ikuinen kakkonen

Tässä anoppini viimeisin tempaus: Mieheni soitti äidilleen ja kertoi kiperästä tilanteestamme. Minä ja yksi lapsista vatsataudissa, yksi vietävä hoitoon ja kolmas lähetettävä kouluun ja miehelle opiskelussa näyttökoe seuraavana päivänä ja pyysi äidiltään apua, joka koko ajan on toitottanut voivansa auttaa ollessaan sairaslomalla kotona. Mutta voi, voi.Miehen sisko sattui myös olemaan kipeenä, netissä ollesta kuvista päätellen tauti hävis , kun sai lapsensa äidilleen hoitoon. Niin anoppi soitti ja sanoi että täytyy tehdä valinta ketä auttaa....ja yllätys, yllätys. Valinta osui omaan prinsessa rukkaan ja se aina hiljainen ja kaikkeen tyytyväinen poika ja sen perhe sai pärjätä taas kerran omillaan. Viime kesänäkin anoppi ilmoitti että hänelle on 6 viikkoa lomaa ja lomalla hän ei lastenlapsiaan sitten hoida. Eihän siinä mitään, tähän ollaan jo totuttu, mutta ei siihen, että sukulaisille ja tutuille puhutaan aivan toista ja lapsiamme onkin niin ikävä ja ei näe lomalla jne.

Entäs jos vaikka anoppi on saanut selville, että suhteenne alkoi jo silloin kun hänen poikansa oli naimisissa? Ja kylmä suhtautuminen huorintekijään selittyy sillä? Omaa poikaansahan ei voi vihata ja halveksia, joten anoppi on sitten kääntänyt vihansa ja halveksuntansa pelkästään sinuun vaikka ei hänen poikansakaan ole syytön.

En itsekään arvosta kovinkaan korkealle ihmisiä , jotka pystyvät vuosi tolkulla elämään valheessa ja petoksessa. Jos miehessäsi olisi ollut yhtään miestä tai sinussa naista olisitte selvittäneet ensin vanhat suhteet selviksi ennen kuin aloitatte uutta. Nyt on sitten turha itkeä kunnioituksen puutetta, niin sitä niitetään mitä kylvetään!!

varmaankin tilanteen tässä vaiheessa on antaa anopin olla,pitää itse välimatkaa ja yrittää olla välittämättä hänen vihamielisistä mielipiteistään.
Sinullakin on oikeus elämään ja onneen:). Ja kun osaa pitää itse välimatkaa riidankylväjään, ei tarvitse mieltään pahoittaa aiheettomilla solvauksilla. Käytöksestä päätellen hän pitää sinua uhkana, epäilee ja vertaa varmaan poikaystäväsi exään, että mitähän tästäkin sitten tulee? Vaikka hänelle ei luonnollisestikaan aikuisen poikansa elämä pitäisi kauheasti kuulua. Hänellä voi olla omiakin murheita, jotka sitten on helppoa purkaa toiseen, vieraaseen ihmiseen ja möläyttää samalla muutakin että saisi toisenkin pahalle päälle kun itsellä on huono olo. Joistakin ihmisistä on kauheaa nähdä, että toiset voivat olla onnellisiakin ilman, että koko ajan pitäisi olla nokkimassa ja kuittailemassa toisia. Aika suuri osa anopeista taitaa kuulua tähän pahaa oloa myös toisille-ryhmään.

Vaikka kuinka olisi edellinen miniä ollut mieluinen, niin poikansa on valintansa tehnyt - ei noita ihmisten välisiä kiemuroita aina voi hoitaa niin suoraviivaisesti että "vanha alta pois ja sitten vasta katsellaan muita". Joskus vaan tunteet menevät niinkuin menevät.

Jos poikaystäväsi suhde edelliseen "morsiameen" olisi ollut kunnossa, tuskin te olisitte nyt yhdessä. Eli elä elämääsi rauhallisena.

POikaystäväsi onneksi näkee miten äitinsä kohtelee sinua - ehkä hänen pitäisi selkeästi valita puolensa, mutta se ei aina ole helppoa. Pääasia että te pystytte keskustelemaan ja tiedätte mitä tapahtuu. Anna anopin kanniskella ex-miniän kuvia, itseään hän siinä kiusaa , puhumattakaan että osoittaa kypsymättömyytensä niitä näytellessään. Ja jos aikuinen ihminen haluaa nähdä vatsataudin kiusaamisena, niin sillehän ette sinä eikä poikaystäväsi mitään voi.
Riitaa ei kannata haastaa ja jos asiat eivät ole puhumalla selvinneet, niin ehkä teidän on parempi vähentää anoppilassa käyntejä. Voihan poikaystäväsi käydä itsekseen useammin ja menette sitten yhdessä kun on "pakko".

