petä, vaikka olisi kuinka paljon tilaisuuksia.

Ymmärrän mitä kirjoitat. Olen miettinyt asiaa ja ajatellut että jos miehellä tai naisella on tunteita tai suhde toista kohtaan on lähtökohta eri. Sinun tapauksesta en tiedä. Minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut mitään tunteita tai edes ihastumista kenenkään toiseen. Ei pientäkään. Se ei todellakaan ole oikein mitä tein mut rakkaus ja tunne on vain ollut omaa vaimoa kohtaan. Tunteen huomaa esim rakastelussa. Toiset kertoo kuinka he olivat sen ja sen kans sängys ja jyystettiin koko yö. Onko siinä rakkautta ja tunnetta? Itselläni tunteet ovat jotain ihan muuta rakastellessa. Siinä on hellyyttä, vaihtelua ja joskus jotain muuta. Mutta se tunne aiheuttaa vaikka itkemisen sängyssä, vain sen hyvän olon mukaan. Onko muilla samoja kokemuksia? En tiedä kuuluko nää asiat tähän mutta näin ajattelen.

-Jani77- kirjoitti:

Ymmärrän mitä kirjoitat. Olen miettinyt asiaa ja ajatellut että jos miehellä tai naisella on tunteita tai suhde toista kohtaan on lähtökohta eri. Sinun tapauksesta en tiedä. Minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut mitään tunteita tai edes ihastumista kenenkään toiseen. Ei pientäkään. Se ei todellakaan ole oikein mitä tein mut rakkaus ja tunne on vain ollut omaa vaimoa kohtaan. Tunteen huomaa esim rakastelussa. Toiset kertoo kuinka he olivat sen ja sen kans sängys ja jyystettiin koko yö. Onko siinä rakkautta ja tunnetta? Itselläni tunteet ovat jotain ihan muuta rakastellessa. Siinä on hellyyttä, vaihtelua ja joskus jotain muuta. Mutta se tunne aiheuttaa vaikka itkemisen sängyssä, vain sen hyvän olon mukaan. Onko muilla samoja kokemuksia? En tiedä kuuluko nää asiat tähän mutta näin ajattelen.

Lue lisää

Kuulostaa siltä, että vaimosi menettää hyvän miehen, jos ei osaa antaa anteeksi. Ja sellkeästi se on nyt hänestä kiinni. Toivottavasti miettii tarkkaan ennen kuin tekee lopullisen päätöksensä.

uusi elämä edessä kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että vaimosi menettää hyvän miehen, jos ei osaa antaa anteeksi. Ja sellkeästi se on nyt hänestä kiinni. Toivottavasti miettii tarkkaan ennen kuin tekee lopullisen päätöksensä.

Lue lisää

Niin en minä tässä nyt itseäni ylistä ja puolustele, mut tosiasia on se että joitakin virheitä olen tehnyt ja tosissani loukannut vaimoani. Tunteet ovat pysyneet kyllä vaimossani ja tulee pysymään vielä pitkään jos ero tulee. Tunteet on minulle ollut aina sellainen asia et se kuitenkin johdattaa ja antaa sen oikean vastauksen. Kuten puhuin noista sänkyhommista ni sillee se minulla on mennyt ja sen olen tuntenut. Ei siinä todellakaan ole tappamisen maku vaan ihan jotain muuta. Ja tuo itkuun purskahtaminen tapahtuu isolle miehelle joka on herkkä kuten minä. Ei se mua hävetä tänne kirjoittaa mut onko niillä miehillä tunnetta jotka nauraa tälle? Onko koskaan kokeneet tosi rakkautta? Tämä on vain yksi esimerkki jossa olen tunteeni esittänyt ja siitä olen sen myös huomannut mitä minulla on ja kuinka ison asian olen menettämässä. En kuitenkaan millään tavalla puolusta itseäni. Jos en ois virheitäni tehnyt, olisi mulla maailman paras elämä ja maailman paras vaimo. Sen takia taistelen edelleen. Ja se mitä olemme yhdessä kokeneet on tapahtunut vain elokuvissa. On ollut huonoja ja hyviä päiviä, mut kuitenkin täydelinen elämä ja mitään en vaihtais pois paitsi viimeisen puoltoista vuotta.
Kiitos sinulle kannustuksesta ja tää mitä kirjoitin on täysin totta. En halua näillä sanoilla puolustella mitään vaan tuoda tunteeni julki. Jos joku pystyisi minun sydämeni viemään, nostaisin sille hattua. Mutta se joka minun sydämeni on viennyt jää sydämeeni ikiajoiksi. Häntä en tule koskaan unohtamaan ja häntä ei kukaan tule korvaamaan tässä maailmassa.

