parempi

Kyllä olisi parempi, jos ei tietäisi mistä jäisi paitsi:( Tapasin ihanan miehen eroni jälkeen, kun olin avioeroni käsitellyt. Valitettavasti mies ei ollut ehtinyt omaansa käsitellä, oli eronnut vain muutamaa kuukautta ennen kuin tapasimme.

Seurasi muutama on/off-vaihe puolentoista vuoden seurusteluineen, kunnes hän joku aika sitten jätti minut, koska oli niin rikki, että halusi saada olla yksin käsitelläkseen menneisyyden haamut pois komeroista elämäänsä pilaamasta. Sanoi, että on jumissa. Tiedän, että hän välitti, liikaakin, kun ei halunnut enempää rikkinäisyydellään satuttaa. Minä olin se turvasatama, kun ympärillä myrskysi, minun luona oli kuulemma hyvä olla.

Nyt on sydän sirpaleina, en jaksa tajuta, että se oli siinä, koska tunteiden puuttumisesta ei ollut kyse. Olisi jotenkin helpompaa, jos tunteet olisi kuolleet tai olisi toinen nainen tms. Tajuaisin, että se on lopullisesti ohi.

Nyt jäi jäljelle jos, ehkä vielä joskus ja tuntuu, että ikävä on niin suuri, ettei siitä selviä hengissä. Ymmärrän järjellä sitoutumispelon traumaattisen eron/avioliiton jälkeen, mutta en tunnepuolella kykene tajuamaan, että miten joku voi luopua rakkaudesta, siitä hyvästä mikä elämässämme oli.

Miten tästä pääsee yli, niin että jaksaa jatkaa elämää?