Sukutapaamiset ahdistaa sinkkua

Sama tilanne mulla, että kaikki muut asiat, kuten työ, raha-asiat ym. menevät loistavasti. En vaan ketään löydä. Seikka patoutuu nimenomaan aina noissa ns. sukutapaamisissa. Olen aina niin ahdistunut niissä, että yritän olla jo kohta menemättä niihin. Sinkku on niissä aina ulkopuolinen, eikä sitä pidetä ihmisenä. Vuosia sitten monet vielä kyselivät onko siippaa vai eikö. Nykyisin eivät enää edes kysele. Ihmettelevät vain..

olkaa vain tyytyväisiä, että niitä paskajuhlia ei ole enempää. varmasti olisi jos seurustelisitte. yksi tärkeimmistä syistä miksi en seukkaile, on se ettei tarvitse ravata yhtään enemmän sukujuhlissa. itseltäni kun on kysytty, miksi en seurustele tai vastaavaa. olen aina vastannut rankimman mukaan, viimeksi sanoin, et olen hintti tai jotain älytön sontaa.. mitä nyt yleensä sylki suuhun tuo. lapsellista, mut vanhoollisia ihmisiä on niin pirun hauska järkyttää. ei sitä kannata noin tosissaan ottaa, huumorilla vain.

niin on kyselyt loppuneet. Suvun vanhemmille olen sanonut "etten huonoa huoli eikä hyvää ole löytynyt", kun niille ei viitsi kiroilla. Parille nuoremmalle että v--kos se sulle kuuluu, yhdelle "ai etsä tiedäkään, et mä olen lesbo" .. "Sunkin äijääs kun kattoo niin olen vaan kiitollinen, että oon pysynyt yksin" on aika hyvä... käytä mielikuvitusta. Vaikka kielenkäytöstäni voisi kuvitalle, että olen teini, on ikää jo karttunut päälle 40. Tähän ikään olen jo ymmärtänyt, että ne sukulaiset, jotka ovat hyvinvoinnistani oikeasti kiinnostuneita, eivät välitä siitä olenko yksin vai en. Välirikkojakin on tosin tullut, mutta sekin on parempi kuin ainainen ahdistelu. Joskus suku on oikeasti pahin!

Itse olen alkanut välttelemään sukubileitä, enää kukaan ei kysele, mutta sellaista "hiljaista kyselyä" on. Pahimmilta on tuntunut samanikäisten serkkujen häät, enkä ole niihin osallistunutkaan. Minkäs sille voi, jos ei kelpaa, niin sitten ei kelpaa. Kyllähän se olis kiva "raahata" joku seuralainen semmosiin, mutta enpä ole viitsinyt sitten ketään miespuolisista kavereista seuralaiseksi pyytää, sillä se taas tietää hääkyselyitä.

Minä olen aina viihtynyt sukujuhlissa. Sinkkunakin ja ilman avec:kkiakin. Ehkä myös suvulla on oma merkityksensä siihen miten sinkkuihin suhtaudutaan?

Minun suvussani uraa ja menestystä on aina arvostettu, joten kun itse olen menestyvä johtajatason sinkkunainen - ja elämä on hektistä menoa ympäri ämpäri maailmaa ja kotimaata - ei minulta ole ihmetelty miksi olen sinkku.
Jos joku sukulaistäti tai -setä jaksaa juttujani kuunnella niin ensimmäinen kommentti on se, että kuinka ehdit ja kuinka jaksat?

Kun kerron esimerkiksi että mitä olen tehnyt viimeisen parin viikon aikana - niin he kyllä ymmärtävät ettei elämääni mahdu parisuhdetta. Itse kyllä viihdyn sukujuhlissa. Eikä minua häiritse sinkkuuteni. Johtuisikohan se siitä, että olen kumminkin onnellinen näin? Ehkä oma asennekin vaikuttaa siihen, että udellaanko sitä sinun sinkkuuttasi? En tiedä.

Toisaalta sinkkuudesta utelu on mielestäni sitä, että tulee mieleen, että "Hanki elämä" ;). Jos joku jaksaa ihmetellä toisen ihmisen sinkkuutta -saattaa syynä olla se, että hänellä ei ole mitään muuta ajateltavaa eikä keskusteltavaa. Ehkä hän on niin tylsä. ;) Sinun pitää silloin johdattaa keskustelua kaikkiin mielenkiintoisiin asioihin esim. päivän politiikkaan tmv.

Ei se sinkkuus - vaan se seura.
Ihmiset, siis nuoretkin jotka kyselevät sinkkuudestasi - voit kyllä itseksesi miettiä sitä, että ompa raukalla tylsäelämä kun ehtii semmosta miettiä. Ja jos sukulaiskeskustelusssa päällimmäisenä asioina on vain parisuhdekiemurat - niin ompa tylsä suku. ;) En yhtään ihmettelekään ettet menisi juhliin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin. ;)

Onneksi voi kuitenkin aina valita minne menee minne ei. Uranaisellakun voi olla myös työmatka juuri sinä viikonloppuna jonnekin.

Elämää...ei sen enempää. Tee vain itsesi onnelliseksi. Antaa muiden miettiä jos niillä on kerta aikaa. ;)))