Näin tässä kävi, vaikka eipä silti ettei toiset olisi varoitelleet.
14 v. yhdessä, kaksi lasta ja minä luulin/kuulin että tiilitalossa asuu onnellinen perhe.
Käytin kaikki vapaa-aikani, lomani ja rahani rakentaakseni perheelle oman kodin. Aikaa meni n. 1½ vuotta, parisuhteelle ei ollut juurikaan aikaa. Tästä oltiin kyllä vaimon kanssa keskusteltu ja sovittu että hän hoitaa lapset kun on kotona (opiskeli muualla) ja minä rakennan kun olen sen alan ammattilainen ja vieraalle maksaminen ei tuntunut järkevältä.
Nyt ollaan asuttu reilu ½-vuotta omassa uudessa kodissa ja elämä on ihan rempallaan. Vaimo uhkaa lähteä, ottaa puolet kaikesta ja viedä lapsetkin mukanaan. Puolet hänelle kai kuuluukin kaikesta (meillä ei ole avioehtoa), mutta lapsista taitaa se suurin taistelu tulla vaikka järki sanoo että huoltajuusasia pitää sopia lasten parasta ajatellen. Suurta katkeruutta minussa tilanteeseen herättää ne unettomat yöt ja pitkät päivät jotka ahersin perheen onnen eteen työmaalla sekä lasten kanssa kotona, toisen vain opiskellessa viikot toisella paikkakunnalla. Olin onnellinen hänen haaveilemasta opiskelupaikasta, mutta annoinko liikaa "löysiä" kun lupasin hoitaa työni, lapset ja rakentaa vielä siinä sivussa koti. Nyt jos ja kun kaikki jaetaan haluaisin työstäni edes jonkinlaisen korvauksen (ei häntä kipeät lapset/rakennustarvikkeiden kilpailuttaminen valvottaneet yhtään yötä) en vain tiedä onko se mahdollista, vai maksanko hänelle myös omasta työstäni. Nyt tuntuu ettei tästä jää käteen muuta kuin rakot ja edessä on jokin kunnan tarjoama "luukku". Vaimo on sen jo huomannut että ukko on ihan rikki ja tuntuu ottavan kaiken irti mollaamisen ja pilkkaamisen mahdollisuuksista, itse en vain jaksa tapella.
Hartiapankki
23
5427
Vastaukset
- MILLA
TUO ILKEYS JOTA VAIMOSI TEKEE. ON VARMASTI KOHTUUTONTA AJATELLA MUTTA TOIVON SINULLE KÄRSIVÄLLISYYTTÄ, MALTTIA ASIOIDEN HOITAMISEEN LASTESI KANNALTA. SILLÄ VALITETTAVASTI ISIT JOUTUVAT USEIN ALAKYNTEEN LASTEN HUOLTAJUUS ASIOISSA.TAISTELE JA VAADI ITSELLESI RIITTÄVÄT OIKEUDET LASTEN TAPAAMISIIN. ITSE OLEN VASTA MUUTTANUT ASUMUSEROON JA UNETTOMIA ÖITÄ JA KYYNELEITÄ ON OLLUT VAIKKA MUILLE JAKAA. VAIKKA PUOLISO KUINKA SATUTTAISI NIIN HYVÄTKIN MUISTOT PUSKEVAT MIELEEN, SILLOIN TUNTUU MENEVÄN TAKAPAKKIA MUTTA OLEN PÄÄTTÄNYT: MINÄ SELVIÄN!
EN ANNA TOISEN ENÄÄ VIEDÄ MINULTA TULEVAISUUTTA , HÄN VEI JO MENNEISYYDEN.
JOKAISELLA ON OIKEUS ONNEEN. - saunoja
onhan se epäreilua, mutta "parisuhdetyöstä" ei palkkaa makseta. jos alat rahasta tappelemaan, hän voi kostaa tappelemalla lapsista.
mikähän näissä rakentajien eroissa on takana? sekö, että nainen ei kuitenkaan kestä yksinjäämisen tunnetta, kun talon rakentaminen on niin yhteistä aikaa vievää ja intensiivistä. luulen, ettei nainen ymmärrä, että mies näyttää tunteensa teoillaan, vaikka talon rakentamisella, ja nainen odottelee vaan niitä sanoja ja tunnustuksia.
minulle mies rakensi aikoinaan saunan, kun meillä oli parisuhdekriisi. kyllä kesti monta vuotta tajuta, mitä hän sillä tarkoitti, vaikka yritti selittää. niin monta vuotta, että ero ehti tulla.
ja muuten... naisilla on aina loppujen lopuksi ikävä hyvää aviomiestä ja lasten isää. sitten kun aikaa kuluu. - yx- mies
Täälä samalaiset kokemukset , tosin ehditiin asua kyllä 10v .
