Miten muut sinkut / yksineläjät kokevat esim sukutapaamiset yms juhlat joissa on läsnä paljon toisilleen tuttuja ihmisiä? Ja tarkoitan nyt tällä ns aikuisia (pitkään sinkkuna olleita) ihmisiä?
Minulle ne ovat hankala paikka. En ole elänyt avo tai avioliitossa 16 vuoteen. Niin, kuulostaa varmasti hullulta. Suvussani kaikki (lapsia vaille) ovat avo- tai avioliitossa, lapsia, lapsenlapsia jne. Minä olen aina ollut se "kumajainen" joka on vuosi toisensa jälkeen yksin kaikissa rippi- ja yo juhlissa, häissä tai hautajaisissa. Eivät nuo sukulaiset nyt varsinaisesti ihan suoraan ilkeä minulta kysyä, että missä vika kun et VIELÄKÄÄN ole sitä oikeaa löytänyt, mutta kuulen sen rivien välistä ja näen sen heidän ilmeistään...
En ole vainoharhainen, mutta minusta se on todella kiusallista. Yritän välttää ko juhlia kaikin tavoin, mutta nyt on isoäidin hautajaiset ja niihin on mentävä. Tunnen melkein fyysistä ahdistusta , kun ajattelenkin, että olen taas se ainoa YKSINÄINEN kaikkien muiden joukossa. Toisaalta ajattelen, että se ei kuulu kellekään muulle, ja koitan olla nokka pystyssä "uraputkessa oleva, menestyvä stadilainen sinkku nainen", mutta toisaalta tämä "ikisinkkuus" rassaa ja kiusaa minua toden teolla.
Minulle ne ovat hankala paikka. En ole elänyt avo tai avioliitossa 16 vuoteen. Niin, kuulostaa varmasti hullulta. Suvussani kaikki (lapsia vaille) ovat avo- tai avioliitossa, lapsia, lapsenlapsia jne. Minä olen aina ollut se "kumajainen" joka on vuosi toisensa jälkeen yksin kaikissa rippi- ja yo juhlissa, häissä tai hautajaisissa. Eivät nuo sukulaiset nyt varsinaisesti ihan suoraan ilkeä minulta kysyä, että missä vika kun et VIELÄKÄÄN ole sitä oikeaa löytänyt, mutta kuulen sen rivien välistä ja näen sen heidän ilmeistään...
En ole vainoharhainen, mutta minusta se on todella kiusallista. Yritän välttää ko juhlia kaikin tavoin, mutta nyt on isoäidin hautajaiset ja niihin on mentävä. Tunnen melkein fyysistä ahdistusta , kun ajattelenkin, että olen taas se ainoa YKSINÄINEN kaikkien muiden joukossa. Toisaalta ajattelen, että se ei kuulu kellekään muulle, ja koitan olla nokka pystyssä "uraputkessa oleva, menestyvä stadilainen sinkku nainen", mutta toisaalta tämä "ikisinkkuus" rassaa ja kiusaa minua toden teolla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sama tilanne mulla, että kaikki muut asiat, kuten työ, raha-asiat ym. menevät loistavasti. En vaan ketään löydä. Seikka patoutuu nimenomaan aina noissa ns. sukutapaamisissa. Olen aina niin ahdistunut niissä, että yritän olla jo kohta menemättä niihin. Sinkku on niissä aina ulkopuolinen, eikä sitä pidetä ihmisenä. Vuosia sitten monet vielä kyselivät onko siippaa vai eikö. Nykyisin eivät enää edes kysele. Ihmettelevät vain..
Onneksi ei ole kovin usein noita tapaamisia, jotain hautajaisia/rippijuhlia/synttäreitä silloin tällöin. Vanhemmat ihmiset ei tajua, ettei se parinmuodostus ole nykypäivänä niin helppoa kun se oli aiemmin. Aina minulta kysytään, onko ketään, vastaan kieltävästi. Sitten ihmetellään, etten kai ole kranttu. Kranttu, minäkö? No hei haloo, ne krantut on just siellä toisella puolella.
olkaa vain tyytyväisiä, että niitä paskajuhlia ei ole enempää. varmasti olisi jos seurustelisitte. yksi tärkeimmistä syistä miksi en seukkaile, on se ettei tarvitse ravata yhtään enemmän sukujuhlissa. itseltäni kun on kysytty, miksi en seurustele tai vastaavaa. olen aina vastannut rankimman mukaan, viimeksi sanoin, et olen hintti tai jotain älytön sontaa.. mitä nyt yleensä sylki suuhun tuo. lapsellista, mut vanhoollisia ihmisiä on niin pirun hauska järkyttää. ei sitä kannata noin tosissaan ottaa, huumorilla vain.
