Koska en jaksa enää lukea masentavia viestejänne :D
Oikeasti ihmiset ottakaa vähän rennommin, älkääkä valittako jos olette alle 30 vuotiaita "ikisinkkuja". Joka päivä näette kauniita ja komeita ihmisiä, missä sitten liikuttekin; tarttukaa tilaisuuteen ja tehkää itsenne ja toinen onnelliseksi. Älkää esittäkö kovaa ja itkekö yksin itseänne illalla uneen, olkaa mielummin vaikka hieman hassuja ja tehkää jotakin aivan uutta ja repäisevää. Saatte itse keksiä mitä se olisi.
Nykyään ihmisen on oltava niin kylmä ja kova. Ei saa sanoa mitään muuta kuin on välttämätöntä, ei saa hymyillä muuten kuin sen vanhan teennäisen perushymyn kassaneidille, ei saa tehdä mitään hauskaa. Vapauttakaa se pieni lapsi sisällänne ja menkää leikkimään!
Jos osaisin kirjoittaa paremmin niin kirjoittaisin näistä ajatuksistani kirjan. Mutta koska se ei ole mahdollista, viestitän tahtoni hymyilemällä muille ihmisille, osoittamalla että koska minun ei tarvitse olla kylmä ja kova, niin ei tarvitse olla muidenkaan.
Olen iloisuuden sanansaattaja, liity sinäkin joukkoomme kirjavaan ja kerro asiastamme ilosi kautta! :D
Valittaminen loppuu nyt!
21
1481
Vastaukset
- että jollain on lippu
korkeella, samaa mieltä että ei noita negatiivisiä viestejä jaksa määräänsä enempää lukea, kyllä sun positiiviivisuus tarttui ainakin muhun :)
- Ikisinkku23v
Onhan se masentava negatiivisia posteja lukea. Mutta en minä ainakaan tule tänne nettiin sillon kun mulla menee hyvin ja olen iloinen. Tulen sillon kun asiat painaa mieltä ja haluan niistä keskustella. Kaikesta kun ei voi kavereiden kanssa jutella, mulla ainakaan ei ole niin hyvää kaveria olemassa.
Näettekö ihmiset oikeasti joka päivä tai edes joka viikko kiinnostavan näköisiä ihmisiä? Minä en. Tarjoaisiko joku vaaleanpunaiset silmälasit? :)- miesotus
"Näettekö ihmiset oikeasti joka päivä tai edes joka viikko kiinnostavan näköisiä ihmisiä?" En osaa tuosta kiinnostavuudesta oikein sanoa, mutta söpöjä tyttöjä ainakin näkyy päivittäin vaikka kuinka paljon.
- Ikisinkku23v
miesotus kirjoitti:
"Näettekö ihmiset oikeasti joka päivä tai edes joka viikko kiinnostavan näköisiä ihmisiä?" En osaa tuosta kiinnostavuudesta oikein sanoa, mutta söpöjä tyttöjä ainakin näkyy päivittäin vaikka kuinka paljon.
Mistäs mulle sit löytys päivää piristämään ja silmäniloksi kivannäköisiä miehiä? Ei sellasia juuri missään näy. Hyvin hyvin harvoin. :(
Änkyräkännisiä renttuja kyllä. Liikuntaharrastuksissanikin käy vain nörtin näköisiä luisuhartioita, ei sporttisen näköisiä miehiä. Olen ehkä vähän pinnallinen, mutta reipas olemus on tärkeä mulle. Huonoryhtinen lökäpöksy ei innosta. - absint
miesotus kirjoitti:
"Näettekö ihmiset oikeasti joka päivä tai edes joka viikko kiinnostavan näköisiä ihmisiä?" En osaa tuosta kiinnostavuudesta oikein sanoa, mutta söpöjä tyttöjä ainakin näkyy päivittäin vaikka kuinka paljon.