Ei hoitanut lapsia rak. aikana eikä sen jälkeen
Mutta älä ota sitä kovin raskaasti , ei selaisella muijalla mitään tee.
Pidä hyvät välit lapsiin, niissä puiteissa mitä annetaan.
Sen tiedän että miehellä ei ole oikein mitään oikeuksia noissa lapsi asioissa.
Mitä rakentamiseen tulee, niin näe se kumminkin positiivisena kokemuksena, meinaan siinä jos missä tulee sitä elämänkokemusta.
Siitä on hyötyä sinulle itselle tulevaisuudessa .- rakentaja
Minulla on hyvät välit lapsiini. Yhdessä vaimon kanssa hoidettiin muksut vaippa ikäisinä se jälkeen olen heidät hoitanut koululaisiksi lähes yksin kaiken muun kertomani lisäksi. Tiedän sen, mitä muutikin ovat jo kirjoitelleet, että isien osa huoltajuus kiistoissa ei ole ruusuinen jos ei ole osittaan puolisossa jotain ongelma kohtia (alkoholi, mielenterveys...). Vaimossani ei näitä "vikoja" ole.
Itselläni oli jonkinlainen pakkomielle tai päähän pinttymä että jonain päivänä rakennan perheelleni kodin. Nyt tämä on tehty ja siitä olen tyytyväinen (olen todistanut itselleni pystyväni siihen) vaikka tuskin saan enään pitkään nauttia tekemästäni. Tällaiseen taloon (koko ja varustelu) meillä ei koskaan olisi ollut varaa jos se olisi pitänyt ostaa valmiina, nyt itse tehtynäkin lainan määrä on "kipurajassa". Kun asunto arvioidaan ja sen jälkeen arvo puolitetaan kummallekkin on minulle aivan selvää etten voi vaimoani, eikä hän minua, lunastaa pois sillä summalla. Rahat eivät yksinkertaisesti riitä.
Jos omille töille saisi edes jonkinlaisen arvon jota voisi käyttää toisen puolikkaan "kuittaamiseen" saattaisin lunastuksessa onnistuakkin (tietääkö kukaan onko tämmöinen mahdollista, saanko vapaa-ajalleni minkäänlaista arvoa). Toinen asia on sitten haluankokaan jäädä tähä. Olen vuodattanut kuitenkin paljon verta, hikeä ja kyyneliä kaiken kasaan saamisessa. Huoneiden tyhjentyessä ja äänien hiljentyessä pelkään että se "isopala" nousee sieltä jostain nieluun ja salpaa hengityksen.
On vain helpompi ehkä paeta... ja aloittaan kaikki alusta puhtaalta pöydältä. Ehkä mieli katkerana, mutta ei keneenkään orjana. rakentaja kirjoitti:
Minulla on hyvät välit lapsiini. Yhdessä vaimon kanssa hoidettiin muksut vaippa ikäisinä se jälkeen olen heidät hoitanut koululaisiksi lähes yksin kaiken muun kertomani lisäksi. Tiedän sen, mitä muutikin ovat jo kirjoitelleet, että isien osa huoltajuus kiistoissa ei ole ruusuinen jos ei ole osittaan puolisossa jotain ongelma kohtia (alkoholi, mielenterveys...). Vaimossani ei näitä "vikoja" ole.
Itselläni oli jonkinlainen pakkomielle tai päähän pinttymä että jonain päivänä rakennan perheelleni kodin. Nyt tämä on tehty ja siitä olen tyytyväinen (olen todistanut itselleni pystyväni siihen) vaikka tuskin saan enään pitkään nauttia tekemästäni. Tällaiseen taloon (koko ja varustelu) meillä ei koskaan olisi ollut varaa jos se olisi pitänyt ostaa valmiina, nyt itse tehtynäkin lainan määrä on "kipurajassa". Kun asunto arvioidaan ja sen jälkeen arvo puolitetaan kummallekkin on minulle aivan selvää etten voi vaimoani, eikä hän minua, lunastaa pois sillä summalla. Rahat eivät yksinkertaisesti riitä.
