Auttakaa rakkaat ystävät!
Olen alkoholia saadessani lähes aina samanlainen. Unohdan liian herkästi oman parisuhteeni ja yritän hakea jännitystä elämään. Millään ei tunnu olevan sillä hetkellä väliä.
Toistaiseksi olen ollut melko asiallisesti enkä monestakaan syystä päädy varsinaisesti pettämään, mutta lähellä olen käynyt ja olen alkanut todellakin pelätä itseäni. Olen aina juhlimisen jälkeen masentunut ja vihainen itselleni. Suhtautuminen itseeni vaikuttaa itsetuntooni ja käytökseeni. En vain enää kestä nykymenoa.
Oma suhteeni on ihana. Rakastan puolisoani todella paljon ja haluaisin vain hänet, ikuisesti. Haluaisin kertoa asiasta, mutta pelkään sen johtavan eroon tai ainakin vakaviin ongelmiin.
Mitä mieltä olette? Saisiko apua jostain, jolla voisin kääntää oman kurssini parempaan vai jääkö ainoaksi mahdollisuudeksi asioiden rehellinen kertominen ja seuraumuksien kestäminen. Väitän kuitenkin, että jos kertoisin, seuraukset voisivat olla kohtuuttomat suhteessa siihen mitä todella on tapahtunut.
Tämänkään viestin kirjoittaminen ei onnistunut kuivin silmin.
Olen alkoholia saadessani lähes aina samanlainen. Unohdan liian herkästi oman parisuhteeni ja yritän hakea jännitystä elämään. Millään ei tunnu olevan sillä hetkellä väliä.
Toistaiseksi olen ollut melko asiallisesti enkä monestakaan syystä päädy varsinaisesti pettämään, mutta lähellä olen käynyt ja olen alkanut todellakin pelätä itseäni. Olen aina juhlimisen jälkeen masentunut ja vihainen itselleni. Suhtautuminen itseeni vaikuttaa itsetuntooni ja käytökseeni. En vain enää kestä nykymenoa.
Oma suhteeni on ihana. Rakastan puolisoani todella paljon ja haluaisin vain hänet, ikuisesti. Haluaisin kertoa asiasta, mutta pelkään sen johtavan eroon tai ainakin vakaviin ongelmiin.
Mitä mieltä olette? Saisiko apua jostain, jolla voisin kääntää oman kurssini parempaan vai jääkö ainoaksi mahdollisuudeksi asioiden rehellinen kertominen ja seuraumuksien kestäminen. Väitän kuitenkin, että jos kertoisin, seuraukset voisivat olla kohtuuttomat suhteessa siihen mitä todella on tapahtunut.
Tämänkään viestin kirjoittaminen ei onnistunut kuivin silmin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
juomista. ainakin toistaiseksi. jos et tunne hallitsevasi itseäsi humalassa, parempi pysyä erossa viinasta. puhu asiasta puolisollesi. hänestä saattaa kyllä tulla sitten hirveän mustasukkainen, jos lähdet baariin tms. mutta et ole vielä tehnyt mitään, joten kaikki on hyvin. et ole vielä pilannut tai menettänyt mitään. :)
että alkoholi on sun ongelmasi. Juot ja käyttäydyt tavalla, josta tulee morkkis. Jos et halua käyttäytyä niin - lopeta juominen. Jos et voi lopettaa juomista, kysy itseltäsi oletko alkoholisti. Yleensä alkoholistit säätävät niin paljon vastakkaisen sukupuolen kanssa, että siinä parisuhde ei yleensä kestä. Sinuna minä menisin AA:han. Mene avokokoukseen, jonne ihan kuka vaan saa tulla. Kuuntele niitä tarinoita ja mieti omaa tilaasi.
Älä juo?! Ei se ole pakollista, vaikka tuntuu omituinen "kansanperinne" olevankin. Ihan hyvin pärjää ilmankin...
Korjasin sen lopettamalla humalahakuisen juomisen. Kun kerta alkoholi veressä saa pään niin sekaisin, että vieras liha alkaa kiinnostaa, vaikkei se selvin päin kiinnosta pätkääkään.