Suunnitelkaa elämäänne kahdestaan - poikaystäväsi ei ole menossa äitinsä kanssa naimisiin eikä hankkimassa lapsia tämän kanssa :-) !
Ongelmia varmaan anopista seuraa, mutta rohkeasti elämää eteenpäin!
Onnea!

tai pikemminkin anoppisi ajattelumaailmaa. Hänelle liitto on varmasti pyhä asia, on sen ikäkauden ihminen. Hän näkee sinut avioliiton rikkojana, eikä koskaan tule hyväksymään sinua. Sinä olet hänen mielestään se käärme joka luikerteli rakastavaisten väliin.

...sanoisit anopillesi suorin sanoin, että sinä et ole syypää siihen, että hänen poikansa rakastui sinuun (vaikka tietysti se on sinun ansiotasi, kun olet niin rakastettava ihminen) ja vaikka kävi niin ikävästi, että miehesi ja hänen vaimonsa liitto siihen kariutui, se ei ole sinun syysi (pelkästään) ja sinun ei tarvitse siitä maksaa lopun elämääsi. Sanot, että sinun ei tarvitse sietää tällaista käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Älä missään tapauksessa liity anopin leikkiin mukaan, vaan tee selväksi, että sinä olet niin aikuinen, että olet sen yläpuolella. Kysy anopiltasi, miksei hän halua suoda pojalleen onnea?

Miksi edes menet kylään anopille?? Käyköön avokkisi siellä yksin!

Minä ainakin unohtaisin koko anopin enkä koskaan enää kyläilisi hänen luonaan. Ei vaikuta anoppi sille, että voisi muuttua. Vanha koira ei opi uusia temppuja..

Hän varmaankin mielellään kiusaa sinua (hänen mottonsa on varmaankin "kiusa se on pienikin kiusa"). Varmasti häntä ärsyttää vieläkin enemmän jos et mene sinne. Luultavasti hän saa jonkunlaista tyydytystä haukkumisestasi.

Ehkä hänen oma elämänsä on niin kurjaa, että purkaa surkeuttaan sinuun?

Miksi ihmeessä kyläilet sellaisessa paikassa, ensimmäisen kerran olisi pitänyt olla ainoa kerta! Ja osallistut siivoamiseen semmoisessa paikassa, miksi ihmeessä? Etkö tosiaan välitä elämäsi laadusta lainkaan? Auts, minulle pitäisi maksaa todella hyvin! Hyvä kun jaksan omat hyllyni pyyhkiä :)

Ja joulun vietosta, siitä on ollut tälläkin palstalla paljon keskustelua joka vuosi joulun alla - älä tuhlaa vuotemme suurinta juhlaa hampaat irvessä kestämiseen, juhlitte keskenänne tai vaikka ystäväporukassa mieleisenne joulut.

Ole muuten tarkkana häiden kanssa, olen täältä lukenut sellaistakin, että anoppi on tosiaan tullut sähläämään siihenkin mukaan. On henkilöitä, joiden kanssa täytyy pitää nollatoleranssia, sillä saatuaan pikkusormen...

..jos menet hänen "leikkiinsä" mukaan sillä tavoin, että olet hänelle mahdollisimman yli ystävällinen. Jos hän näyttää ex:n valokuvaa rahapussissaan, niin sanot vain, että kiva kuva tms.

Ensi kerralla jos viet anopille omat eväät (laktoosi-intoleranssin takia) ja anoppi siitä toruu, niin sano hänelle, että ajattelin vain anopin parasta, ettei hänen tarvitse tehdä sinun takiasi "erikois" ruokia..

Itse en varmastikkaan kestäisi jatkuvaa vittuilua. Vaihtoehtoni olisivat jättää menemättä anoppilaan tai sitten sanoa suorat sanat.
(Voithan sanoa, että kuinka hän voi olla noin lapsellinen etkä aijo alentua hänen tasolleen).

Jotain rajaa..

Anoppisi kuullostaa kammottavalta korppikotkalta.

Itse varmaan tekisin niin, etten enää olisi missään tekemisissä anopin kanssa. Tai jos kokonaan välien katkaisu ei onnistu, niin vähentäisin minimiin. Jos tunkevat vierailulle teille, keittäisin ehkä kahvit, mutten sanoisi sanaakaan. Tai jos kihlattusi pakottaisi sinut mukaan vierailulle anoppilaan, en puhuisi siellä mitään. Istuisin vain hiljaa. Lukisin ehkä kirjaa. Paasatkoon anoppi mitä paasaa. En jaksaisi kuunnella. Jos appesi on kiva, niin puhuisin vain hänelle. Anopin ignoroisin TÄYSIN.