Jos omille töille saisi edes jonkinlaisen arvon jota voisi käyttää toisen puolikkaan "kuittaamiseen" saattaisin lunastuksessa onnistuakkin (tietääkö kukaan onko tämmöinen mahdollista, saanko vapaa-ajalleni minkäänlaista arvoa). Toinen asia on sitten haluankokaan jäädä tähä. Olen vuodattanut kuitenkin paljon verta, hikeä ja kyyneliä kaiken kasaan saamisessa. Huoneiden tyhjentyessä ja äänien hiljentyessä pelkään että se "isopala" nousee sieltä jostain nieluun ja salpaa hengityksen.
On vain helpompi ehkä paeta... ja aloittaan kaikki alusta puhtaalta pöydältä. Ehkä mieli katkerana, mutta ei keneenkään orjana.Ikävää ettäavioliittonne tuossa jamassa -- toivon että olette hakeneet apua, ja etsineet muita ratkaisuja kuin avioero.
Mutta ... jos siihen päädytte, niin osituksessa ei oteta kantaa siihen kuka maksanut laskuja, tai tehnyt työtunteja raksalla -- jos avioliittonne kestänyt useampia vuosia niin ositus melko simppeli laskuharjoitus osituspäivän arvojen mukaisesti.
Voitte tietysti myös sopia muunlaisestakin osituksesta.- mk
rakentaja kirjoitti:
Minulla on hyvät välit lapsiini. Yhdessä vaimon kanssa hoidettiin muksut vaippa ikäisinä se jälkeen olen heidät hoitanut koululaisiksi lähes yksin kaiken muun kertomani lisäksi. Tiedän sen, mitä muutikin ovat jo kirjoitelleet, että isien osa huoltajuus kiistoissa ei ole ruusuinen jos ei ole osittaan puolisossa jotain ongelma kohtia (alkoholi, mielenterveys...). Vaimossani ei näitä "vikoja" ole.
Itselläni oli jonkinlainen pakkomielle tai päähän pinttymä että jonain päivänä rakennan perheelleni kodin. Nyt tämä on tehty ja siitä olen tyytyväinen (olen todistanut itselleni pystyväni siihen) vaikka tuskin saan enään pitkään nauttia tekemästäni. Tällaiseen taloon (koko ja varustelu) meillä ei koskaan olisi ollut varaa jos se olisi pitänyt ostaa valmiina, nyt itse tehtynäkin lainan määrä on "kipurajassa". Kun asunto arvioidaan ja sen jälkeen arvo puolitetaan kummallekkin on minulle aivan selvää etten voi vaimoani, eikä hän minua, lunastaa pois sillä summalla. Rahat eivät yksinkertaisesti riitä.
Jos omille töille saisi edes jonkinlaisen arvon jota voisi käyttää toisen puolikkaan "kuittaamiseen" saattaisin lunastuksessa onnistuakkin (tietääkö kukaan onko tämmöinen mahdollista, saanko vapaa-ajalleni minkäänlaista arvoa). Toinen asia on sitten haluankokaan jäädä tähä. Olen vuodattanut kuitenkin paljon verta, hikeä ja kyyneliä kaiken kasaan saamisessa. Huoneiden tyhjentyessä ja äänien hiljentyessä pelkään että se "isopala" nousee sieltä jostain nieluun ja salpaa hengityksen.
On vain helpompi ehkä paeta... ja aloittaan kaikki alusta puhtaalta pöydältä. Ehkä mieli katkerana, mutta ei keneenkään orjana.Onko mitään kirjanpitoa tunneista kun rakensit talon ja onko se vain sinun nimissä ja jos on niin puoliosiden omaisuus lasketaan ja siitä vähennetään velat ja kummalle jää enemmän nettovarakkisuutta maksaa tasinkoa köyhemmälle. Kyllä saat enemmän mutta pitää pysytä tosidtamaan asia niin hyvä tulee.
- Vaimoke
Älä anna akalle periksi. Pidä talo, osta rouva ulos siitä ja pidä lapset myös. Jos ei akalle kerran hyvä kelpaa, niin hänhän voi lähteä kävelemään. Mutta kävelköön yksin.