-Jani77- kirjoitti:

Niin en minä tässä nyt itseäni ylistä ja puolustele, mut tosiasia on se että joitakin virheitä olen tehnyt ja tosissani loukannut vaimoani. Tunteet ovat pysyneet kyllä vaimossani ja tulee pysymään vielä pitkään jos ero tulee. Tunteet on minulle ollut aina sellainen asia et se kuitenkin johdattaa ja antaa sen oikean vastauksen. Kuten puhuin noista sänkyhommista ni sillee se minulla on mennyt ja sen olen tuntenut. Ei siinä todellakaan ole tappamisen maku vaan ihan jotain muuta. Ja tuo itkuun purskahtaminen tapahtuu isolle miehelle joka on herkkä kuten minä. Ei se mua hävetä tänne kirjoittaa mut onko niillä miehillä tunnetta jotka nauraa tälle? Onko koskaan kokeneet tosi rakkautta? Tämä on vain yksi esimerkki jossa olen tunteeni esittänyt ja siitä olen sen myös huomannut mitä minulla on ja kuinka ison asian olen menettämässä. En kuitenkaan millään tavalla puolusta itseäni. Jos en ois virheitäni tehnyt, olisi mulla maailman paras elämä ja maailman paras vaimo. Sen takia taistelen edelleen. Ja se mitä olemme yhdessä kokeneet on tapahtunut vain elokuvissa. On ollut huonoja ja hyviä päiviä, mut kuitenkin täydelinen elämä ja mitään en vaihtais pois paitsi viimeisen puoltoista vuotta.
Kiitos sinulle kannustuksesta ja tää mitä kirjoitin on täysin totta. En halua näillä sanoilla puolustella mitään vaan tuoda tunteeni julki. Jos joku pystyisi minun sydämeni viemään, nostaisin sille hattua. Mutta se joka minun sydämeni on viennyt jää sydämeeni ikiajoiksi. Häntä en tule koskaan unohtamaan ja häntä ei kukaan tule korvaamaan tässä maailmassa.

Lue lisää

asiaa niin, että kaiken tämän kokemanne jälkeen sinä ja vaimosi olette yhdessä entistä vahvempia ja entistä sitoutuneempia toisiinne! Kun näitä viestejä olen lukenut, väistämättä tulee sellainen hyvänolon tunne, että kyllä te selviätte! Jos olet suoraan vaimollesi puhunut tunteistasi näin kuin täällä palstalla, pakkohan hänen on uskoa miten tärkeä olet hänelle. Moni on sanonut, että unohtaa ei voi mutta anteeksi voi antaa. Ehkä ei voi unohtaa jotain ikävää tapahtumaa menneisyydessään, mutta jos kaikki menee hyvin, se ikävä tapahtuma menettää merkityksensä eikä se kulje painolastina mukana jokapäiväisessä elämässä.
Vakuuta vaimosi siitä että hän tosiaan on parasta mitä voit elämässäsi saada, ja olen varma, että hän jää luoksesi! Minä ainakin haluan uskoa onnellisiin loppuihin....edes joskus!Kun se ei omalle kohdalle sattunut, niin ehkäpä sinulle...ei kun siis teille. Onnea matkaan!

berry kirjoitti:

asiaa niin, että kaiken tämän kokemanne jälkeen sinä ja vaimosi olette yhdessä entistä vahvempia ja entistä sitoutuneempia toisiinne! Kun näitä viestejä olen lukenut, väistämättä tulee sellainen hyvänolon tunne, että kyllä te selviätte! Jos olet suoraan vaimollesi puhunut tunteistasi näin kuin täällä palstalla, pakkohan hänen on uskoa miten tärkeä olet hänelle. Moni on sanonut, että unohtaa ei voi mutta anteeksi voi antaa. Ehkä ei voi unohtaa jotain ikävää tapahtumaa menneisyydessään, mutta jos kaikki menee hyvin, se ikävä tapahtuma menettää merkityksensä eikä se kulje painolastina mukana jokapäiväisessä elämässä.
Vakuuta vaimosi siitä että hän tosiaan on parasta mitä voit elämässäsi saada, ja olen varma, että hän jää luoksesi! Minä ainakin haluan uskoa onnellisiin loppuihin....edes joskus!Kun se ei omalle kohdalle sattunut, niin ehkäpä sinulle...ei kun siis teille. Onnea matkaan!

