Olen ihan hukassa ystäväni kanssa joka on eronnut 5 vuotta kestäneestä suhteestaan. Hän ei suostu puhumaan asiasta.
Ennen tekstittelimme päivittäin, nyt hän ei jaksa vastata viesteihinikään kuin harvoin, välillä pelkään sillä viestit eivät edes mene pariin päivään perille.
Yritän viestitellä hänelle niitä näitä kuten ennenkin, jotta hän ei erkanisi todellisuudesta.
Pelkään että hän vajoaa yksin synkkyyteen, hänellä vielä kuoli vanha koirakin juuri ennen tätä eroa ja toinen koiravanhus tekee myöskin lähtöä, liikaa surua kestettäväksi yhdellä kertaa.
Tietääkseni olen hänen ainoa ystävänsä.
Ennen tekstittelimme päivittäin, nyt hän ei jaksa vastata viesteihinikään kuin harvoin, välillä pelkään sillä viestit eivät edes mene pariin päivään perille.
Yritän viestitellä hänelle niitä näitä kuten ennenkin, jotta hän ei erkanisi todellisuudesta.
Pelkään että hän vajoaa yksin synkkyyteen, hänellä vielä kuoli vanha koirakin juuri ennen tätä eroa ja toinen koiravanhus tekee myöskin lähtöä, liikaa surua kestettäväksi yhdellä kertaa.
Tietääkseni olen hänen ainoa ystävänsä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joskus surua on liikaa kannettavaksi. Älä päästä ystävääsi vajoamaan, vaan soita rohkeasti/mene käymään, pyydä ulos. Vaikka lähtisit vain lenkkikaveriksi. Kuuntelet, jos hän haluaa puhua, olette hiljaa jos ei halua. Vaikka hän on nyt suruunsa käpertynyt, niin antaa uskoa huomiseen, jos tietää, että ystävä välittää.
Minua ovat ystäväni surussa auttaneet. Raahanneet puolipakolla kotoa näkemään, että elämä jatkuu. Valaneet uskoa, lohduttaneet, vaikka sanoja ei ole. Olen ikuisesti kiitollinen heille, sillä ilman heitä olisin luovuttanut. Kun on vastoinkäymisiä, niin ystävistä erottuvat jyvät ja akanat ja jäljelle jäävät ne, jotka ovat todellisia ystäviä.
olen ollut itsekin tilanteessa etten halua puhua toisten kanssa ja jätän vastaamatta viesteihin tai soittoihin. Mutta minun ystäväni ei ole jättänyt minua rauhaan vaan on suorastaan tunkeutunut kotiini. Ja siinä samassa tilanteessa olen vasta saanut tunteeni irti eli olen yksinkertaisesti ystävän lähellä itkenyt pahaa oloani pois ja sen jälkeen vasta on keskusteltu ja se on auttanut. Yritä sinäkin sitä. Ei hän ole sinulle suuttunut. Eikä tarkoitus olekaan udella häneltä suhteen päättymisestä vaan menet vain paikalle ja lohdutat ja kuuntelet mutta vasta sitten kun hän itse haluaa puhua.