Kauniita tai ainakin minua miellyttäviä naisia näen melkein päivittäin, mutta varsinkin todella kauniin naisen kohdalla ajattelen, ettei noin kaunis kuitenkaan minusta kiinnostuisi.
- miesotus
Ikisinkku23v kirjoitti:
Mistäs mulle sit löytys päivää piristämään ja silmäniloksi kivannäköisiä miehiä? Ei sellasia juuri missään näy. Hyvin hyvin harvoin. :(
Änkyräkännisiä renttuja kyllä. Liikuntaharrastuksissanikin käy vain nörtin näköisiä luisuhartioita, ei sporttisen näköisiä miehiä. Olen ehkä vähän pinnallinen, mutta reipas olemus on tärkeä mulle. Huonoryhtinen lökäpöksy ei innosta.Sieltä luulisi sporttisen näköisiä miehiä löytyvän. Tottakai siellä on myös niitä luisuhartioita (kuten minä ;) ), mutta kyllä sieltä hartioitakin pitäisi löytyä...
- Ikisinkku23v
miesotus kirjoitti:
Sieltä luulisi sporttisen näköisiä miehiä löytyvän. Tottakai siellä on myös niitä luisuhartioita (kuten minä ;) ), mutta kyllä sieltä hartioitakin pitäisi löytyä...
Kyllä mä käyn kuntosalilla, mutta ei siellä käy juuri ketään nuoria miehiä. Keski-ikäisiä lähinnä :( Tosin ei miehet ole syy miksi siellä käyn. Mutta ihmettelen itsekin kun ei sielläkään sporttisiin nuoriin miehiin törmää.
- miesotus
Ikisinkku23v kirjoitti:
Kyllä mä käyn kuntosalilla, mutta ei siellä käy juuri ketään nuoria miehiä. Keski-ikäisiä lähinnä :( Tosin ei miehet ole syy miksi siellä käyn. Mutta ihmettelen itsekin kun ei sielläkään sporttisiin nuoriin miehiin törmää.
Ei kyllä mitään paljon parempaa ideaa mieleen tule, jos ne nuoret on eksynyt muille saleille. No, mutta kyllähän sporttisia nuoria miehiä liikkuu jokapaikassa, kaupungilla, harrastuksissa, netissä...Onhan se aika harmillista kyllä jossei kukaan meinaa sinun silmääsi miellyttää :( En sitten tiedä millä sitä omaa silmääsi pystyiset treenaamaan ;)
- Ikisinkku23v
miesotus kirjoitti:
Ei kyllä mitään paljon parempaa ideaa mieleen tule, jos ne nuoret on eksynyt muille saleille. No, mutta kyllähän sporttisia nuoria miehiä liikkuu jokapaikassa, kaupungilla, harrastuksissa, netissä...Onhan se aika harmillista kyllä jossei kukaan meinaa sinun silmääsi miellyttää :( En sitten tiedä millä sitä omaa silmääsi pystyiset treenaamaan ;)
Varmaan ne kivat miehet on jollain muulla salilla sit :D
Onhan moni mies toki kivannäköinen, mutta tarvitsisin kai ne ruusunpunaiset lasit ennen kuin se viimeinen silaus tekisi heistä mun unelmien miehiä. En siis tosiaankaan etsi mitään mister täydellisyyttä, mutta jokin aivoissa klikkaa etten koe enää sellasta hullaantumista.
Ja noista luisuharteista: ei nekään ole este jos sen ihastumisen kokee. Olen ennenkin ihastunut miehiin, jotka ei urheile ollenkaan. Mutta kun itse urheilee paljon niin kyllä sitä yleensä toivoo mieheltäkin :) - miesotus
Ikisinkku23v kirjoitti:
Varmaan ne kivat miehet on jollain muulla salilla sit :D
Onhan moni mies toki kivannäköinen, mutta tarvitsisin kai ne ruusunpunaiset lasit ennen kuin se viimeinen silaus tekisi heistä mun unelmien miehiä. En siis tosiaankaan etsi mitään mister täydellisyyttä, mutta jokin aivoissa klikkaa etten koe enää sellasta hullaantumista.