niin on kyselyt loppuneet. Suvun vanhemmille olen sanonut "etten huonoa huoli eikä hyvää ole löytynyt", kun niille ei viitsi kiroilla. Parille nuoremmalle että v--kos se sulle kuuluu, yhdelle "ai etsä tiedäkään, et mä olen lesbo" .. "Sunkin äijääs kun kattoo niin olen vaan kiitollinen, että oon pysynyt yksin" on aika hyvä... käytä mielikuvitusta. Vaikka kielenkäytöstäni voisi kuvitalle, että olen teini, on ikää jo karttunut päälle 40. Tähän ikään olen jo ymmärtänyt, että ne sukulaiset, jotka ovat hyvinvoinnistani oikeasti kiinnostuneita, eivät välitä siitä olenko yksin vai en. Välirikkojakin on tosin tullut, mutta sekin on parempi kuin ainainen ahdistelu. Joskus suku on oikeasti pahin!
Tätä edelsi useamman vuoden ystävällisyys ja yritys selittää omaa valintaani sinkkuna elämiseen - sitten vain eräillä 50-vuotis syntymäpäivillä meni kuppi nurin.
Itse olen alkanut välttelemään sukubileitä, enää kukaan ei kysele, mutta sellaista "hiljaista kyselyä" on. Pahimmilta on tuntunut samanikäisten serkkujen häät, enkä ole niihin osallistunutkaan. Minkäs sille voi, jos ei kelpaa, niin sitten ei kelpaa. Kyllähän se olis kiva "raahata" joku seuralainen semmosiin, mutta enpä ole viitsinyt sitten ketään miespuolisista kavereista seuralaiseksi pyytää, sillä se taas tietää hääkyselyitä.
Näin tässä taannoin tv-ohjelman jostain aviomiespalvelusta. Ymmärsin kyllä että kysymys on nimenomaan remontointiin ym töihin tilattavasta miestyövoimasta, mutta hymy levisi huulilleni (ko huoltomies ei ollutkaan ollenkaan hullumman näköinen), milläköhn hintaa hän lähtisi seurakseni sukujuhlaan "esittämään" vaikka miesystävääni tai avomiestäni....
En okeasti ole tosissani... ihan noin vaan huumorilla....
Minä olen aina viihtynyt sukujuhlissa. Sinkkunakin ja ilman avec:kkiakin. Ehkä myös suvulla on oma merkityksensä siihen miten sinkkuihin suhtaudutaan?
Minun suvussani uraa ja menestystä on aina arvostettu, joten kun itse olen menestyvä johtajatason sinkkunainen - ja elämä on hektistä menoa ympäri ämpäri maailmaa ja kotimaata - ei minulta ole ihmetelty miksi olen sinkku.
Jos joku sukulaistäti tai -setä jaksaa juttujani kuunnella niin ensimmäinen kommentti on se, että kuinka ehdit ja kuinka jaksat?
Kun kerron esimerkiksi että mitä olen tehnyt viimeisen parin viikon aikana - niin he kyllä ymmärtävät ettei elämääni mahdu parisuhdetta. Itse kyllä viihdyn sukujuhlissa. Eikä minua häiritse sinkkuuteni. Johtuisikohan se siitä, että olen kumminkin onnellinen näin? Ehkä oma asennekin vaikuttaa siihen, että udellaanko sitä sinun sinkkuuttasi? En tiedä.
Toisaalta sinkkuudesta utelu on mielestäni sitä, että tulee mieleen, että "Hanki elämä" ;). Jos joku jaksaa ihmetellä toisen ihmisen sinkkuutta -saattaa syynä olla se, että hänellä ei ole mitään muuta ajateltavaa eikä keskusteltavaa. Ehkä hän on niin tylsä. ;) Sinun pitää silloin johdattaa keskustelua kaikkiin mielenkiintoisiin asioihin esim. päivän politiikkaan tmv.
Ei se sinkkuus - vaan se seura.
Ihmiset, siis nuoretkin jotka kyselevät sinkkuudestasi - voit kyllä itseksesi miettiä sitä, että ompa raukalla tylsäelämä kun ehtii semmosta miettiä. Ja jos sukulaiskeskustelusssa päällimmäisenä asioina on vain parisuhdekiemurat - niin ompa tylsä suku. ;) En yhtään ihmettelekään ettet menisi juhliin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin. ;)
Onneksi voi kuitenkin aina valita minne menee minne ei. Uranaisellakun voi olla myös työmatka juuri sinä viikonloppuna jonnekin.
Elämää...ei sen enempää. Tee vain itsesi onnelliseksi. Antaa muiden miettiä jos niillä on kerta aikaa. ;)))