Elä viitti olla nössö! - Omassa kodissa
Huh. Tuntuu kovin tutulta, vaikka meillä se oli mies joka lähti. Samantapaisia tunteita: annoin kaikkeni, olin iloinen toisen menestyksestä, hoidin kodin, työni ja lapset.
Tiedän miltä tuntuu kun ei meinaa jaksaa. Tiedän miltä tuntuu kun vain oksettaa eikä uni tule. Mutta jos nyt on jotain sellaista, mitä VÄLTTÄMÄTTÄ haluat säilyttää itselläsi, on yritettävä taistella.
Kauhea sananakin, enkä aina tiedä kannattaako. Minulle kannatti, kun kaikki meinasi mennä sen siliän tien.
Jos voit, ajattele, että teit kaikkesi. Jo sen turvin voi pitää kunniakkaasti päänsä pystyssä.
Jos voit, yritä pitää koti, ellei siihen nyt liity liikaa tuskaa. Muista, että vähän ajan kuluttua saatatkin haluta rakentaa jonnekin ihan muualle, aivan toisenlaisen kodin. Niin, ihminen on kummallinen!
Tee se, mikä vaaditaan. Vaimo ei voi viedä kaikkea: puolet on sinun ja lapset kokonaan isän JA äidin.
Kun välttämätön on suoritettu, ala vähitellen, levon ja viisaamman minäsi kanssa rakentaa elämää, joka on näköisesi ja jota voit elää pystypäin. Osaat sen jo!- kohtaa
pakko kanssa laittaa tuo lapsijuttu eron sattuessa kun nainen esim, pettää ja päättää lähteä toisen matkaan niin millä oikeudella siinä vaiheessa lapset kuuluu äidin mukaan???? kyllähän siitä on lähdettävä että toinen on tehnyt virheen liitossa ja pahan sellaisen niin ei sellaiselle kuulu lapsia mukaan!!! jos molemmat on kutakuinkin järjissään eikä alko ongelmaisia tms,,,
kohtaa kirjoitti:
pakko kanssa laittaa tuo lapsijuttu eron sattuessa kun nainen esim, pettää ja päättää lähteä toisen matkaan niin millä oikeudella siinä vaiheessa lapset kuuluu äidin mukaan???? kyllähän siitä on lähdettävä että toinen on tehnyt virheen liitossa ja pahan sellaisen niin ei sellaiselle kuulu lapsia mukaan!!! jos molemmat on kutakuinkin järjissään eikä alko ongelmaisia tms,,,
Avioero ja omaisuuden jako on yksi asia. Avioeron syyt moninaiset -- kuka lähtee ja miksi, kenen syy ero on (yleensä molempien), jne.
Riippumatta niistä, lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa -- ja vanhempien tuettava että suhde säilyy riippumatta heidän erostaan. Joskus se onnistuu paremmin, joskus ei ... mutta tuohon edes pyrittävä.
Silkkaa julmuutta on käyttää lapsia lyömäaseena erossa ... ja ajattelematonta miettiä kuka heidät "saa" erossa, kuin pohtisi kumpi saa videot.
Se kumpi vanhemmista lapselle paras lähihuoltaja on oman harkinnan paikka -- voi olla, että puoliso joka "nostanut kytkintä" on siitä huolimatta paras lähi lapselle.
Yhtä väärin kuin olisi käyttää yksioikoisesti "syyllisyyttä" argumettina kumpi vanhemmista paras lähi, on käyttää vanhemman sukupuolta siihen päätökseen.- sanoit
M36 kirjoitti:
Avioero ja omaisuuden jako on yksi asia. Avioeron syyt moninaiset -- kuka lähtee ja miksi, kenen syy ero on (yleensä molempien), jne.
Riippumatta niistä, lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa -- ja vanhempien tuettava että suhde säilyy riippumatta heidän erostaan. Joskus se onnistuu paremmin, joskus ei ... mutta tuohon edes pyrittävä.
Silkkaa julmuutta on käyttää lapsia lyömäaseena erossa ... ja ajattelematonta miettiä kuka heidät "saa" erossa, kuin pohtisi kumpi saa videot.
Se kumpi vanhemmista lapselle paras lähihuoltaja on oman harkinnan paikka -- voi olla, että puoliso joka "nostanut kytkintä" on siitä huolimatta paras lähi lapselle.