Lue lisää

Paljon kiitoksia kannustuksesta. Kyl se asia on niin kuin sanoit. Tunteet ja tuntemukset minua auttaa eteenpäin. Kaikkee on sattunut mut toivon että vaimoni ymmärtää minua. Kyllä se ihan totta on mitä olen puhunut, ja varsinkin sen mitä tunteista olen sanonut. Vaimoni on paljon joutunut kestää ja vuoden asiaa pohtinut mutta nyt itsekin vasta oikeen kunnolla huomaa mitä on menettämässä. Kaikki ollut vaan epävarmaa ja paineen alla joutunut elämään. Mutta vaimoni on todella vahva ihminen. Siksi haluaisin hänet takaisin.

juuri samoihin aikoihin, kuin sinäkin kirjoitit pettämisen tapahtuneen, tapahtui meilläkin näin. Olemme vielä yhdessä, mutta en tiedä saammeko koskaan enää suhdettamme toimimaan.

En vieläkään ole päässyt pettämisestä yli. Tunnen päivittäin tuskaa ja vihaa tämän vuoksi. Olen miettinyt mikä tämän aiheuttaa ja olen todennut, että mikäli en enää rakastaisi miestäni, niin voisi olla paljon helpompaa. Olen jatkanut toistaiseksi, koska haluan uskoa, että mieheni on jatkossa luottamukseni arvoinen. Mikäli en saa luottamusta takaisin on parempi luovuttaa ja erota. Nähtäväksi jää kuinka käy.

meillä kirjoitti:

juuri samoihin aikoihin, kuin sinäkin kirjoitit pettämisen tapahtuneen, tapahtui meilläkin näin. Olemme vielä yhdessä, mutta en tiedä saammeko koskaan enää suhdettamme toimimaan.

En vieläkään ole päässyt pettämisestä yli. Tunnen päivittäin tuskaa ja vihaa tämän vuoksi. Olen miettinyt mikä tämän aiheuttaa ja olen todennut, että mikäli en enää rakastaisi miestäni, niin voisi olla paljon helpompaa. Olen jatkanut toistaiseksi, koska haluan uskoa, että mieheni on jatkossa luottamukseni arvoinen. Mikäli en saa luottamusta takaisin on parempi luovuttaa ja erota. Nähtäväksi jää kuinka käy.

Lue lisää

Moi. Miten se teillä tapahtui? Oliko miehesi pitänyt yhteyttä johonki toiseen tai ollut sängyssä vai oliko hänellä oikeen suhde? Minun ajatus on se että jos ihminen toiseen ihastuu tai rakastuu, se on suhde ja se kestää sen ajan mitä kestää. Monella on ollut pieniä ihastumisia mutta sitten lopullinen rakastuminen on jäännyt. Rakastua ei voi hetkessä, jossain tapauksissa ei koskaan. Minulla, jos ihan 100% varmuudella sanon, ei ole minkäänlaista ihastumista tapahtunut. Kuten eräs mies minulle sanoi. Jos pettää parisuhteessa, tulee jäljet pestä pois kaikki. Ei nimiä ei mitään tietoja saa jättää. Silloin ei voi jäädä kiinni. Näin se on. Minä pidin yhteyttä, ja siitä jäin kiinni. Sen jälkeen kaikki ollut sekavaa. Vaimo sanoi alussa että jos se olisi ollut pelkkä sänkyjuttu niin se ei olisi merkinnyt mitään. Mutta tiedä sitä. Koska en ole kenenkään ihastunut tai edes minkäänlaista suhdetta pitänyt niin sik´si tää ero tuntuu vaikeelta. Moni on myös tullut neuvomaan ja muutenkin sanomaan asiasta, eli naiset, ja tiedän heidän miehensä pettävän. Arvatkaa miltä se minusta tuntuu ja sit ku ei mun tarvitse kuitenkaan muiden elämään sekaantua. Jotenki kaikki asiat nyt menee ristiriidassa ja en tiedä oikeen mihin uskoa. Kuitenkin TAAS ja EDELLEEN myönnän. MINÄ TEIN VIRHEEN JA VAIMOLLANI ON PAHA OLLA JA OLEN VALEHDELLUT JA LOUKANNUT HÄNTÄ. En puolusta itseäni mutta jokseenkin suojelen omaa selustaa. Näin asia vaan on.
Mies ja nainen ovat kaksi eri asiaa. Mutta edelleen painostan myös tunteeseen tässä maailmassa. Se mitä tunnet, sitä rakastat. Se kenet haluat, sitä rakastat. Se ketä vihaat, sitä et halua.
Jos palaan valehteluun parisuhteessa niin se on huono juttu ja olen siihen syyllistynyt, MUTTA. Kuka on kuunnellut Brian Adamsin kappaleen "everything I do I do it for you"?
Miettikää sanoja? Onko ne valhetta. Laulussa sanotaan näin.. I would fight for you - I'd lie for you
Walk the wire for you - ya I'd die for you.... eli taistelen vuoksesi...VALEHTELEN VUOKSESI...kävelen tulessa vuoksesi...kuolen vuoksesi... Eli valehtelen vuoksesi, Mitä se tarkoittaa? Onko tuo laulu pilkkaa vai mitä se on? Onko se tarkoitettu pettureille?

