kun intohimo häviää

että intohimo säilyy. Uusia paikkoja, mielikuvitusta, illallisia jne. Erotiikka ei ole laiskojen hommaa. Minulla on ihan mahtavaa seksiä 22 avioliitto vuoden jälkeenkin.
Siis naisena. Tosin paljon harvemmin kuin 20 vuotta sitten. Kun elämässä on niin paljon muutakin jännää.

En jaksanut tähän romaania kirjottaa..ymmärsit ehkä väärin tuon "mistä en pidä". Kyllä me puhumme, keskustelemme ja kerromme myös mitä haluamme. annan kai lapsellisen vaikutelman kun halusin kirjottaa tekstini mahd.lyhyesti.

Kerroin vain ongelmasta jota en voi yksinkertaisesti töksäyttää miehelleni, sehän hajottaisi hänet varmasti. Ja todellakin etsin ratkaisua, vaikka täältä. Ehkä se onkin lapsellista.

Ja sanoin että lapset ei ole vauvoja, eivät isojakaan vielä.

vai niin. miksi sitten en löydä sitä intohimoa miestäni, vaan muita kohtaan kuitenkin. Olen TODELLAKIN yrittänyt mennä itseeni ja työstänyt tätä asiaa, mutta jos toinen ei välitä, haiseeko hengitys tai jalat ja koskee minuun kuten olen pyytänyt olemaan koskematta, on joskus vaikea suhtautua kuten intohimo olisi minusta lähtöisin.

junet kirjoitti:

vai niin. miksi sitten en löydä sitä intohimoa miestäni, vaan muita kohtaan kuitenkin. Olen TODELLAKIN yrittänyt mennä itseeni ja työstänyt tätä asiaa, mutta jos toinen ei välitä, haiseeko hengitys tai jalat ja koskee minuun kuten olen pyytänyt olemaan koskematta, on joskus vaikea suhtautua kuten intohimo olisi minusta lähtöisin.

Lue lisää

No jos mies on epämiellyttävä niin asia on sitten niin. Eihän epämiellyttävä mies tietenkää herätä intohimoa. Voisikohan miehelle sanoa haisevasta hengityksestä etc. Muuten omasta kokemuksesta voisin sanoa, että on käsittämätöntä miten miehet eivät huolehdi hygieniastaan. Törmäsin 54-vuotiaaseen mieheen, joka halusi olla naturelle eikä käyttää mitään tuoksuja. Itse pidän tuoksuista, ja kun mies sitten monen keskustelun jälkeen alkoin käyttää tuoksua, hänen intohimonsa katosi. Joutui muka tekemään jotain vastoin tahtoaan..
Tuo käsiksi käyminen ilman että itse on innostunut, se on todellakin ärsyttävää. Se jos mikä tappaa intohimon.
Jos miehenäsi on siten täysi moukka, niin kerro hänelle mitä sinä häneltä toivot. Jos mies ei sitä ymmärrä, sinun kannattaa olla antamatta mitää sääli-seksiä. Ole tiukkana ja kouluta mies mieleiseksesi..

Helpottavaa -tuskaista myös- että muitakin samassa veneessä. Alkuperäiseen viestiin ja tähän Sinun viestiisikin, olen samassa tilanteessa mieheni suhteen. Vaikka toinen tietää/tuntee tarpeet ja halut ja kaikkensa sen eteen tekee, että minäkin "saisin", se ei enää vaan riitä. Ensin ajatuskin seksistä vie halut, sitten se ähinä ja yritys MINUN tyydytykseni, se alkaa jo olemaan säälittävää ja sitten omat haluni: ne kun ovat aivan muualla, toisessa ihmisessä... Eli, se pelottava kaipuu haluun/himoon muita kohtaan toteutunee elävässä elämässä jossain vaiheessa, jos epätyydyttävässä suhteessa tämän asian tiimoilta.