Yhtä väärin kuin olisi käyttää yksioikoisesti "syyllisyyttä" argumettina kumpi vanhemmista paras lähi, on käyttää vanhemman sukupuolta siihen päätökseen.Eli käyttää vanhemman sukupuolta määrittämään oikeaksi lähihoitajaksi.!
Vanhempi eli isä tai äiti on aina aito biologinen vanhempi ja se ei ikinä muutu lähihoitajaksi eikä miksikään järjestelmän tarvitsemaksi toimenkuvaksi. Ei isältä tai äidiltäkään.
No se on myös totta että naisen sukupuolta on iät ja ajat käytetty etuna sille että hän voi toimia äitinä fyysisesti lapsille lähes pääosin ja täysimääräisesti ja se on tuoettu lailla ym virvokeilla.
Isä on aina "tuomittu" isyydestään ja on ns: murusia koetettu pydälätä tiputella että , näyttäis kosmeettisesti siltä että isäkin on olemassa. Kun se systeemi luokittelee "etähpitajaksi" niin se käytännössä tarakoittaa että isä toimii äitin määräyksellä hänen tarpeidensa mukaan "lapsi varastona" kun hän sitä tarvitsee.
Se on niin käsittämätöntä että juristit ja lain tulkitsijat eivät vain löydä keinoa sille että otettaisiin elämä niin kuin se on.
Esim:
Ennen kaupassa kävi alakylän ville, Rantakylän Kaisa, Jokimutkan Yrjo, Kaarteenperän lapset.
Nykyään ei käy kuin Asiakkaita jotka ovat Kuluttajia, ja käydessään suorittaa kulutuskäyttäytymistä, ja valvovat maksuvalmiuttaan, sijottavat kapitaalia, Kuluttaja suoja lain, sekä markkinaoikeuden enakkopäätöksen mukaisia toimia finanssipolittikan sekmentodiussa tuote perheessä.
Kun puhe kääntyy lasten asemaan ja oikeusksiin niin puhe eroissa kääntyy alta aika yksikön juuri samoille linjoille. Kun menet hakemaan apua perheen tai lapsen , tai avioliiton oikeuksiin eli käytänössä apuun.
Ensinnäkin teistä tehdään oikeushenkilöitä, eli "kohteita" sitten materiaalista tulee oikeus vaikutetta.
Ikään kuin se perhe otetaan "häkkiin" ja nostetaan pesätään nostokurjella ylös ja kiikutetaan sinne "ongelmajäte" laitokselle jossa se vielä pilkotaan materiaalin omaisiksi yksiköiksi ja kohteiksi joita aletaan erillisinä "sijoittamaan".
Nyt se materiaali ja omaisuus on se juri siksi dsifioidaan ja tilastoidaan että nähdään millasen kuurin tälle perheelle voi antaa. Siis oikeus apua sen mukaan mitä siellä on maksuvalmiutta tiedossa.
Tulee , etävanhempi, sijoitusvanhempi, lähivanhempi, terminologiaa ym ym ..
Kysymys saatta olla että miksi ei lumisia talvikenkiä laitettu pesuhuoneeseen, tai että miksi sun känykässä on naapurin leenan numero?
todellisuus on taruakin ihmeellisempi,,
- Jamppis
Minä rakensin talon ja exä hoiti lapset ja kodin. Lopputuloksen aoli se että jo ennestään vaikeuksissa ollut side kaatui koska hän ei ymmärtänyt sitä että minua ei juuri vuoteen näy, kuin iltaisin. Puhuin hänelle asiasta ennen rakentamista koska tiesin jo hänen huomoista hermoistaan, hän väitti että ymmärtää. Eipä ymmärtänyt. Mun olisi piänyt hänen mukaan käydä kusettamassa koiraa kolmen tunnin välein, päästää hänet lenkille ja hoitaa lapsia ja siinä SIVUSSA rakentaa talo vuodessa.
Me teimme niin että jaoimme kaiken vaikka minä rakensin torpan. Minulle oli pääasia että pääsin eroon siitä ämmästä. - neuvotella
voi sopimuksella sinulle työpalkan tekemästäsi työstä varksinkin kun se on käyttöhyodyltään ollut vain vähä aikaa käytössä.