Tähän haluan kommenttia

-Jani77- kirjoitti:

Moi. Miten se teillä tapahtui? Oliko miehesi pitänyt yhteyttä johonki toiseen tai ollut sängyssä vai oliko hänellä oikeen suhde? Minun ajatus on se että jos ihminen toiseen ihastuu tai rakastuu, se on suhde ja se kestää sen ajan mitä kestää. Monella on ollut pieniä ihastumisia mutta sitten lopullinen rakastuminen on jäännyt. Rakastua ei voi hetkessä, jossain tapauksissa ei koskaan. Minulla, jos ihan 100% varmuudella sanon, ei ole minkäänlaista ihastumista tapahtunut. Kuten eräs mies minulle sanoi. Jos pettää parisuhteessa, tulee jäljet pestä pois kaikki. Ei nimiä ei mitään tietoja saa jättää. Silloin ei voi jäädä kiinni. Näin se on. Minä pidin yhteyttä, ja siitä jäin kiinni. Sen jälkeen kaikki ollut sekavaa. Vaimo sanoi alussa että jos se olisi ollut pelkkä sänkyjuttu niin se ei olisi merkinnyt mitään. Mutta tiedä sitä. Koska en ole kenenkään ihastunut tai edes minkäänlaista suhdetta pitänyt niin sik´si tää ero tuntuu vaikeelta. Moni on myös tullut neuvomaan ja muutenkin sanomaan asiasta, eli naiset, ja tiedän heidän miehensä pettävän. Arvatkaa miltä se minusta tuntuu ja sit ku ei mun tarvitse kuitenkaan muiden elämään sekaantua. Jotenki kaikki asiat nyt menee ristiriidassa ja en tiedä oikeen mihin uskoa. Kuitenkin TAAS ja EDELLEEN myönnän. MINÄ TEIN VIRHEEN JA VAIMOLLANI ON PAHA OLLA JA OLEN VALEHDELLUT JA LOUKANNUT HÄNTÄ. En puolusta itseäni mutta jokseenkin suojelen omaa selustaa. Näin asia vaan on.
Mies ja nainen ovat kaksi eri asiaa. Mutta edelleen painostan myös tunteeseen tässä maailmassa. Se mitä tunnet, sitä rakastat. Se kenet haluat, sitä rakastat. Se ketä vihaat, sitä et halua.
Jos palaan valehteluun parisuhteessa niin se on huono juttu ja olen siihen syyllistynyt, MUTTA. Kuka on kuunnellut Brian Adamsin kappaleen "everything I do I do it for you"?
Miettikää sanoja? Onko ne valhetta. Laulussa sanotaan näin.. I would fight for you - I'd lie for you
Walk the wire for you - ya I'd die for you.... eli taistelen vuoksesi...VALEHTELEN VUOKSESI...kävelen tulessa vuoksesi...kuolen vuoksesi... Eli valehtelen vuoksesi, Mitä se tarkoittaa? Onko tuo laulu pilkkaa vai mitä se on? Onko se tarkoitettu pettureille?

Tähän haluan kommenttia

Lue lisää

Kirjoitit: - "Miettikää sanoja? Onko ne valhetta. Laulussa sanotaan näin.. I would fight for you - I'd lie for you
Walk the wire for you - ya I'd die for you.... eli taistelen vuoksesi...VALEHTELEN VUOKSESI...kävelen tulessa vuoksesi...kuolen vuoksesi... Eli valehtelen vuoksesi, Mitä se tarkoittaa? Onko tuo laulu pilkkaa vai mitä se on? Onko se tarkoitettu pettureille?"