Tämä johti meillä siihen, että vaikka kuinka "kaikki oli hyvin" ja vaikka kauan kuvittelin mieheni tilalle "sen toisen", en lopulta enää kyennyt edes seksiin, "säälistä". Näinollen, aikani välteltyäni, olemme nyt siinä tilanteessa, että asumme erillämme, vaikka eropapereita ei olekaan vielä kirjoitettu. Se lienee kuitenkin väistämätön, sillä olen loukannut toista liikaa? Monen kuukauden tunteiden salailun ja intohimon jälkeen olen nyt "salarakas-suhteessa". Suoraan en ole myöntänyt miehelleni toista olevan, mutta kaikki tunnusmerkit, vihjeet, juorut tekevät tehtävänsä ja mieheni lyhyellä matematiikalla varmaankin osaa laskea 1 1. Tämän toisen kanssa seksi on... juuri sitä intohimoa täynnä! Ei tarvitse kuin katsoa toista, muutama kunnollinen suudelma vaihtaa niin johan mennään. Eikä mennä vain kerran, vaan monta kertaa yön aikana. Ja minä haluan vain lisää... Ja kun itse huomaan/tunnen toisenkin halun, itselläkin halut vaan lisääntyvät. Minä haluan huomata toisenkin halun, mieheni halun joudun aina itse konkreettisesti sytyttämään, kun ei tule spontaanisti "ajatuksen voimalla". Tässä tulee ihan nymfo olo. Mutta iso mietintä edessä, mitä jatkossa haluan. En selvillä ole: mieheni on kaikkea, mitä nainen toivoa voi, vaan kun intohimo on sammunut... "Se toinen" puolestaan on seksin ja suutelun suhteen kaikkea mitä toivoa voi, mutta muutoin epäilen/pelkään yhteiselon toimivuutta... En ole ylpeä itsestäni, enkä kaipaa moraalisaarnaa keneltäkään, mutta jossain on saatava itseään sanallisesti purkaa...

Kalli kirjoitti:

Helpottavaa -tuskaista myös- että muitakin samassa veneessä. Alkuperäiseen viestiin ja tähän Sinun viestiisikin, olen samassa tilanteessa mieheni suhteen. Vaikka toinen tietää/tuntee tarpeet ja halut ja kaikkensa sen eteen tekee, että minäkin "saisin", se ei enää vaan riitä. Ensin ajatuskin seksistä vie halut, sitten se ähinä ja yritys MINUN tyydytykseni, se alkaa jo olemaan säälittävää ja sitten omat haluni: ne kun ovat aivan muualla, toisessa ihmisessä... Eli, se pelottava kaipuu haluun/himoon muita kohtaan toteutunee elävässä elämässä jossain vaiheessa, jos epätyydyttävässä suhteessa tämän asian tiimoilta.

Tämä johti meillä siihen, että vaikka kuinka "kaikki oli hyvin" ja vaikka kauan kuvittelin mieheni tilalle "sen toisen", en lopulta enää kyennyt edes seksiin, "säälistä". Näinollen, aikani välteltyäni, olemme nyt siinä tilanteessa, että asumme erillämme, vaikka eropapereita ei olekaan vielä kirjoitettu. Se lienee kuitenkin väistämätön, sillä olen loukannut toista liikaa? Monen kuukauden tunteiden salailun ja intohimon jälkeen olen nyt "salarakas-suhteessa". Suoraan en ole myöntänyt miehelleni toista olevan, mutta kaikki tunnusmerkit, vihjeet, juorut tekevät tehtävänsä ja mieheni lyhyellä matematiikalla varmaankin osaa laskea 1 1. Tämän toisen kanssa seksi on... juuri sitä intohimoa täynnä! Ei tarvitse kuin katsoa toista, muutama kunnollinen suudelma vaihtaa niin johan mennään. Eikä mennä vain kerran, vaan monta kertaa yön aikana. Ja minä haluan vain lisää... Ja kun itse huomaan/tunnen toisenkin halun, itselläkin halut vaan lisääntyvät. Minä haluan huomata toisenkin halun, mieheni halun joudun aina itse konkreettisesti sytyttämään, kun ei tule spontaanisti "ajatuksen voimalla". Tässä tulee ihan nymfo olo. Mutta iso mietintä edessä, mitä jatkossa haluan. En selvillä ole: mieheni on kaikkea, mitä nainen toivoa voi, vaan kun intohimo on sammunut... "Se toinen" puolestaan on seksin ja suutelun suhteen kaikkea mitä toivoa voi, mutta muutoin epäilen/pelkään yhteiselon toimivuutta... En ole ylpeä itsestäni, enkä kaipaa moraalisaarnaa keneltäkään, mutta jossain on saatava itseään sanallisesti purkaa...

Lue lisää

Ihanaa, että joku uskaltaa puhua asioista niinkuin ne on, ei mitään tekopyhää jeesustelua. Jos katotaan avioerotilastoja (kuinkahan moni ei eroo vaikka olis syytä??), niin et todellakaan ole yksin. Ihmistä ei vaan oo luotu yksiavioiseksi, hyväksytään se! Jos saa joltain muulta hyvää seksiä, niin maailma hymyilee ja ilo tarttuu muihinkin. Onko tää nyt sitten pahasta? Kerro miehelles, ettet halua elää epätyydyttävässä suhteessa seksin suhteen, muutoin kait voisit vielä ukkoas sietää? En usko, että hänkään nauttii "ähellyksestä", joten anna miehelle vapaus toteuttaa itseään jotain muuta naista tyydyttämällä. Sinultahan se ei oo mitenkään pois! Tällä tapaa voisi suhteenne vielä toimia ihan uudelta pohjalta!