Eihän tosiaan ole mitään järkeä että vaimo "sinun kustanuksellasi" käy koulua yksin ja sitten tulee kuin "haaskalle" ja ottaa parhaat päältä.
Jos hän on tehnyt kyseisen ajan itsenäs koulutukseen ja sinä taloudellista tulosta yhteiseen omaisuuteen on selvää että on oikeus neuvotella palkka itselle siitä arvon kohoamisest minkä yksin olet tuottanut ja vielä hotanut lapsetkin.
Totta kai laki miehet ns: vedättää sitä aina miehen ja työn tekijän tappioksi ja vetoaa vain lain tulkintaan. Mutta niin kuin kolme kutonenkin toteaa (ellei toisin sovita)
Moni myös toteaa tuolla sen että nainen ei kestä sitä tulkintaa että mies tosiaan teoillaan osoittaa rakkauttaan ja vastuutaan ja siinä ne "naisen itsestään selvänä " pitämät romantisoidut valoillat eivät aina toteudu niinkuin elokuvissa. Mutta se on myös totta että nainen ottaa kyllä aina vastuun tunteitaan siten että miehen tulis palvonnallaan huolehtia hänen tunteista ja siitä huolimatta hän itse päättää mitä hän itse tuntee milloin minkäkin tuuliviirin mukaan, Kaiken lisäksi usein hän päättää myös siitä mitä mies saa tuntea.
Se on omituinen juttu /kohtalo kun alat tekemään pesää tai uhraamaan siihen itseäsi.
Minusta ennen rakentamista tulisi aina ennen aloitusta purkaa avioliitto ja tehdä sopimus kaikesta kirjallisesti ja laittaa tunnit ylös ja sopia hinta. palata asiaan kun koti on valmis ja siellä kaikki halukkaat asuu jonkin aikaa.
Se lähtee jos on tarvetta kuka on hyyryläinen talossa. asiat selvenisi. Myös se kuuluisa Rakkaus laitaa siksi aikaa "pankkiholviin" kylä juristit sitten tappelis siitä miten se jaetaan heidän kesken.Vaikea tähän nimenomaiseen tapaukseen kovin jyrkkää kantaa ottaa, koska luemme vain toisen yhden henkilön näkemys tilanteesta -- mikä varmasti hänen vilpitön näkemys totuudesta.
Mutta yleisemmin...
Jos kohtuulistamista oikeusteitse lähdetään hakemaan, niin melko vahvat perustelut tarvitsee löytyä sille, että lain mukaisesta osituksesta voidaan poiketa -- jos toinen puolsio vaatiin mihin hänellä juridinen oikeus.
Mikä estäisi vaimoa esittämästä laskua tehdyistä ruoka-annoksista, siivouksesta, lastenhoidosta, pyykinpesusta ja silittämisestä, jne. jne. jos kerran toinen katsoo oikeudekseen laskuttaa vasaran heiluttamisen?
Tuohan ajaisi melko sietämättömään tilanteeseen riitaisissa osituksissa (vaikeita ovat jo muutenkin), joten lain mukaan ositus tehdään sen hetkisen tilanteen mukaan EIKÄ "peruutuspeiliin katsomalla" (kuka maksanut laskut, kuka lainat, kumpi raksalla eniten ollut, tms.)
Mutta jos selkeä epäoikeudenmukaisuus syntymässä osituksesta, puolisot voivat keskenään kohtuullistaa.
Tätä ongelmaahan ei olisi jos puolisoilla olisi avioehto, talon osalta voisivat vaikka sopia että toisella 40% ja toisella 60% vaikka laina 50/50 ... eli "tekijälle" 10% omaisuushyöty työstään. Avioehdon voi tehdä vaikka avioliitto olisi kestänyt vuosia.
Eli ehdotustasi hartiapankkilaisen avioerosta ei tarvita...- pohdinalle
M36 kirjoitti:
Vaikea tähän nimenomaiseen tapaukseen kovin jyrkkää kantaa ottaa, koska luemme vain toisen yhden henkilön näkemys tilanteesta -- mikä varmasti hänen vilpitön näkemys totuudesta.
Mutta yleisemmin...
Jos kohtuulistamista oikeusteitse lähdetään hakemaan, niin melko vahvat perustelut tarvitsee löytyä sille, että lain mukaisesta osituksesta voidaan poiketa -- jos toinen puolsio vaatiin mihin hänellä juridinen oikeus.