Tästä olisi hyvä aloittaa uusi ketju, mutta ehkä pettämispalstalla. Tulisi ehkä mielenkiintoinen keskustelu. :)

-Jani77- kirjoitti:

Moi. Miten se teillä tapahtui? Oliko miehesi pitänyt yhteyttä johonki toiseen tai ollut sängyssä vai oliko hänellä oikeen suhde? Minun ajatus on se että jos ihminen toiseen ihastuu tai rakastuu, se on suhde ja se kestää sen ajan mitä kestää. Monella on ollut pieniä ihastumisia mutta sitten lopullinen rakastuminen on jäännyt. Rakastua ei voi hetkessä, jossain tapauksissa ei koskaan. Minulla, jos ihan 100% varmuudella sanon, ei ole minkäänlaista ihastumista tapahtunut. Kuten eräs mies minulle sanoi. Jos pettää parisuhteessa, tulee jäljet pestä pois kaikki. Ei nimiä ei mitään tietoja saa jättää. Silloin ei voi jäädä kiinni. Näin se on. Minä pidin yhteyttä, ja siitä jäin kiinni. Sen jälkeen kaikki ollut sekavaa. Vaimo sanoi alussa että jos se olisi ollut pelkkä sänkyjuttu niin se ei olisi merkinnyt mitään. Mutta tiedä sitä. Koska en ole kenenkään ihastunut tai edes minkäänlaista suhdetta pitänyt niin sik´si tää ero tuntuu vaikeelta. Moni on myös tullut neuvomaan ja muutenkin sanomaan asiasta, eli naiset, ja tiedän heidän miehensä pettävän. Arvatkaa miltä se minusta tuntuu ja sit ku ei mun tarvitse kuitenkaan muiden elämään sekaantua. Jotenki kaikki asiat nyt menee ristiriidassa ja en tiedä oikeen mihin uskoa. Kuitenkin TAAS ja EDELLEEN myönnän. MINÄ TEIN VIRHEEN JA VAIMOLLANI ON PAHA OLLA JA OLEN VALEHDELLUT JA LOUKANNUT HÄNTÄ. En puolusta itseäni mutta jokseenkin suojelen omaa selustaa. Näin asia vaan on.
Mies ja nainen ovat kaksi eri asiaa. Mutta edelleen painostan myös tunteeseen tässä maailmassa. Se mitä tunnet, sitä rakastat. Se kenet haluat, sitä rakastat. Se ketä vihaat, sitä et halua.
Jos palaan valehteluun parisuhteessa niin se on huono juttu ja olen siihen syyllistynyt, MUTTA. Kuka on kuunnellut Brian Adamsin kappaleen "everything I do I do it for you"?
Miettikää sanoja? Onko ne valhetta. Laulussa sanotaan näin.. I would fight for you - I'd lie for you
Walk the wire for you - ya I'd die for you.... eli taistelen vuoksesi...VALEHTELEN VUOKSESI...kävelen tulessa vuoksesi...kuolen vuoksesi... Eli valehtelen vuoksesi, Mitä se tarkoittaa? Onko tuo laulu pilkkaa vai mitä se on? Onko se tarkoitettu pettureille?

Tähän haluan kommenttia

Lue lisää

Nämä alussa kysytyt piti paikkansa. Oli suhde, oli sängyssä ja piti yhteyttä.Väittää myös kuten sinä, ettei mitään vakavaa tapahtunut, kun ei tunteita mukana. Sanon vain, että mikäli pidetään yhteyttä pitkän aikaa on varmasti jotain tunteita mukana, mutta ei ainakaan vaimoa kohtaan. Lisäksi sanot, että mies ja nainen erilaisia - miksi näin? Eikö sinulle puolisosi merkinnyt silloin mitään, kun petit häntä ja vasta nyt kun olet menettämässä hänet olet alkanut miettiä tätä.

Ainoa positiivinen asia tässä on, että sinä edes kadut tekojasi. Näin ei aina kaikki tee. Oman mieheni kohdalta en vielä ole edes tästä ihan varma.

Ymmärrän hyvin, kun vaimosi haluaa muuttaa muualle. Valitettavasti minä ainakin näen sen haluna paeta muualle tästä ahdistavasta tilanteesta. Sinulle se on varmasti vaikeaa, mutta minkäs teet. Voi olla, että vaikka teillä sujuu kaikki näennäisesti hyvin, kuten kerroit, niin vaimosi on jopa harkinnut jättämistäsi, koska ei hän muuten lähtisi luotasi. Vaikka hän ei aio ehkä jättää sinua lopullisesti, niin tässä on suuri vaara tapahtua, koska hän muuttaa pois ja ehkä huomaa, että tuleekin toimeen ilman sinua paremmin.