Ja noista luisuharteista: ei nekään ole este jos sen ihastumisen kokee. Olen ennenkin ihastunut miehiin, jotka ei urheile ollenkaan. Mutta kun itse urheilee paljon niin kyllä sitä yleensä toivoo mieheltäkin :)No, eiköhän sellainen ihastuttava mies sinullekkin jostain tupsahda ;) Onnea etsintöihin vaan!
- Rakkikoira
me ressukat ollaan kaikessa rauhassa kieriskelemässä itsesäälissä, ja nyt sä tuut tänne häiriköimään. :P
Tässä ei enää voi kuin lainata suurta kansantaitelijaamme:
"Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
äläkä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa
Se on niin kaunista katseltavaa
kun kunnolla vituttaa
ja kohtaa toisen samanmoisen
ja vittu kun vituttaa
Älä loihe mulle lausumaan
kauniita sanoja
älä saatana tule antamaan
mitään vitun tukea
Anna olla kun poikaa vituttaa
anna olla aamusta iltaan
vitutus on otettava kokonaan
silloin kun vituttaa" - ööö
No kyllä sitä hauska ja rento osaa olla tuttujen seurassa vaan kun on ujo niin ei ihan tuntemattomien seurassa osaa rentoutua. Niin ei sitä joka päivä kiinnostavan näköisiä ihmisiä näe kuten edelle oleva mainitsikin. Ja mitäs sitten jos näkee jonkun joka näyttää mielenkiitoiselta, siitä vaan pyytämään ulos vai? suurella todennäköisyydellä tyyppi jo seurustelee ja loppujen lopuks pitäis vaan tyhmänä. Ja siinä se itseluottamus kasvaakin joo.
Ja minä, vaikka olenkin aina ollut sinkku, en itke itseäni uneen. En salli itseni olla niin tunteellinen, tulee epäonnistunut olo jos itken illalla, niin itken aamullakin. Heh. Ei mutta eikös tuo aika totta olekin. No mutta juu, positiivisena pitää pitää mielensä, siihen minä kyllä pyrin, mutta on se joskus niin vaikeata.- Nimetön
Ilmeisesti mun rima on sitten niin matalalla, että pidän melkein joka toista vastaantulijaa jokseenkin mielenkiintoisena tai kivan näköisenä :D
Ja tuosta minä vähän yritinkin puhua; sinäkin olet mieleltäsi niin vahva ja kova, että sinun ei tarvitse itkeä itseäsi uneen, vaikka siltä ehkä tuntuisikin. Mä olin itse joskus ihan samanlainen. Se liittyi kait jotenkin kasvamiseen ja itsenäistymiseen, kun piti pystyä elämään itsenäisesti. Aluksi se oli hienoa, kun ei tarvinnut ketään. Myöhemmin alkoi hieman masentaa se ainainen yksinäisyys, eikä sitä silloin edes ihan tiedostanut mistä se johtui. Sitten muutaman vuoden kuluttua tuli aivan pakonomainen tarve saada seuraa. Jos tätä tarvetta ei olisi jossain mielen sopukoissa muodostunut, luulenpa että elämäni olisi paljon pahemmassa kunnossa kuin mitä se nyt on.