Mikä estäisi vaimoa esittämästä laskua tehdyistä ruoka-annoksista, siivouksesta, lastenhoidosta, pyykinpesusta ja silittämisestä, jne. jne. jos kerran toinen katsoo oikeudekseen laskuttaa vasaran heiluttamisen?
Tuohan ajaisi melko sietämättömään tilanteeseen riitaisissa osituksissa (vaikeita ovat jo muutenkin), joten lain mukaan ositus tehdään sen hetkisen tilanteen mukaan EIKÄ "peruutuspeiliin katsomalla" (kuka maksanut laskut, kuka lainat, kumpi raksalla eniten ollut, tms.)
Mutta jos selkeä epäoikeudenmukaisuus syntymässä osituksesta, puolisot voivat keskenään kohtuullistaa.
Tätä ongelmaahan ei olisi jos puolisoilla olisi avioehto, talon osalta voisivat vaikka sopia että toisella 40% ja toisella 60% vaikka laina 50/50 ... eli "tekijälle" 10% omaisuushyöty työstään. Avioehdon voi tehdä vaikka avioliitto olisi kestänyt vuosia.
Eli ehdotustasi hartiapankkilaisen avioerosta ei tarvita...täysin oikeassa olet, ja kontakti minkä ilmaisen tarkoittaa lähinnä sitä ehkä ajattelemattomuutta, ehkä kyvyttömyyttä, ehkä myös sitä ajan raadollisuutta miksi hyvin suuri osa ihmisistä "painii" sen ongelma vyyhden kanssa. Hämmästyttävintä siinä myös on se että, kun on tutkittuun tietoon ja säädettyyn lakiin perustuva dempkraattinen oikeusvaltio niin miksi tällaista "tiedettä" tai tietoa ei sitten kuitenkaan ole mahdollista liittää jo vaikka raadollisesti sanottuna peruskouluun siten että ihmset kasvaisivat tähän " hyväksi havaittuun" toiminta tapaan jakaa sitä yhteiskunta oikuetta kun nää tilanteet tulee elämässä eteen. Kun se näytää olevan lähes sääntö poikkeuksen sijaan.
Lain käytön ymmärrys jotenkin on sen "lakitieteen" harmaata aluetta" ja se jää kokoajan toiminoissa jälkeen kun elämää koetetaan elää yhteiskunta tavoilla mikä on käytännöksi politikoitu.
Kyllä valitettavasti tästä syystä ihmisen oleminen yhteiskunta kelpoinen ja jäsen siinä niin vaikutelma on että elämä sinänsä tulee ajatella Bisneksenä ja arvot kaikki on ja olisi laskettava kassakoneen läpi ja kaikesta kuitti.
Keinot ohjautuu vain tuolle surulliselle "ulkopuolisen" voiman käyttöön (laki) niin herkästi ja se perinteinen ja arvomaailmaltaan aidoin ja selkein jää kouluttamatta ja käyttämättä kun luottamus ohjautuu tuohon ns: lanisuojaan joka kuitenkin onkin hyvin yksioikoinen ja suorastaan kyvytön käsittelemään ja kohtamaan arvotuksia ja sitä tapaa miten kansa ja elämä arvottaa teot , vastuut, velvoitteet ja oikeudet.
Eli pohdinta tosiaan on ehkä paikallaan , ja yhteiskunan normistossa tulisi olla tilaa kanville missä osapuolet tulisivat kuulluksi kun he hakevat oikeutta oikeudelle.
- itsekäs
Mä kaataisin talon ja jakaisin sitten puolet romukasasta. Rakentaisin uudestaan itselleni ja lapsille uuden kodin.
- Lähi-isä
Taistele lapsista, osta talo itsellesi. Isällä on mahdollisuuksia jos on kunnollinen, mutta... mutta.... prosessi tulee olemaan raskas tosi raskas. Tosi raskas. Minulta puuttui enään insesti syytös. Se jäi tulemattakin. Lapset kuitenkin asuvat kanssani käräjäoikeuden päätöksellä.