Yritän sanoa, että nykyinen suhde vaimoosi ei kuitenkaan ole vielä parantunut, vaikka te voitte olla toistenne kanssa ja olla lähekkäin. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Sinun pitää yrittää tosissaan saada hänet jäämään tai pitää muuten yhteyttä paljon ja varsinkin olla VALEHTELEMATTA, mikäli saat hänen luottamuksen ja arvostuksen takaisin.

Lauluntekijöitä on monia, kuten meitä ihmisiäkin, joten sanat eivät aina tarkoita tätä todellista elämää

vio-letti kirjoitti:

Kirjoitit: - "Miettikää sanoja? Onko ne valhetta. Laulussa sanotaan näin.. I would fight for you - I'd lie for you
Walk the wire for you - ya I'd die for you.... eli taistelen vuoksesi...VALEHTELEN VUOKSESI...kävelen tulessa vuoksesi...kuolen vuoksesi... Eli valehtelen vuoksesi, Mitä se tarkoittaa? Onko tuo laulu pilkkaa vai mitä se on? Onko se tarkoitettu pettureille?"

Tästä olisi hyvä aloittaa uusi ketju, mutta ehkä pettämispalstalla. Tulisi ehkä mielenkiintoinen keskustelu. :)

Lue lisää

Pahoittelen huonoa englannin kielen taitoani, mut olen jossain sanoissa nähnyt "walk fire for you" Mut se onki wire enkä saannut hyvää suomennosta siihen. Mut kuitenkin. Voihan sitä kommentoida tässäkin..

meillä kirjoitti:

Nämä alussa kysytyt piti paikkansa. Oli suhde, oli sängyssä ja piti yhteyttä.Väittää myös kuten sinä, ettei mitään vakavaa tapahtunut, kun ei tunteita mukana. Sanon vain, että mikäli pidetään yhteyttä pitkän aikaa on varmasti jotain tunteita mukana, mutta ei ainakaan vaimoa kohtaan. Lisäksi sanot, että mies ja nainen erilaisia - miksi näin? Eikö sinulle puolisosi merkinnyt silloin mitään, kun petit häntä ja vasta nyt kun olet menettämässä hänet olet alkanut miettiä tätä.

Ainoa positiivinen asia tässä on, että sinä edes kadut tekojasi. Näin ei aina kaikki tee. Oman mieheni kohdalta en vielä ole edes tästä ihan varma.

Ymmärrän hyvin, kun vaimosi haluaa muuttaa muualle. Valitettavasti minä ainakin näen sen haluna paeta muualle tästä ahdistavasta tilanteesta. Sinulle se on varmasti vaikeaa, mutta minkäs teet. Voi olla, että vaikka teillä sujuu kaikki näennäisesti hyvin, kuten kerroit, niin vaimosi on jopa harkinnut jättämistäsi, koska ei hän muuten lähtisi luotasi. Vaikka hän ei aio ehkä jättää sinua lopullisesti, niin tässä on suuri vaara tapahtua, koska hän muuttaa pois ja ehkä huomaa, että tuleekin toimeen ilman sinua paremmin.

Yritän sanoa, että nykyinen suhde vaimoosi ei kuitenkaan ole vielä parantunut, vaikka te voitte olla toistenne kanssa ja olla lähekkäin. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Sinun pitää yrittää tosissaan saada hänet jäämään tai pitää muuten yhteyttä paljon ja varsinkin olla VALEHTELEMATTA, mikäli saat hänen luottamuksen ja arvostuksen takaisin.

Lauluntekijöitä on monia, kuten meitä ihmisiäkin, joten sanat eivät aina tarkoita tätä todellista elämää

Lue lisää

No tuo suhde ja muu kyl ajaa tän mun jutun ohi ihan täysillä. En ole tyhmä enkä tosiaankaan sanois sitä. Mulla ei ole mitään suhdetta ollut. En puolustele, mut kuitenkin. Se joka tietää todellisuuden niin sitten huomaa mikä homman nimi. Tiedän ja myöntäisin jos olisi ollut suhde ja tunnetta. Se ehkä auttaisi mut en nyt siinä ala valehtelemaan. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan? En mä huvikseni tänne kirjoittele..

-Jani77- kirjoitti:

No tuo suhde ja muu kyl ajaa tän mun jutun ohi ihan täysillä. En ole tyhmä enkä tosiaankaan sanois sitä. Mulla ei ole mitään suhdetta ollut. En puolustele, mut kuitenkin. Se joka tietää todellisuuden niin sitten huomaa mikä homman nimi. Tiedän ja myöntäisin jos olisi ollut suhde ja tunnetta. Se ehkä auttaisi mut en nyt siinä ala valehtelemaan. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan? En mä huvikseni tänne kirjoittele..