Kerran olin todella lähellä ajautua pettämään puolisoani. Jostain kuitenkin, onneksi, tuli vielä se yksi selvä ajatus, että mitähän tässä ollaan oikein tekemässä. Juoksin tilanteesta pois kauhuissani ja aamulla oli aivan kauhea morkkis. Sen jälkeen olen vähentänyt juomista, jos kumppanini ei ole mukana. En yksinkertaisesti enää halua joutua vastaavaan tilanteeseen, kun en kerran pysty hillitsemään käytöstäni humalassa. Puolisolleni en ole uskaltanut tästä kertoa, kenkäähän se olisi minulle antanut... Kannan kuitenkin kaikesta äärettömän huonoa omatuntoa.
Olen omassa päässäni kääntänyt asian niin, että olen hakenut tällä käytökselläni vaan itsetuntoni kohotusta, tunnetta että olen haluttu. Olen nuoruudessani tehnyt paljon typeryyksiä humalassa ja sama tahti jatkuu näköjään vieläkin. Ja kun omaan mahtavat alkoholistin geenit vanhemmiltani, ainoa järkevä päätös on, että juominen jää.
Helpottavaa nähdä, että on muitakin, jotka tuntuvat kamppailevan tismalleen saman ongelman kanssa. Syitäkin olen miettinyt ja tullut aika samanlaiseen lopputulokseen kanssasi.
Tuo toisen kappaleen kertomus voisi olla suoraan omasta elämästäni. Olen nimenomaan paennut tilanteesta, jossa lopullinen virhe on jo todella lähellä. Jos olen onnistunut jo aikaisessa vaiheessa torjumaan vieraan houkutukset, olen useimmiten ollut jälkikäteen onnellinen ja ajatellut voittaneeni. Jos taas homma menee liian pitkälle, poden kamalaa morkkista.
Vaikka en juo edes kovin paljon, enkä varsinkaan kovin usein, olen silti ajatellut jättää juomisen melkein kokonaan. Tuttavapiirissä on muutamia iloisia ihmisiä, jotka eivät juo juuri lainkaan ja kuten joku sanoikin: "vaikka se on maan tapa, ei se silti ole pakollista". Jotkut ohjasivat minua AA-ryhmään. En usko, että siellä oltaisiin tämän ongelman kanssa kovin vakavissaan, sillä rehellisesti: juon oikeasti todella vähän. Ongelma on vain se mitä tapahtuu kun juon bilemääriä alkoholia oikeassa seurassa. Uskon, että voisin myös olla juomatta.
Olen myös miettinyt sitä, että kertominen voisi auttaa siinä, ettei tulisi enää tehtyä vastaavanlaista kun se olisi julkista. En kärsisi siitä mustasukkaisuudesta lainkaan. En ehkä kuitenkaan halua / kestä kokea sitä mielipahaa joka siitä aiheutuisi. Äärimmäisessä tapauksessa monen vuoden suhde voisi ajautua karille. Joskin, silloin se olisi kyllä enemmin tai myöhemmin tekemässä sen joka tapauksessa.
Mietin kuitenkin myös sitä sallittaisiinko ihmiselle silti jotain josta ei tarvitse kertoa. Siitä ei olisi mielestäni välttämättä kerrottava jos pystyisin kääntämään omat ongelmani mielessäni voimavaroikseni ja nauttimaan siitä tunteesta, että olen todella voittanut ongelmani. Siihen vaadittaisiin kuitenkin todella määrätietoinen ja lipsumaton päätös ja siinä pysyminen.
mun mielestä sun pitää ehdottomasti kertoa ongelmastasi puolisollesi. Kuten itse sanoit, olet ollut kiltisti, mutta että nämä ajatukset valtaavat sinut aina humalassa. Mieheni jäi juuri kiinni pettämisestä, ja sain tietää asiasta aivan toisaalta kuin häneltä itseltään. Voisin kertoa että rehllisyys maan perii. Älä salaile ja valehtele, ole avoin ja rehellinen. Sitä osataan arvostaa. Ehkä se saattaisi myös auttaa sinua ko. ongelmassa jos juttelet siitä puolisollesi. ehkä ensi kerralla ravintolassa oletkin aivan toisenlainen. Hän saattaa kyllä kokea kertomisesi jälkeen luottamuspulaa, mutta se on luonnollista. Mutta jos et kerro hänelle mitään, teet vielä jotain typerää ja sitten jäät vielä valehtelustakin kiinni, ei sinuun voi uskoa siinä kohtaa edes kiitos sanoessasi. Valheet ja salailu vielä entisestään rumentavat tekoja!