http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=124&conference=1500000000000065&posting=3000000000342633
20.6-3.7:ttä nimimerkit `Black Sabbath´ ja `True Metal´ kävivät kiintoisan, mutta jokseenkin mitattoman väittelyn - josko tuota sellaiseksi voi nyt edes kutsua. Kun en joutunut tuohon tuoksinaan mukaan, koen velvollisuudekseni suorittaa kronologisen aikahypyn ja hieman puolustaa Manowarin kunniaa - ikäänkuin se sitä tarvitsisi, mutta aihe on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen. Joten asetun kovasti molempia vastaan.
Sabbathille:
Et tunne yhtään todellista Manowarin fania? Onpahan järkyttävää! Ennakkoasenteidesi puolesta et ehkä haluakaan tuntea yhtään älykästä manowaristia. Nyt ainakin tiedät - mikäli tämän tulet lukemaan. Pieni fakta: tuttavani, joka aikoinaan minut tutustutti tähän mitä loistokkaimpaan metallin kuninkuuteen, opiskelee teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistossa. En ole itsekaan mikään amiksen kasvatti, vaan kirjoitan ensi syksynä ylioppilaaksi. Sinulla ei sitten pientä tippaakaan kunnioitusta toisille niin tärkeää asiaa kohtaan. Itse ilmennät säälittävää surkimusta.
Ja jos siirrytään itse herroihin - etenkään DeMaio, bändin johtaja-pääseveltäjä, ei ole taatusti tyhmä mies. Sanoisin, että hänen syvällisin intuitionsa on luoda todellista metallia, joka on abdoluuttisestikin ottaen parhaiten yhdistänyt ihmisen alkukantaisen kiihkon syvällisimmän merkityksenkokemisen tunteeseen. (Tyhjiä sanoja? En usko että kenellekään, joka välittää ja ymmärtää.) Siis ultimaallista voimaa sekä melodiaa, muttei sohimista. Entäpä ne lyriikat? Parhaimmillaan suorastaan kirjallisuutta.
(Kyseinen säveltäjämestarihan todella arvostaa Black Sabbathia. Kyseessä on kuitenkin enemmänkin metallin esiaste, ei suoranainen metalli. Tuohon aikaan ei vielä tunnettu aitoa metallisoundia, minkä kuulee Sapatin kappaleista, joista osa on toki jokseenkin oivaltavia. Minusta on osuvampaa luonnehtia tuota lähinnä progressiiviseksi rockiksi, joskaan Sabbath ei ollut erityisen progressiivinen.)
Joka tapauksessa on melkoisen heikko peruste leimata kokonainen yhtye muutamien fani-idiotismin vuoksi. 1920-luvulla, muistelen, yhdysvaltalainen sanomalehti kirjoitti jotakuinkin: "On olemassa merkityksetöntä melua, joka vetää latteita massoja puoleensa." (Tuolloin oli kysymys jazz-musiikista, joka nykyään on tunnetusti jokseenkin arvostettu musiikkisuuntaus.) Sama tosin koskee nykyään koko hevigenreä, mutta jotenkin sama näennäisesti osuva huomio sopii erityisesti tämän bändin tapaukseen. Ehkä hieman sama asia tässä, että täydellisesti ylenkatsotaan se, mihin itsellä ei ole voimaa paneutua (sillä kaikki kestävä vaatii hetken tutustumista, ennenkuin siihen pääsee sisälle) ja typerästi luokitellaan se (pelkästään) ali-ihmisten musiikiksi.
True Metallille:
Pitäisi kyllä esittää muitakin perusteita kuin "Hail and Kill", tuon huudahduksen voimallisesta ilmaisusta huolimatta. Moinen rykelmä kielioppivirheitä ei tosiaankaan anna liian myönteistä kuvaa pitämästäsi. Enkä ole koskaan tajunnut, miten se, että osaa kirjoittaa oikein (mikä perversio!), on pitävä merkki homoudesta?
Muuten tunnetteko yhtään metalliyhtyettä, ylipäätään mitään orkesteria, joka olisi tehnyt kokonaisen klassisen kappaleen? No, Manowar on. (Hieno "ryske" tuo The March uusimmalla albumilla, Warriors Of The Worldilla: alussa hieman herkkää ja tunnelmallista "harppuluritusta", jonka jälkeen yltyminen wagneriaanisiin mielentiloihin... Se onkin omistettu Wagnerille, josta tuli heavyn isähahmo, olisipa hän sitä halunnut tai ei..)