Kyllä viestisi kuulosti vähän tutulta. Onhan noita leluja meilläkin/minullakin, joskus käytämme niitä yhdessä, joskus minä yksin...

En halua lupaa käydä vieraissa. Enkä halua käydä vieraissa.. kuten sanottu, seksi on hyvää kun vaan jaksan nähdä sen vaivan itseni lämmittämiseksi milloin milläkin tavalla.. olen vaan niin hel..tin kateellinen miehelleni ja yleensäkin teille miehille, kun haluatte naistanne pelkästä ajatuksesta, katseesta tms. IHAN tosissani yritän, yritän ja onnistunkin, mutta vasta kun fyysinen kosketus ajaa siihen!En saa itseäni märäksi, kiihottuneeksi omaa miestäni katsomalla ja ajattelemalla, joidenkin muiden (en kaikkien) miesten läsnä ollessa se kuitenkin onnistuu ja nautin siitä suunnattomasti. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen sen ansiosta vienyt oman miehen jalat alta, kun olen tsempannut pitämään sen fiiliksen kotiin asti, tai kun olen hoidellut itseni työpaikan wc:ssä. Jep.

Ihmettelen edelleen, miksei mieheni sitten aseta toiveita niin korkealle tavoitteisiin, kuin minä asetan hänen. Tuntuu olevan motto "jos ei kelpaa tällaisena, niin ei sitten". Muuten hän on mielestäni täydellinen mies minulle...

Kiitos viestistäsi, sain paljon ajattelemista ja rohkaisua tsempata jälleen!!

Junet kirjoitti:

Kyllä viestisi kuulosti vähän tutulta. Onhan noita leluja meilläkin/minullakin, joskus käytämme niitä yhdessä, joskus minä yksin...

En halua lupaa käydä vieraissa. Enkä halua käydä vieraissa.. kuten sanottu, seksi on hyvää kun vaan jaksan nähdä sen vaivan itseni lämmittämiseksi milloin milläkin tavalla.. olen vaan niin hel..tin kateellinen miehelleni ja yleensäkin teille miehille, kun haluatte naistanne pelkästä ajatuksesta, katseesta tms. IHAN tosissani yritän, yritän ja onnistunkin, mutta vasta kun fyysinen kosketus ajaa siihen!En saa itseäni märäksi, kiihottuneeksi omaa miestäni katsomalla ja ajattelemalla, joidenkin muiden (en kaikkien) miesten läsnä ollessa se kuitenkin onnistuu ja nautin siitä suunnattomasti. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen sen ansiosta vienyt oman miehen jalat alta, kun olen tsempannut pitämään sen fiiliksen kotiin asti, tai kun olen hoidellut itseni työpaikan wc:ssä. Jep.

Ihmettelen edelleen, miksei mieheni sitten aseta toiveita niin korkealle tavoitteisiin, kuin minä asetan hänen. Tuntuu olevan motto "jos ei kelpaa tällaisena, niin ei sitten". Muuten hän on mielestäni täydellinen mies minulle...

Kiitos viestistäsi, sain paljon ajattelemista ja rohkaisua tsempata jälleen!!

Lue lisää

Ymmärsinkö oikein, että ongelmasi on pohjimmiltaan itsestään huolta pitämätön miehesi ? Jos se on näin triviaalia, ratkaisuhan on vielä löydettävissä. Nyt kun toisella kierroksella olen tavannut useampiakin naisia treffeillä, olen usein kuullut selityksenä eroon "mieheni tuntui kuin veljeltä" tai "olimme vain (hyviä) ystäviä". Vaikea uskoa, että kaikilla näillä naisilla (lähes 10) oli lökäpöksymies tai mistäpä sen tiedän.

Arska kirjoitti:

Ymmärsinkö oikein, että ongelmasi on pohjimmiltaan itsestään huolta pitämätön miehesi ? Jos se on näin triviaalia, ratkaisuhan on vielä löydettävissä. Nyt kun toisella kierroksella olen tavannut useampiakin naisia treffeillä, olen usein kuullut selityksenä eroon "mieheni tuntui kuin veljeltä" tai "olimme vain (hyviä) ystäviä". Vaikea uskoa, että kaikilla näillä naisilla (lähes 10) oli lökäpöksymies tai mistäpä sen tiedän.

Lue lisää

Varmaan se on sitäkin. Mulle sa on tärkeä juttu, itsestä huoltapitäminen, sen toisenkin osapuolen takia, haluan sitä myös häneltä.
Näinä muutamina viikkoina nyt olemme käyneet "kriisiämme" läpi ja valoa on tunnelin päässä. Hän on myös alkanut kiinnittämään huomioita pukeutumiseen yms ja minä jopa haaveilin tänään miehestäni (meistä yhdessä) työpaikalla! Great! Ilmeisesti osoittamasi asia on lähellä ydintä!

