Kulumisesta ja kyllästymisestä

Minulle tutut virret ja hengelliset laulut nostattavat harvoin inhoa tai kyllästymistä. Ainoa, mikä niissä kuluu, on sävellaji ja puutteellinen säestys. toki on harmillista, että kustakin laulukirjasta muutamat laulut tunnetaan, ja loput, sadat sävelmät ja tekstit unohdetaan. Kaikkialla tämä ei onneksi päde, mutta populäärikulttuuri on vienyt liikaakin huomiota pois pohdiskelevista, paatoksellisista, pysäyttävistä teksteistä ja sävelmistä. "Jumala loi" sopii lastenkirkkoon, mutta kiitoksena se on aika hektinen sävelmä - minä haluan riittävästi aikaa ajatella jo laulaessani ainakin joskus: ensin ajatus, sitten laulu.
Toiset sanovat kirjoitettua sävellajia liian korkeaksi, toiset matalaksi. Vaihtelua peliin! (Eikä siis mitään pykälä ylös tai alas, vaan terssi tai kvartti!)
Säestys onkin ongelmallinen juttu. Jokaisessa soittimessa on heikkouksia, ja taitava säestys, joka kertoo laulajalle iskualan, nuotin pituuden ym. rytmilliset seikat vaatii muutakin kuin kappaleen läpisoittamista: paneutumista musiikkiin ja musikaaliseen laulamiseen ja fraseeraukseen en väheksy.

Kommentteja ja RAKENTAVAA keskustelua!