Lue lisää

tarkoitatko, että et todellakaan ole pettänyt fyysisesti kumppaniasi? Suhdettakin on monenlaista. Toisaalta kaikki, mitä ei voi toiselle kertoa ja näyttää voidaan sanoa pettämiseksi. Tietysti kaikkien on sovittava mikä on sopivaa keskenään ja otettava tämä huomioon suhteessaan.

Oletko miettinyt, että miten olisi ehkä käynyt, jos olisit jatkanut tätä viestittelyä. Nyt on helppo sanoa, että ei olisi tapahtunut mitään. Yleensä tälläiset "kontaktit" johtaa johonkin ennemmin tai myöhemmin. Onneksi kohdallasi se loppui alkuunsa, mikäli et muuten tavannut.

Ymmärrän vaimoasi siinä mielessä, että ehkä kaikkein tärkein teidän liitossanne on saanut nyt kovan kolauksen - luottamus. Minä antaisin anteeksi kerran tapahtuvan uskottomuuden (tätä ei teidän tap. mielestäni ole tapahtunut,jos vain tekstiviestejä, vaan ns. salailu, joka johti luottamuspulaan), mutta mikäli se jatkuu kiinni jäämisen jälkeen,niin harkitsisin myös eroa.

On kuitenkin hienoa, että yrität korjata tämän tilanteen ja ymmärrät jatkossa mitä tämä merkitsee mikäli näin käy uudestaan. Toivottavasti myös vaimosi ymmärtää, että yrität uudelleen tosissasi.

meillä kirjoitti:

tarkoitatko, että et todellakaan ole pettänyt fyysisesti kumppaniasi? Suhdettakin on monenlaista. Toisaalta kaikki, mitä ei voi toiselle kertoa ja näyttää voidaan sanoa pettämiseksi. Tietysti kaikkien on sovittava mikä on sopivaa keskenään ja otettava tämä huomioon suhteessaan.

Oletko miettinyt, että miten olisi ehkä käynyt, jos olisit jatkanut tätä viestittelyä. Nyt on helppo sanoa, että ei olisi tapahtunut mitään. Yleensä tälläiset "kontaktit" johtaa johonkin ennemmin tai myöhemmin. Onneksi kohdallasi se loppui alkuunsa, mikäli et muuten tavannut.

Ymmärrän vaimoasi siinä mielessä, että ehkä kaikkein tärkein teidän liitossanne on saanut nyt kovan kolauksen - luottamus. Minä antaisin anteeksi kerran tapahtuvan uskottomuuden (tätä ei teidän tap. mielestäni ole tapahtunut,jos vain tekstiviestejä, vaan ns. salailu, joka johti luottamuspulaan), mutta mikäli se jatkuu kiinni jäämisen jälkeen,niin harkitsisin myös eroa.

On kuitenkin hienoa, että yrität korjata tämän tilanteen ja ymmärrät jatkossa mitä tämä merkitsee mikäli näin käy uudestaan. Toivottavasti myös vaimosi ymmärtää, että yrität uudelleen tosissasi.

Lue lisää

Mitään fyysistä ei ollut. Ehkä ystävyyttä. Voihan mies ja nainen olla ystäviä..vai? Kyl täs kaikkee on tapahtunut mut olen yrittänyt korjata asiaa ja sit koko vuosi on ollut epäselvyyttä. Ihan täyttä epäselvyytta. Se on rassannut eniten ja tuottanut mielipahaa. Jos olisi selkeä päämäärä ni sit ois hyvä, mut kaikkee ei voi saada.
Ja se että olisin ihastunut on todella epätodennäköistä vaik eihän sitä tiedä, mut vaimo on minulle aina ollut vaimo.

-Jani77- kirjoitti:

Mitään fyysistä ei ollut. Ehkä ystävyyttä. Voihan mies ja nainen olla ystäviä..vai? Kyl täs kaikkee on tapahtunut mut olen yrittänyt korjata asiaa ja sit koko vuosi on ollut epäselvyyttä. Ihan täyttä epäselvyytta. Se on rassannut eniten ja tuottanut mielipahaa. Jos olisi selkeä päämäärä ni sit ois hyvä, mut kaikkee ei voi saada.
Ja se että olisin ihastunut on todella epätodennäköistä vaik eihän sitä tiedä, mut vaimo on minulle aina ollut vaimo.