Tällaisia "intohimo"-ystäviä näyttää olevan ainakin tuolla Amerikan päässä, jos Sinkkuelämää -sarjaan on luottaminen. Ei muuta yhteistä kuin kiihkeät leikit silloin kun molemmille sopii. Ei sekoiteta kummankaan elämää. Jos sopii sinkuille, niin miksei sitten myös naimisissa oleville. Avioliitto on muutenkin vanhanaikainen ajatus ja sopii vain harvoille. Hyväksytään se, että kyseessä on lähinnä taloudellinen ja suvun jatkamiseen liittyvä sopimus, eikä sen kummempaa. Omat mielenkiinnon kohteet, harrastukset (jopa seksin suhteen!) saavat säilyä niin kauan kuin itseä huvittaa. Miksi kertoilla yksityiskohtia kumppanille??

En usko että se muuttaisi tilannetta, jos hän lakkaisi kehumasta, olisin varmaan ihan onneton jos lakkaisi. Nautin suunnattomasti häneltä saamasta huomiosta ja se on kyllä piirre jonka hän on itse halunnut tuoda elämäämme. Aiemmin hän oli hiljaisempi myös keskustelun saralla ja on itsekin myöntänyt että yhdessä ollaan parannettu toisiamme niin paljon keskustelulla yms huomioinnilla. Kyllähän minäkin huomioin häntä jatkuvasti. Enkä mitenkään pidä häntä itsestäänselvyytenä, todellakin voisi hänellä olla vientiä ja mistäs hitto tiedän vaikka olisikin tehnyt jotain joskus... muttei se tunnu mun mieltäni muuttavan..

Kiitos viestistäsi!!

minun suusta, vaikka emme ihan keski-ikäisiä vielä ollakaan.

Onkohan tulossa vielä toinen kierros, että tämä mies nöyryytetään aivan nollaan. No jos tulee, niin olemme kuitenkin käsitelleet asiaa ja jatketaan yhdessä. Jos toinen kierros tulee, niin ainakin on etukäteen molemmille selvillä, mikä on hinta, joten sehän on sitten vain valinta.

Kyllä joskus on vaikea ymmärtää naisia, vaikka parhaansa yrittää. Kiltti, rakastava, kunnioittava, huomaavainen ja auttavainen mies ei vain ole seksuaalinen olento, vaan kaiken tuki ja turva, kestävä kotipesä, ymmärtäväinen tukija, auttavainen vaikeuksissa ja kaikessa. Naisella on siis tukevaakin tukevampi kotipesä, josta on liian helppo "pelailla" ja palata takas, jos meinaa kakkospesällä palaa.

Nainen ei kuitenkaan halua, että kiltti mies ottaisi alkukantaisia luolamiehen vaistoja käyttöön, vaan kaikin keinoin haluaa miehen toimivan niin kuin kiltti voi kaikella tavalla toimia. Luolamiehet kelpaa "leikkikaveriksi", mutta kotiin niitä ei haluta.

Kiltti mies, kodin henge"tär" on liian arvokas seksuaalisen himon ja rietastelun kohteeksi ja kai naisen vaisto jotenkin säästää ja nostaa kiltin miehen yli alkukantaisten tarpeiden, jotka sitten kohdistuvat helposti muualle.

Kiltti mies ei todellakaan ole nössö, vaan oppinut elämässä elämään ja toteuttamaan niitä asioita, joista vaimo ensimmäiset 8 vuotta nalkutti ja kun viimein jääräpään "luolamiehen" päähän meni oppi, hän nousi ylemmälle tasolle ja vastasi lähes naisen unelmamies ajatusta, mutta sitä "luolamiestä" jäätiin kaipaamaan, jota ei voi yhdistää kehittyneempää unelmamiesmalliin, koska se ei oikeasti edes kuulu siihen.

...naisen logiikkaa...ja mies joskus vähän ihmeissään...

Mies. kirjoitti:

minun suusta, vaikka emme ihan keski-ikäisiä vielä ollakaan.

Onkohan tulossa vielä toinen kierros, että tämä mies nöyryytetään aivan nollaan. No jos tulee, niin olemme kuitenkin käsitelleet asiaa ja jatketaan yhdessä. Jos toinen kierros tulee, niin ainakin on etukäteen molemmille selvillä, mikä on hinta, joten sehän on sitten vain valinta.

Kyllä joskus on vaikea ymmärtää naisia, vaikka parhaansa yrittää. Kiltti, rakastava, kunnioittava, huomaavainen ja auttavainen mies ei vain ole seksuaalinen olento, vaan kaiken tuki ja turva, kestävä kotipesä, ymmärtäväinen tukija, auttavainen vaikeuksissa ja kaikessa. Naisella on siis tukevaakin tukevampi kotipesä, josta on liian helppo "pelailla" ja palata takas, jos meinaa kakkospesällä palaa.