20.6-3.7:ttä nimimerkit `Black Sabbath´ ja `True Metal´ kävivät kiintoisan, mutta jokseenkin mitattoman väittelyn - josko tuota sellaiseksi voi nyt edes kutsua. Kun en joutunut tuohon tuoksinaan mukaan, koen velvollisuudekseni suorittaa kronologisen aikahypyn ja hieman puolustaa Manowarin kunniaa - ikäänkuin se sitä tarvitsisi, mutta aihe on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen. Joten asetun kovasti molempia vastaan.
Sabbathille:
Et tunne yhtään todellista Manowarin fania? Onpahan järkyttävää! Ennakkoasenteidesi puolesta et ehkä haluakaan tuntea yhtään älykästä manowaristia. Nyt ainakin tiedät - mikäli tämän tulet lukemaan. Pieni fakta: tuttavani, joka aikoinaan minut tutustutti tähän mitä loistokkaimpaan metallin kuninkuuteen, opiskelee teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistossa. En ole itsekaan mikään amiksen kasvatti, vaan kirjoitan ensi syksynä ylioppilaaksi. Sinulla ei sitten pientä tippaakaan kunnioitusta toisille niin tärkeää asiaa kohtaan. Itse ilmennät säälittävää surkimusta.
Ja jos siirrytään itse herroihin - etenkään DeMaio, bändin johtaja-pääseveltäjä, ei ole taatusti tyhmä mies. Sanoisin, että hänen syvällisin intuitionsa on luoda todellista metallia, joka on abdoluuttisestikin ottaen parhaiten yhdistänyt ihmisen alkukantaisen kiihkon syvällisimmän merkityksenkokemisen tunteeseen. (Tyhjiä sanoja? En usko että kenellekään, joka välittää ja ymmärtää.) Siis ultimaallista voimaa sekä melodiaa, muttei sohimista. Entäpä ne lyriikat? Parhaimmillaan suorastaan kirjallisuutta.
(Kyseinen säveltäjämestarihan todella arvostaa Black Sabbathia. Kyseessä on kuitenkin enemmänkin metallin esiaste, ei suoranainen metalli. Tuohon aikaan ei vielä tunnettu aitoa metallisoundia, minkä kuulee Sapatin kappaleista, joista osa on toki jokseenkin oivaltavia. Minusta on osuvampaa luonnehtia tuota lähinnä progressiiviseksi rockiksi, joskaan Sabbath ei ollut erityisen progressiivinen.)
Joka tapauksessa on melkoisen heikko peruste leimata kokonainen yhtye muutamien fani-idiotismin vuoksi. 1920-luvulla, muistelen, yhdysvaltalainen sanomalehti kirjoitti jotakuinkin: "On olemassa merkityksetöntä melua, joka vetää latteita massoja puoleensa." (Tuolloin oli kysymys jazz-musiikista, joka nykyään on tunnetusti jokseenkin arvostettu musiikkisuuntaus.) Sama tosin koskee nykyään koko hevigenreä, mutta jotenkin sama näennäisesti osuva huomio sopii erityisesti tämän bändin tapaukseen. Ehkä hieman sama asia tässä, että täydellisesti ylenkatsotaan se, mihin itsellä ei ole voimaa paneutua (sillä kaikki kestävä vaatii hetken tutustumista, ennenkuin siihen pääsee sisälle) ja typerästi luokitellaan se (pelkästään) ali-ihmisten musiikiksi.
True Metallille:
Pitäisi kyllä esittää muitakin perusteita kuin "Hail and Kill", tuon huudahduksen voimallisesta ilmaisusta huolimatta. Moinen rykelmä kielioppivirheitä ei tosiaankaan anna liian myönteistä kuvaa pitämästäsi. Enkä ole koskaan tajunnut, miten se, että osaa kirjoittaa oikein (mikä perversio!), on pitävä merkki homoudesta?
Muuten tunnetteko yhtään metalliyhtyettä, ylipäätään mitään orkesteria, joka olisi tehnyt kokonaisen klassisen kappaleen? No, Manowar on. (Hieno "ryske" tuo The March uusimmalla albumilla, Warriors Of The Worldilla: alussa hieman herkkää ja tunnelmallista "harppuluritusta", jonka jälkeen yltyminen wagneriaanisiin mielentiloihin... Se onkin omistettu Wagnerille, josta tuli heavyn isähahmo, olisipa hän sitä halunnut tai ei..)
Vastaukset 2
Vanhimmat
no kyl Maiden on tehny aika monta (kokonaista) klassikkoa...
kuten aces high, trooper, hallowed be thy name, run to the hills, powerslave, heaven can wait, fear of the dark jne. jne. jne.....
klassikko ja klassinen tarkoittaa eri asiaa.