Mistä se syntyy? Miksi mulla nousee edelleenkin kauheita vihan tunteita pintaan, jos kuulen entisen naisystäväni vaikka vain tavanneen jonkun toisen miehen.
Olemme edelleen kavereita (ainakin yritämme) ja meillä on yhteinen, molemmille tärkeä harrastus, joten senkin takia näemme pakosti aika usein ja saan kuulla hänen asioistaan ja päinvastoin.
Silloin kun seurustelimme, olin myös mustasukkainen vastaavista asioista. En sillä tavalla, että se olisi haitannut koko ajan elämääni (esim. olisin kytännyt koko ajan hänen tekemisiään), vaan ainoastaan sellaisissa tilanteissa kun jotain pientä tuli ilmi. Ensimmäinen reaktioni oli suuttumus ja minulla meni monta päivää tottua ajatukseen.
Muuten en suutu mitenkään keskimääräistä enemmän, vaan olen itse asiassa aika rauhallinen ja pitkäjännitteinen. Enkä myöskään muuten ole mikään omistushaluinen tai itsepäinen, vaan annan aika helposti periksi.
En todellakaan haluaisi olla mustasukkainen. Olen jopa yrittänyt kertoa naiselle, että kärsin siitä, mutta hänen mielestään mustasukkaisuus on vain lapsellista ja ärsyttävää käytöstä, josta pääsee helposti eroon.
Hänen omasta mustasukkaisuudestaan en tiedä. Ei se ainakaan ole tullut esiin, vaikka olenhan minäkin muutakin tehnyt kuin hänen kanssaan ollut (siis en mitään pettämistouhuja kuitenkaan). Olen kyllä aina perustellut ja selittänyt yksityiskohtaisesti sekä etu- että jälkikäteen missä olen, kenen kanssa jne. En tietenkään enää. Se minua ahdistaakin kun oma mustasukkaisuuteni jatkuu edelleen, vaikka suhde on jo ohi. Ihan kuin se ois joku riippuvuus. En halua päästä siitä eroon sillä tavalla, että juoksisin jonkun toisen syliin, koska se aiheuttaisi vain minulle pahaa oloa ja sekoittaisi elämääni. Haluaisin tulla toimeen omillani!
Toivottavasti jollain olis viisaita neuvoja.
Olemme edelleen kavereita (ainakin yritämme) ja meillä on yhteinen, molemmille tärkeä harrastus, joten senkin takia näemme pakosti aika usein ja saan kuulla hänen asioistaan ja päinvastoin.
Silloin kun seurustelimme, olin myös mustasukkainen vastaavista asioista. En sillä tavalla, että se olisi haitannut koko ajan elämääni (esim. olisin kytännyt koko ajan hänen tekemisiään), vaan ainoastaan sellaisissa tilanteissa kun jotain pientä tuli ilmi. Ensimmäinen reaktioni oli suuttumus ja minulla meni monta päivää tottua ajatukseen.
Muuten en suutu mitenkään keskimääräistä enemmän, vaan olen itse asiassa aika rauhallinen ja pitkäjännitteinen. Enkä myöskään muuten ole mikään omistushaluinen tai itsepäinen, vaan annan aika helposti periksi.
En todellakaan haluaisi olla mustasukkainen. Olen jopa yrittänyt kertoa naiselle, että kärsin siitä, mutta hänen mielestään mustasukkaisuus on vain lapsellista ja ärsyttävää käytöstä, josta pääsee helposti eroon.
Hänen omasta mustasukkaisuudestaan en tiedä. Ei se ainakaan ole tullut esiin, vaikka olenhan minäkin muutakin tehnyt kuin hänen kanssaan ollut (siis en mitään pettämistouhuja kuitenkaan). Olen kyllä aina perustellut ja selittänyt yksityiskohtaisesti sekä etu- että jälkikäteen missä olen, kenen kanssa jne. En tietenkään enää. Se minua ahdistaakin kun oma mustasukkaisuuteni jatkuu edelleen, vaikka suhde on jo ohi. Ihan kuin se ois joku riippuvuus. En halua päästä siitä eroon sillä tavalla, että juoksisin jonkun toisen syliin, koska se aiheuttaisi vain minulle pahaa oloa ja sekoittaisi elämääni. Haluaisin tulla toimeen omillani!
Toivottavasti jollain olis viisaita neuvoja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
....jos sattuisi tilanne, että olisin mustasukkainen entisestä, niin silloin minulla olisi varmasti vielä jotain tunteita häntä kohtaan. Olisiko näin myös sinulla? Ei välttämättä rakkauden tunteita, mutta myös välittämisen ja suojelevaisuuden tunteita.