Nainen ei kuitenkaan halua, että kiltti mies ottaisi alkukantaisia luolamiehen vaistoja käyttöön, vaan kaikin keinoin haluaa miehen toimivan niin kuin kiltti voi kaikella tavalla toimia. Luolamiehet kelpaa "leikkikaveriksi", mutta kotiin niitä ei haluta.

Kiltti mies, kodin henge"tär" on liian arvokas seksuaalisen himon ja rietastelun kohteeksi ja kai naisen vaisto jotenkin säästää ja nostaa kiltin miehen yli alkukantaisten tarpeiden, jotka sitten kohdistuvat helposti muualle.

Kiltti mies ei todellakaan ole nössö, vaan oppinut elämässä elämään ja toteuttamaan niitä asioita, joista vaimo ensimmäiset 8 vuotta nalkutti ja kun viimein jääräpään "luolamiehen" päähän meni oppi, hän nousi ylemmälle tasolle ja vastasi lähes naisen unelmamies ajatusta, mutta sitä "luolamiestä" jäätiin kaipaamaan, jota ei voi yhdistää kehittyneempää unelmamiesmalliin, koska se ei oikeasti edes kuulu siihen.

...naisen logiikkaa...ja mies joskus vähän ihmeissään...

Lue lisää

Meillä on ihan sama tilanne, mutta mies on se pettäjä, joten kyse ei taida olla naisen logiikasta tai vieteistä.

oikeastaan näissä kaikissa kirjoituksissa onkin se, että on helpompi erota kuin yrittää ymmärtää elämää ts. itseään tai kumppaniaan. Uskottomuutta ei ole ilman uskollisuutta. Ei ole täysin uskollista ihmistä (jokainen on jollain tavoin uskoton) kuten ei täysin uskotontakaan ihmistä. Vain vaihdellen jotain siltä väliltä. Oikeastaan asenteessa uskottomuuteen näkyy ihmisen syvin olemus. Kumppanin uskottomuus johtuu niin monen eri tekijöiden summasta, ettei siitä ota selvää kukaan. Kaikkein vähiten ihmisen uskottomuutta, mielialoja, tuntemuksia jne. osaa käsitellä oma kumppani - etenkin, jos hän on kovin räjähtävää sorttia...

Oletko koskaan miettinyt, mitä olisit halunnut vaimosi tekevän, jos sinä olisit ollut uskoton?

N 44 kirjoitti:

Meillä on ihan sama tilanne, mutta mies on se pettäjä, joten kyse ei taida olla naisen logiikasta tai vieteistä.

näin. Tai sukupuolivietistähän tässä molemmilla on kysymys. Jollain enemmän ja toisilla vähemmän.

Sanna kirjoitti:

oikeastaan näissä kaikissa kirjoituksissa onkin se, että on helpompi erota kuin yrittää ymmärtää elämää ts. itseään tai kumppaniaan. Uskottomuutta ei ole ilman uskollisuutta. Ei ole täysin uskollista ihmistä (jokainen on jollain tavoin uskoton) kuten ei täysin uskotontakaan ihmistä. Vain vaihdellen jotain siltä väliltä. Oikeastaan asenteessa uskottomuuteen näkyy ihmisen syvin olemus. Kumppanin uskottomuus johtuu niin monen eri tekijöiden summasta, ettei siitä ota selvää kukaan. Kaikkein vähiten ihmisen uskottomuutta, mielialoja, tuntemuksia jne. osaa käsitellä oma kumppani - etenkin, jos hän on kovin räjähtävää sorttia...

Oletko koskaan miettinyt, mitä olisit halunnut vaimosi tekevän, jos sinä olisit ollut uskoton?

Lue lisää

Esitit hyvän kysymyksen.

Vaikka en näemmä vaimoani täysin tuntenutkaan, vaikka niin luulin, sen verran kuitenkin hänen aivoituksiaan tiedän että: jos minä olisin ollut se pettäjä ja siitä kiinnijäänyt, niin vaimo olisi lähtenyt saman tien eikä ikinä olisi antanut anteeksi saati alkanut keskustelemaan edes asiasta. Silti hän itse lähti siihen touhuun ajattelematta asiaa loppuun asti, sallien itselleen sen mitä ei olisi sallinut toiselle. Osoittaa suurta typeryyttä ja omaan napaan (ja etenkin sen alle) tuijottamista. Että se siitä.

Pettäminen tunkee läpi niin monella tasolla parisuhteessa, että sen pystyy havaitsemaan jo ennen todisteidenkin olemassaoloa. Kyllä toisen oppii aistimaan, etenkin pitemmässä liitossa, että missä mennään ja onko kaikki ok. Kolmas pyörä tunkee siihen väliin vaikka olisikin näkymätöntä mallia aluksi.