Kannattaa miettiä tarkasti näitä asioita; jos olisin itse mennyt "rajan yli", niin seuraava kääntöpaikka olisi ollut ehkä psykiatrin vastaanotto, ties monenko vuoden päässä. Ja sen jälkeen kaikki olisi ehkä ollutkin jo liian myöhäistä. Joo, alkaa mennä vähän masentavaksi taas, mikä ei todellakaan ollut tämän keskustelun tarkoitus :D - ööö
Nimetön kirjoitti:
Ilmeisesti mun rima on sitten niin matalalla, että pidän melkein joka toista vastaantulijaa jokseenkin mielenkiintoisena tai kivan näköisenä :D
Ja tuosta minä vähän yritinkin puhua; sinäkin olet mieleltäsi niin vahva ja kova, että sinun ei tarvitse itkeä itseäsi uneen, vaikka siltä ehkä tuntuisikin. Mä olin itse joskus ihan samanlainen. Se liittyi kait jotenkin kasvamiseen ja itsenäistymiseen, kun piti pystyä elämään itsenäisesti. Aluksi se oli hienoa, kun ei tarvinnut ketään. Myöhemmin alkoi hieman masentaa se ainainen yksinäisyys, eikä sitä silloin edes ihan tiedostanut mistä se johtui. Sitten muutaman vuoden kuluttua tuli aivan pakonomainen tarve saada seuraa. Jos tätä tarvetta ei olisi jossain mielen sopukoissa muodostunut, luulenpa että elämäni olisi paljon pahemmassa kunnossa kuin mitä se nyt on.
Kannattaa miettiä tarkasti näitä asioita; jos olisin itse mennyt "rajan yli", niin seuraava kääntöpaikka olisi ollut ehkä psykiatrin vastaanotto, ties monenko vuoden päässä. Ja sen jälkeen kaikki olisi ehkä ollutkin jo liian myöhäistä. Joo, alkaa mennä vähän masentavaksi taas, mikä ei todellakaan ollut tämän keskustelun tarkoitus :DVoi piru vie, minähän olen vahva enkä vaan ole olevinani. Jos ei olisi edes yhtään vahvuutta tai kovuutta kuten myös mainitsit niin olisin jo kuollut. Ja pitääkö kaikkien ihmisten olla niin mamiksia? Ei enää tunnu kovinkaan monella olevan ryhdikkyyttä.
No jaa ketä minä olen muita ja muiden ajatuksia tuomitsemaan. Kaikki eläköön elämän niin kuin tahtoo ja niillä ajatuksilla, murheilla, iloilla.
Jos ei masentuneiden yksinäisten sinkkujen valittelut kiinnosta niin miksi ylipäätänsä olet täällä lukemassa näitä tekstejä? - Nimetön
ööö kirjoitti:
Voi piru vie, minähän olen vahva enkä vaan ole olevinani. Jos ei olisi edes yhtään vahvuutta tai kovuutta kuten myös mainitsit niin olisin jo kuollut. Ja pitääkö kaikkien ihmisten olla niin mamiksia? Ei enää tunnu kovinkaan monella olevan ryhdikkyyttä.
No jaa ketä minä olen muita ja muiden ajatuksia tuomitsemaan. Kaikki eläköön elämän niin kuin tahtoo ja niillä ajatuksilla, murheilla, iloilla.
Jos ei masentuneiden yksinäisten sinkkujen valittelut kiinnosta niin miksi ylipäätänsä olet täällä lukemassa näitä tekstejä?Mä olen melkein pahoillani siitä että kovuutesi pitää sinut omasta mielestäsi hengissä. Mietipä, onko tämä nyt sitä elämää josta olet haaveillut, tunnetko oikeasti eläväsi?
Ja kovan vastakohta ei ole mamis. Tässä tapauksessa se voi olla esimerkiksi sosiaalinen tai ystävällinen. Mieti sitä kovuuttasi ikäänkuin kilpenä muuta maailmaa vastaan. Sen taakse on helppo piiloutua, ei tarvitse ottaa kantaa eikä kantaa vastuuta. Se saa sinut näyttämään ryhdikkäältä, koskemattomalta, mutta itse asiassa saatat olla jotakin aivan muuta. Ne jotka seisovat ryhdikkäänä ilman kovuuden antamaa suojaa, ovat oikeasti ryhdikkäitä.
Ja kyllä jokainen ihminen saa elää elämänsä kuten tahtoo, niin kuin sanoit. Mutta välillä tuntuu siltä etteivät he tiedät ollenkaan kaikkia vaihtoehtoja...