Miehelle selittäisin tilanteen, ettei anoppi onnistuisi kääntämään asiaa miehelle niin, että ongelmana olet sinä.

Hirveä akka tosiaan!

Toisaalta, jos anoppi vielä kehuskelee exminiän ihanuudesta, niin voit tokaista, että tehän voitte mennä keskenänne naimisiin ja muuttaa yhteen, kun tuntuu olevan niin ihana ihminen.

Puollusta itseäsi, hyvä ihminen.

Sinua käytetään jalkarättinä niin kauan kuin itse annat sen tapahtua.

Jos minulle anoppini näyttelisi exminiän lompakossa pitämiään kuvia, niin lähtisin kyllä vetämään koko kämpästä. Tuo on todella loukkaavaa käytöstä.

Olet saanut luonnehäiriöisen anopin, joka sotkeutuu nuorten ihmisten rakkauskuvioihin pahemman kerran.
Hän ei ymmärrä mitään. Ei edes itseään, siinä hänellä suurin ongelma.
Hänelle EI kuulu aikuisen poikansa naissuhteet.
Poikansa ei ole tilivelvollinen äidilleen.
Etkä sinä anopillesi.
Olen itse anoppi, 54v, ja kauhulla luin kertomustasi.
Pyydät neuvoa, joten tässä niitä ( ota tai jätä):

1) älä yritä ostaa hyväksymistä millään keinolla, siis ei siivoamisia tai muuta vastaavaa.
2) vain kohtuulliset moit, ei "iloisia" hymyjä.
3) älä käy anoppisi luona kuin aivan välttämättömissä tilanteissa. Vierailut mahd. lyhyet.
4) anna miehesi käydä äidillään niin paljon kuin haluttaa.
5) ole neutraali, kun puhut miehellesi hänen äidistään. Lojaalisuudella saat mieheltäsi suuremmat sympatiat. Kerro hänelle vain tosiasiat ilman arvostelua.
6) etsi itsellesi ystävätär, jolle voit vapaasti haukkua anoppisi. Pura paine tarpeeksi ulkopuoliselle ihmisille. Syy: jos purat paineen miehellesi, se rassaa suhdettanne.
7) anoppisi on ryhtynyt sinulle viholliseksi, joten tarvitset viisautta.
8) asu riittävän kaukana anopista.
9) älä elättele turhia toiveita anopin suhteen. Älä syyllisty.
Luultavasti anoppisi on sitä tyyppiä, että tarvitsee aina jonkun, johon projisoi oman pahuutensa.
10) ajattele tilanne myönteisesti itsesi kannalta. Saat hyvää harjoitusta vaikeassa ihmissuhteessa luovimisessa. Psykologinen silmäsi kehittyy. Sinusta tulee mestari ihmistuntemuksessa ja karaistut muutenkin.
11) kiitä mielessäsi siitä anoppiasi.

Olet laillani törmännyt mieleltään sairaaseen ja katkeroituneeseen ihmiseen - ikävä että kyseessä on miehesi äiti.

Muista todellakin se, että sinussa ei ole mitään vikaa etkä ole vastuussa anopin karmeasta ja lapsellisesta käytöksestä. Olet yrittänyt olla ystävällinen, mutta rajansa kaikella.

Minun neuvoni on sama kun jollain muullakin tuolla aiempana: ole mahdollisimman vähän anoppisi kanssa tekemisissä. Tuonkaltaisten ihmisten kanssa vain on mahdotonta tulla toimeen. Hän on ottanut jonkun tietyn asenteen sinua kohtaan ja vaikka olisit kuinka mielin kielin, ei se auta. Vi***ilu hänen puoleltaan jatkuu ainiaan. Unohda koko ihminen ja keskity sinun ja miehesi rakkauden vaalimiseen.

Ja jos todellakin joudut "pakkovisiitille" appianoppilaan, niin istu vain hiljaa ja yritä kestää. Älä lähde mukaan anopin typerään naljailuun - asetu fiksusti hänen yläpuolelleen.

Säilytä vain iloinen ja positiivinen asenne! Älä anna yhden idioottianopin pilata elämääsi.

PS: Kamppailen itse jatkuvasti samankaltaisen anopin kanssa, joten ymmärrän tilanteesi. :-(

Suku on perseestä .