Toiset, kuten sinä, suhtautuu uskottomuuteen filosofisena kysymyksenä, pyrkien ymmärtämään sen olemusta ja jopa hyväksymään että se kuuluu kuin luonnollisena osana ihmiseen. Toiset, kuten minä, joka olen ottanut asian henkilökohtaisesti ja raskaasti, en näe uskottomuutta ymmärrettävänä asiana parisuhteessa, vaan pikemminkin pettäjän omien ISOJEN ongelmien ilmentymänä ja jäävuoren huippuna, tämän vajavaisuutena ja kykenemättömyytenä elämänsä sen hetkisen tärkeimmän ihmisen suhteen. Ja se on mielestäni halveksuttavaa, typerää ja anteeksiantamatonta käyttäytymistä PARISUHTEESSA, kuten avioliitto, elävän aikuisen taholta.

Mun mielestä tämän keskustelun teema on vain pieni osa nykyajan hedonistista maailmankuvaa. Vaikka maailma on näennäisesti otettu haltuun tieteen ja teknologian avulla, nykyihmisen tavoitteet ovat samaa tasoa kuin luolaihmisellä:
Jos paljas pylly vilahtaa, niin seksiä on saatava heti ja pikaruuan tuoksun tunkeutuessa nenään on ahdettava vatsa täyteen välittömästi. Millään ei ole mitään väliä, kunhan mulla on mukavaa.

Työskentelen luokanopettajana (nyt toistaiseksi eri tehtävissä), ja totta puhuen olen vielä enemmän huolissani tulevaisuuden aikuisista kuin nykyajan keski-ikäisistä. Mitä tahansa saa tehdä, kun mä haluun, ja vastaavasti velvollisuutensa saa jättää hoitamatta jos "määtä" ei satu huvittamaan. Kaiken lisäksi vanhemmat antavat siunauksensa tälle ikuiselle haluamisrumballe. Vielä kun jo kuusivuotiaille tytöille ostetaan "Uuh aah sexy horny" -diskomusaa ja hiletoppeja, niin siinähän ihmetelkää, miksi jo 12-vuotiaille pitää olla kirjoittamassa ehkäisypillerireseptejä.

Ennustan, että tämä julkinen salarakasrumba on vain alkusoittelua sille, mitä meidän lastemme "tahtosukupolvi" tulee saamaan aikaan. Myöhäistä se on aloittaa puhumaan enää 20-vuotiaalle, että tässä maailmassa kun olisi huomioitava vähän muitakin ihmisiä ja heidän tunteitansa.

En ole mikään "kerrasta poikki" -kiihkoilija, ja ymmärrän, että joskus kumppanin vaihto on paikallaan (perheväkivalta, päihteet, sairas mustasukkaisuus, välinpitämättömyys...) Me kaikki teemme virheitä elämän eri osa-alueilla. Halusin vain ilmaista, että soidinmenot ovat vain osa nykyistä kulttuuria, jossa vain hetkellisellä ja välittömällä hyvänolon tunteella on merkitystä.

AnBelFel kirjoitti:

Mun mielestä tämän keskustelun teema on vain pieni osa nykyajan hedonistista maailmankuvaa. Vaikka maailma on näennäisesti otettu haltuun tieteen ja teknologian avulla, nykyihmisen tavoitteet ovat samaa tasoa kuin luolaihmisellä:
Jos paljas pylly vilahtaa, niin seksiä on saatava heti ja pikaruuan tuoksun tunkeutuessa nenään on ahdettava vatsa täyteen välittömästi. Millään ei ole mitään väliä, kunhan mulla on mukavaa.

Työskentelen luokanopettajana (nyt toistaiseksi eri tehtävissä), ja totta puhuen olen vielä enemmän huolissani tulevaisuuden aikuisista kuin nykyajan keski-ikäisistä. Mitä tahansa saa tehdä, kun mä haluun, ja vastaavasti velvollisuutensa saa jättää hoitamatta jos "määtä" ei satu huvittamaan. Kaiken lisäksi vanhemmat antavat siunauksensa tälle ikuiselle haluamisrumballe. Vielä kun jo kuusivuotiaille tytöille ostetaan "Uuh aah sexy horny" -diskomusaa ja hiletoppeja, niin siinähän ihmetelkää, miksi jo 12-vuotiaille pitää olla kirjoittamassa ehkäisypillerireseptejä.

Ennustan, että tämä julkinen salarakasrumba on vain alkusoittelua sille, mitä meidän lastemme "tahtosukupolvi" tulee saamaan aikaan. Myöhäistä se on aloittaa puhumaan enää 20-vuotiaalle, että tässä maailmassa kun olisi huomioitava vähän muitakin ihmisiä ja heidän tunteitansa.