Lue lisää

Mies ja nainen voivat todellakin olla ystäviä. Sinun tapauksessa tämä vain on mennyt väärin. Olet salannut sen puolisoltasi. Luultavasti ehkä sinullakaan ei ole ollut ihan "puhtaat jauhot" pussissa silloin. Kuitenkin tiedät mitä tämä on merkinnyt vaimollesi näin jälkeen päin ja yrität korjata asiaa.

Luultavasti sinäkin, kuten useimmat "pettäjät" olet yrittänyt saada uutta "vipinää" ja jännitystä näin viestien myötä tähän arkiseen tavanomaiseen arjen pyöritykseen. Ei ole mitään uutta, että ihmiset kaipaavat jotain arjen ulkopuolelta.

Valitettavasti emme vain muista etsiä sitä oman kumppanin kanssa. Kyllä omakin vaimo voi yllättää monella tapaa, mikäli vain yhdessä yritätte.

Hyvää jatkoa ja yritystä saada asiat kuntoon

...Muistan, kuinka ex joskus suuttui ihan tosissaan, kun uskalsin vähän leikilläni ehkä kysäistä, että minkäslaisia naisia tällä kertaa tapasit, kun oli käynyt yksin ulkona. Hänestä oli jo lähes loukkaus se, että epäilin hänen pettäneen. Myöhemmässä vaiheessa hän jo sanoi hulluksi, kun kuvittelen kaikenlaista. Ja sitten lopussa, kun hän oikeasti petti, en edes huomannut sitä...Kun tyhmä luotin häneen! Uskoin, kun hän sanoi, että olen paras mahdollinen vaimo, eikä koskaan voisi löytää mitään yhtä hyvää mistään baarista.
Olen samaa mieltä kanssasi - kiusaus voi tulla kenen tahansa eteen. Kuka tahansa voi siihen langeta - mutta myös taistella sitä vastaan! Kyse on valinnasta! Pettäjä vaan ei ehkä tajua siinä hetkessä, miten isosta asiasta on kyse, jos asia paljastuu. Tai sitten tajuaa, muttei välitä....

Meillä on jo eropaperitkin lähetetty ja nyt kun olen herätellyt itselleni uutta ihmissuhdetta, niin eikös se exäkin herännyt, perkele nyt se uusi yrittää viedä tulevan ex-vaimoni.
Eikä tavat ole muuttuneet mihinkään. sama paska uudessa paperissa vain.
Samat jutut, sama välinpitämättömyys. Eli sama touhu odottaa vain taas uutta alkuaan. Enpä tiedä itsekkään mitä teksisin, mutta mietin todella tarkkaan, ennen kuin takaisin otan, jos otan yleensä ikinä.
Ja miksi muuten ottaisin. Olen löytänyt ihmisen, joka huomioi mua ihmisenä eikä vain kynnysmattona.

Sanoit että ukko on aivan tolaltaan ja haluaa lähteä parisuhdeneuvontaan. Neuvoni on: Menkää ihmeessä. Yleensä asiat selvii puhumalla, mutta aina ei osata kommunikoida niin, että ymmärrys on molemminpuolista eikä usein osata puhua niistä asioista jotka oikeesti mättää.
Ottakaa apua vastaan, sillä itse eronneena olisin toivonut että kokonainen perhe olisi kaikesta huolimatta pysynyt kasassa.
Voimia sulle ja ymmärrystä myös miehesi suhteen, vaikkei ehkä ole sitä mielestäsi ansainnut.

kannanotto kirjoitti:

Sanoit että ukko on aivan tolaltaan ja haluaa lähteä parisuhdeneuvontaan. Neuvoni on: Menkää ihmeessä. Yleensä asiat selvii puhumalla, mutta aina ei osata kommunikoida niin, että ymmärrys on molemminpuolista eikä usein osata puhua niistä asioista jotka oikeesti mättää.
Ottakaa apua vastaan, sillä itse eronneena olisin toivonut että kokonainen perhe olisi kaikesta huolimatta pysynyt kasassa.
Voimia sulle ja ymmärrystä myös miehesi suhteen, vaikkei ehkä ole sitä mielestäsi ansainnut.

Lue lisää

KÄVIMME PARISUHDENeUVONNASSA ja tarkoitus mennä jatkossakin .Kyllähän se asioiden selvittäminen on kaikista tärkeintä tapahtuu sitten mitä vain. Nyt molemmat yritetään saada HOMMA KUNTOON. Kuten se neuvojakin sanoi että tilanne on vielä päällä ja asiaa voi käyttää aseena sitten jatkossa sillä unohtaminen ei ole mahdollista. Minä pelkäänkin että musta tulee kyttäävä akka, ja persoonallisuus muuttuu...