Tyhjä avioliitto

hiukan etäisyyttä toisiinne? Kun mietit tilannettanne, kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Olet liian lähellä kaikkea.
Mitä jos lähdet lasten kanssa hetkeksi johonkin. Keskustelkaa ensin miehen kanssa, missä mennään ja mitä sinä oikein haluat.

Meillä oli tilanne vähän sama: selvää kyllästymistä ja suhde näytti olevan loppu. Mies oli enemmän muualla kuin kotona. Sanoin, että sama vaikka lopetettais kokonaan, kun ei kerran tunnu mikään enää miltään. Seksiäkään ei enää ollut. Kesä ja syksy siinä kyräiltiin toisiamme. Lopulta mies ilmoitti, että se loppui nyt.
Silloin vasta tajusin kuinka paljon rakastan ja välitän, vaikka toista luulin.

Nyt yritämme jotenkin eteen päin, vieläkään kaikki ei ole selvinnyt. Paljon on sellaista, mitä luulin menettäneeni. Minä rakastan, yritän osoittaa sen toiselle. Seksiäkin on taas, pitkästä aikaa. Mutta vielä jokin kaihertaa. Luulen, että se on miehen runsaat menot; hän kun olisi vieläkin enemmän muualla kuin kotona, eikä halua tapojaan muuttaa.
Mutta eiköhän se tästä. Pikku hiljaa.

Yritä sinäkin keskustella (vaikka keskustelusta meillä ei oikein voi puhua) miehesi kanssa. Kyllä ne asiat selkiytyvät, jos tunnetta on vielä.
Voi olla, että se rakastamisen tunne on hautautunut jonnekin arjen alle. Miettikää yhdessä ratkaisua pulmaanne.

Erot ovat aina tuskallisia varsinkin pitkän suhteen jälkeen. Pieni hinta kuitenkin siihen että onneton elämä loppuu! Kaikki tarvitsevat rakkautta ja hellyyttä, myös sinä ja miehesi. Joskus on vain myönnettävä ettei yhteinen elämä ole teitä varten. Jossain joku odottaa

kaikki ja on ns. helppo elämä....niin halutaan uutta ja ihmeellistä. Kyllä se niin on että arki on parasta! Ja uudet ihmeellisyydet voi kokea oman perheen kanssa. Harmi jos sen tajuaa vasta liian myöhään.

sanoit, että riidat ovat vapaa-ajasta ja kotitöistä.
Asutte omakotitalossa. Ehkä voisit varmaan ajatella myös miehesi näkökulmasta noita kotitöitä ja vapaa-ajan asioita. Miehelläsi on varmaankin talossanne hoidettavana sellaisia huoltotöitä, joita sinä et ehkä heti osaisi. Olen huomannut, että ainakin meillä vanhassa talossa on jatkuvasti sellaisia korjauksia, joita mieheni pystyy tekemään paremmin, kuin minä, jos yrittäisin, joten minulle on ilmanmuuta selvä, että teen ns. "naisten työt" kiltisti, koska en itse kuitenkaan pysty tekemään niitä ns."miesten töitä" ja niinhän ne työt vähän silloin
jakautuu. On niin eri juttu sellaisilla ihmisillä, jotka asuvat kerrostalossa tai rivitalossa. Siellä minun mielestäni miehen kuuluukin osallistua kotitöihin ihan erilailla. Siellä miehellä ei ole niitä korjaus ja huoltohommia, niinkuin omakotitalossa.Nykyään vaan liikaa tuodaan esiin ns. yhdessä tehtäviä kotitöitä, ajattelematta ollenkaan sitä, että naiset tosiaan eivät osaa tehdä kaikkea sitä, mitä mies,esim. omakotitalossa, mutta usein vaan naiset vaativat, että miehen täytyy osallistua silti tavallisiin kotitöihin. En ole ajatuksiltani mikään feministi, mutta ajattelen tasapuolisesti asioita. Miehesi kaipaa vapaa- aikaa.Se hänelle suotakoon. Hän jaksaa taas sen jälkeen paljon paremmin Me naiset olemme niin vahvoiksi tehty, että jaksamme kyllä. Olisi hyvä ajatella, että lapset ovat niin isälle kuin äidille tärkeimmässä asemassa elämässämme. Ja jotta heistä kasvaisi vahvoja aikuisia, voimme me vanhemmat vaikuttaa siihen myös omilla toimillamme, ajamatta itsekkäästi riitelemällä omia pieniä asioitamme läpi liitossamme. Ja kun muistelemme niitä papin sanoja avioliitosta aina silloin tällöin; RAKKAUS, kaiken se kestää ja kaiken se antaa anteeksi, ei se käyttäydy itsekkäästi,eikä sopimattomasti, se ei pöyhkeile jne. Kun yritetään ajatella näitä asioita, niin eiköhän se liitto taas mene eteenpäin. Avioliitto on kahden kauppa ja se on onnistumisen arvoinen liitto.Sen onnistumisen takia kannattaa tehdä kaikkensa.Siinä onnistuu, jos ei ole itsekäs. Ja kannattaa yrittää olla ainakin nalkuttamatta, koska miehet eivät jaksa sellaista naista kuunnella.
Terveisin Vanhanaikainen nainen, 9 vuotta nuoremman miehen kanssa aviossa 30v. täynnä syksyllä, ja tuhannet tunnit itsetutkiskelua.

Pistä mukulat orpokotiin, myy talo ja pakene Ugandaan.

ota lapset mukaasi,pannaan talo myyntiin ja
sinut 1,kk lomalle Italian Rivieeralle,niin kyllä se elämä siitä palaa.

Kun tulet takaisin niin talo on myyty rahasi pankissa ukko heitetty pihalle ja sinulla puhaltaa uudet tuule.

eikö olekkin hieno ehdotus.