En ole mikään "kerrasta poikki" -kiihkoilija, ja ymmärrän, että joskus kumppanin vaihto on paikallaan (perheväkivalta, päihteet, sairas mustasukkaisuus, välinpitämättömyys...) Me kaikki teemme virheitä elämän eri osa-alueilla. Halusin vain ilmaista, että soidinmenot ovat vain osa nykyistä kulttuuria, jossa vain hetkellisellä ja välittömällä hyvänolon tunteella on merkitystä.

Lue lisää

Ja mikä tähän tilaan on johtanut? Onko se vain pakko hyväksyä vaikka moni asia menee jo ihmisen elämän alkumetreillä vinksalleen? Onko kyseessä joku luonnonlaki jonka vaikutuksia ihmiset eivät voi vastustaa tai muuttaa? Markkinat voimineen tunkevat kyseenalaisia käytösmalleja ja -tapoja joka tuutista yötä päivää vaikutusalttiiden ihmisalkujen (ja varttuneempienkin) kaaliin ja joukon mukana nämä tavat muodostuvat normaaliksi ja yleisesti hyväksytyksi malliksi, eikä niitä edes kyseenalaisteta kuin ehkä juuri siellä teidän opettajanhuoneessa. Ja sekään ei johda muutokseen, vai mitä?

Lyhytjänteinen asenne koulunkäyntiin, työhön, ihmissuhteisiin jne. elämänalueisiin johtaa väistämättä eräänlaiseen "kertakäyttöelämään" jossa vastuu-sana ei kuulu sanavarastoon eivätkä oikeat ja aidot asiat ole minkään arvoisia tai ei ainakaan tavoittelemisen arvoisia. Siis ne asiat jotka kuitenkin oikeasti jotain ihmiselämässä merkkaavat (esim. kestävät ihmissuhteet). Pääasia että elämässä menee lujaa ja tulee koetuksi kaikki mitä maailmalla eteen tulee. Ajatusmalli "on vain yksi elämä ja siitä pitää ottaa kaikki mahdollinen irti heti mulle kaikki ja nopeesti" on elämän kantavana ohjeena liian monella keski-ikäiselläkin puhumattakaan nuoremmasta polvesta.

Lopputuloksena alati kasvava joukko hajonneita perheitä, taloudellisesti heikoilla olevia yksinhuoltajia joilla monella menee loppuelämä tärviölle miettiessä katkerana miksi näin kävi ja löytyykö tästä kylmästä maailmasta enää lämmintä kainaloa johon käpertyä.

Nää on niin isoja kysymyksiä etenkään kun ratkaisua ei ole näköpiirissä asioiden parantamiseksi, että onneksi ihminen elää vain muutamankymmentä vuotta ettei tarvitse olla näkemässä mihin tämä kaikki johtaa.

M40+ kirjoitti:

Esitit hyvän kysymyksen.

Vaikka en näemmä vaimoani täysin tuntenutkaan, vaikka niin luulin, sen verran kuitenkin hänen aivoituksiaan tiedän että: jos minä olisin ollut se pettäjä ja siitä kiinnijäänyt, niin vaimo olisi lähtenyt saman tien eikä ikinä olisi antanut anteeksi saati alkanut keskustelemaan edes asiasta. Silti hän itse lähti siihen touhuun ajattelematta asiaa loppuun asti, sallien itselleen sen mitä ei olisi sallinut toiselle. Osoittaa suurta typeryyttä ja omaan napaan (ja etenkin sen alle) tuijottamista. Että se siitä.

Pettäminen tunkee läpi niin monella tasolla parisuhteessa, että sen pystyy havaitsemaan jo ennen todisteidenkin olemassaoloa. Kyllä toisen oppii aistimaan, etenkin pitemmässä liitossa, että missä mennään ja onko kaikki ok. Kolmas pyörä tunkee siihen väliin vaikka olisikin näkymätöntä mallia aluksi.

Toiset, kuten sinä, suhtautuu uskottomuuteen filosofisena kysymyksenä, pyrkien ymmärtämään sen olemusta ja jopa hyväksymään että se kuuluu kuin luonnollisena osana ihmiseen. Toiset, kuten minä, joka olen ottanut asian henkilökohtaisesti ja raskaasti, en näe uskottomuutta ymmärrettävänä asiana parisuhteessa, vaan pikemminkin pettäjän omien ISOJEN ongelmien ilmentymänä ja jäävuoren huippuna, tämän vajavaisuutena ja kykenemättömyytenä elämänsä sen hetkisen tärkeimmän ihmisen suhteen. Ja se on mielestäni halveksuttavaa, typerää ja anteeksiantamatonta käyttäytymistä PARISUHTEESSA, kuten avioliitto, elävän aikuisen taholta.