Mä yleensä seuraan keskusteluja, jotta opin jotakin siitä miten ihmiset maailman näkevät ja mitä siitä ajattelevat. Täällä nyt vain sattui olemaan niin masentunut ilmapiiri että halusin hieman yrittää piristää tätä paikaa. Tiesin kyllä että tällainen ylipirteä postaus saattaa jopa masentaa joitakin entisestään, mutta en minä ole ainakaan vielä luopunut toivosta sinun kohdallasi :) - ööö
Nimetön kirjoitti:
Mä olen melkein pahoillani siitä että kovuutesi pitää sinut omasta mielestäsi hengissä. Mietipä, onko tämä nyt sitä elämää josta olet haaveillut, tunnetko oikeasti eläväsi?
Ja kovan vastakohta ei ole mamis. Tässä tapauksessa se voi olla esimerkiksi sosiaalinen tai ystävällinen. Mieti sitä kovuuttasi ikäänkuin kilpenä muuta maailmaa vastaan. Sen taakse on helppo piiloutua, ei tarvitse ottaa kantaa eikä kantaa vastuuta. Se saa sinut näyttämään ryhdikkäältä, koskemattomalta, mutta itse asiassa saatat olla jotakin aivan muuta. Ne jotka seisovat ryhdikkäänä ilman kovuuden antamaa suojaa, ovat oikeasti ryhdikkäitä.
Ja kyllä jokainen ihminen saa elää elämänsä kuten tahtoo, niin kuin sanoit. Mutta välillä tuntuu siltä etteivät he tiedät ollenkaan kaikkia vaihtoehtoja...
Mä yleensä seuraan keskusteluja, jotta opin jotakin siitä miten ihmiset maailman näkevät ja mitä siitä ajattelevat. Täällä nyt vain sattui olemaan niin masentunut ilmapiiri että halusin hieman yrittää piristää tätä paikaa. Tiesin kyllä että tällainen ylipirteä postaus saattaa jopa masentaa joitakin entisestään, mutta en minä ole ainakaan vielä luopunut toivosta sinun kohdallasi :)No en minäkään ole vielä mitään luovuttanut. Niin ja en todellakaan ole vastuuton, otan vastuuta juuri niistä asioista kuin pitää. Sentää en nyhjää kotona koko päivää vaan luon 'uraa' ja opiskelen siinä samalla sivussa.
No kuuleppas, kerro mulle mun kaikki vaihtoehdot jos kerta ne tiedät. Ja sitä paitsi et vastannut kysymykseeni siitä, että jos satun näkemään mielenkiintoisen näköisen ja oloisen henkilön niin mitä silloin pitäisi tehdä?
Niin minkäs sille voi jos on luonteeltaa sellainen kuin on. En minä tästä yht'äkkiä voi vaan ruveta huolettomaksi. Suoraan sanoen en pitäisi itsestäni silloin. - Nimetön
ööö kirjoitti:
No en minäkään ole vielä mitään luovuttanut. Niin ja en todellakaan ole vastuuton, otan vastuuta juuri niistä asioista kuin pitää. Sentää en nyhjää kotona koko päivää vaan luon 'uraa' ja opiskelen siinä samalla sivussa.
No kuuleppas, kerro mulle mun kaikki vaihtoehdot jos kerta ne tiedät. Ja sitä paitsi et vastannut kysymykseeni siitä, että jos satun näkemään mielenkiintoisen näköisen ja oloisen henkilön niin mitä silloin pitäisi tehdä?
Niin minkäs sille voi jos on luonteeltaa sellainen kuin on. En minä tästä yht'äkkiä voi vaan ruveta huolettomaksi. Suoraan sanoen en pitäisi itsestäni silloin.Taidat tarkoittaa, että otat vastuuta juuri niistä asioista, joista on pakko? :)
Joo, ihan totta että kannattaa pyrkiä johonkin. Yks puolikaveri elää elämänsä tietokonepelien maailmassa, eikä sitä kiinnosta oikeasti yhtään mikään muu. Opiskelut venyy ja vatsa kasvaa...
