kuinkahan paljon te muut sinkut kärsitte jonkinlaisesta masennuksesta, johtuen elämäntilanteesta sinkkuna. viimeisin ero on tullut käsiteltyä ja se ei ole pieninpänäkään syynä tähän sen tiedostan.
Itse olen aina ollut ihminen joka nauttii parisuhteista ja nyt kun olen ollut puolisen vuotta sinkkuna niin olen huomannut lievää masennusta. Löytyy hyviä ystäviä, harrastuksia, työ, muuten kaikinpuolin hyvin asiat... tuli vaan mieleen, että kuinka yleistä tällainen on.
Itse olen aina ollut ihminen joka nauttii parisuhteista ja nyt kun olen ollut puolisen vuotta sinkkuna niin olen huomannut lievää masennusta. Löytyy hyviä ystäviä, harrastuksia, työ, muuten kaikinpuolin hyvin asiat... tuli vaan mieleen, että kuinka yleistä tällainen on.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..miksei sitten sinkuillakin. Mutta masennus sairautena on eri asia, kuin masentavat syyt elämässä. Sairausmasennus lähtee itsestä ja masentavat asiat itsen ulkopuolelta. Ne pitäisi pystyä erottamaan, mutta aika harva ymmärtää eron. Ulkoinen masennus johtuu useimmiten vaikeasta elämäntilanteesta, mutta sinkkuus siihen varmaan on pienin syy. Mitä olen monen sinkun kanssa jutellut, niin monet ajattelevat, että hyvät ihmissuhteet varmaan ehkäisevat masennusta ja huonot varmaan aiheuttavat sitä. Yksinäisyys masentaa, mutta tuskin ainoastaan se. Mutta kun on muita hankalia ongelmia perheessä ja omassa elämässä, niin sinkkuudestakin on vaikea nauttia, vaikka toisaalta ymmärtää ettei tässä tilanteessa kukaan voisi kuitenkaan kiinnostua yhtään, jos tietäisi.
Voitko tosissas väittää että puoli vuotta sinkkuna saa sut jo masentumaan? Pientä rajaa. Oot aikuinen mies etkä kestä olla omillasi edes puolta vuotta?! Ymmärtäsin valituksen jos yksineloa olisi jatkunut vähintään joku pari vuotta. Vuosikaan yksinoloa ei ole mitään ihmeellistä. Toiset meistä on yksin vuosikausia, ilman mitään kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.
Puoli vuotta...ei oo totta!
nojoo masentaa välillä ihan vitusti. lähinnä kait se ettei oikein tunne kelpaavansa kenellekkään. hyvä parisuhde on tehokas elämänlaadun parantaja, mutta parempi totutella tähän kuin valita se baarin rumin.
Toisin sanoen täällä iso mies märisee, ettei saa sitä baarin kaunotarta, ilman muuta varmaan olisi oikeutettu siihenkin.. Ja kun ei saa, niin masentuu.. Voi v****!
jotkutko voivat ihan valita sen baarin rumimman..
Itse en ole mikään kukkatarhan ruusu, mutta en myöskään kuin apteekin hyllyltä poimittava lääke paremman puutteeseen. Miehet saavat aina hepulin,kun valomerkin jälkeen en lähdekään kenen hyvänsä matkaan. Kannattaisi varmaan opetella arvostamaan itseään, niin voisi arvostaa muitakin.
Suututtaa vaan, kun toiset repii ne ongelmansa siitä ettei tunne kelpaavansa kenellekään. Ja samaan hengenvetoon selittää, ettei nyt mulle ainakaan kelpaisi sellainen ja tällainen.
Minä taas en todellisuudessa ole kelvannut kenellekään eikä se ole mikään tunne, vaan fakta.
Onko sulle joku joskus luvannut jotakin? Vaikka sä olisit mitä hyvänsä, niin se ei tarkoita yhtään sitä, että sinulla pitäisi tai saisi olla ketään sen enempää kuin kenelläkään muullakaan.
En usko yhtään, että sä olet masentunut oikeasti, sulla taitaa ottaa vaan niin kovasti ylpeyden päälle, kun sä uskot että olisit oikeutettu paremmin kuin muut saamaan jonkun, mutta tietysti noilla omilla vaatimuksillasi. Vaalit ainakin ylpeyttäsi ja ennakkoluulojasi, ja varmaan haluaisit olla varsin avoin ja ihana, jonka pitäisi saada joku. Mutta harvat kuitenkaan ovat.
Ei se sitä tarkoita, että kuka hyvänsä pitäisi olla. Ja ihmisarvo muuten sattuu olemaan rumallakin ihmisellä, jos et sattunut tietämään.
Taisi osua arkaan paikkaan? Jos se on sitten ylpeyttä jos ei halua alkaa seurusteleen huvikseen tai ei tunne fyysistä vetoa, niin olkoon. Parempi olla yksin. En tiedä voivatko toiset valita sen viimeisen vaihtoehdon. Itse olen oppinut liian itsenäiseksi jotta alkaisin hädissäni vonkaan joitakuita etten vain jäisi yksin.
Kyllä yksinäisyys masentaa välillä. Ei työ/kaverit vie sitä läheisyyden kaipuuta mihinkään.
-nainen 28v
Minuun iski lievä masennus, kun olin ymmärtänyt eron todelliseksi ja muuttanut omilleni. Eli aika pian eron jälkeen. Mielestäni on aika luonnollista, että eron jälkeiseen suruun kuuluu myös masennus, jos ympäristöstä puuttuu oikeasti tukeva ihmissuhdeverkosto.
Usein ihmissuhteiden aikana itse kukin erkanee ystävistään, ja kun ykskaks onkin sinkku kaikkien parien keskellä ilman muita vahvoja suhteita sitä todella on yksin. Yksinäisyydessä monet möröt ryömivät mieleen ja masentavat. Masennus ei välttämättä johdu vain siitä ettei saisi tai kukaan ei rakasta. Eron läpikäyminenkin voi masentaa onhan kyseessä särkynyt rakkaus!
Oma masennukseni meni kuitenkin surun kanssa pois aikanaan ja nyt 4kk eron jälkeen olen onnellinen sinkku. Masennuksen ei tarvitse olla suurta tai sairaus. Ajoittain masennus on osa tervettä elämää .
Elämässä saa olla negatiivinen hapannaamakin, jos siltä tuntuu kunhan ei kohtele toisia ihmisiä kaltoin.
Se antoi mulle masennus, mutta se masentaa vielä enemmän kun etsi työtä koko ajaan ja ei kelpaa työmarkkinnassa. Ei edes pääsee työhastatteluihin. Onneks mulla löytyy ampuma ase kotona, ja VR:n junat ole olemassa. :( mies32