Lue lisää

Kiitos keskustelusta, on tuonut paljon ajattelemista nämä vastineet.

Mietin kysymystä jättäisinkö mieheni, jos hän pettäisi. Sitä kai vaan ei voi tietää, ennekuin niin tapahtuisi. Kuvittelen kuuluvani joukkoon, joka pitää pahempana ihastumista/rakastumista toiseen, kuin fyysistä pettämistä, eli sen mukaan en jättäisi. Olisin varmaan musertunut etten riitä hänelle ja varmaan teksisin kaikkeni pitääkseni hänet lopulta..

Mietin myöskin tätä aihetta "omituinen nainen, kun mikään ei riitä". Näissä viesteissä oletetaan että naiselle, tai kenelle tahansa, täytyy riittää kun mies rakastaa ja himoitsee ja "antaa koko elämänsä". Mutta antaako ihan oikeasti?? Tähän asti olen elänyt miehelleni ja toki lapsilleni jne, mutta erityisesti miehelleni tehden kaikkeni kodin, itseni ja hänen hyvän olonsa eteen nauttien siitä suuresti myös itse. Tarkoitan siis todellista vaivan näköä asioiden eteen. En siis ihmettele, että hänellä on hyvä olo ja palvoo minua, ihan oikeasti! Mutta alkuperäinen kysymys ja kateuden aihe oli; ENKÖ ENÄÄ KOSKAAN TUNNE SITÄ HALUA, mitä te kaikki miehet tässä kerrotte kokevanne. Kuvittele, jos et sitä tuntisikaan enää, muuttaisiko se jotain??Mä en suostu uskomaan että se on naisen vikaa, jos sitä yrityksistä huolimatta ei löydä, siihen tarvitaan myös miehen panostus.

Me emme ole vielä keski-ikäisiä, enkä ole mihinkään rakastajaan hurahtanut, mutta pelkään ihan suunnattomasti miten tässä käy. Jos kerran naisen tyytymättömyys paistaa niin selkeästi, niin askeleen vielä joku päivä ottaa mieheni sitten varmaan. No sittenpähän saan maksun siitä että olen himoni kadottanut.

Kaikkea hyvää Sinulle kuitenkin, tunnut olevan todella avoi,ihana mies!

Koin itse vähän vastaavaa hetki sitten ja poden nyt tuntoja pois.. yritän ainakin. Pidempää suhdetta ei kuitenkaan syntynyt onneksi(?)niissä olosuhteissa. Ihastuin erään pelehtimisen jälkeen suunnattomasti erääseen nuorempaan mieheen ja olisin ollut täysin valmis temppuilemaan hänen kanssaan enemmänkin, mutta hän on myös suhteessa ja on "päättänyt" ettei enää lankea... aika näyttää.. kyllä hänestä hetkittäin haaveilen ja kastun ..tiedän että mahdollisuus koittaa meille uudestaan, en tiedä kuinka toimisin... Joku minussa huutaa niin kovaa hänen peräänsä, tuskissani, toisaalta saan hetkittäin järkevöitettyä itseni, meillä on kuitenkin myös lapsia... aaaaa!!! Tää on niin p...stä!

Junet kirjoitti:

Koin itse vähän vastaavaa hetki sitten ja poden nyt tuntoja pois.. yritän ainakin. Pidempää suhdetta ei kuitenkaan syntynyt onneksi(?)niissä olosuhteissa. Ihastuin erään pelehtimisen jälkeen suunnattomasti erääseen nuorempaan mieheen ja olisin ollut täysin valmis temppuilemaan hänen kanssaan enemmänkin, mutta hän on myös suhteessa ja on "päättänyt" ettei enää lankea... aika näyttää.. kyllä hänestä hetkittäin haaveilen ja kastun ..tiedän että mahdollisuus koittaa meille uudestaan, en tiedä kuinka toimisin... Joku minussa huutaa niin kovaa hänen peräänsä, tuskissani, toisaalta saan hetkittäin järkevöitettyä itseni, meillä on kuitenkin myös lapsia... aaaaa!!! Tää on niin p...stä!

Lue lisää

haluttomuutesi syy on juuri siinä, että olet niin ihastunut toiseen. Eihän silloin se entinen sytytä kun on jo saanut uutta. Uudessa suhteessa on aina intohimoa aluksi moninverroin. Vieläkö muistat, oliko aviopuolisonkin kanssa alussa sellaista. Tosin jos olit nuori silloin, niin ei välttämättä ollut, sillä nainen on seksuaalisessa huipussaan vasta nelikymppisenä. Eli jos sinun oma aviopuolisosi olisi sinulle nyt uusi, niin voisi olla että sinulla olisi hänen kanssaan aivan yhtä huimaa intohimoa.