Tilanne olis tämmönen: ollaan avon kanssa riidelty hirmuisesti viime aikoina ja ehkä ihan mitättömistä/pienistä syistä.. tää on mennyt siihen, että mä olen hurjan onneton jatkuvasti (toisin muitakin huolia on) en pysty nukkumaan kovin hyvin, eikä mikään oikein kiinnosta. Ajattelen jatkuvasti, että avo ei halua olla mun kanssa, että hän haluaa minust eroon. Oon muuttunu hurjan epävarmaksi, syytän itseäni kaikesta siitä pahasta mitä on tapahtunut.. Oon hurjan hellyydenkipeä, mutta nyt tuntuu et pelkään koskettaa miestäni tai edes puhua hänelle kun en tiedä tykkääkö hän vai ei... Mä en haluais olla onneton.. tunnen olevani yksin suhteessa, enkä tiedä kuinka kauan kestän tätä yksinäisyyttä. Mua on kohdeltu edellisissä suhteissa tosi huonosti ja pelkään jatkuvasti että se toistuu tässäkin suhteessa. En uskalla luottaa itseeni saati siihen, että jonain päivänä olisi asiat paremmin.
mitä tehdä?
onneton
41107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lopeta riitelemästä. Älä mene enää mukaan solvaamiseen tai arvostelemiseen tms., mistä teidän riidat nyt yleensä alkaakin. Kukaan ei kehtaa riidellä yksinään, siihen tarvitaan kaveria.
Haasta itsesi muuttamaan omat käytöstapasi, sillä ne pakostikin vaikuttaa myös avopuolisoosi.
Pyydä anteeksi, anna anteeksi, päästä irti menneistä ja yritä pysyä tässä hetkessä. Yritä olla positiivinen. Älä ota elämää niin vakavasti. Löydä huumoria jopa kiukustakin.
Yritä kouluttaa itseäsi ulos provosoitumisesta, pelosta, epävarmuudesta jne., joka päivä, joka tilanteessa, yhä uudelleen ja uudelleen, niin kauan että muutut.
Ole itsellesi armollinen ja kannusta itseäsi.
Ole sinnikäs ja rakasta sitä mörrimöykkyä siinä rinnallasi. Yritä aina kuulla sinne sanojen taakse, nähdä koko kuva, sillä kaikkeen käytökseen on omat syynsä.
tuossa voisi olla perää.. Anteeksi olen pyytänyt ja antanut, mutta unohtamaan en ole pystynyt. Miten voisi ilmaista toiselle sen, että välittää, kun pelkään että hän torjuu minut ja lähestymisyritykseni? Miten saada hänet puhumaan asioista? Tai saada hänet pyytämään anteeksi? En jaksa/halua enää riidellä, on jo hirmu paha olo. Enkä mitään muuta niin haluaisi kuin olla hänen lähellään ja rakastaa. Mutta ilman, että tulisin taas torjutuksi.
Olipa kuin minun kirjoittamaani... Ahdistaa ihan hirveesti. Syytän itseäni kaikesta, vaikkei asiat aina ihan niin olekaan.
Sydän syrjällään nyt odotan tuleeko hän hakemaan minua luokseen... Piti tulla kasilta, mut mitään ei ole kuulunu.
ahdistaa... eikä kukaan halua auttaa.. tiedän, että täällä on ihmisiä,jotka ovat olleet samassa tilanteessa... miksi ette siis auta?