Vaihtoehdot ovat karkeasti
1)elää yksin kotona
2)elää yksin maailmassa (koti harrastukset jne) (sinä)
3)elää oikeasti, tavata ihmisiä ja rakastua
Jos ja kun sä näet niitä mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä, niin ole vaikka hieman hassu, kuten aikaisemmin sanoin. Jos haluat tutustua niin viimeinen mitä kannattaa olla on kylmä ja kova. Heitä viimeistään siinä vaiheessa se kovuuden kilpi pois ja tartu toista hihasta ja hymyile. Sano jotakin mukavaa, ehdota jotakin kivaa. Jos olet ujo niin muista että se toinen osapuoli on paljon enemmän paniikissa kuin sinä, joten sinähän jopa hallitset tilannetta. Kaikki tykkäävät siitä kun toinen ihminen lähestyy ja osoittaa pienintäkin kiintymyksen merkkiä, monet pitävät vielä söpönä pientä ujostelua, senhän voi tulkita siten että olet niin paniikissa, koska et halua minkään menevän pieleen tämän uuden ihmisen suhteen.
Jos sulla on aikaa niin kannattaa tietenkin tarkkailla sitä toista ihmistä. Jos se vaikuttaa todella sosiaaliselta jne, ja olet itse hieman toista, niin kannattaa jättää rauhaan. Jos toinen taas on yksinäisemmän oloinen, niin kannattaa ehdottomasti tarttua kiinni :)
Jos olet luonteeltasi hieman tosikko, niin ei sitä välttämättä kannata lähtä edes muuttamaan, koska se on toisaalta hyvä piirre. Se auttaa pitämään elämän radalla ja radan kohti hyvää tulevaisuutta, mutta jos pystyt siinä sivussa olemaan hieman huoleton ja iloinen, niin ihmisetkin huomaavat ja kiinnostuvat sinusta. Niistä kylmistä ja kovista ihmisistä kun ei tahdo saada yhtään mitään irti, ja se jos mikä on masentavaa.
Uusi päivä ja uudet kujeet :) - ööö
Nimetön kirjoitti:
Taidat tarkoittaa, että otat vastuuta juuri niistä asioista, joista on pakko? :)
Joo, ihan totta että kannattaa pyrkiä johonkin. Yks puolikaveri elää elämänsä tietokonepelien maailmassa, eikä sitä kiinnosta oikeasti yhtään mikään muu. Opiskelut venyy ja vatsa kasvaa...
Vaihtoehdot ovat karkeasti
1)elää yksin kotona
2)elää yksin maailmassa (koti harrastukset jne) (sinä)
3)elää oikeasti, tavata ihmisiä ja rakastua
Jos ja kun sä näet niitä mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä, niin ole vaikka hieman hassu, kuten aikaisemmin sanoin. Jos haluat tutustua niin viimeinen mitä kannattaa olla on kylmä ja kova. Heitä viimeistään siinä vaiheessa se kovuuden kilpi pois ja tartu toista hihasta ja hymyile. Sano jotakin mukavaa, ehdota jotakin kivaa. Jos olet ujo niin muista että se toinen osapuoli on paljon enemmän paniikissa kuin sinä, joten sinähän jopa hallitset tilannetta. Kaikki tykkäävät siitä kun toinen ihminen lähestyy ja osoittaa pienintäkin kiintymyksen merkkiä, monet pitävät vielä söpönä pientä ujostelua, senhän voi tulkita siten että olet niin paniikissa, koska et halua minkään menevän pieleen tämän uuden ihmisen suhteen.
