ihminen ilman tunteita on "kuollut"..ja kuvottava..mies ilman tunteita on järkyttävä, jos tunteita on, miks niitä pitää peitellä..vastatkaa miehet..pelkäättekö näyttää tunteitanne..jos..niin miks?
miehen tunteet
kateissa
10988
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
useimpien mielestä näytän liikaa. siis sen takia koska näytän negatiivisetkin tunteeni ja niillähän on yleensä tapana tulla paljon voimakkaammin ulkopuolisten näkyville.
tää maailma missä elämme ei anna tilaa tunteille ikävä kyllä. aina joutuu paikastaan kilpailemaan joka tilanteessa. ja jos mies alkaa tunteileen niin sitä pidetään heikkona tai homona ja osa naisistakin säikähtää miestä joka osaa näyttää tai puhua tunteista. itse en tahtois peitellä tunteita ja koitan olla peittelemättä.
tunteet ovat ja tulevat päänsisältä..ei niihin maailma vaikuta..tunteet joko ovat tai eivät ole..sä joko välität tai et toisesta ihmisestä..!!!!!!!
kyse olikin taas siitä että pitääkö ne tunteet vain siellä pään sisällä vai näyttääkö niitä.
..ja siihen taas, pitääkö tunteet siel päänsisäl, vai näyttäkö ulospäin vaikuttaa jälleen sun tunteet..ei maailma..yksinkertaista!!:))
"ei maailma"
Se peittääkö vai näyttääkö tunteitaan riippuu persoonallisuudesta, johon vaikuttaa YMPÄRISTÖ eli KULTTUURI eli MAAILMA sekä ihmisen perusluonne. Toisissa kulttuureissa on tapana piilotella tunteitaan, toisissa ei. Ei kukaan ajatteleva ihminen voi tosissaan väittää että maailma ei vaikuttaisi siihen pitääkö tunteet itsellään vai kertooko muille.
Mitäs jos ei ole mitään peiteltävää, kun tarpeeksi monta kertaa saa kynsilleen siitä että on heikko heikkona hetkenä, niin ei paljon huvita tuntea mitään enää, ja lopuksi käy niin että huomaa olevansa neutraali tilanteissa missä pitäisi tuntea jotain.
Ei tule mitään, zombina vain katselee, ja tekee mitä "pitää" juuri itsekään tietämättä miten pitäisi ihan oikeasti reagoida.
Ei se minua haittaa enää, mutta muut ovat vähän ihmeissään, että miksi olen vain rauhassa. En ole tällaiseksi syntynyt, mutta niin se siperia opettaa, olemaan välittämättä "ylimääräisistä".
vaik ois aiemmin saanut "kynsilleen"..ja myöhemmin ihastuu uuteen, ei entiset vaikuta..tunteethan tulee itsestään ,,et niihin voi vaikuttaa itse!!
mielestäni ainakin siinä mielessä, että jos saa näpeilleen, niin sitähän tulee varovaisemmaksi. Ei välttämättä kaikki, mutta minä ainakin.
Pitäisikö sitten sanoa, ettei avaa sydäntään ihan kelle tahansa...
Sinällään kyllä tiedän, mistä edellinen kirjoitti. Eipä tule minullakaan paljoa välitettyä ylimääräisiä.
Ai ei voi vaikuttaa? On totta että kehon omiin tuntemuksiin on vaikea vaikuttaa, ne voi yrittää tukahduttaa, tai pistää sivuun, muttei koskaan poistaa. Mutta mitä tapahtuu siinä vaiheessa kun ei enää reagoi kehollaan asioihin, ja se että ei tunne, ei aiheuta mitään tuskaa "miksi en tunne?" kysymyksen muodossa, vaan on pelkästään tyytyväinen siihen ettei tarvitse pohtia joutavia.
Enkä puhu tässä mistään impotenssista, vaan siitä että tuntuu yhdentekevältä. En tarkoita yhdentekevällä mitään negatiivista sinällään, vaan että koko suhdehässäkkä tuntuu tarpeettomalta itsensä kiusaamiselta. Yritän, jos mahdollista, kertoa tämän ihmisille joita tapaan, uskovat eli eivät.
Tunnevammainen? Mahdollisesti, sitä ei pysty itse päättelemään, rauhallinen? Varmasti.