- Hirveyksiä elämässä
Vaikka olenkin nainen, koen esimerkiksi näissä oman kodin hankinnoissa monesti menevän niin, että mies tekee taloa aamuin ja ultiaisn ja käy päivätyössä, monesti hyvinkin vaativassa. Silti vaimo saattaa motkottaa, että ei tee riittävästi, hänen todellakin pitäisi vielä tehdä ruokaa, hoitaa lapsia, pestä pyykkiä, viedä koira ulos. Aivan kohtuuton vaatimus, jos varsinkin on yhdessä tästä kodin rakentamisen projektistakin sovittu.
Jotain on kovasti vialla tässä vaimon ajatusmaailmassa. Eikä hänenkin åitäisi osallistua jollakin tpaaa projekttin ja ainakin ymmärtää, että aikaa ei miehellä eikä voimiakaan voi olla.
Karuinta lienee sitten ero , jossa vaimo jää tähän taloon lasten kanssa ja uusikko muuttaa heti sinne, ilmeisesti onkin ollut jo salarakkaana, aivan kauhistuttava teko vaimolta. Miten naiset voivat käyttäytyä tällä tavoin.
Mistä tulee se kylmyys ja paha alo, joka saa helvetin aikaan, tuhotä nyt kaiken ympäriltään.
Vaimo ei tällä tavoin saa mitään hyvää itselleenkään, sillä kaikki hylkäävät noin hirveän ihmisen, joka tuhoaa.
Läheisillä kuitenkin on hirvittävää, sillä eivät he halua tuota tuhoa tuolle vaimolle eikä kenellekään. Mikä on se kamala syy tähän kaikkeen ???? - Anonyymi
Vietit vievät.
Tuttavani tarina on saman suuntainen. Onnellinen avioliitto. Yksi lapsi. Kookas, uusi rinnetalo. Auvoista elämää.
Elettiin neukkulan viimeisiä vuosia ja herra sai komennuksen Leningradiin rakennustöihin ja ihastui siellä Ludmilaan.
Herra kohlaantui epävirallisesti Ludmilan kanssa oikein venäläiseen malliin juhlien.
Rouva sai tiedon tästä, pahoitti mielensä ja leikkasi matot halki, eli omaisuus meni talo mukaan lukien myyntiin.
Usean kuukauden byrokratian jälkeen avioituivat ja Ludmila sai muuttaa Suomeen.
Herran komennus muuttui Moskovaan ja Ludmila alkoin rahtaamaan herran saabilla tavarakuormien kanssa Leningradissa. Herran kotikäynnit harvenivat.
Ludmila hankkiutui raskaaksi venäläiselle josta herra pahoitti mielensä.
Lopputuloksena yksinäinen mies ilman vaimoa, ilman varsinaista omaisuutta.
Mitenhän paljon näitä tapauksia onkaan? - Anonyymi
kyllä verushkat osaa tuon. ovat rahan peräään ja suomipoikaa viedään kuin pässiä kylpylän lauteilta
- Anonyymi
Tyhmiä ukkoja kusetetaan ja käytetään hyväksi , eivät osaa aatella kun alapäällään , mikään ei ole ikuista !
- Anonyymi
Käsittämättömiä juttujä nämä kivikautisten vähä-älyisten miesten "talonpesänrakennusunelmat".
Ite kävin pankissa kun muija alkoi talosta puhumaan ja sovin pankin kanssa että 200 000egeä saan max lainaa.
Sitten hommasin kirvesmiesporukan ja sen kympin kanssa katsottiin 148 000euron jukkatalopaketti pohjaksi ja annoin vaimolle vapaat kädet muokata sen mieleisekseen ja kirvesmiehet teki talon itse illalla kävin vaan vilkaisemassa että miten hommat edistyy ja makselin laskuja.
Pinta-alaa isonnettiin 10neliöllä ja jotain krumeluureja vaimon toiveista mitä se sattukin keksimään. Kaupungin vuokratontille niin alensi hintaa mukavasti.
187 000 euroa meni lopulta rahaa joka euro laskettuna.
Talon koko 140m2.
Vaimo tyytyväinen sai talon millaisen halusi ja itse en montaa tuntia ollut raksalla koko aikana. 13v nyt asusteltu.
Idioottimaista päteä jollain naurettavalla kuvitelmalla jostain supermiehestä joka rakentaa perheelleen talon ja sitten idioottina kehäraakkina akka heittää pihalle, se on aivan oikein jos on niin täydellisen tyhmä mies.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta832102Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231798- 241715
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211490Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu651451- 761358
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo201354Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61302En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121274- 721251