Jos sulla on aikaa niin kannattaa tietenkin tarkkailla sitä toista ihmistä. Jos se vaikuttaa todella sosiaaliselta jne, ja olet itse hieman toista, niin kannattaa jättää rauhaan. Jos toinen taas on yksinäisemmän oloinen, niin kannattaa ehdottomasti tarttua kiinni :)
Jos olet luonteeltasi hieman tosikko, niin ei sitä välttämättä kannata lähtä edes muuttamaan, koska se on toisaalta hyvä piirre. Se auttaa pitämään elämän radalla ja radan kohti hyvää tulevaisuutta, mutta jos pystyt siinä sivussa olemaan hieman huoleton ja iloinen, niin ihmisetkin huomaavat ja kiinnostuvat sinusta. Niistä kylmistä ja kovista ihmisistä kun ei tahdo saada yhtään mitään irti, ja se jos mikä on masentavaa.
Uusi päivä ja uudet kujeet :)Sinun todellakin pitäisi kirjoittaa kirja, juttua meinaa riittää eikä mitää puuta heinää.:)
Jos mennää siihen, että pitäisi elää oikeasti, tavata ihmisiä ja rakastua, niin tuo tavata ihmisiä osa ensiksikin.
Harvoin tulee käytyä missään, en viihdy baareissa (ehkä jos tulisivat savuttomiksi niin silloin kenties ja btw en juo alkoholia).
Liikuntalajina harrastan näin talvisin vain kävelemistä ja kesällä tulee pyöräiltyä, silloin tällöin myös käyn uimassa.
Opiskelen iltaisin ja kursseilla on melkeinpä kaiken ikäisiä ihmisiä ja kaikilla kursseilla ei samoja henkilöitä joten tutustuminen opiskelu aikana hiukan vaikeata, ottaen myös huomioon sen, että siellä olen opiskelemassa.
Joskus tulee käytyä leffoissa, kaupungilla muuten vaan kiertelen melkein viikottain. Kavereita näen (niitä vain muutama, mutta riittävästi minulle) pari kertaa viikossa.
Loppu aika meneekin kotona koulutehtävien parissa tai ihan vaan rennosti oleskellen.
Eli missä välissä ehtii tutustua uusiin ihmisiin?
Mistä pitäisi karsia?
Itse olen tuntemattomien ihmisten seurassa kuuntelija, ja en liiemmin uskalla kertoa mielipiteitäni, toki kavereille ja perheelle, mutta siis muille.
Huooh, tuleepas taas kirjoitettua vaikka mitä.
Niin ja vielä yksi kysymys loppuu, eli tarkoitatko tuolla, että ole rohkea ja hassu yms., että bussissa/metrossa pitäisi heittäytyä hulluksi? hehe. - Nimetön
ööö kirjoitti:
Sinun todellakin pitäisi kirjoittaa kirja, juttua meinaa riittää eikä mitää puuta heinää.:)
Jos mennää siihen, että pitäisi elää oikeasti, tavata ihmisiä ja rakastua, niin tuo tavata ihmisiä osa ensiksikin.
Harvoin tulee käytyä missään, en viihdy baareissa (ehkä jos tulisivat savuttomiksi niin silloin kenties ja btw en juo alkoholia).
Liikuntalajina harrastan näin talvisin vain kävelemistä ja kesällä tulee pyöräiltyä, silloin tällöin myös käyn uimassa.
Opiskelen iltaisin ja kursseilla on melkeinpä kaiken ikäisiä ihmisiä ja kaikilla kursseilla ei samoja henkilöitä joten tutustuminen opiskelu aikana hiukan vaikeata, ottaen myös huomioon sen, että siellä olen opiskelemassa.
Joskus tulee käytyä leffoissa, kaupungilla muuten vaan kiertelen melkein viikottain. Kavereita näen (niitä vain muutama, mutta riittävästi minulle) pari kertaa viikossa.
Loppu aika meneekin kotona koulutehtävien parissa tai ihan vaan rennosti oleskellen.
Eli missä välissä ehtii tutustua uusiin ihmisiin?
Mistä pitäisi karsia?
Itse olen tuntemattomien ihmisten seurassa kuuntelija, ja en liiemmin uskalla kertoa mielipiteitäni, toki kavereille ja perheelle, mutta siis muille.
Huooh, tuleepas taas kirjoitettua vaikka mitä.
Niin ja vielä yksi kysymys loppuu, eli tarkoitatko tuolla, että ole rohkea ja hassu yms., että bussissa/metrossa pitäisi heittäytyä hulluksi? hehe.Sinuna minä tutustuisin kursseila oleviin ihmisiin. Se olisi ainakin helppo alku :) Eikä sinun tarvitse mistään karsia, vaan otat uudet kaverisi mukaan elokuviin ja kaupungille ja ihan vaan rennosti olemaan. Kyllä niillä ihmisillä on omiakin ideoita, joita voitte sitten tehdä vaikka sinun "rennosti oleskellen" ajankohtina.
Sitten kun olet kursseilla tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut hieman lisää itseluottamusta, mutta kuitenkaan jotakin todella mukavaa ihmistä ei sieltä löydy, voit kokeilla ihmisiä kaikkialta muualla. Kerrostalon käytävässä, bussissa, ruokalassa, harrastusten parissa, you name it.
Mutta jos totta puhutaan niin minusta tuo mitä edellä sanoin ei ole kovin hyvä taktiikka jos hakee seurustelusuhdetta. Ihan sen takia että aika moni seurustelee, ja on aika suuri todennäköisyys tarttua juuri sellaisen hihaan, koska he ovat usein juuri niitä joista näkee että he nauttivat elämästä, juuri sen takia että seurustelevat. Jos haluaa pelata varman päälle niin nettideitit on aivan ykkösmesta. Sieltä löytää oman kokemukseni perusteella eniten juuri sellaista seuraa kuin etsii.
Enkä tarkoita hassuudella sitä että pitää heittäytyä hulluksi tai tyhmäksi. Tarkoitan sillä sitä, että laittaa naamalleen oikein mukavan hymyn, heittää normaalit käyttäytymismallit (esim. bussissa aina mennään istumaan siten ettei tarvitse istua kenenkään muun vieressä) roskikseen, ja osoittaa aitoa kiinnostusta, jopa lapsimaista kiinnostusta toista kohtaan. Lapset ovat niin pyynteettömiä, ja niin iloisia pienistäkin asioista, mikä on monilta aikuisilta unohtunut. Jos pystyt kiinnostumaan kuin lapsi ja keskustelemaan kuin aikuinen, löydät varmasti paljon hyvää seuraa :) - pajunvitsa
ööö kirjoitti:
Voi piru vie, minähän olen vahva enkä vaan ole olevinani. Jos ei olisi edes yhtään vahvuutta tai kovuutta kuten myös mainitsit niin olisin jo kuollut. Ja pitääkö kaikkien ihmisten olla niin mamiksia? Ei enää tunnu kovinkaan monella olevan ryhdikkyyttä.
No jaa ketä minä olen muita ja muiden ajatuksia tuomitsemaan. Kaikki eläköön elämän niin kuin tahtoo ja niillä ajatuksilla, murheilla, iloilla.
Jos ei masentuneiden yksinäisten sinkkujen valittelut kiinnosta niin miksi ylipäätänsä olet täällä lukemassa näitä tekstejä?Kun myrskytuuli käy ylpeänä seisovat hongat kaatuvat.Mutta notkeat pajut taipuvat ja säästyvät.(vertaus).
- Ikisinkku23v
pajunvitsa kirjoitti:
Kun myrskytuuli käy ylpeänä seisovat hongat kaatuvat.Mutta notkeat pajut taipuvat ja säästyvät.(vertaus).
Hyvä vertaus ja pitää varmaan paikkaansa.
Mutta jos olen ylpeä honka, niin miten ihmeessä muutun nöyräksi pajunvitsaksi?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää1383819Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri3362954Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt81855Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."
Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa51588Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?
Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja41069- 71924
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar38854- 44764
- 65731
Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat22708